"Nansku"
Sanokaas nyt sitten mielipiteenne, ollaanko ihan paskoja ihmisiä jos luovutetaan ja sovinnolla vähennetään etälapsen käyntejä meillä?
Taustatietona, olen uusperheen äiti, puolisollani on edellisestä liitosta alakouluikäinen tytär jonka tapaamisista ym. asioista ollaan nyt lapsen äidin kanssa tapeltu kohta kolme vuotta. Käräjillä käyty, äiti muutti lapsen kanssa 200km päähän ettei saisi käydä meillä yhtään minimiä enempää, lievää vieraannuttamista, huoltokiusaamista, aiheettomia lastensuojeluilmoituksia, mustamaalaamista, you name it.. Siis meitä kohtaan. Me ollaan jatkuvasti vaan yritetty saada tilannetta mahdollisimman selkeäksi, ja sellaiseksi että lapsi saisi viettää meidän kanssa mahdollisimman paljon aikaa koska näin hän itse toivoo. Lapsen äiti vain ei tätä halua, ja siksi ollaan siis monta vuotta nyt tapeltu. Kyseinen nainen keksii riitaa milloin mistäkin, suurimmaksi osaksi keplottelee jatkuvasti tapaamisia tavalla tai toisella aina vähän lyhyemmiksi, tai sitten vaan muuten keksii jotain mistä pitää valittaa ja vittuilla ja haastaa oikeuteen.
Nyt viimeisimpänä oli riitaa kesälomista, ja hirveä sotkuhan siitä syntyi ja nyt on sitten käräjäoikeutta taas tiedossa ja sossuselvitystä takana. Takkiin on tulossa aika saletisti, sen verran puolueellinen (valituksen olisi varmasti voinut tehdä jos kyseinen tapaaminen olisi tullut äänitettyä) oli tuo sossuselvittelijä jonka olevinaan piti yrittää auttaa osapuolia pääsemään asiassa sovintoon. Paskan marjat. Tapaaminen oli kuulemma kaksi tuntia mieheni mollaamista kaikilla osa-alueilla. Ihan suoraan tuo sossutäti oli haukkunut ihan miehen ulkonäköäkin, ja sitten päälle siinä oikein antanut lapsen äidille neuvoja miten välttää luovuttamasta lasta isälle jatkossa jos ei halua! Siis aivan käsittämätöntä! (Isät lasten asialla Ry:n juttuja lukeneena, ei ilmeisesti niin tavatonta kuitenkaan)
Meidät on siis lasujen ja olosuhdeselvitysten yhteydessä todettu täysin kelvollisiksi vanhemmiksi, ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Lapsen suhde isäänsä, minuun ja pikkusisaruksiin on todettu läheiseksi, ja lapsi on itse toistuvasti esittänyt toiveen saada viettää isän luona mahdollisimman paljon aikaa. Ei siis todellakaan ole mitään järkevää syytä miksi kiistakapula-lapsella ei olisi asiat meillä oikein hyvin.
Nyt ollaan kuitenkin tultu siihen tulokseen, että pitäisikö vähitellen vaan luovuttaa? Tämä jatkuva stressi aiheuttaa monenlaisia ongelmia meille. Molempien henkinen ja fyysinenkin terveys reistailee tämän takia, puhumattakaan parisuhdeongelmista joita tämä kuvio jatkuvasti luo. Pitäisi varmaan voida vähitellen keskittyä jo näihin meidän pienempiinkin, nyt 1- ja 3-vuotiaat. Viimeiset kolme vuotta on nyt menneet miehen lapsen asioita selvitellessä, tapaamisviikonloput lasta viihdyttäessä ja lapsen äidin vittuiluja kuunnellessa. Ollaan ihan loppu.
Monet lähisukulaiset ja ystävät ovat jo pitkään meille sanoneet, että luovuttakaa nyt vaan, eihän sille mitään sitten voi jos lapsi ei niin usein käy, mutta kyllä meidän pitäisi jo vähitellen päästä elelemään rauhassa ja keskittymään omaan elämäämme. Katkaista kaikki vähänkin ylimääräiset yhteydenpidot miehen ex-vaimoon, ja saada rauha siltä jatkuvalta varjostukselta. En tiedä mikä sitä ihmistä oikein vaivaa, jotenkin tuntuu että se haluaa edelleen kontrolloida miestäni, vaikka ovat sentään olleet erossa jo n. 6 vuotta.
Lisäksi tässä on se, että meillä ei oikeastaan ole edes varaa hakea lasta meille niin usein. Ollaan jotenkuten saatu rahat riittämään tähän asti, mutta nyt kun ollaan niin väsyneitä tähän koko kuvioon niin mietittiin josko lapsi tulisikin meille jatkossa vain kerran kuussa, ja lomilla sitten enemmän. Lapselle on tulossa äidin päähän nyt pikkusisarus, joten koemme, että emme oikeastaan voi hänelle enää tarjota mitään sen kummempaa kuin hänen äitinsäkään, joten miksi vetää itsensä ihan piippuun yrittäen ylläpitää kuviota joka ei toimi enää kenenkään eduksi..
Eli ollaanko ihan paskoja tyyppejä, jos ilmoitetaan lapsen äidille että ei jakseta tapella enää, hyväksytään hänen vaatimukset loma-asioista (vältetään oikeuteen meneminen) ja että jatkossa haetaan lapsi meille vain kerran kuussa?
Taustatietona, olen uusperheen äiti, puolisollani on edellisestä liitosta alakouluikäinen tytär jonka tapaamisista ym. asioista ollaan nyt lapsen äidin kanssa tapeltu kohta kolme vuotta. Käräjillä käyty, äiti muutti lapsen kanssa 200km päähän ettei saisi käydä meillä yhtään minimiä enempää, lievää vieraannuttamista, huoltokiusaamista, aiheettomia lastensuojeluilmoituksia, mustamaalaamista, you name it.. Siis meitä kohtaan. Me ollaan jatkuvasti vaan yritetty saada tilannetta mahdollisimman selkeäksi, ja sellaiseksi että lapsi saisi viettää meidän kanssa mahdollisimman paljon aikaa koska näin hän itse toivoo. Lapsen äiti vain ei tätä halua, ja siksi ollaan siis monta vuotta nyt tapeltu. Kyseinen nainen keksii riitaa milloin mistäkin, suurimmaksi osaksi keplottelee jatkuvasti tapaamisia tavalla tai toisella aina vähän lyhyemmiksi, tai sitten vaan muuten keksii jotain mistä pitää valittaa ja vittuilla ja haastaa oikeuteen.
Nyt viimeisimpänä oli riitaa kesälomista, ja hirveä sotkuhan siitä syntyi ja nyt on sitten käräjäoikeutta taas tiedossa ja sossuselvitystä takana. Takkiin on tulossa aika saletisti, sen verran puolueellinen (valituksen olisi varmasti voinut tehdä jos kyseinen tapaaminen olisi tullut äänitettyä) oli tuo sossuselvittelijä jonka olevinaan piti yrittää auttaa osapuolia pääsemään asiassa sovintoon. Paskan marjat. Tapaaminen oli kuulemma kaksi tuntia mieheni mollaamista kaikilla osa-alueilla. Ihan suoraan tuo sossutäti oli haukkunut ihan miehen ulkonäköäkin, ja sitten päälle siinä oikein antanut lapsen äidille neuvoja miten välttää luovuttamasta lasta isälle jatkossa jos ei halua! Siis aivan käsittämätöntä! (Isät lasten asialla Ry:n juttuja lukeneena, ei ilmeisesti niin tavatonta kuitenkaan)
Meidät on siis lasujen ja olosuhdeselvitysten yhteydessä todettu täysin kelvollisiksi vanhemmiksi, ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Lapsen suhde isäänsä, minuun ja pikkusisaruksiin on todettu läheiseksi, ja lapsi on itse toistuvasti esittänyt toiveen saada viettää isän luona mahdollisimman paljon aikaa. Ei siis todellakaan ole mitään järkevää syytä miksi kiistakapula-lapsella ei olisi asiat meillä oikein hyvin.
Nyt ollaan kuitenkin tultu siihen tulokseen, että pitäisikö vähitellen vaan luovuttaa? Tämä jatkuva stressi aiheuttaa monenlaisia ongelmia meille. Molempien henkinen ja fyysinenkin terveys reistailee tämän takia, puhumattakaan parisuhdeongelmista joita tämä kuvio jatkuvasti luo. Pitäisi varmaan voida vähitellen keskittyä jo näihin meidän pienempiinkin, nyt 1- ja 3-vuotiaat. Viimeiset kolme vuotta on nyt menneet miehen lapsen asioita selvitellessä, tapaamisviikonloput lasta viihdyttäessä ja lapsen äidin vittuiluja kuunnellessa. Ollaan ihan loppu.
Monet lähisukulaiset ja ystävät ovat jo pitkään meille sanoneet, että luovuttakaa nyt vaan, eihän sille mitään sitten voi jos lapsi ei niin usein käy, mutta kyllä meidän pitäisi jo vähitellen päästä elelemään rauhassa ja keskittymään omaan elämäämme. Katkaista kaikki vähänkin ylimääräiset yhteydenpidot miehen ex-vaimoon, ja saada rauha siltä jatkuvalta varjostukselta. En tiedä mikä sitä ihmistä oikein vaivaa, jotenkin tuntuu että se haluaa edelleen kontrolloida miestäni, vaikka ovat sentään olleet erossa jo n. 6 vuotta.
Lisäksi tässä on se, että meillä ei oikeastaan ole edes varaa hakea lasta meille niin usein. Ollaan jotenkuten saatu rahat riittämään tähän asti, mutta nyt kun ollaan niin väsyneitä tähän koko kuvioon niin mietittiin josko lapsi tulisikin meille jatkossa vain kerran kuussa, ja lomilla sitten enemmän. Lapselle on tulossa äidin päähän nyt pikkusisarus, joten koemme, että emme oikeastaan voi hänelle enää tarjota mitään sen kummempaa kuin hänen äitinsäkään, joten miksi vetää itsensä ihan piippuun yrittäen ylläpitää kuviota joka ei toimi enää kenenkään eduksi..
Eli ollaanko ihan paskoja tyyppejä, jos ilmoitetaan lapsen äidille että ei jakseta tapella enää, hyväksytään hänen vaatimukset loma-asioista (vältetään oikeuteen meneminen) ja että jatkossa haetaan lapsi meille vain kerran kuussa?