Miehen sukulaisten suhtautuminen lapseemme

Olen aivan hirveän pettynyt siihen, millä tavalla miehen sukulaiset (vanhemmat/sisarukset) suhtautuvat lapseemme. Esikoispoika on nyt 2-vuotta ja tähän asti kaikki kanssakäyminen on ollut joko väkinäistä tai sitä ei ole ollut ollenkaan. He eivät ole vaivautuneet tutustumaan lapseen ollenkaan. Lapsi on ujohko, mutta hyvin helposti lähestyttävissä ja häneen kyllä halutessaan tutustuu nopeasti, vaikka leikkimällä lapsen kanssa tämän leluilla.

Esim. miehen isä vetäytyy aina HETI ja sanoo ettei halua ”pelotella”, eikä viitsi edes yrittää tutustua. Miehen äidillä on aina jotain tähdellisempää tekemistä, kuten piirustelu tai lukeminen. Lapsemme serkkuun (1v) miehen vanhemmat ovat vaivautuneet tutustumaan ja suhtautuvat tähän aivan eri tavalla. Miehen toisesta siskosta taas paistaa suoranainen inho, hän on ollut jopa tyly lasta kohtaan. Mulkoilee, ei ota kontaktia. Kuitenkin toisen siskon vauvasta hän on kiinnostunut. Kerran olimme samaan aikaan kylässä miehen vanhemmilla ja tuolloin 1-vuotias lapsemme leikki lattialla serkku-vauvan ollessa tämän toisen siskon sylissä. Lapsemme pitämät äänet ärsyttivät aivan suunnattomasti ja sisko mulkoili lattialla leikkivää lasta murhaavasti. (Mainittakoon, että lapsi on hyvin rauhallinen luonteeltaan, joten mistään riehumisesta ei ollut kyse.)

En osaa suhtautua näihin ihmisiin enää. Lapsemme saama kohtelu on aivan tyrmistyttävää ja äärettömän loukkaavaa. Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia? Ovat aika musertavia, eikä tee edes mieli nähdä moista sakkia enää

Alkuperäinen kirjoittaja AivanSama: Näytä alkuperäinen viesti

Mä veikkaan, että ne ei tykkää susta.

Click to expand...

Ok, no se voi olla kyllä totta. Mitään avointa konfliktia ei kylläkään ole koskaan ollut. Mutta miksi ihmeessä se jos eivät tykkää minusta ylettyisi heidän oman lapsensa lapseen? Tuota logiikkaa en kyllä ymmärrä alkuunkaan. Lapsi muuten näyttääkin ihan isältään pienenä, tuli tässä yhteydessä vaan mieleen.

Alkuperäinen kirjoittaja AivanSama: Näytä alkuperäinen viesti

Ihmiset on typeriä idiootteja. Aika monet kiusaa lapsia, kun ei tykkää niiden vanhemmista.

Click to expand...

Tämä on mulle aivan uutta Tosi pahaltahan se tuntuu jos minun takia lapseni saa moista kohtelua. Täytyy varmaan vastaisuudessa keskittyä siihen, ettei olla sitten tekemisissä ollenkaan..

Eikä se välttämättä ole sinun vika, ettei sinusta "tykätä". Onko miehesi aina ollut "tasa-arvoinen" perheenjäsen tai onko hän itse joskus etääntynyt perheestään? Tai sitten taustaltasi poikkeat suuresti miehen perheestä, että sinut on teilattu ennakkoluulojen perusteella eikä edes tutustuta kunnolla. Erottaako etäisyys teitä eri tavalla kuin siskoja, esim. te asutte kaukana ja sisko suunnilleen mummolan naapurissa. Tämä kaikki on puhdasta arvailua, mutta kannattaa henkisesti varautua, ettei tuota etäisyyttä helposti kurota. Jos tuntuu pahalta, niin mies ja lapsi käyvät kahdestaan mummolassa. Minusta se on ylipäätään miehen asia ensisijaisesti puuttua epätasaiseen tilanteeseen.

Uskon kyllä, että sinulla on vaikeuksia miehesi sukulaisten kanssa ja he eivät suhtaudu lapseen niin kuin sinä toivoisit. Tämä varmasti ahdistaa, harmittaa ja masentaa. En kuitenkaan usko, että tulkintasi sukulaisten ilmeistä ja asenteista on täysin totta. Jos he eivät pitäisi sinusta ja heillä olisi murhanhimoisia ajatuksia lastasi kohtaan, niin miksi he silloin vaivautuvat ylipäätään tulemaan teille? Tuskin velvollisuudesta tai pakosta, joten ihan täysmätiä he eivät silloin voi olla- vaikka niin koetat itsellesi ja muillekin uskotella.

Mitäs, jos et tarkkailisi heitä koko ajan ja vaan olisit oma itsesi? Ehkä sinä asetat heille odotuksia, miten lastasi pitää kohdella? IHmiset ovat hyvin herkkiä sen suhteen ja jos lapsesi on sinulle maailman napa, niin mieti voisiko se ärsyttää sukulaisiasi? Otatko sinä heidän lapsensa huomioon? Ja miktä varten appiukkosi täytyy selittää omasta suhteestaan lapseesi? Oletko sinä sanonut apellesi jotakin, jonka vuoksi hän puolustautuu?

Juttusi haiskahtaa niin yksipuoliselta, että kehoittaisin sinua muuttamaan itseäsikin. Et tule pärjäämään miesten sukulaisten kanssa etenkin, jos vakavissasi harkitset jopa välien katkaisemista. Se ketoo sinun ehdottomuudestasi ja asenteistasi tosi paljon kuin myös puoltaa sitä, että sinunkin käytölsessä on korjaamisen varaa.

Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi: Näytä alkuperäinen viesti

Niin. Miksi peitellä sitäkään, jos ei tykkää jostain aikuisesta? Siitä vain syrjimään, mulkoilemaan, sulkemaan korvat kun toinen puhuu, puhumaan päälle, välttelemään ja oikein näyttävästi siirtymään toiseen huoneeseen kun vaikka oman veljen vaimo saapuu paikalle. Kun sehän on ihan tavallista, että joistain ei tykkää.

Click to expand...

Vauva tai taapero ei osaa vielä välttelystä loukkaantua. Varsinkin jos lapsi on sellainen ujompi tapaus, joka ei itse hae kontaktia vieraiden ihmisten kanssa.

Tilanne saattaa parantua kun lapsi kasvaa ja hänen kanssaan voi normaalisti jutella. Itsekin koen oloni vieraiden taaperoiden kanssa vähän epämukavaksi, kun jotain kontaktia pitäisi ehkä yrittää, mutta ei voi vielä samalla tavalla jutella kuin isompien lasten tai aikuisten kanssa. Minulla on myös yksi kaveri, joka ei ihan pikkulapsista juuri välitä eikä silloin minunkaan lapseni kanssa halunnut olla sen enempää tekemisissä. Nykyään kuitenkin suhtautuu lapseen oikein kivasti.

Valitan, mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta olla kiinnostunut lapsestasi tai pitää hänestä. Olisit varmasti onnellisempi, jos lakkaisit kalastelemasta muiden hyväksyntää.

Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi: Näytä alkuperäinen viesti

Niin. Miksi peitellä sitäkään, jos ei tykkää jostain aikuisesta? Siitä vain syrjimään, mulkoilemaan, sulkemaan korvat kun toinen puhuu, puhumaan päälle, välttelemään ja oikein näyttävästi siirtymään toiseen huoneeseen kun vaikka oman veljen vaimo saapuu paikalle. Kun sehän on ihan tavallista, että joistain ei tykkää.

Click to expand...

Kaksivuotias on kylläkin lähempänä lemmikkieläintä kuin aikuista. Kumpikaan ei osaa arvostaa väkinäistä kohteliaisuutta.

Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi: Näytä alkuperäinen viesti

Mutta lapsen vanhempi, tässä tapauksessa sukulainen, osaa kyllä.

Karseita ihmisiä olette, jos teidän mielestänne ap:n kuvaama käytös olisi oikein. Ap:lle suosittelen, että ei ole näiden ihmisten kanssa enää tekemisissä kuin äärimmäisestä pakosta.

Click to expand...

Olen samaa mieltä, aika kammottavia ja puistattavia mielipiteitä osalla. Ei ihme, että työpaikoilla, kouluissa ym. kiusataan jos sydämen sivistys on tätä luokkaa :O

Olemme tekemisissä enää satunnaisesti, mieheni on kanssani aivan samoilla linjoilla ja järkyttynyt. Onneksi hän ei kuulu tähän tunnekylmään porukkaan kuin dna:n perusteella.

Miehen perheessä on aina eriarvoistettu ja nokiteltu. Hän onneksi vanhimpana lapsena säästyi paljolta, kun muutti aikaisin kotoa pois.

No juu, viimeisin viestisi huomioiden olisin tekemisissä ainoastaan pakosta. Ja jos on pakko miehen vanhempien tai sisarusten luona käydä, niin ehkäpä miehesi voisi edustaa perhettänne noissa pakkotilanteissa yksinään (ja kertoa ihan suoraan, miksi tulee yksin, jos joku sitä kyselee).

Kaikista ei tarvi pitää mutta jonkinlaiset käytöstavat on silti hyvä omata.

Jos ei ylipäätään tykkää lapsista niin ei tarvi ruveta mitään älytöntä teatteriesitystä pitämään siitä kuinka ihana tämä veljen taapero on. Ei sitä silti tarvi vihaisesti mulkoilla tai ohittaa täysin. Voi hymyillä, tervehtiä ja esittää vanhemmilleen pari kohteliaisuuskysymystä vaikkei oikeasti kiinnostakaan miten heillä menee. Jos paikalla on useampia lapsia jo jostain lapsesta tai tämän vanhemmista pitää enemmän kuin toisesta niin sitäkään ei tarvi suoraan näyttää ja kohdella erilailla.

Luulisi aikuisten ihmisten jo työelämässä tottuneen siihen että välillä joutuu palvelemaan tai hoitamaan asioita sellaisen ihmisen kanssa kenestä ei tykkää. Ei sillekään tarvi parhaaksi ystäväksi heittäytyä mutta asiallisesti ja kohteliaasti voi silti työnsä hoitaa.

Tuli mieleen kaksi vaihtoehtoa:

1. Tulkitset väärin. Olet ehkä niitä äitejä joiden mielestä muiden pitäisi olla yhtä hullaantunut lapsestasi kuin mitä itse olet.

2. Sinulla on niin tarkat kasvatusperiaatteet ja vaatimukset ettei kukaan uskalla olla lapsesi kanssa, koska loukkaannut heti syystä tai toisesta tai alat korjaamaan muiden toimintaa.

Mieheni kahdella siskolla on pienet lapset. Molemmat noin 1,5-2,5 v. Ja voinen myöntää että me sukulaiset ehkä suosimme toista enemmän kuin toista...

Toisen siskon lapsi on hirmu nauravainen, hymyilee KOKO ajan, ottaa kontaktia ja ihan änkee syliin vaikkei tunnekkaan jne. Ja vanhemmat ovat oikeasti suht tiukkoja jos lapsi sattuu tekemään jotain väärin. Eivät anna sille kännykkää tutkittavaksi vaikka kuinka lapsi kurkottaisi ym.

Toisen siskon lapsi on ujo, oikeastaan pelokas (vai uhmaa?). Saattaa alkaa itkemään jos vain käveleekin liian läheltä. Välillä jopa alkaa huuto jos katsoo päinkin. Lapsi tuntuu joskus tuijottavan "vihaisesti" ja sitten yhtäkkiä heittää tavaroita kohti, ja sen jälkeen alkaa nauru joka on tuolle lapselle hyvin harvinaista (creepy minun mielestäni ). Tämän lapsen vanhemmat ovat myös hyyyvin suojelevia, ja antavat lapsen tehdä mitä lystää ja suurin piirtein palkitsee huononkin käytöksen. Ja katsoo tosi pahasti jos me sukulaiset vähän pyöritellään silmiä kun lapsi tekee just mitä huvittaa ja muiden pitäisi suurin piirtein palvoa sitä.


Teidän kohdalla ei tietenkään välttämättä lapsessa ole "vika", vaan voihan se olla että sinun miehesi on suvun musta lammas tai sitten he eivät vain pidä sinusta. Sitten on tietysti se asia että sitä toista lasta sukulaiset ehkä näkevät tosi usein ja ovat jotenkin tutustuneet siihen ihan eri tavalla kuin ap:n lapseen?

Tuo asia esiin ja jos ei muutosta tapahdu, älä vie lasta heidän kotiinsa, suojele lapsi raukkaa tuollasilta kokemuksilta!

Alkuperäinen kirjoittaja TiiBii: Näytä alkuperäinen viesti

Siis kaikki eivät vaan pidä lapsista! Ja osa heistä ei osaa peitellä sitä.

Miksi muka edes pitäisi pitää tai olla kiinnostunut toisten ipanoista? :O

Click to expand...

Ethän myöskään oleta muiden olevan kiinnostuneita sinun lapsistasi, yllättävän monet olettavat, vaikka oma kiinnostus ei ulotu kuin omaan napaan.

[QUOTE="M33";30276964]Valitan, mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta olla kiinnostunut lapsestasi tai pitää hänestä. Olisit varmasti onnellisempi, jos lakkaisit kalastelemasta muiden hyväksyntää.[/QUOTE]

Kalastelemasta? Useimmiten hyvät käytöstavat kattavat myös kohteliaan kiinnostuksen sukulaisiin.

Meillä vähän samanlainen tilanne ja juuri tänään mietin, että miks lapsemme saavat niin eriarvoista kohtelua verrattuna muihin anopin lastenlapsiin.
Meidän muksut eivät ole koskaan kiinnostaneet häntä ja näkee heitä ehkä kerran vuodessa vaikka asuu lähellä. Hän ei vastaa jos soitetaan tai häntä ei kiinnosta mikään, mikä liittyy lapsiin.

Mieheni sisko sai vauvan 1,5v sitten ja kas kummaa, mummista tuli maailman paras mummi tälle pikkuiselle! Meidän lapsia on nähnyt sen jälkeen noin yhden kerran, tai kahdesti. Sitä siskon vauvaa näkee koko ajan; hoitaa ja lellii! Mietin että onko niin eri asia kun poika saa vauvan, kun että tyttö saa?? Anoppi ei liiemmin ole koskaan minusta tykännyt, onkohan se syy kaikelle tälle? Joka tapauksessa osaan eläytyä siihen, miltä sinusta tuntuu

Käviskö vastaukseksi miniän lapsi ja tyttären lapsi... joskus se on niin. Isovanhemmat kokevat tyttärensä lapsen läheisemmäksi, koska tytär on läheisempi kuin miniä. Sisar kokee sisaren lapsen läheisemmäksi kun sisar on kälyä läheisempi. Velihän/poikahan on "vain" lapsen isä.... Joillakin suhtautuminen menee näin.