Mitä tekisitte, jos lapsi ei tule ajoissa kotiin?

7-vuotias lapseni oli iltapäivällä/illalla kaverinsa kanssa leikkimässä. Soittelin sitten hänelle, että nyt alkaa olla ilta, ja pitää tulla kotiin. Lapsi pyysi lisäaikaa, ja lupasin, koska olen huomannut, että kun soitan viiden minuutin päästä uudestaan, hän on valmiimpi tulemaan kotiin. Tällä kertaa hän alkoi kinuta lisää lisäaikaa. Sanoin, että jos et ala tulla, et mene huomenna ollenkaan. Lapsi alkoi marista, että en uskalla tulla yksin, ja kaveri ei halua saatella minua kotiin. Sanoin, että tulen hakemaan, missä olet? Lapsi sanoi, että en kerro. Lähdin sitten ulos etsimään heidän tavallisesta leikkipaikasta, mutta ei näkynyt, joten soitin uudelleen ja käytiin taas sama keskustelu. Tällä kertaa antoi vihjeen, josta sitten arvasin paikan. Olivat toisen kaverin pihalla ja oma lapseni piilotteli jossain sillä aikaa, kun juttelin kaverin äidin kanssa. Lopulta sain tytön puhelimella kiinni ja uhkasin pitää itselläni hänelle luvatun rahan, jolloin tyttö tuli heti kotiin ja sai pitää rahansa, mutta huomenna ei ole lupaa lähteä koulun jälkeen kaverin kanssa leikkimään. Koko illan olen saanut kuunnella koottuja selityksiä, kuinka hän ei ole kuullut minun käskyjä tai kaverit ovat pitäneet häntä väkisin piilossa, eikä uskaltanut tulla kotiin päin yksin, mutta toiselle suunnalle uskalsi mennä yksin. Pidin puhuttelun siitä, että pitää aina sanoa, missä on.

Mitä teidän perheissä olisi tehty vastaavassa tilanteessa?

Ainakin viikon kotiaresti ja puhelimen käyttökieltö, kun sitä ei osata käyttää oikein.

Jos puhelin on jonkin sortin älypuhelin, laita siihen jäljitys päälle niin löydät kakaran helposti itsekin.

Rangaistukset eivät pidemmän päälle toimi, pitää saada keskusteluyhteys lapseen ja saada hänet ymmärtämään että tietyt asiat ovat tärkeitä ja niitä pitää noudattaa.

Ennemmin tai myöhemmin rangaistusuhkaukset ovat luokkaa "kyläilykielto vuodeksi, jälkkärit pois kuukaudeksi" jne. Sellaiset rankaisut toimivat juuri toisinpäin kuin olisi tarkoitus. Silloin lapsella ei ole kuitenkaan enään mitään menetettävää joten on aivan sama (tai siis parempi lapselle) kun tekee ihan vaan mitä huvittaa.

Puhuinkin siitä, miksi on tärkeää tietää, että missä lapsi on ja tuntui menevän viesti perille, kun sanoin, että niinkin voisi käydä, että se piilossa pitelijä ei olisikaan oma kaveri, vaan joku outo ihminen, vaikka aikuinen. Meillä on ollut ennenkin isoja ongelmia lapsen parhaan kaverin vuoksi, jonka kanssa lapseni menivät toisen kaverin luo. Nyt näyttää sujuvan paremmin, mutta joka kerta kun tytöt ovat yhdessä, olen huolissani, mitä kaveri keksii. Hän on aikaisemmin kiusannut tyttöäni ja kiristänyt kaveruudella esim "jos lähdet kotiin, en ole sun kaveri". En yhtään ihmettelisi, vaikka kaver olisii nytkin kiristänyt, kuten tyttöni minulle kertoi, mutta oli piilottelu kumman idea hyvänsä, minusta kummallekin tekee hyvää olla toisistaan erossa joku päivä. Jos kaveri kiristi, niin olkoon sitten yksin. Mietin vaan, että ollaanko me rangaistuksena kotona, vai lähdetäänkö käymään jossakin muualla.

No enemmän olisin huolissaan tuosta että tyttö valehtelee (kaverit pakotti piiloon, ei uskalla tulla kotiin jne) nyt vielä tiedät ne valheiksi mutta hetken päästä se tulee kertomaan että naspurin lasse se rikkoi auton ikkunan jne.
Ilmeisedti lapsi pelkää sua niin paljon ettei uskalla kertoa totuutta? Koita tehdä selväksi että valehtelusta saa suuremman rangaistuksen, jos reippaasti kertoo totuusen(ettei itse vaan halunnut lähtä kotiin) niin pääsee vähemmällä.

Jos kyse olisi vain siitä, ettei lapsi malta lähteä kotiin, niin ei olisi kovin paha. Mutta nyt näyttää selvästi, että lapsi vedättää ja pyörittää ätiään miten tahtoo ja pyrkii rikkomaan rajoja. Itse laittasin lapselle tarkat säännöt. Ne mietittäisiin yhdessä lapsen kanssa ja niiden mukaan mentäisiin joustoja vältellen, jotta lapsi oppii, että äiti on se, joka määrää, eikä lapsi.

Laittaisin kotiarestiin ja pitäisin puhuttelun. Mulle on tärkeää tietää minne lapsi menee ja kenen kaverin luo ja missä se kaveri asuu. Ja jos sieltä lähtevät esim. leikkipuistoon niin kaverin vanhemman ainakin pitätietää minne leikkipuistoon lapset menneet.

Ensimmäisenä lopettaisin tuollaiset soitan 5 minuutin kuluttua uudelleen niin lapsi tulee kotiin. Sinä olet aikuinen ja sääntöjä pitää noudattaa. Käyt keskustelun lapsen kanssa siitä että jos hän ei noudata sovittuja asioita, ei kaverin luo voi mennä.

Eli ei saisi lähteä omalta pihalta kaverin luo leikkimään vaikka nyt viikkoon ja sitten kokeiltaisiin uudestaan toimiiko luottamus.

Aikamoista äidin pompottelua tuo lapsen toiminta. Ei kerro olinpaikkaa, antaa vihjeitä(!), menee piiloon... Tiukemmat rajat ehdottomasti ja aikuisille auktoriteetti takaisin.

Mun mielestä tässä ei ole kyse ollenkaan siitä, että lapsi pelkäisi äitiään ja siksi ei kerro totuutta. Lapsi tuntuu leikivän äitinsä kanssa eikä ymmärrä, että äitiä pitää totella. Nyt on korkea aika ottaa auktoriteetti takaisin. Mitä pitempään tilanne jatkuu, sitä hankalampi lapsen toimintatapaa on korjata. Pahalta kuulostaa se, että lapsi ei tottele muutoin kuin kiristämällä (viittaan uhkaukseen rahan pois ottamisesta) .

Kiitos kaikkille vastauksista! Meillä on aikaisemmin toiminut hyvin tuo, että olen soittanut vähän etukäteen, että kohta pitää tulla, että saavat lopetella leikit. Joskus on pitänyt uhata kotiarestilla, jolloin tyttö on tullut heti kotiin eikä uhkausta ole tarvinnut toteuttaa. Tuo, että sanoo, että ei uskalla tulla yksin kotiin ja kaveri piti väkisin piilossa ei ole ihan niin kaukaa haettu, että täysin valheeksi tuomitsisin. Lapsi on aina pelännyt yksin oloa ja siitä on ollut isojakin ongelmia. Olen melko varma, että kaveri, sanotaan häntä vaikka "Maijaksi", kielsi lähtemästä, mutta en tällä kertaa ihan kiinnipitämiseen usko. Viime vuonna kävi niin, että "Maija" piti tyttöäni "vankina" minulle tuntemattoman kaverin luona. "Maija" oli jo pitempään pomotellut ja kiusannut tyttöäni ja tämä oli viimeinen pisara, jolloin kävin juttelemassa "Maijan" äidin kanssa eivätkä tytöt olleet sen jälkeen missään tekemisissä ennen kuin tänä kesänä. Aluksi näytti, että nyt menee paremmin, mutta nyt on taas alkanut tuo pomottelu. Olen sitä mieltä, että "Maija" ei ole hyvää seuraa lapselleni, mutta ei se ole niin helppoa katkaista välejä. "Maija" on tyttöni ainut kaveri, jonka kanssa leikkii säännöllisesti vapaa-aikana, ovat onneksi eri luokilla. Yhtenä päivänä lapseni pyysi luokkakaveriaan ulos leikkimään ja "Maija" tuli väliin.

Tyttöni kysyi aamulla, eikö hän saisi tulla suoraan koulusta kotiin, eikä mennä iltapäiväkerhoon. Kyselin, kenen kanssa hän leikkii iltapäiväkerhossa. Kuulemma "Maijan" kanssa, jos hän on siellä ja yksin tai parin kaverin kanssa, jos "Maija" ei ole kerhossa. Lupasin hänen tulla kotiin, vaikka minulla tulee kiire kotiin, yksin häntä ei nyt voi pitää kotona. Ajattelin, että tehdään lapsen kanssa yhdessä tänään jotain kivaa, niin jos samalla saatais juteltua, miten menee, ja tyttö ei mene "Maijan" kanssa leikkimään. Opettaja sanoi, että lapsella on koulussa kavereita, tulee hyvin toimeen ryhmässä yms, niin ihmetyttää, että vapaa-aika on pelkkää "Maijaa".

Kyllä se siitä maalaisjärkeä käyttämällä selviää. Hankalia tilanteita tuollaiset maijat. Toisaalta tässä on hyvä harjoitus tulevia vuosia silmällä pitäen. Jos pystyt hoitamaan tilanteen siten, että saat vahvistettua suhdetta omaan lapseesi, niin tilanne voi olla avuksi tulevina vuosina, kun kaikenlaista houkutusta ja sen sellaista voi tulla vastaan.

Alkuperäinen kirjoittaja Vierass: Näytä alkuperäinen viesti

Kyllä se siitä maalaisjärkeä käyttämällä selviää. Hankalia tilanteita tuollaiset maijat. Toisaalta tässä on hyvä harjoitus tulevia vuosia silmällä pitäen. Jos pystyt hoitamaan tilanteen siten, että saat vahvistettua suhdetta omaan lapseesi, niin tilanne voi olla avuksi tulevina vuosina, kun kaikenlaista houkutusta ja sen sellaista voi tulla vastaan.

Click to expand...

Kiitos rohkaisevista sanoista!

Onko kellään kokemuksia tällaisista pomottelevista kavereista? "Maija" jotenkin osaa hallita lastani niin, että vaikka hän kohtelee lastani huonosti, esim määräilee joka asiassa, uhkaa että et ole mun kaveri, jos et tee näin yms., silti lapseni pitää häntä parhaana kaverinaan. Koulussa sanottiin, että lapseni osaa pitää puolensa, mutta itse olen huomannut, että "Maijaa" vasten hän on aivan alakynnessä, "Maija" onkin vuotta vanhempi.