"äitee"
pinnaa himppusen verran pitemmäksi??
Vuosia sitten ekan ollessa taaperovaiheessa, en ollut kovinkaan kiva äiti aika ajoittain. Tuli äksyiltyä ja äristyä turhista jutuista. Välillä jaksoin pitää päivärytmistä kiinni ja toisinaan taas en. Monesti näin jälkikäteen harmittelen, että olisi pitänyt olla napakampi otteissaan, kun koen, että en saa enää kunnon otetta lapseen lainkaan.
Nyt sitten kuopus on taaperoiässä ja kun hän oli pienenpieni vannoin mielessäni, että pyrin olemaan kärsivällisempi äiti mitä ekan aikana. Vaan ei aika ajoin hyvältä näytä
( Kummallista väsymystä alkoi iskeä elokuun puolivälin jälkeen ja väsymys aiheuttaa sen, että pinnani on lyhyt + herkästi katkeva. Lisäksi pikkuinen on todella eläväinen ja ehtiväinen tapaus. Aikansa kun hänen menoaan ja sähläämistään katselen, niin sitten ei vain rahkeet riitä, vaan tulee hänellekin ärähdettyä turhan herkästi. Vaikka tiedän, että ei pieni tutkimisella ja sähläämisellään mitään pahaa tarkoitakaan.
Päivärytmistä sen sijaan pyrin pitämään kiinni, ei saa mennä siihen pisteeseen kuin ekan aikana eli välillä oli jonkinlaista rytmiä ja välillä ei mitään.
Muutenkin pyrin olemaan jämympi tämän tokan kanssa. Jospa hän olisi sitten fiksumpi tapaus myöhemmässä vaiheessa, kuin mitä eka on nyt. Eikä tarvitsisi samoista asioista "nuohota ja vääntää".
Vuosia sitten ekan ollessa taaperovaiheessa, en ollut kovinkaan kiva äiti aika ajoittain. Tuli äksyiltyä ja äristyä turhista jutuista. Välillä jaksoin pitää päivärytmistä kiinni ja toisinaan taas en. Monesti näin jälkikäteen harmittelen, että olisi pitänyt olla napakampi otteissaan, kun koen, että en saa enää kunnon otetta lapseen lainkaan.
Nyt sitten kuopus on taaperoiässä ja kun hän oli pienenpieni vannoin mielessäni, että pyrin olemaan kärsivällisempi äiti mitä ekan aikana. Vaan ei aika ajoin hyvältä näytä
( Kummallista väsymystä alkoi iskeä elokuun puolivälin jälkeen ja väsymys aiheuttaa sen, että pinnani on lyhyt + herkästi katkeva. Lisäksi pikkuinen on todella eläväinen ja ehtiväinen tapaus. Aikansa kun hänen menoaan ja sähläämistään katselen, niin sitten ei vain rahkeet riitä, vaan tulee hänellekin ärähdettyä turhan herkästi. Vaikka tiedän, että ei pieni tutkimisella ja sähläämisellään mitään pahaa tarkoitakaan.Päivärytmistä sen sijaan pyrin pitämään kiinni, ei saa mennä siihen pisteeseen kuin ekan aikana eli välillä oli jonkinlaista rytmiä ja välillä ei mitään.
Muutenkin pyrin olemaan jämympi tämän tokan kanssa. Jospa hän olisi sitten fiksumpi tapaus myöhemmässä vaiheessa, kuin mitä eka on nyt. Eikä tarvitsisi samoista asioista "nuohota ja vääntää".