Menu

kun lapsi menettää toisen vanhempansa..

  • Viestiketjun aloittaja minusta tuli yh..
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
minusta tuli yh..
Eilen kuulimme surullisia uutisia. Lapseni isä nukkui ikiuneen. Lapseni oli heti surullinen, luonnollisesti. Mutta tokeni pian. Illalla jo jaksoi nauraa. Tänää olisi ollut koulu päivä mutta lapsi sai jäädä kotiin. Itkenyt ei ole. Uppoutuu paremminkim mieli harrastukseensa eli piirtämiseen. Illalla piirsi suloisen koiran jolla oli enkelin siivet. Ilmeisesti surutyötä.
Itselle oli hiukan kovapaikka kun lapseni menetti isänsä, parisuhteessa emme ole ollut yli 10vuoteen.
Miten teillä muilla lapset reagoi moiseen kokemukseen?
 
ex-leski
Alkuperäinen kirjoittaja minusta tuli yh..: Näytä alkuperäinen viesti
Eilen kuulimme surullisia uutisia. Lapseni isä nukkui ikiuneen. Lapseni oli heti surullinen, luonnollisesti. Mutta tokeni pian. Illalla jo jaksoi nauraa. Tänää olisi ollut koulu päivä mutta lapsi sai jäädä kotiin. Itkenyt ei ole. Uppoutuu paremminkim mieli harrastukseensa eli piirtämiseen. Illalla piirsi suloisen koiran jolla oli enkelin siivet. Ilmeisesti surutyötä.
Itselle oli hiukan kovapaikka kun lapseni menetti isänsä, parisuhteessa emme ole ollut yli 10vuoteen.
Miten teillä muilla lapset reagoi moiseen kokemukseen?
Click to expand...
Minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Minun lapsi oli 4-vuotias kun mieheni kuoli. Ei reagoinut oikeastaan mitenkään. Ei ilmeisesti ymmärtänyt asiaa niin lopullisesti vaikka isä oli mukana ihan jokapäiväisessä elämässä.
Lähinnä häntä mietitytti että voiko tehdä isänpäiväkortin sitten vaikka enolleen.

Tänä päivänä on jo 18-vuotias eikä mitään muistikuvaa ole koko asiasta.
Menin uusiin naimisiin pojan ollessa 8 ja poikani sai erittäin hyvän isäpuolen joka on ollut mukana hänen elämänsä tärkeillä hetkillä, niin ilossa kun surussakin.
 
"henni"
Ei oma lapsi, mutta läheinen.. oli alle viis vuotias kun menetti vanhemman. Kyseli paljon miksi me aikuiset itkemme..yritimme selittää..
Leikki paljon kuolemaa..siis legoilla. Lego kuoli, lensi enkelinä taivaaseen, katseli hyllyn päältä lastaan ja muuta elämää, toinen lego meni nukkumaan, niin enkeli-lego tuli toivottaa hyvää yötä jne....
 
"zxc"
Menetimme äitimme, kun veljeni oli 10 vuotias. Äiti sairasti vuoden ja kävimme häntä usein katsomassa sairaalassa. Häpeäksemme, emme osanneet selittää veljelleni, että äiti tulee kuolemaan ja siksi se oli hänelle varmasti järkytys. Äiti kuoli keväällä ja koko kesän veljeni kulki isämme perässä joka paikkaan. Ikään kuin peläten hänenkin kuolemaansa.

Nyt jälkikäteen kun olemme veljeni kanssa asiast puhuneet, hänellä on erittäin vähän muistoja äidistä. Eikä oikeastaan muista hänen kuolemaansakaan. Toisaalta hän on erittäin tasapainoinen perheenisä, joten siinä mielessä on toipunut.
 
minusta tuli yh..
kyseessä 11-v lapsi..eli murrosiässä oleva.
Kyllä on välillä ollut apaattinen mutta välillä kun tekee jotain unohtaa isänsä kuoleman.
Lapsella on ollut 10v isäpuoli jota kutsuu iskäksi..eihän se korvaa omaa isää mutta on kuitenkin tukena ja turvata tarvittaessa.
 
viera.s
Ei omakohtaista kokemusta. Yksi tuttu menetti isänsä noilla paikkein ja se välillä häntä tuntuu painavan aikuisenakin, mutta isä meni oman käden kautta, joka on lisännyt tuskaa. Toinen tuttavani on menettänyt äitinsä niin varhain, ettei asiaa edes muista ja on ihan sinut ollut sen kanssa myöhemminkin.

Mutta aloittaja, isä ei ole ollut lapsesi elämässä jatkuvasti mukana, joten suru ei välttämättä vaan ole niin iso hänelle. Voi olla suurempi jopa sinulle, koska exäsi kanssa todennäköisesti vuosia yhdessä elit. Tyttäresi taas ei sellaista aikaa muista. Anna hänen vaan jatkaa elämäänsä, älä surkuttele sen enempää jos lapsi tuntuu olevan ihan ok asian kanssa. Jos kovasti suruaikaa korostat, siitä voisi seurata vaan sitä, että lapsi tuntee syyllisyyttä kun ei sure niin paljon kuin odotat. Lapsen kannattaa varmaankin mennä jo huomenna takaisin kouluun.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu