Tutkijat löysivät näyttöä ADHD:n linkittymisestä geeneihin STT-Reuters, 30.09.2010

  • Viestiketjun aloittaja adhd lapsen äiti
  • Ensimmäinen viesti
adhd lapsen äiti
utkijat löysivät näyttöä ADHD:n linkittymisestä geeneihin STT-Reuters, 30.09.2010

Brittitutkijat ovat löytäneet todisteita sille, että tarkkaavaisuushäiriö ADHD selittyisi geeniperimällä. Tutkijat kävivät läpi lähes 1400 lapsen geenikartat ja havaitsivat samankaltaisuuksia ylivilkkaiden ADHD-lapsien DNA:ssa. Tutkimusta johtanut psykiatrian professori Anita Thapar sanoo, että tulosten perusteella voidaan luotettavasti todeta ADHD:n olevan geneettinen sairaus. ADHD-lasten aivot ovat Thaparin mukaan kehittyneet eri tavalla kuin muiden. Maailman lapsista noin 3–5 prosenttia kärsii tarkkaavaisuushäiriö ADHD:stä. Keskittymisvaikeuksien ja levottomuuden takia ADHD-lapsilla on usein vaikeaa koulussa. ADHD:sta elää yhä sitkeitä myyttejä, joiden mukaan häiriö johtuisi esimerkiksi vanhempien kasvatusmenetelmistä tai liian sokeripitoisesta ruokavaliosta.


-Eli lopettakaa vanhempien syyllistäminen
 
Tutkimuksia
Tämä uutinen saattaa myös kiinnostaa sinua. Kirjoitin tämän myös tuohon toiseen ADHD-ketjuun. Minustakin on hienoa, että tiede edistyy ja erillaisin menetelmin voidaan todentaa ADHD myös epäilijöille :)


Suora lainaus uusimmasta Psyk.Fi lehdestä (asiantuntija lehti):

Magneettikuvaus saattaa auttaa vähentämään vääriä ADHD-diagnooseja

Alustavassa yhdysvaltalaistutkimuksessa todettiin, että aivojen rautapitoisuus voi toimia mahdollisena biomerkkinä ADHD:n diagnosoinnissa. Pitoisuuksia mitatttiin 22 ADHD-lapselta ja aikuiselta. Kontrolliryhmä käsitti 27 tervettä lasta ja aikuista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin magneettikenttäkuvausta, ja veren rautapitoisuuksia mitatttiin verikokein. Havaittiin, että niillä 12 osallistujalla, joita ei ollut milloinkaan lääkitty, aivojen rautapitoisuus oli huomattavasti pienempi kuin psykostimulantteja saaneilla henkilöillä ja kontrolliryhmällä. Tämä viittaa siihen, että psykostimulanttilääkitys nostaa aivojen rautapitoisuuden normaalilletasolle. ADHD-henkilöillä aivojen rautapitoisuus oli epätyypillinen, vaikka muualla kehossa se oli normaali. Magneettikenttäkuvaus on ei-invasiivinen tapa mitata pitoisuuksia. Jos tulokset voidaan vahvistaa laajemmissa tutkimuksissa, kuvaustekniikka voi ehkäistä aiheettomia ADHD-diagnooseja. Samalla vähennettäisiin turhaa lääkkeiden käyttöä.
 
adhd lapsen äiti
Onko turaa lääkkeiden käyttöä? Varmaan ulkomailla,mutta tuskin suomessa, itse jouduin taistelemaan tietä tutkimuksiin ja kun aloitin työn että lapsi tutkittaisiin lapsi oli 4v, lääkkeet ja diagnoosin lapsi sai 6v 9kk iässä hieman hidasta toimintaa.

Sen lisäksi adhd lääkkeet eivät vaikuta normilapsen käytökseen/toimintaan, joten jos adhd lääkkeestä on selkeää hyötyä niin silloin on oltava aivoissa häikkää.

Mutta erittäin mielenkiintoista tietää että on löydetty lisää tietoa ja tutkimus menetelmiä millä adhd:n voi todentaa.
 
"Joopas"
Minulla on terve ylivilkas ja ksekittymishäiriöinen lapsi. En koe että hän on sairas. Hänen ominaisuuksiinsa vaan kuuluu tämä levottomuus. Hän on niin pieni että diagnoosia ei ole annettu, eikä lääkitystäkään.
Pitäisikö minun ajatella että lapseni ei ole terve vaan sairas jos hän joskus diagnoosin saa?
 
"joopas"
Alkuperäinen kirjoittaja adhd lapsen äiti;30276647:
Onko turaa lääkkeiden käyttöä? Varmaan ulkomailla,mutta tuskin suomessa, itse jouduin taistelemaan tietä tutkimuksiin ja kun aloitin työn että lapsi tutkittaisiin lapsi oli 4v, lääkkeet ja diagnoosin lapsi sai 6v 9kk iässä hieman hidasta toimintaa.

Sen lisäksi adhd lääkkeet eivät vaikuta normilapsen käytökseen/toimintaan, joten jos adhd lääkkeestä on selkeää hyötyä niin silloin on oltava aivoissa häikkää.

Mutta erittäin mielenkiintoista tietää että on löydetty lisää tietoa ja tutkimus menetelmiä millä adhd:n voi todentaa.
Tätä en tiennytkään.
Olen aina luullut että amfetamiini ja sen johdannaiset vaikuttavat haitallisesti terveeseen, kun taas adhd saa siita avun keskittymiseen.
 
[QUOTE="joopas";30276655]Tätä en tiennytkään.
Olen aina luullut että amfetamiini ja sen johdannaiset vaikuttavat haitallisesti terveeseen, kun taas adhd saa siita avun keskittymiseen.[/QUOTE]

:) Ihmettelin ihan samaa.
 
adhd lapsen äiti
kuulkaas huumeiden käyttäjät vetävät isoja määriä ei valvotusti.


se määrä mitä lapselle annetaan on todella pieni, eikä se ole samaa mitä nistit vetää.


jos siis terve lapsi otta kerta annoksen metylifenidaattia ei se vaikuta lapsen käytökseen mitenkään, adhd lapsi taas rauhoittuu, ja se ero oli valtava.

Sinä joka et pysty käsittelemään sitä että lapsesi ei ole aivan terve, teet sillä vain hallaa lapselle jos hänellä on oikeasti tarkkaavaisuus ja keskittymishäiriö on diagnoosista vain apua, lapsi saa hoidon ja kouluun tarvittavan tuen(vaikka kaikki adhd lapsethan ei tarvitse erityistä tukea niin jotkut tarvitsee ja kaikki siitä hyötyy) En ole koskaan ymmärtänyt mikä ylpeyden aihe se on että kuvittelee lapsensa täysin normaliksi jos lapsi sitä ei ole.

Hoitamaton adhd johtaa usein käytöshäiriöihin ja lisää riskiä päihdeongelmiin ym. esimerkiksi monella vangilla on hoitamaton adhd ja monella päihteiden ongelmakäyttäjällä.

Minulla on myös täysin terve lapsi jolla on sama tempperamentti kuin adhd lapsellakin ja tämä tervekkin lapsi on välillä menevä... mutta ero sisarusten välillä on silti kuin yö ja päivä. on siis vilkkaita lapsia ja adhd lapsia, kaikki vilkkaus ei ole adhd:ta mutta onhan se aika yleinen 5% väestöstä

Ilman lääkitystä meidän 4lk ei selviäisi edes kauppareissuista kun ei hallitse impulsseja eikä keskity mihinkään...
 
Reija
[QUOTE="Joopas";30276650]Minulla on terve ylivilkas ja ksekittymishäiriöinen lapsi. En koe että hän on sairas. Hänen ominaisuuksiinsa vaan kuuluu tämä levottomuus. Hän on niin pieni että diagnoosia ei ole annettu, eikä lääkitystäkään.
Pitäisikö minun ajatella että lapseni ei ole terve vaan sairas jos hän joskus diagnoosin saa?[/QUOTE]

Joskus kysymys on vain lapsen ominaisuuksista ja luonteen piirteistä, jotka usein tasoittuvat iän myötä itsestään. Lapsi voi myös "oppia" keskittymään paremmin sopivassa ja sitä tukevassa ympäristössä.
Mutta kun kysymys on ADHD:sta asia ei olekkaan niin yksinkertainen. Usein ADHD:kin toki "laimenee" murrosiässä ja lievässä tapauksessa opettellut oireiden hallintatavat voivat olla riittäviä, eikä lääkitystä tarvita ja joskus jopa koko diagnoosi jää tekemättä. Tällainen lapsi saattaa kuitenkin olla koulussa ns.alisuoriutuja ja tehdä aina moninkertaisen työn muihin verrattuna saavuttaakseen saman tuloksen.
Kun adhd alkaa vaikuttaa lapsen ja hänen läheistensä elämään hajottavasti on syytä miettiä diagnosointia ja joskus jopa lääkitystä. Lääkitys ja monet tukitoimet ovat aina diagnoosin takana.
Historia kertoo, että ADHD lapsia ja aikuisia on ollut kautta aikojen. Historia myös kertoo, että heidän tarinansa eivät todellakaan ole olleet niitä menestystarinoita elämässä useinkaan. Nykyään onneksi tiedetään, että tällainen häiriö on olemassa ja lasta oikein tukemalla hän ei syrjäydy ja voi menestyä elämässä jopa todella hyvin.

Eli sanoisin, että älä huoli. Jos sinun jaksamisesi kestää niin odota. Tue lasta ja muista kehua ettei hänen koko elämä muutu pelkäksi kieltämiseksi ja torumiseksi. Päiväkoti on hyvä paikka jossa voidaan arvioda lapsen kykyä toimia ryhmässä ja ohjeiden mukaan ikätasoisesti. Ilman niitä taitoja koulusta ei tule mitään.

Ei lapsesi ole sairas. Hänellä on häiriö aivoissa jota tietenkin yhtä hyvin voitaisiin nimittää ominaisuudeksi. Tämä ominaisuus kuitenkin voi häiritä lapsen kehittymistä ja elämää niin paljon, että häntä kannattaa tukea tarpeellisin tavoin. Elämässä selviytymisessä tarvitaan taitoja joita adhd vaikeuttaa. Lasta tuetaan jotta hän voi olla joukossa paremmin ja oppia kaiken mitä tarvitaan (esim.koulussa), saada työpaikan ja rakentaa itselleen kokonaisen elämän, huolimatta aivojensa lievästä "erillaisuudesta" :) Häntä siis tuetaan jotta hän EI olisi sairas.
 
"Joopas"
Joskus kysymys on vain lapsen ominaisuuksista ja luonteen piirteistä, jotka usein tasoittuvat iän myötä itsestään. Lapsi voi myös "oppia" keskittymään paremmin sopivassa ja sitä tukevassa ympäristössä.
Mutta kun kysymys on ADHD:sta asia ei olekkaan niin yksinkertainen. Usein ADHD:kin toki "laimenee" murrosiässä ja lievässä tapauksessa opettellut oireiden hallintatavat voivat olla riittäviä, eikä lääkitystä tarvita ja joskus jopa koko diagnoosi jää tekemättä. Tällainen lapsi saattaa kuitenkin olla koulussa ns.alisuoriutuja ja tehdä aina moninkertaisen työn muihin verrattuna saavuttaakseen saman tuloksen.
Kun adhd alkaa vaikuttaa lapsen ja hänen läheistensä elämään hajottavasti on syytä miettiä diagnosointia ja joskus jopa lääkitystä. Lääkitys ja monet tukitoimet ovat aina diagnoosin takana.
Historia kertoo, että ADHD lapsia ja aikuisia on ollut kautta aikojen. Historia myös kertoo, että heidän tarinansa eivät todellakaan ole olleet niitä menestystarinoita elämässä useinkaan. Nykyään onneksi tiedetään, että tällainen häiriö on olemassa ja lasta oikein tukemalla hän ei syrjäydy ja voi menestyä elämässä jopa todella hyvin.

Eli sanoisin, että älä huoli. Jos sinun jaksamisesi kestää niin odota. Tue lasta ja muista kehua ettei hänen koko elämä muutu pelkäksi kieltämiseksi ja torumiseksi. Päiväkoti on hyvä paikka jossa voidaan arvioda lapsen kykyä toimia ryhmässä ja ohjeiden mukaan ikätasoisesti. Ilman niitä taitoja koulusta ei tule mitään.

Ei lapsesi ole sairas. Hänellä on häiriö aivoissa jota tietenkin yhtä hyvin voitaisiin nimittää ominaisuudeksi. Tämä ominaisuus kuitenkin voi häiritä lapsen kehittymistä ja elämää niin paljon, että häntä kannattaa tukea tarpeellisin tavoin. Elämässä selviytymisessä tarvitaan taitoja joita adhd vaikeuttaa. Lasta tuetaan jotta hän voi olla joukossa paremmin ja oppia kaiken mitä tarvitaan (esim.koulussa), saada työpaikan ja rakentaa itselleen kokonaisen elämän, huolimatta aivojensa lievästä "erillaisuudesta" :) Häntä siis tuetaan jotta hän EI olisi sairas.
Nythän on niin että lapseni on jo 4 vuotta ollut päiväkodissa. Toinen vuosi integroidussa ryhmässä, jossa vain 11 lasta ja 4 aikuista alkoi nyt syksyllä. Laoseni saa tukea ja terapiaa ja hänen ongelmansa tiedetään hyvin ja niihin on puututtu sekä kotona että päiväkodissa ja myös neuvolan kautta.
Tiedän että iselläni on ollut keskittymisvaikeuksia lapsena ja molemmat veljeni olivat myös ylivilkkaita rasittavuuteen asti. Olemme silti kaikki ylioppilata ja koulutettuja ammatissa toimivia aikuisia joilla on perheet. Pärjätään siis ihan hyvin.

Mutta se nyt ei ollut se minun pointtini.
Olen kokoajan ottanut kaiken avun vastaan mitä on ikinä tarjottu ja pyytänyt vielä vähän lisää. Lapsi on vasta 5 joten diagnoosia ei vielä saa eikä lääkitystäkään, voi olla ettei kumpaakaan tule. Sen verran haasteellista on lapsen kanssa ollut että on ainut lapsi ja sellaiseksi jää. Aikaa meillä vanhemmilla siis on häntä auttaa ja kannustaa oikeaan toimintaan. Harrastukset on liikunnan puolella ja on terveet elintavat jne.

Pointti oli siis se että en koe lapseni olevan sairas (eikä siis mielestäni veljeni tai minäkään ole sairaita). Olen ymmärtänyt että keskittymishäiriöisiä, ylivilkkaita meitä suomalaisissa on noin 9-10% väestöstä, oli sitten diagnoosi tai ei. Olen enemmänkin sitä mieltä että kyseessä on ominaisuus, vähän kuten punainen tukka tai hymykuopat. Tämä vaan ilmenee käytöksen ja hahmottamisen puolella.

Varmaan joku "ekspertti" tämänkin kumoaa, aivan sama. Sen vaan halusin tuoda vielä esille että en missään nimessä ole kieltämässä lapseltani mitään sellaista apua josta hänelle on hyötyä vain sen takia että oma sukupolveni ei ole koskaa saanut vastaava apua. En myöskään kuten omat vanhempani kiellä sitä että omalla lapsella on haasteita elämässä siksi että ei osaa rauhoittua ja keskittyä.
 
[QUOTE="Joopas";30276808]Nythän on niin että lapseni on jo 4 vuotta ollut päiväkodissa. Toinen vuosi integroidussa ryhmässä, jossa vain 11 lasta ja 4 aikuista alkoi nyt syksyllä. Laoseni saa tukea ja terapiaa ja hänen ongelmansa tiedetään hyvin ja niihin on puututtu sekä kotona että päiväkodissa ja myös neuvolan kautta.
Tiedän että iselläni on ollut keskittymisvaikeuksia lapsena ja molemmat veljeni olivat myös ylivilkkaita rasittavuuteen asti. Olemme silti kaikki ylioppilata ja koulutettuja ammatissa toimivia aikuisia joilla on perheet. Pärjätään siis ihan hyvin.

Mutta se nyt ei ollut se minun pointtini.
Olen kokoajan ottanut kaiken avun vastaan mitä on ikinä tarjottu ja pyytänyt vielä vähän lisää. Lapsi on vasta 5 joten diagnoosia ei vielä saa eikä lääkitystäkään, voi olla ettei kumpaakaan tule. Sen verran haasteellista on lapsen kanssa ollut että on ainut lapsi ja sellaiseksi jää. Aikaa meillä vanhemmilla siis on häntä auttaa ja kannustaa oikeaan toimintaan. Harrastukset on liikunnan puolella ja on terveet elintavat jne.

Pointti oli siis se että en koe lapseni olevan sairas (eikä siis mielestäni veljeni tai minäkään ole sairaita). Olen ymmärtänyt että keskittymishäiriöisiä, ylivilkkaita meitä suomalaisissa on noin 9-10% väestöstä, oli sitten diagnoosi tai ei. Olen enemmänkin sitä mieltä että kyseessä on ominaisuus, vähän kuten punainen tukka tai hymykuopat. Tämä vaan ilmenee käytöksen ja hahmottamisen puolella.

Varmaan joku "ekspertti" tämänkin kumoaa, aivan sama. Sen vaan halusin tuoda vielä esille että en missään nimessä ole kieltämässä lapseltani mitään sellaista apua josta hänelle on hyötyä vain sen takia että oma sukupolveni ei ole koskaa saanut vastaava apua. En myöskään kuten omat vanhempani kiellä sitä että omalla lapsella on haasteita elämässä siksi että ei osaa rauhoittua ja keskittyä.[/QUOTE]

Olen kanssasi samoilla linjoilla. Adhd:n omaavilla henkilöillä on taas puolestaan sellaisia ominaisuuksia, jotka saattavat edesauttaa esim. urakehitystä tietyillä aloilla. Eli siis heillä on kykyjä, joista valtaosalle porukasta on aika älyttömästi hyötyä.
 
"Joopas"
Olen kanssasi samoilla linjoilla. Adhd:n omaavilla henkilöillä on taas puolestaan sellaisia ominaisuuksia, jotka saattavat edesauttaa esim. urakehitystä tietyillä aloilla. Eli siis heillä on kykyjä, joista valtaosalle porukasta on aika älyttömästi hyötyä.
Niin, ja vielä se että miten 10% väestöstä voi olla sairasta ja alisuorittajia koulussa? Olisiko niin että pitäisi paremmin ottaa huomioon se miten lapset oppivat parhaiten, eikä niin että lasten pitää sopeutua opetukseen, vaikka se laadullisesti palvelee vain tiettyä osaa lapsista?
Minun lapseni on hyvin ulospäin suuntaustunut ja kavereita hän on aina löytänyt vaikka vauhtia onkin paljon. Hän osaa myös keskittyä pitkäänkin johonkin omaan leikkiin tai "lukea" lehteään, jos vain niin haluaa. Onneksi meillä on rauhallinen koti, lapsi pystyy olemaan hiljaa omissa olissaan jos haluaa. Varsinaista lahjakkuutta en ole vielä huomannut, muuta kuin sydämellinen innostus kaikkeen mihin ryhtyy ja ylitsevuotava avuliaisuus :)

En osaa nähdä häntä sairaana, eikä hän minusta hyödy siitä että alkaisin niin ajattelemaan. En loukkaannu jos joku haluaa luokitella hänet sairaaksi mutta ehkä tunnen vähän myötähäpeää ja ajattelen että ei ole kovin hyvin perillä asioista mutta silti pitää puhua.
 
hyhg
Se, että ADHD ja ADD tapaukset ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti ja se, että ne ovat perinnöllisiä sairauksia tarkoittaa, että jokin muuttaa perimäämme.

Silloin ei voi automaattisesti sanoa, etteikö "syy" olisi vanhemmissa. Vanhempien huono ruokavalio voi edesauttaa haitallisia muutoksia sukusoluissa. Eli ns. nuoruuden ja elintapojen synnit näkyvät.

Ihan yhtä hyvin syy voi olla ympäristön kemikalisoituminen, kaikenlaisen säteilyn lisääntyminen jne. mutta se, että joku asia on perinnöllinen, ei tarkoita että me olemme sen hallinnan ulkopuolella.
 
endis
Alkuperäinen kirjoittaja adhd lapsen äiti;30276558:
utkijat löysivät näyttöä ADHD:n linkittymisestä geeneihin STT-Reuters, 30.09.2010

Brittitutkijat ovat löytäneet todisteita sille, että tarkkaavaisuushäiriö ADHD selittyisi geeniperimällä. Tutkijat kävivät läpi lähes 1400 lapsen geenikartat ja havaitsivat samankaltaisuuksia ylivilkkaiden ADHD-lapsien DNA:ssa. Tutkimusta johtanut psykiatrian professori Anita Thapar sanoo, että tulosten perusteella voidaan luotettavasti todeta ADHD:n olevan geneettinen sairaus. ADHD-lasten aivot ovat Thaparin mukaan kehittyneet eri tavalla kuin muiden. Maailman lapsista noin 3–5 prosenttia kärsii tarkkaavaisuushäiriö ADHD:stä. Keskittymisvaikeuksien ja levottomuuden takia ADHD-lapsilla on usein vaikeaa koulussa. ADHD:sta elää yhä sitkeitä myyttejä, joiden mukaan häiriö johtuisi esimerkiksi vanhempien kasvatusmenetelmistä tai liian sokeripitoisesta ruokavaliosta.


-Eli lopettakaa vanhempien syyllistäminen
Paitsi että ne geenit tulee vanhemmilta ja niiden aktivoitumiseen liittyvät epigeneettiset tekijät myös Epigenetics: genetics versus life ex... [Curr Top Behav Neurosci. 2012] - PubMed - NCBI

Tämä kysymys on vähä sama kuin se, että jos juo liikaa alkoholia, lapsesta tulee FAS-lapsi.
 
Reija
[QUOTE="Joopas";30277118]Niin, ja vielä se että miten 10% väestöstä voi olla sairasta ja alisuorittajia koulussa? Olisiko niin että pitäisi paremmin ottaa huomioon se miten lapset oppivat parhaiten, eikä niin että lasten pitää sopeutua opetukseen, vaikka se laadullisesti palvelee vain tiettyä osaa lapsista?
Minun lapseni on hyvin ulospäin suuntaustunut ja kavereita hän on aina löytänyt vaikka vauhtia onkin paljon. Hän osaa myös keskittyä pitkäänkin johonkin omaan leikkiin tai "lukea" lehteään, jos vain niin haluaa. Onneksi meillä on rauhallinen koti, lapsi pystyy olemaan hiljaa omissa olissaan jos haluaa. Varsinaista lahjakkuutta en ole vielä huomannut, muuta kuin sydämellinen innostus kaikkeen mihin ryhtyy ja ylitsevuotava avuliaisuus :)

En osaa nähdä häntä sairaana, eikä hän minusta hyödy siitä että alkaisin niin ajattelemaan. En loukkaannu jos joku haluaa luokitella hänet sairaaksi mutta ehkä tunnen vähän myötähäpeää ja ajattelen että ei ole kovin hyvin perillä asioista mutta silti pitää puhua.[/QUOTE]

Tässähän on nyt lähinnä kysymys käsitteistä. Sanalla sairaus on ikävä kaiku. Jos et halua ajatella lapsesi olevan sairas niin älä ajattele. Eihän ADHD ihan tarkkaan ottaen olekkaan sairaus.
Ja totta, jos voisimme muuttaa ympäröivän maailman joustavammaksi niin isompi osa lapsista ja aikuisista jäisi ADHD-diagnoosin ulkopuolelle.
Ajatellaan vaikka Italiaa. Siellä suhtaudutaan lapsiin hyvin eritavalla ja "eloisuus" ja vilkkaus ajatellaan kuluvan automaattisesti lapsuuteen. Lapset saavat kuulua ja näkyä ihan eri tavalla ravintoloissa, koulussa, juhlissa, missä vaan. Siellä koulunsa aloittaneet ovat usein vaikeuksissa siirtyessään kouluun esim.Suomeen. He ovatkin nopeasti tuen piirissä.

Maailmaa emme kuitenkaan voi tuosta vain muuttaa. Koulu on sellainen suomessa kuin on. Opiskelu on haastavaa joka tasolla jopa niille joilla ei mitään erityisominaisuuksia olekkaan. Työelämä on myös haastavaa. Asenteet muuttuvat joissain määrin kokoajan tiukemmiksi, mutta häpeää ei onneksi tarvitse enää kärsiä monenkaan diagnoosin vuoksi kuten ennen. Häpeän pilvi on onneksi pikkuhiljaa häipymässä myös ADHD:n osalta.

Ja kuten aiemmin kirjoitin niin monet pärjäävät hyvin tämän "ominaisuutensa" kanssa. Toiset joutuvat ehkä tekemään töitä enemmän ja onhan se ymmärrettävää jos keskittyminen on hankalaa. Silloin kuitenkin varmaan voidaan puhua suht lievästä ADHD:sta.
Alisuoriutuminen koulussahan ei tarkoita sitä, että ihminen automaattisesti pärjäisi huonosti koulussa. Se tarkoittaa sitä, että hän saattaisi pärjätä paremmin jos saisi tarvittavan tuen. Hän saattaisi olla suorastaan loistava jossain asiassa, mutta pärjääkin ihan ok:sti koska hänellä on esim.lukihäiriö.

Hienoa, että olet ottanut tuen vastaan lapsellesi. Voi olla, että hän jo varhain oppii tapoja kontrolloida ja tulla toimeen ylivilkkautensa kanssa. Hänellä ei välttämättä koskaan diagnosoida ADHD:ta tai tarvitse lääkkeitä.

Itsekkin tiedän useita mahtavia ADHD-tapauksia. Myös tyttärelläni diagnosoitiin lapsuudessa ADHD, mutta myöhemmin diagnoosi poistettiin kun oireet lieventyivät murrosiän myötä. Hän oli koulussa alisuoriutuja kunnes sai tarvittavat tuet koulunkäyntiin. Hän on sydämmellinen, hassu, eloisa ja todella mielikuvitusrikas ihminen josta luultavasti kuoriutuu vielä aikanaan kirjailija tai runoilija :)
 
endis
Olen kanssasi samoilla linjoilla. Adhd:n omaavilla henkilöillä on taas puolestaan sellaisia ominaisuuksia, jotka saattavat edesauttaa esim. urakehitystä tietyillä aloilla. Eli siis heillä on kykyjä, joista valtaosalle porukasta on aika älyttömästi hyötyä.
Aivoihin liittyvät muutokset ovat osa ihmisen evoluutiota. Esimerkkin asperger on liitetty moneen menestyjään. Luonto kokeilee parasta setuppia ennen kuin homo evlutiksesta tulee vallitseva ihmislaji.

Paras näkökulma aiheeseen tulee ehkä tällä videolla esille: https://www.ted.com/talks/juan_enriquez_will_our_kids_be_a_different_species
 
"Joopas"
Paitsi että ne geenit tulee vanhemmilta ja niiden aktivoitumiseen liittyvät epigeneettiset tekijät myös Epigenetics: genetics versus life ex... [Curr Top Behav Neurosci. 2012] - PubMed - NCBI

Tämä kysymys on vähä sama kuin se, että jos juo liikaa alkoholia, lapsesta tulee FAS-lapsi.
No nyt kyllä vähän pomppas.
En ihan saman päivänä vertaisi vaikeasti vammaista lasta ylivilkkaaseen ja keskittymishäiriöiseen, täysin normaalin älyn omaavaan, lapseen. Aivojen toimintahäiriö ja aivovaurio on kuitenkin täysin eri asia.
 
hygh
Niin, mutta samalla tavalla geeneissä tapahtuu säätelyä molemmissa tapauksissa Joopas, toisessa tapauksessa tulos on vaan hirveempi/näkyvämpi.

Ei kaikki alkoholinjuonti, kofeiininkäyttö, huonot elintavat, radon-alueella asuminen, serkkuavioliitot johda kolmipäisiin lapsiin, mutta ne aiheuttavat sellaisia ongelmia, jotka näkyvät vasta myöhemmin.
 

Yhteistyössä