Millä aikataululla

Saan mieheni häipymään? Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen.

Meillä myös pieni vauva ja kaikista sopimuksista ja lupauksista huolimatta huomaan hoitavani lasta yksin. Raskausaikana meillä oli iso kriisi ja silloin saimme sovittua. Tosin jouduin olemaan sovittelevaosapuoli monta kuukautta kun ukk juoksi ympäri kaupunkia menoillaan. Pelkäsin etten pärjää lapsen kanssa yksin. No, tässä on mennyt jo monta kuukautta yksin.

Tuntuu kuin mulla olisi täällä yhtäkkiä teinipoika asumassa. "Asuu" omassa huoneessaan, ei osallistu kotitöihin, vauvaa hoitaa vain kuin itselle sopii (eli jos ei satu olemaan mitään muuta), autoaan hakee joka la ja su kaupungilta yms. Alkoholi on yhtäkkiä hirveän iso osa hänen elämäänsä. Mistään en saa sanoa mitään. Tosin enpä oikein jaksa enää sanoakaan, koska olen jo mielessäni luovuttanut. Viimeksi kuitenkin lauantaina kysyin koska hän oppisi asettamaan vauvan itsensä edelle? Tästä sai sit raivarit ja käski lopettaa länkyttämisen (juuri noilla sanoilla). Ovella ilmoitti että turha kuvitellakaan että hetkeen kotiin tulee. Minusta hänen käytös on todella surullista, kuvittelee että hänen poissaolonsa on jotenkin multa pois.

Ja se niin, en viitsis itse ukkoa pihalle heittää, koska mulla on sellanen tunne että helvetti repee samantien. Seksiä meillä ei ole ollut sen jälkeen kun tulin raskaaksi (ei tee kuulemma mieli, enkä halunnut painostaa ja enää en edes halua), eli kyllä tollanen kolmekymppinen mies varmaan jossain vaiheessa seksiä joltain haluaa??? Tai ehkä jo saakin, mustä sitä tietää, kovasti minulta kyselee onko mulla joku toinen. Ja ei kyllä ole. En edes tiedä millä ajalla hän kuvittelee että mulla olis mahdollisuus.

Odotanko vaan että hyppää jonkun toisen kelkkaan? Musta se kuulostais vähiten kivuliaalta vaihtoehdolta!?

Vähiten kivuliasta olis vaan etsiä kaikessa rauhassa sulle ja vauvalle oma koti, laittaa ja sopia kaikki valmiiksi. Ja vain muuttaa. Sanoa/kirjoittaa miehelle, että parisuhteeseen tarvitaan molemmat mies ja nainen, isä ja äiti. Mutta perheen pystyy hoitaa yksinkin - harmi ettei sinua kiinnostanut

No juu, totta tuokin. Tässä vaan sellainen pikku mutta, että talo jossa asumme on minun. Uskoisin myös että tämä on miehelle yksi tekijä että on "mukava" olla. Pyykit pestään, ruokaa on kaapissa ja siistiä (paitsi hänen oma huone johon en viitsi edes mennä). Mikä noilla miehillä onkin, kun ensin sitä lasta halutaan (sai mut puhuttua "mukaan") ja sitten kun se lapsi on, niin kaikki muu onkin yhtäkkiä paljon tärkeämpää. Joka ikisiin kissanristiäisiin on pakko mennä. Viime viikolla ehti hoitaa lasta kokonaiset 3 tuntia.
Olen kyllä siitä onnellinen että sai puhuttua mut mukaan. En halua edes kuvitella millaista elämä olisi ilman tuota pikkuista <3

Lopeta nyt ainakin hyvänen aika se miehen pyykkien pesu ja passaaminen. Hanki joku ystävä tai isäsi tms. paikalle, kun heität miehen ulos.

Jos et halua heittää miestä ulos,niin lopeta nyt ihan ekana palvelu. Ostat kaupasta ruokaa vaan itsellesi (ja lapselle tietysti mitä tarvitsee),peset vaan omat ja lapsen pyykit jne.
Tai sitten,kaikessa hiljaisuudessa laitat talon myyntiin ja etsit sulle ja lapselle uuden kodin,ilmoitat miehelle millon talo oltava tyhjänä.

Oikeasti olen todella pahoillani tilanteestanne. Mielestäni on tosi surullista miten niin usein kuulee/lukee näistä "miehistä" jotka jatkaa teinielämää kun (avo)vaimosta tulee äiti.

Musta tää tilanne on juurikin surullinen. Olen omalta osaltani yrittänyt luoda puitteet elämälle, että olisi mukavaa elää ja olla perheenä. En tietenkään väitä, että itse olisin täydellinen. Jokaisella meillä on omat vikamme. Lapsen puolesta harmittaa eniten, ei oikeastaan omasta puolestani. Olen vahva ihminen.

Olen miettinyt kyllä sitä, että antaisin lähtöpassit. En tiedä onko se sitten jotain omatunnon kiillottamista vai mitä, että odotan mieluummin jonkin aikaa että poistuu oma-aloitteisesti.

Toisaalta kun arki ei sinänsä hirveesti stressaa (kun en jaksa enää yrittää keskustelulla tätä parantaa). Täällä me ollaan kahdestaan ja mies käy lähinnä nukkumassa, suihkussa ja syömässä.

Palvelun tasoa kylläkin aion laskea. Kiitos vinkistä.

Lopeta miehen passaaminen, hänhän pitää sinua ikäänkuin äitinään! Nyt on kunnon keskustelun paikka. Vaikka taitaa käydä niin että hän vetää herneen nenään ja "loukkaantuu", jotta olisi taas hyvä syy taas mennä ilman että odotellaan kotiin. Pistä se valitseen. Joko perhe tai saa muttaa äitinsä luokse passattavaksi.