kerrostaloäti
Meillä on kaksi lasta ja molemmat ihan terveitä ja reippaita ns. normaaleja muksuja.
Mutta ihan jokapäiväistä on tää meidän meteli, joka syntyy lapsien leikeistä ja heidän tappelustaan, uhmaikäisen raivokohtauksista ja mun räyhäämisestäkin.
Meillä joka päivä kielletään huutaminen. Mutta isompi lapsi on hokannut että huudolla pystyy äidin pinnaa kiristämään ja siitä syntyy se paha kierre eli huuto vaan kasvaa ja keinot on tosi vähissä pitää lapset hiljaa. Jatkuvaa kiristystä ja uhkailua.
Eli jos lapset alkaa riehumaan niin komennetaan omiin huoneisiinsa ja huuto on taas taattu. Sama juttu, jos pienempi temppuilee ruokapöydässä ja käsketään pois pöydästä - taas huutoa.
Tai jos olisi jo kiire aamulla lähteä töihin/päiväkotiin ja pienemmän pipo onkin ihan väärä eikä sitä vaihdeta, taas kova huuto.
Pelkään ihan tosissani, että naapurit tekevät meistä pian jonkin lastensuojeluilmoituksen. Ja sekin on sinänsä ihan ok, koska lapset hoidetaan hyvin (on ruokaa, puhtaat vaatteet jne.). Mutta tuskin kukaan silti haluaa sossuntätejä vieraaksi, varsinkin kun olen itse hoitoalalla töissä!!
Onneksi meillä on selkeä päivärytmi eli lapset hiljenevät nukkumaan ennen 21.00 ja aamulla herätään 7.00. Ja molemmat nukkuvat yönsä hyvin.
Mutta on tää silti ihan hirveää, kun aina joutuu miettimään, että mitä naapurit ajattelevat. Meidän naapuritkin sattuu vielä olemaan AINA kotona, eläkeikäisiä kaikki.
Omiin kasvatusperiaatteisiin kuuluu, että huudolla ei voita mitään (eli pipo on ja pysyy, kun se on kerran yhdessä jo illalla päätetty) ja eikö uhmaikäisen pidäkin antaa kiukutella uhmaansa pois.
Aaargh, olisikin rahaa muuttaa pois.
Miten te muut pärjäätte kerrostalossa?
Mutta ihan jokapäiväistä on tää meidän meteli, joka syntyy lapsien leikeistä ja heidän tappelustaan, uhmaikäisen raivokohtauksista ja mun räyhäämisestäkin.
Meillä joka päivä kielletään huutaminen. Mutta isompi lapsi on hokannut että huudolla pystyy äidin pinnaa kiristämään ja siitä syntyy se paha kierre eli huuto vaan kasvaa ja keinot on tosi vähissä pitää lapset hiljaa. Jatkuvaa kiristystä ja uhkailua.
Eli jos lapset alkaa riehumaan niin komennetaan omiin huoneisiinsa ja huuto on taas taattu. Sama juttu, jos pienempi temppuilee ruokapöydässä ja käsketään pois pöydästä - taas huutoa.
Tai jos olisi jo kiire aamulla lähteä töihin/päiväkotiin ja pienemmän pipo onkin ihan väärä eikä sitä vaihdeta, taas kova huuto.
Pelkään ihan tosissani, että naapurit tekevät meistä pian jonkin lastensuojeluilmoituksen. Ja sekin on sinänsä ihan ok, koska lapset hoidetaan hyvin (on ruokaa, puhtaat vaatteet jne.). Mutta tuskin kukaan silti haluaa sossuntätejä vieraaksi, varsinkin kun olen itse hoitoalalla töissä!!
Onneksi meillä on selkeä päivärytmi eli lapset hiljenevät nukkumaan ennen 21.00 ja aamulla herätään 7.00. Ja molemmat nukkuvat yönsä hyvin.
Mutta on tää silti ihan hirveää, kun aina joutuu miettimään, että mitä naapurit ajattelevat. Meidän naapuritkin sattuu vielä olemaan AINA kotona, eläkeikäisiä kaikki.
Omiin kasvatusperiaatteisiin kuuluu, että huudolla ei voita mitään (eli pipo on ja pysyy, kun se on kerran yhdessä jo illalla päätetty) ja eikö uhmaikäisen pidäkin antaa kiukutella uhmaansa pois.
Aaargh, olisikin rahaa muuttaa pois.
Miten te muut pärjäätte kerrostalossa?