Kun en jaksa jotain tunnetilaa

Spencer Hastings
Kiva huomata, ettei mulla ole yhtään ystävää, joka olisi tarjonnut auttavaa kättä, kun nyt olisin sellaista tarvinnut. Ei se ois ees vaatinu käytännössä juuri mitään, mutta kun ei niin ei. Elämä on sitten niin helvetin ihanaa välillä ja sitä tuntee itsensä niin kaivatuksi.
Sä et varmasti ymmärrä tätä ollenkaan, mutta tiedätkö, että sun kaltaisten ihmisten lähellä on todella vaikea olla? On todella vaikea yrittää auttaa, kun siihen ei pysty kuin lohduttelemalla, kuuntelemalla ja hokemalla jotain "kaikki muuttuu paremmaksi, ei hätää" -moneen kertaan kuultua ja hoettua klishettä. Yrittää ehdottaa tekemistä ja menemistä, että toisen ajatukset kääntyisi johonkin muuhun, mutta ei. Kun mikään ei kelpaa tai mikään ei ole tarpeeksi. Halutaan apua, mutta kun sitä oikeaa apua ei voi tuollaisessa tilanteessa oleville antaa kuin ammattilaiset, mutta nekään ei kelpaa. Heillekin kiukutellaan kuin 13-vuotiaat bestiksilleen. Vaaditaan hoitosuhteen purkamista, koska he eivät ole hyviä, ja sitten itketään kun ovat valmiita purkamaan hoitosuhteen ja hylätään. Kaverit ei osaa sanoa oikeita asioita tai ehdottaa oikeaan aikaan oikeaa tekemistä. Ja joka käänteessä ollaan tekemässä itselleen jotain ja se on muiden syy, koska kaikki muut ovat hylänneet.

Kun ei vaan uskalla enää olla sellaisen ihmisen lähellä, kun pienenä peruspenana on niin riittämätön hänelle ja hänen tarpeilleen vaikka yritetty on. Joko olet kopio eräästä kaveristani tai sitten olet hän. Toivon todella, että löydät itsestäsi sen kulman, johon tarttua ja jonka avulla kavuta ylöspäin. Koska kuten monta tuhatta kertaa sullekin sanottu, niin kukaan ei voi sua auttaa, jos sä et halua auttaa itseäsi. Ja selvästi sitä näiden viestiesi perusteella et vielä halua.
 
  • Tykkää
Reactions: Miili ja Tepadj
"Jenis"
Sä et varmasti ymmärrä tätä ollenkaan, mutta tiedätkö, että sun kaltaisten ihmisten lähellä on todella vaikea olla? On todella vaikea yrittää auttaa, kun siihen ei pysty kuin lohduttelemalla, kuuntelemalla ja hokemalla jotain "kaikki muuttuu paremmaksi, ei hätää" -moneen kertaan kuultua ja hoettua klishettä. Yrittää ehdottaa tekemistä ja menemistä, että toisen ajatukset kääntyisi johonkin muuhun, mutta ei. Kun mikään ei kelpaa tai mikään ei ole tarpeeksi. Halutaan apua, mutta kun sitä oikeaa apua ei voi tuollaisessa tilanteessa oleville antaa kuin ammattilaiset, mutta nekään ei kelpaa. Heillekin kiukutellaan kuin 13-vuotiaat bestiksilleen. Vaaditaan hoitosuhteen purkamista, koska he eivät ole hyviä, ja sitten itketään kun ovat valmiita purkamaan hoitosuhteen ja hylätään. Kaverit ei osaa sanoa oikeita asioita tai ehdottaa oikeaan aikaan oikeaa tekemistä. Ja joka käänteessä ollaan tekemässä itselleen jotain ja se on muiden syy, koska kaikki muut ovat hylänneet.

Kun ei vaan uskalla enää olla sellaisen ihmisen lähellä, kun pienenä peruspenana on niin riittämätön hänelle ja hänen tarpeilleen vaikka yritetty on. Joko olet kopio eräästä kaveristani tai sitten olet hän. Toivon todella, että löydät itsestäsi sen kulman, johon tarttua ja jonka avulla kavuta ylöspäin. Koska kuten monta tuhatta kertaa sullekin sanottu, niin kukaan ei voi sua auttaa, jos sä et halua auttaa itseäsi. Ja selvästi sitä näiden viestiesi perusteella et vielä halua.
Oon niin täysin samaa mieltä! Just näin.

Myös mulla oli kuvatunlainen ystävä, ja kun hän vuosikausien suotamisen ja huopaamisen jälkeen päätyi siihen lopulliseen ratkaisuun, niin aika huolella on tullut mietittyä mitä olisi itse voinut tehdä toisin. Ei mitään, on vastaus. Jos ihminen ei tahdo parantua, häntä ei voi väkisin parantaa.
 
Sä et varmasti ymmärrä tätä ollenkaan, mutta tiedätkö, että sun kaltaisten ihmisten lähellä on todella vaikea olla? On todella vaikea yrittää auttaa, kun siihen ei pysty kuin lohduttelemalla, kuuntelemalla ja hokemalla jotain "kaikki muuttuu paremmaksi, ei hätää" -moneen kertaan kuultua ja hoettua klishettä. Yrittää ehdottaa tekemistä ja menemistä, että toisen ajatukset kääntyisi johonkin muuhun, mutta ei. Kun mikään ei kelpaa tai mikään ei ole tarpeeksi. Halutaan apua, mutta kun sitä oikeaa apua ei voi tuollaisessa tilanteessa oleville antaa kuin ammattilaiset, mutta nekään ei kelpaa. Heillekin kiukutellaan kuin 13-vuotiaat bestiksilleen. Vaaditaan hoitosuhteen purkamista, koska he eivät ole hyviä, ja sitten itketään kun ovat valmiita purkamaan hoitosuhteen ja hylätään. Kaverit ei osaa sanoa oikeita asioita tai ehdottaa oikeaan aikaan oikeaa tekemistä. Ja joka käänteessä ollaan tekemässä itselleen jotain ja se on muiden syy, koska kaikki muut ovat hylänneet.

Kun ei vaan uskalla enää olla sellaisen ihmisen lähellä, kun pienenä peruspenana on niin riittämätön hänelle ja hänen tarpeilleen vaikka yritetty on. Joko olet kopio eräästä kaveristani tai sitten olet hän. Toivon todella, että löydät itsestäsi sen kulman, johon tarttua ja jonka avulla kavuta ylöspäin. Koska kuten monta tuhatta kertaa sullekin sanottu, niin kukaan ei voi sua auttaa, jos sä et halua auttaa itseäsi. Ja selvästi sitä näiden viestiesi perusteella et vielä halua.
Näppärä teoria. Harmi ettei se nyt tähän mun tarkoittamaan tilanteeseen päde mitenkään päin. Katsos kun mulla on muutama jotka tietää nykyisestä kriisistä, hyvin rajattu määrä ihmisiä, jotka tietää yhtään mitään mun ongelmista ja sitten on hyvin hyvin suuri määrä ihmisiä, joita nään mun harrastusten kautta, joiden ei ainakaan pitäisi tietää mitään, elleivät oo jotain joskus arvanneet ja joiden kanssa kumminkin viettänyt paljonkin aikaa (tosin en harrastusten ulkopuolella juurikaan).
 
"..."
Hei sirionful, mihin diagnoosiin käyttäytymisesi kuuluu? Siinä taitaa ainakin olla narsistisia piirteitä? Testaat jatkuvasti läheisiä (ja ilmeisesti kaukaisempiakin) ihmisiä, testaat ja kiristät sillä että teet itsellesi jotain. Olet kuin suoraan jostain painostavasta psykologisesta trilleristä, jota ei voi katsoa ilman henkistä pahaa oloa.
 
[QUOTE="...";30263526]Testaat jatkuvasti läheisiä (ja ilmeisesti kaukaisempiakin) ihmisiä, testaat ja kiristät sillä että teet itsellesi jotain.[/QUOTE]

Ai niinkö mä teen? No haistappa vaikka omaa henkeäs. Se suuren suuri apu mitä mä oisin tarvinnu olis ollu se, että mä oisin voinu mennä jonkun luokse käymään, mutta joo tarve ois ollu melkein heti. Voisit myös tarkistaa käsityksesi kiristämisestä. Se kun noin yleensäkin menee määritelmään niin, että "jos et tee x niin minä teen y" ja noin en kyllä kenellekään ole sanonut tai vihjannut tai antanut ymmärtääkään.

Olenko joskus sanonut terapeutille että tapahtuma a johti ajatukseen b, joka johti tekoon c, noin niinkuin lyhennettynä. Joo, koska se kysy, siks.

Enkä ole narsisti. Tuo nykyajan yleispätevä jokapaikan haukkumasana, koska siihenhän sitä käytetään.
 
Googlaa EFT-metodi, löytyy suomeksi matskua. Lisäksi youtubessa on klippejä suomeksikin.
Jaa toi oli tapping-metodi. Joskus kattonu jonku videon juu. Jonkin aikaa siinä itteäni taputtelin, eikä tapahtunu mitään, kunnes tunsin itteni vaan idiootiks ja en oo sen jälkeen kokeillu. Ehkä jos ois joku muu ohjaamassa, niin sitten voisin kokeilla uudestaan.
 
viaras
http://www.albedoc.com/eft/#.VBQpm_l_s11

http://www.eftitsehoito.com/

Katso nuo kaksi linkkiä. Molemmissa on valmis video, toinen oli esiintymisjännitykseen, toinen jotain muuta.
 
Hengitä syvään
No kun täällä näitä vinkkejä jaetaan niin josko minäkin. Kokeile alternate nostril breathing, se tasapainottaa tutkitusti autonomisen hermoston toimintaa. Meinaan jos auttais tunteidenkin kanssa. Kokeile nyt ainakin pari viikkoa, vähintään 15 min päivässä ennenkuin sanot että ei toiminut.

Haleja!
 
Niille jotka sano et soita terapeutilles, niin mä soitin kyl ja nähtiin jopa perjantaina ja oli sellanen ees jonkun verran korjaava käynti. Silti kun nyt alotin taas oleen itsetuhonen niin on aika helvetin vaikeeta tosta noin vaan lopettaakaan :/. Esim. äsken mun naapuri haukku mua hulluks ja toisteli tätä niin kauan ku olin kuuloetäisyydellä ihan vaan koska sattu näkemään mut. Eipä taida olla silläkään kaikki kotona. Ja siis tämä koska, kerran rupesin huutaan sille, ja ihan aiheesta koska se säikyitti mut todella, mutta siitä nyt on vuosia. Mutta siis tosta on jo tunti ja vieläki tekis mieli itsetuhoilla jo pelkästään ton vuoks.
 
zzzZzzZ
Tosi kurjaa. Mutta tuosta suosta sua ei saa revittyä ylös muut kuin sinä itse. Huomionhaku ei sinua auta. Heitä muut ihmiset mielestäsi, älä odota heiltä yhtään mitään. On kyse sinusta itsestäsi. Ei muista. Keskity itseesi ja itsesi parantamiseen, älä muiden tekemisiin, sanomisiin tai tekemättömyyksiin. Kaikilla muillakin on oma elämä elettävänä. Sinun täytyy panna omasi järjestykseen.
 
Jopa eläinsuoja ottaa niin suurta hoitomaksua, etten voi sinnekään viedä koiria :'(. Ensi yönä mullakaan ei ole kotia, jossa viettää yö. Meen koirien kanssa jonnekin yleiseen lämpimään kokoyön auki olevaan tilaan yöksi.
 
"huoh"
voitko nyt vain tappaa itsesi ja lopettaa kiusaamasta paitsi meitä myös läheisiäsi ja äitiäsi ja kaikkia, jotka ovat täysin kyllästyneitä itserakkaaseen huomionhakuisuutesi. koirasikin voisivat varmasti helvetisti paremmin vähän aikuisemmalla omistajalla.
 
[QUOTE="huoh";30271642]voitko nyt vain tappaa itsesi ja lopettaa kiusaamasta paitsi meitä myös läheisiäsi ja äitiäsi ja kaikkia, jotka ovat täysin kyllästyneitä itserakkaaseen huomionhakuisuutesi. koirasikin voisivat varmasti helvetisti paremmin vähän aikuisemmalla omistajalla.[/QUOTE]

Erittäin hyvää päivää myös sinulle!
 
"Mymy"
Auts. Mitä jos soittasit sille terapeutilles ja kysysit apua näihin arkijuttuihinkin? Luulen, ettei täältä palstalta löydy mitään kovin käyttökelposta.

Koirista eroon hankkiutuminen ei ehkä vaan oo hyvä, jotain pysyvää pitää olla, hmmm... johonkin tukiasuntoon? Turvakotiin? Seurakunnalle? Soita soita soita, kunnes joku vastaa! Joudut kyseleen kyllä pitkään, koska sulla on ilmeisesti sen verta raskaat ongelmat, ettei useimmilla tavallisilla tallaajilla oo rahkeita auttaa. Kaiken lisäks parantuakses sun tarttis löytää itestäs voimat siihen prosessiin.

Ja niin, jos tuntuu et terapeutin kanssa menee sukset ristiin niin soita sille ja sano, että haluat kokeilla toista terapeuttia. Ei kaikkien kanssa synkkaa.

Tuosta viiltelystä puhut jännästi, niinkun se olis jotain mikä vaan "tapahtuu" itekseen sulle.

Vielä lukuvinkki:Clarissa Pinkola Estés; Naiset jotka kulkevat susien kanssa
 
Olis mulla mahdollisuus saada kohtuullisen hintainen vuokrakämppä jos jonottaisin muutaman kuukauden, mutta kun mulla ei oikeasti ole varaa edes siihen, jos haluan senkin jälkeen käydä mun harrastuksissa. Ilman mun koiria ja harrastuksia sitten taas mun elämästä häviäis kaikki hyvä sisältö, eikä mulla olis enää halua elää senkään vertaa kuin nyt on. (Nimimerkki huoh olisi varmasti tähän tyytyväinen) Sossu ei auta, koska köyhällä ei pitäisi olla mitään harrastuksia tai lemmikkejä, vaan heidän mielestään mulla on ihan hyvä rahatilanne minimieläkkeellä, mutta voin kyllä kertoa, että vaikka he auttaiskin, niin sillä reilulla 600€:lla, jolla sossutuen jälkeen pitäisi tulla toimeen, mun harrastukset on haave vain, eikä ne oo ees verrattain kalliita. Töihin en puolestaan kykene koska multa hajoaa sekä pää, että kroppa missä tahansa työssä. Aina välillä oon jotain yrittänyt.

Kyllä mun terapeutti tietää mun tilanteen. Se ois halunnu mut nyt osastolle. Mitään ratkaisua ei vaan oo kukaan keksinyt. Mä nyt asun toistaiseksi tuolla, mistä nyt oon evakossa. Suurimman osan ajasta mä kumminkin saan olla siellä. Toivon vaan, ettei mua tulla häätämään täältä missä nyt oon.

Voin mä sinne turvakotiin toki soittaa, mutta lyön vaikka vetoa, ettei sinnekään saa viedä koiria, eikä sekään oo mikään pysyvä ratkaisu. Kaikista muista paikoista oon kysynyt jo aikaisemmin. Soittanut kriisikeskukseen jne. Kaikki vaan sanoo, että oot tervetullut ilman koiria :(.

Ehkä mä tästä suosta taas kerran nousen kohtapuoliin. Olihan tossa välissä jopa pari hyvää kuukautta. Kiitokset tsemppareille.
 
vierasa
Olis mulla mahdollisuus saada kohtuullisen hintainen vuokrakämppä jos jonottaisin muutaman kuukauden, mutta kun mulla ei oikeasti ole varaa edes siihen, jos haluan senkin jälkeen käydä mun harrastuksissa. Ilman mun koiria ja harrastuksia sitten taas mun elämästä häviäis kaikki hyvä sisältö, eikä mulla olis enää halua elää senkään vertaa kuin nyt on. (Nimimerkki huoh olisi varmasti tähän tyytyväinen) Sossu ei auta, koska köyhällä ei pitäisi olla mitään harrastuksia tai lemmikkejä, vaan heidän mielestään mulla on ihan hyvä rahatilanne minimieläkkeellä, mutta voin kyllä kertoa, että vaikka he auttaiskin, niin sillä reilulla 600€:lla, jolla sossutuen jälkeen pitäisi tulla toimeen, mun harrastukset on haave vain, eikä ne oo ees verrattain kalliita. Töihin en puolestaan kykene koska multa hajoaa sekä pää, että kroppa missä tahansa työssä. Aina välillä oon jotain yrittänyt.

Kyllä mun terapeutti tietää mun tilanteen. Se ois halunnu mut nyt osastolle. Mitään ratkaisua ei vaan oo kukaan keksinyt. Mä nyt asun toistaiseksi tuolla, mistä nyt oon evakossa. Suurimman osan ajasta mä kumminkin saan olla siellä. Toivon vaan, ettei mua tulla häätämään täältä missä nyt oon.

Voin mä sinne turvakotiin toki soittaa, mutta lyön vaikka vetoa, ettei sinnekään saa viedä koiria, eikä sekään oo mikään pysyvä ratkaisu. Kaikista muista paikoista oon kysynyt jo aikaisemmin. Soittanut kriisikeskukseen jne. Kaikki vaan sanoo, että oot tervetullut ilman koiria :(.

Ehkä mä tästä suosta taas kerran nousen kohtapuoliin. Olihan tossa välissä jopa pari hyvää kuukautta. Kiitokset tsemppareille.
Ymmärrän kyllä, että harrastukset ja koirat ovat tärkeitä, mutta onko niistä mitään hyötyä, jos ei ole paikkaa missä asua? Tuoko ne elämään kuinka paljon sisältöä, jos asut kadulla? Voitko edes harrastaa, jos asut kadulla?
 
Noh ennen tätä en ole koskaan asunut kadulla. Oon aina palannut äidin luo kun oon joutunut evakkoon. Joudun kuitenkin evakkoon ehkä keskimäärin yhdeksi kuuksi vuodesta vaan. Mikä tahansa hotelli siksi ajaksi tulisi halvemmaksi kuin koko vuoden vuokrat, eikä mulla ole siihenkään varaa, niin minkäs teet :/?
 

Yhteistyössä