Ihan toivotonta kasvattaa lapsia kerrostalossa

  • Viestiketjun aloittaja kerrostaloäti
  • Ensimmäinen viesti
kerrostaloäti
Meillä on kaksi lasta ja molemmat ihan terveitä ja reippaita ns. normaaleja muksuja.

Mutta ihan jokapäiväistä on tää meidän meteli, joka syntyy lapsien leikeistä ja heidän tappelustaan, uhmaikäisen raivokohtauksista ja mun räyhäämisestäkin.

Meillä joka päivä kielletään huutaminen. Mutta isompi lapsi on hokannut että huudolla pystyy äidin pinnaa kiristämään ja siitä syntyy se paha kierre eli huuto vaan kasvaa ja keinot on tosi vähissä pitää lapset hiljaa. Jatkuvaa kiristystä ja uhkailua.

Eli jos lapset alkaa riehumaan niin komennetaan omiin huoneisiinsa ja huuto on taas taattu. Sama juttu, jos pienempi temppuilee ruokapöydässä ja käsketään pois pöydästä - taas huutoa.

Tai jos olisi jo kiire aamulla lähteä töihin/päiväkotiin ja pienemmän pipo onkin ihan väärä eikä sitä vaihdeta, taas kova huuto.

Pelkään ihan tosissani, että naapurit tekevät meistä pian jonkin lastensuojeluilmoituksen. Ja sekin on sinänsä ihan ok, koska lapset hoidetaan hyvin (on ruokaa, puhtaat vaatteet jne.). Mutta tuskin kukaan silti haluaa sossuntätejä vieraaksi, varsinkin kun olen itse hoitoalalla töissä!!

Onneksi meillä on selkeä päivärytmi eli lapset hiljenevät nukkumaan ennen 21.00 ja aamulla herätään 7.00. Ja molemmat nukkuvat yönsä hyvin.

Mutta on tää silti ihan hirveää, kun aina joutuu miettimään, että mitä naapurit ajattelevat. Meidän naapuritkin sattuu vielä olemaan AINA kotona, eläkeikäisiä kaikki.

Omiin kasvatusperiaatteisiin kuuluu, että huudolla ei voita mitään (eli pipo on ja pysyy, kun se on kerran yhdessä jo illalla päätetty) ja eikö uhmaikäisen pidäkin antaa kiukutella uhmaansa pois.

Aaargh, olisikin rahaa muuttaa pois. :(

Miten te muut pärjäätte kerrostalossa?
 
vierasa
En todellakaan jaksaisi. Meidän alakerrassa asuu todella herkkä naapuri joka reagoi meiltä tuleviin normaaleihin elämisen ääniin (päiväsaikaan) hakkaamalla jollain kepillä kattoa.. Aluksi hakkasi pattereita mutta sai muiden naapurien toimesta varoituksen siitä. Olen jo tottunut hipsuttelemaan täällä ja alati saan huomauttaa lapsia liian kovista leikkiäänistä.
 
toinen kerrostalon asukas
Hyvin.

Meillä on tosin vielä pienet lapset, 1- ja 3-vuotiaat, mutta kyllä meistäkin jonkun verran ääntä lähtee. Sisällä huutaminen on meilläkin kielletty, mutta aina tulee kuitenkin jotain itkua ja huutoa.

Normaali meteli nyt vaan kuuluu osana kerrostaloelämään, eipä sille mitään voi. Saahan kerrostalossa pitää haukkuvia koiriakin ja soittaa soittimia. Ei kannata liikaa miettiä, mitä naapurit ajattelevat. Kyllä hekin voivat muuttaa, jos ovat helposti häiriintyvää sorttia. Meillekin kuuluu yläkerrasta lasten metelöintiä ja naapurista koirien haukuntaa ja ulvontaakin, mutta ei ole käynyt mielessä valittaa.
 
kerrostaloäiti
Ja vielä sekin, että oma piha on lapsille aika tylsä (ei siis oikein mitään muuta kuin keinut) eikä siellä ole ikinä muita lapsia, kun niitä ei koko taloyhtiössä asu.

Eli runsas ulkoilu auttaisi asiaa, mutta aina tarvitsee lähteä johonkin pyöräilemään tai leikkipuistoon. Kun on itse töissä koko päivän ja lapset hoidossa niin olisi kiva olla vähän kotonakin yhdessä. Helppoa olisi laittaa ruokaa ja pestä pyykit, kun lapset metelöisivät omassa pihassa (minne ääntä mahtuu) mutta tässä asumismuodossa se on hankalaa.

Ulkoillaan siis aina yhdessä. Onneksi lapsilla on hyvä isä, joka osallistuu kotitöihin. Usein sitten toinen vie lapsia ulos ja toinen laittaa ruokaa jne.

Olkaa onnellisia talossa asuvat!!!
 
Kt
Hyvin pärjätään.
Tässä meidän rapussa asuu kolme mummelia ja yksi vielä työelämässä oleva vanhempi nainen. Välillä kyselen heiltä, että häiritseekö meiltä kuuluvat äänet, koska ihan täysin varmasti meiltäkin metakkaa lähes päivittäin kuuluu. Ei kuulemma haittaa, on heidän mielestään vaan mukavaa, että talossa on ääniäkin.

Mutta harmittaa mua silti. Meillä taapero on niin vauhdikas kaveri, että teloo itseään jatkuvasti ja itku onkin sitten oikein kunnon rääkymistä! Ja ekaluokkalainen välillä huutaa mulle tai tuolle taaperolle. Ja minäkin korotan ääntäni aika helposti.

Omakotitalossa olis kaiken paras asua.
 
Saman kokenut
..hanurista, siis lasten kasvattaminen kerrostalossa, bee there, done that. Meillä kaksi todella haasteellista lasta, 3v ja 5v, jotka kovia huutamaan ja muutenkin metelöimään. Oli todella tuskallista asua ahtaasti kerrostaloissa ilman omaa pihaa. Ja aina ei edes jaksanut lähteä ulos, koska kerrostalon piha ei tietysti ollut aidattu ja meidän lapset eivät pihalla pysyneet. Puistoihin piti aina vääntäytyä.

Keväällä muutettiin haaveilemaamme omakotitaloon ja voin kertoa, että kyllä arjen pyörittäminen on miljoona kertaa helpompaa ja mukavampaa, kun on tilaa ja oma, aidattu piha. Naapurit tosin vanhoja mummeleita, jotka varmaan ihmettelee huutamistamme, mutta minkäpä sille voi.

Ap, olisiko teillä mahdollisuutta muuttaa omakotitaloon?
 
Miksi meteli
Omituista. Onko tämä vapaan kasvatuksen tulosta? Itse en penskana uskaltanut huutaa kotona, tai tuli selkään. Ilmeisesti ruumiillinen kuritus aiempina vuosikymmeninä on tepsinyt lapsiin. Nykyään niitä ei saa koskea edes pumpulipuikolla kun on joku sossun täti jo ovella viemässä lapsia pois.

Muistan kyllä elävästi ettei meillä huudettu, koska vanhempien auktoriteetti oli vahva. Ystäväni kakarat taas huutavat kaikki tunnit hereillä ollessaan, heidän talonsa on ihan kaaos. Sitten huutaa vielä lasten äitikin. Naapurit on aina naama rutulla, eivät edes päivää sano. Enkä ihmettele yhtään. Kuria ei ole koska uskotaan tähän nykyajan vapaaseen tyyliin jossa lapsilla on oikeus hyppiä silmille.
 
huutii
Kun näitä ketjuja lukee, miten mulle tulee aina mieleen seuraava:
Kerrostalossa pitää osata käyttäytyä. Mut kun muutetaan omakotitaloon voi tehdä mitä huvittaa. Kyllä se meteli kuuluu naapureiden koteihin omakotitaloissa.
 
urbaani
Viihdyn kerrostalossa. Puistoon on kiva mennä saa olla muiden kanssa ja osallistua kaikenlaiseen toimintaan. Ääntä kuuluu meiltä ja muilta päiväsaikaan. Joskus naapurista yölläkin. Mutta mitäs siitä. Elämää Helsingissä. Tykkään!
 
"Valvoja"
Aamulla on kuudelta herätys ja tässä valvon, kun naapurista on kuulunut taas melkein taukoamatonta lapsen itkua viimeiset pari tuntia. En millään viitsisi alkaa asiasta pahemmin valittamaan, kun naapuriperhe on muutoin tosi mukava ja avulias. Ovat itse valitelleet lapsen itkuja, mutteivat voi asialle mitään - kyseessä koliikkivauva.

Ikävä tilanne seinänaapureille ja tietysti ennen kaikkea ko. perheelle. En tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Vaikka perhe on tosi mukava, toivoisin heidän asuvan toisessa rapussa. Myös itse olen pikkuhiljaa alkanut miettiä, pitäiskö muuttaa pois, mutta eihän sitä sitten tiedä, millaisia naapureita uudessa paikassa olisi. Hankala tilanne kaikille osapuolille. Jos meluaminen johtuisi vaikka siitä, että naapurissa soitettaisiin musiikkia tai juhlittaisiin yötä myöten asiaan voisi jotenkin puuttua. Tässä tilanteessa kuitenkin vaikuttaa siltä, etteivät vanhemmat voi mitään asialle. Ikävää vain, kun naapurisopu on koetuksella, vaikka varmasti itse perhe kärsii asiasta eniten. Silti itsekkäästi mietin, miksi minunkin yöuneni menevät. Korvatulppiakin kokeilin, mutta niitäkään ei kai ole kovin terveellistä käyttää pidemmän päälle. Onneksi ap:n lapsoset sentään nukkuvat yönsä hyvin.

Nyt ei ole kuulunut naapurista ääntä kahteen minuuttiin, taidan yrittää taas treffejä nukkujukan kanssa. Kauniita unia kaikille:)
 
Ken guru
[QUOTE="Valvoja";30268181]Aamulla on kuudelta herätys ja tässä valvon, kun naapurista on kuulunut taas melkein taukoamatonta lapsen itkua viimeiset pari tuntia. En millään viitsisi alkaa asiasta pahemmin valittamaan, kun naapuriperhe on muutoin tosi mukava ja avulias. Ovat itse valitelleet lapsen itkuja, mutteivat voi asialle mitään - kyseessä koliikkivauva.

Ikävä tilanne seinänaapureille ja tietysti ennen kaikkea ko. perheelle. En tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Vaikka perhe on tosi mukava, toivoisin heidän asuvan toisessa rapussa. Myös itse olen pikkuhiljaa alkanut miettiä, pitäiskö muuttaa pois, mutta eihän sitä sitten tiedä, millaisia naapureita uudessa paikassa olisi. Hankala tilanne kaikille osapuolille. Jos meluaminen johtuisi vaikka siitä, että naapurissa soitettaisiin musiikkia tai juhlittaisiin yötä myöten asiaan voisi jotenkin puuttua. Tässä tilanteessa kuitenkin vaikuttaa siltä, etteivät vanhemmat voi mitään asialle. Ikävää vain, kun naapurisopu on koetuksella, vaikka varmasti itse perhe kärsii asiasta eniten. Silti itsekkäästi mietin, miksi minunkin yöuneni menevät. Korvatulppiakin kokeilin, mutta niitäkään ei kai ole kovin terveellistä käyttää pidemmän päälle. Onneksi ap:n lapsoset sentään nukkuvat yönsä hyvin.

Nyt ei ole kuulunut naapurista ääntä kahteen minuuttiin, taidan yrittää taas treffejä nukkujukan kanssa. Kauniita unia kaikille:)[/QUOTE]

Koliikki loppuu usein puolen vuoden ikään mennessä. Harvoilla, mutta joillakin jopa sinne vuoden ikään asti vissiin. Mutta 3-4kk ikäisenä alkaa jo monella helpottamaan.
 
"Valvoja"
Koliikki loppuu usein puolen vuoden ikään mennessä. Harvoilla, mutta joillakin jopa sinne vuoden ikään asti vissiin. Mutta 3-4kk ikäisenä alkaa jo monella helpottamaan.
Kiitti guru tiedosta - hiljaisuutta kesti 3 minuuttia ja nyt on taas itku päällä. Yritän sinnitellä. Avattiin just vuodesohva olkkarista, koska sinne äänet ei kuulu niin selvästi. Sääliksi käy kyllä noita vanhempiakin: näyttävät tosi väsyneiltä. Mies lähtee usein samoihin aikoihin mun kanssa töihin ja silmäpussit ovat kasvaneet tässä parin kuukauden aikana. Toivotaan, että alkaa kohta helpottamaan.
 
Erimieltäqina
Olen täysin erimieltä. Ei meillä lapsi huuda ja räyhää. Pihalla on kymmeniä kavereita ja kaikki keskustan palvelut 5 min päässä. Kolme eri leikkipihaa ja neljä leikkipuistoa lähietäisyydellä. Aina löytyy pihalta kaveri. Itse voi ottaa kirjan tai padin, mennä pihalle istumaan ja lapsi leikkii.

Meillä ei huudeta kotona ja kannattaa opetella laskemaan kymmeneen ennenkuin vastaa lapselle jos hermo on kireellä.
Kasvatus ja sinnikkyys sekä johdonmukaisuus. Simple.
 
Pin
Alkuperäinen kirjoittaja Erimieltäqina;30268398:
Olen täysin erimieltä. Ei meillä lapsi huuda ja räyhää. Pihalla on kymmeniä kavereita ja kaikki keskustan palvelut 5 min päässä. Kolme eri leikkipihaa ja neljä leikkipuistoa lähietäisyydellä. Aina löytyy pihalta kaveri. Itse voi ottaa kirjan tai padin, mennä pihalle istumaan ja lapsi leikkii.

Meillä ei huudeta kotona ja kannattaa opetella laskemaan kymmeneen ennenkuin vastaa lapselle jos hermo on kireellä.
Kasvatus ja sinnikkyys sekä johdonmukaisuus. Simple.
Niin, todella simppeliä jos on helpommin käsiteltävät luonteet omilla lapsilla. Mullakin on esikoinen suht helppo, tosi harvoin alkaa mitään hillittömiä huutokohtauksia vetämään. Toisesta ei vielä voi sanoa kun on sen verran pieni eikä osaa ilmaista tunteitaan täysin sanallisesti vielä. Vilkas on, mutta ei sekään aina tarkoita hankalampaa lasta leikki-iässä.

Pisti vaan silmään taas tuollainen "no siis näinhän se toimii kun meilläkin toimii, yksinkertaista", uaaah...
 
viieras
Juu lapset huutaa sisällä (ja ulkona ilmeisesti) kuin eläimet, mutta eihän niille tietysti mitään voi? Joko mulle on osunut tällä saralla jotkut poikkeusyksilöt, mutta huutaminen on sisällä kielletty ihan siinä missä moni muukin asia. Lapsi pystyy kyllä olemaan huutamatta, jos siihen opetetaan. Tietysti jos se äiti huutaa siellä joukon kärjessä, niin milläpä nuo sitä uskoisi. Kyllä meilläkin itketään jos sattuu ja joskus saadaan herraties mitä raivareita, mutta sellainen turha huutaminen kyllä karsitaan pois nopeasti ja se ärsyttää mua muidenkin kakaroissa suuresti. Tosin meillä ei kotona huudettu enkä minä tai mieskään huuda kuin silloin kun käämi palaa lopullisesti ;) Meidän molempien äidit edusti enemmän tätä "paha silmä"- linjaa ja siinä mekin on pitäydytty ;D Varmaan opittua pitkälti siis.
 
[QUOTE="Valvoja";30268181]Aamulla on kuudelta herätys ja tässä valvon, kun naapurista on kuulunut taas melkein taukoamatonta lapsen itkua viimeiset pari tuntia. En millään viitsisi alkaa asiasta pahemmin valittamaan, kun naapuriperhe on muutoin tosi mukava ja avulias. Ovat itse valitelleet lapsen itkuja, mutteivat voi asialle mitään - kyseessä koliikkivauva.

Ikävä tilanne seinänaapureille ja tietysti ennen kaikkea ko. perheelle. En tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Vaikka perhe on tosi mukava, toivoisin heidän asuvan toisessa rapussa. Myös itse olen pikkuhiljaa alkanut miettiä, pitäiskö muuttaa pois, mutta eihän sitä sitten tiedä, millaisia naapureita uudessa paikassa olisi. Hankala tilanne kaikille osapuolille. Jos meluaminen johtuisi vaikka siitä, että naapurissa soitettaisiin musiikkia tai juhlittaisiin yötä myöten asiaan voisi jotenkin puuttua. Tässä tilanteessa kuitenkin vaikuttaa siltä, etteivät vanhemmat voi mitään asialle. Ikävää vain, kun naapurisopu on koetuksella, vaikka varmasti itse perhe kärsii asiasta eniten. Silti itsekkäästi mietin, miksi minunkin yöuneni menevät. Korvatulppiakin kokeilin, mutta niitäkään ei kai ole kovin terveellistä käyttää pidemmän päälle. Onneksi ap:n lapsoset sentään nukkuvat yönsä hyvin.

Nyt ei ole kuulunut naapurista ääntä kahteen minuuttiin, taidan yrittää taas treffejä nukkujukan kanssa. Kauniita unia kaikille:)[/QUOTE]

Teillä on huonot äänieristykset :( Meidän talossa vauvan itku kyllä kuuluu, mutta se kuuluu niin vaimeana, ettei se häiritse unta tai muutenkaan.
 
jkljk
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30268474:
Teillä on huonot äänieristykset :( Meidän talossa vauvan itku kyllä kuuluu, mutta se kuuluu niin vaimeana, ettei se häiritse unta tai muutenkaan.
90% kerrostaloista äänieristykset on surkeita, ja ihmisten nukkuminen on erilaista joku herää pieneen ääneen ja joku ei herää mihinkään.
 
mä...
Eiköhän noi ole niitä normaaleja elämisen ääniä. Jos ei naapurit kestä, muuttakoon muualle. Niin mekin muutettiin, kun ei jaksettu naapurin lapsien jatkuvaa kiljumista, huutoa ja tappelua.
 
90% kerrostaloista äänieristykset on surkeita, ja ihmisten nukkuminen on erilaista joku herää pieneen ääneen ja joku ei herää mihinkään.
Jaa. En osaa sanoa. Olen asunut useammassa kerrostalossa ja vain yhden kohdalla olen pitänyt äänieristyksiä huonona. En kuitenkaan koskaan herännyt naapureista tuleviin ääniin (jotain poraamista lukuunottamatta), ja ainoastaan tuosa talossa on kuulunut seinänaapurin kovalla oleva televisio tai yläkerran askeleet. Suurimmassa osassa taloja naapureiden äänet eivät ole kuuluneet joko ollenkaan tai lähes ollenkaan. Riippuu varmaan vähän rakennusvuodesta. Tuo huonoin oli 70-luvulla rakennettu.

Mutta se on totta, että jotkut ihmiset heräävät helpommin kuin muut. Jokuhan voi omakotitalossa herätä siihenkin, kun toinen perheenjäsen käy vessassa, jääkaapilla tai "rapistelee" kirjaansa toisessa huoneessa :/
 
Vieraas
Normaalia elämisenääntä, on tei ei muttta lapsen jatkuva huuto ei ole normaalia. Eiköhän se ole vanhemmilla peiliin katsomisen paikka jos lapsen tarvii huutaa koko ajan.
 
Pin
[QUOTE="Valvoja";30268187]Kiitti guru tiedosta - hiljaisuutta kesti 3 minuuttia ja nyt on taas itku päällä. Yritän sinnitellä. Avattiin just vuodesohva olkkarista, koska sinne äänet ei kuulu niin selvästi. Sääliksi käy kyllä noita vanhempiakin: näyttävät tosi väsyneiltä. Mies lähtee usein samoihin aikoihin mun kanssa töihin ja silmäpussit ovat kasvaneet tässä parin kuukauden aikana. Toivotaan, että alkaa kohta helpottamaan.[/QUOTE]

Voi ei, kuulostaa karmealta vanhempien, vauvan ja toki teidän naapureidenkin puolesta. tosi ihanaa, että jaksat silti ymmärtää ja mietit asiaa heidänkin kannalta. Meillä oli se yli vuoden pitkin öitä karjuva (ei hätää, normisti se loppuu juuri kuten Ken Guru sanoi :D ) ja naapuri kerran soittikin. Hän aloitti puhelun toooodella hienovaraisesti ja kysyi onko mahdollista nukuttaa vauvaa missään toisessa huoneessa, oli siis kyse juuri huonoimmasta huoneesta äänten kannalta. Aloitti jotenkin "miten jaksat, kuulostaa siltä että teillä on nyt vaikea vauva-aika menossa, onko lapsella selvinnyt mitään? Tuli heti mieleen sukulaislapsi jolla oli samanlaista vaivaa ja lopulta olikin xxxx...Mietin todella pitkään kehtaanko edes soittaa, etten aiheuta sinulle mitään lisästressiä, olet varmasti hyvin väsynyt ja kysyin tuttavaltakin neuvoja miten kysyisin tätä ilman, että saat huolia lisää..." Toisti monta kertaa puhelun aikana, että ei halua missään nimessä valittaa ja kyseli vauvan vaivoista sekä meidän vanhempien jaksamisesta. Ei sitten jäänytkään mitään "byhyy naapuri valitti"-oloja ja siirto toiseen huoneeseenkin onnistui.

Voisitko siis kysyä tätä mahdollisuutta? Varoitan, kannattaa todellakin olla ihan super super SUPERystävällinen, koska tuossa väsymyksessä äiti voi loukkaantua about ihan kaikesta. Pillahtelin itkuun jostain pikkukommenteistakin mitä normisti en välttämättä edes noteeraa mitenkään, mutta tuo naapuri kyllä osasi puhua. :)
Siitä lähtien ollaankin käyty tilanne läpi aina tavatessa, hänen lastenlasten kasvut ja kaikki mukava. Jotenkin lähentyi sen jälkeen vaikka aikaisemminkin pidin kummastakin naapurista.

Oli kuitenkin kiva, että naapuri viitsi sanoa eikä yksikseen ärsyyntynyt huonevalinnasta. En tosiaankaan tiennyt että se edes kuuluu niin pahasti, kun itse en ole kuullut koskaan pihahdustakaan tuossa rivarissa.
 
fjsiöo
Minkälaisissa taloissa oiken asutte kun lapsen itku häiritsee yöunia? Mä olen ikäni asunut kerrostalossa eikä ikinä ole mikään naapurista kuulunut ääni vienyt yöuniani. Eikä äänet härinnyt koskaan päivälläkään. Meilläkin on naapureina ollut kaikenlaisia ihmisiä.
Meidän lapset on jo murrosikäisiä eikä koskaan kukaan ole tullut sanomaan että meiltä kuuluvat äänet jotenkin häiritsisivät.
Sitä paitsi kerrostaloon muutavan pitää ymmärtää se että normaalit elämisen äänet kuuluvat kerrostaloon. Jos ei niitä siedä niin kannattaa harkita muuttoa omaan taloon.
Mikään tahallinen yöaikaan kuuluva meteli ei tietenkään ole sallittua. Meillä se lukee ihan järjestyssäännöissä. Kuka nyt lasta huudattaisi tuntikausia tahallaan?
 

Yhteistyössä