Itseasiassa adhd syntyy ympäristön ja geenien yhteisvaikutuksesta. Eli kyllä siihen on osuutensa vanhemmillakin. Eivät vanhemmat sitä yksistään aiheuta, mutta esim liiallisella määrällä aistiärsykkeitä on arviotu olevan yhteyttä adhd:n puhkeamiseen. Ei turhaan sanota, että alle 2-3-vuotiaiden ei kannattaisi katsoa tv:tä. Minusta on surullista, jos lapsen diagnoosin taakse mennään aina piiloon. Adhd-lapsi tietenkin vaatii vanhemmiltaan enemmän, mutta ei heitä voi kuitenkaan verrata kehitysvammaisiin lapsiin. Ympäristön, toimintatapojen, strukturoinnin, jne avulla on kuitenkin paljon tehtävissä. Ei siis kannata nostaa käsiään ilmaan ja kiukutella muille, että adhd- lapselta pitäisi hyväksyä kaikenlainen käytös.
Saiskos jonkinnäköistä faktaa tiskiin tuosta ympäristön ja geenien yhteisvaikutukesta? Mulla kun on asiasta erilainen näkemys, joka siis pohjautuu lääkärini kertomaan, sekä googletukseen, joka tukee lääkärini kertomusta.
En saata uskoa, että ADHD:n voisi aiheuttaa sillä, että lapsi katsoo 2-3v iässä televisiota. Sen kyllä uskon ihan helpolla, että television katselu voi pahentaa lapsen oireilua, mutta mun on HYVIN vaikea uskoa sitä, että jos lapsi katsoo televisiota 2-3v iässä, hänelle puhkeaa ADHD. Varsinkin, kun ADHD joko on tai ei ole. Ei se puhkea jokin ruma päivä, vaan se on ihan aina. Alusta saakka.
Olen jutellut ADHD-lasten vanhempien kanssa ja heistä moni on kertonut, miten he ovat ihmetelleet lapsensa toimintaa jo ennen, kuin lapsi on ollut edes 1v. Muiden lapset ovat istuneet nätisti äiti-lapsi-jumpan aikana siinä äidin kanssa, kun tämä yksi yrittää häspätä ja härpätä kerta toisensa jälkeen kaikkea muuta. Ja kun muutama vuosi kuluu, diagnosoidaan lapsella ADHD. Sattumaa? Ehkä. Mutta aika monen suusta olen tätä nyt kuitenkin kuullut.
Itse olen todella tiukka ja tarkka television katselun suhteen. Meidän 4v ja 5v eivät todellakaan katso televisiota päivittäin vaan melko harvoin. Ja silloin kun katsovat, katsovat he sitä vain hetken, eivät kahta tuntia.
He eivät myöskään pelaa puhelimilla, tableteilla, tietokoneilla, eikä pelikonsoleilla, kuin vain poikkeustilanteissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapset ovat pelanneet alle 10 kertaa.
Vaikka olenkin ollut tässä suhteessa tiukka ja tarkka, niin silti nyt näyttää siltä, että toisella lapsella mitä luultavimmin on ADHD. Hän on jo saanut tähän viittaavaa palautetta ammatti-ihmisiltä ja kyllähän minä sen ihan itsekin näen, että lapsella tuntuu olevan turbomoottori, kuten äidilläänkin.
Kasvattajana olen ehkä jopa vähän turhankin tiukka. Ja puutun ehkä jonkun mielestä vähän liikaakin. Ohjaan ja opastan, koska tunnen, että "on pakko". Kuten tuolla taisin jo mainita, niin mielestäni ADHD-lasta tulee kasvattaa jopa intensiivisemmin, kuin tervettä lasta, sillä ADHD lapsi tarvitsee enemmän apua, jotta lapsen toiminta pysyy ns. järkevänä.
Tervettä lastani olen joutunut ohjeistamaan ja ohjaamaan huomattavasti vähemmän, kuin mitä tätä toista, joka tullee diagnoosin aikanaan saamaan. Toki kyseessä voi olla myös temperamenttiero, mutta kyllä tämä yksi lapsi hyvin paljon ätiään ja tuntemiani ADHD-lapsia monella käytöksen olsa-alueella muistuttaa. Enkä nyt tarkoita sitä, miten tottelevainen tai villi lapsi on, vaan esim. lapsen motorista levottomuutta, joka on silminnähden havaittavissa. Joku toinen ehkä tulkitsisi lapsen huonokäytöksiseksi, koska hän kiipeää ruokailutilanteessa pöydälle...itse näen tilanteen kuitenkin niin, että lapsi on motorisesti hyvin levoton, eikä hän edes tajua kiivenneensä pöydälle. Hän tietää, ettei pöydälle saa mennä, eikä hän sinne siis ilkeyttään ja uhmakkuuttaan kiipeä. Hän vain yhtäkkiä huomaa siellä olevansa, vaikka vasta äsken hän istui kauniisti pöydän ääressä.
Itse toimin aivan samoin. Tai no, en nyt sentään pöydille kiipeä, mutta saatan kesken ruokapöydän ääressä ruokailun siirtyä sohvalle ilman, että asiaa oikeastaan edes tiedostan.
