Menu

Lapsen takia

  • Viestiketjun aloittaja Jatkan toistaiseksi
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
Jatkan toistaiseksi
Haluaisin kuulla mielipiteitänne. En rakasta miestäni, enkä tunne häneen vetoa. Hän on minulle kuin veli. Pitkän eropohtimisen jälkeen (mies ei ole missään vaiheessa halunnut erota) päädyin kuitenkin jatkamaan elämää meheni kanssa. Meillä on 3-vuotias lapsi. En halua rikkoa kotia noin pieneltä lapselta, enkä myöskään halua että lapseni joutuu vuoroviikkoasumiseen (isä vaatisi vuoroviikkoratkaisua jos eroaisimme).
Puhtaasti siis lapsen takia päätin jatkaa yhteistä elämää.
Olisin kiitollinen mielipiteistänne.
 
mieti
Mieti mitä luulet, eroatteko kuitenkin ennen pitkään?
Voin sanoa, että ero on helpompi lapselle kun hän 3v kuin että on esim 7v. Itse eroaisin nyt jos minusta tuntuu, että ero tulee kuitenkin.
 
mieti
3 vuotias sopeutuu vielä ihan eri tavalla muutoksiin kuin 7 vuotias. Esim. 3 vuotiaan käsitys ajasta on vielä vailinainen, mutta 7 vuotias voi surra kovasti kun on erossa toisesta vanhemmasta. 7 vuotias haluaa ymmärtää syyn ja kyselee ja (kun ei voi ymmärtää) suree eroa eritavalla kuin 3 vuotias joka elää enemmän hetkessä ja siinä onko juuri silloin mukavaa. Tämä voi myös kuulostaa tylyltä, mutta 3 vuotiaalla ei vielä ole niin paljon muistoja ja muistikuvia yhteisestä perhe elämästä kuin 7 vuotiaalla. Jos eroatte nyt niin hän ei 7 vuotiaana oikeastaan juuri edes muista yhteistä perheaikaa vaan sen hetkinen "elämismuoto" on hänelle se ainut oikea ja paras.
 
"kokenut"
kukaanhan ei toivo vanhempien eroa, mutta itse erosin lapseni isästä lapsen ollessa 1v.
ja ok, meillä ei isä ikinä liiemmin ollutkaan lapsen kanssa, joten ero ja etäisyys isään ei 1 vuotiaalle tuottanut vaikeuksia, varsinkaan kun isä ei eron jälkeen halunnut olla yhteyksissä lapseensa koska perusti omaa uutta perhettänsä.
kun isä alkoi haluta lapseen tutustua, lapsen ollessa 5v, niin ongelmat alkoi :/ toki itsestä ei ajatus tuntunut hyvältä, jättihän isä meät niinkuin nalli kalliolle aikoinaan, mutta halusin silti tukea vuosien jälkeen lapsen tutustumista isään (vaikka vihaanki isää yli kaiken).
Tulos on meillä se, että lapsi tapaa nykyään isää epämääräisesti (lapsi nyt 11v),silloin kun isälle sopii, ja aina kauheat jälkiseuraamukset on tapaamisten jälkeen, (lapsen käytös muuttuu huomattavast koulussa,kotona ja kaikinpuolini) :/
ei ehkä ihan samanlainen tilanne kun sulla, mut näin meillä kuitenki.
 
"Pellervo"
Kuulostaa kyllä huonommalta vaihtoehdolta että 7-vuotiaan vanhemmat eroavat kuin 3-vuotiaan.


Olet kaiketi joskus rakastanut miestä? Kun kerran olet lapsen hänen kanssa tehnyt...

Ehkä pikkulapsen kanssa arki uuvuttaa? Onko sinulla riittävästi omaa aikaa ja elämää, ja teillä ollut yhteistä aika ja puuhaa miehen kanssa?

Ei puukaan yksin pala kovin kauaa, sitä tarttee ruokkia... mutta hiilloksen saa kyllä taas palamaan kun näkee vähän vaivaa.




(kuulostaa kyllä ahdistavalta asua jonkun kanssa, jonka kanssa ei haluaisi asua)
 
"joopajoo"
Jos teillä joskus on ollut edes jotain kipinää, niin en usko, että peli on ihan menetetty. Kolmevuotias on vielä aika nuori, ehkä suhteenne hakee vielä paikkaa lapsen saapumisen jäljiltä. Mä olin vielä pari kuukautta sitten sitä mieltä, että pistän lusikat jakoon heti sopivan tilaisuuden tullen. Äijä oli mielestäni ihan mäntti ja mielummin vietin aikaa vanhan villasukan kanssa. Meillä oli ennen lapsen syntymää ihan hyvin asiat, oltiin yhdessä kymmenen vuotta, elettiin aikuista elämää. Ei ollut suurta himoa, eikä suurta draamaa, mutta hyvä normaali suhde. Saimme toivotun lapsen reilu kaksi vuotta sitten ja pian syntymän jälkeen kaikki muuttui helvetiksi. Nyt aletaan vähitellen siirtyä paremmalle puolelle, n. kuukausi sitten olin ekaa kertaa pitkästä aikaa sitä mieltä, että on toi äijä sittenkin ihan kiva. Aikaa siihen meni, mutta loppujen lopuksi tilanteen ratkaisi se, että ollaan oltu viime aikoina välillä ihan kahdestaan ja tehty aikuisten juttuja. Eli lapsi on ollut mummolassa ja me tehty remonttia eli meillä on ollut pitkästä aikaa hyvin arkista parisuhdeaikaa, joka on saattanut pelastaa meidän suhteen. Tsemppiä, toivottavasti löydätte edes vähän iloa suhteestanne.
 
Jangtse
Meitsi huomas kyl saman homman. Asiat "selviksi" käytännön hommat ja puhe jos ei natsaa voihan sitä yrittää mut motivaatio jos uupuu niin on se tavallaan väärin kaikkia kohtaan. Valheessa eläminen on tuskaa ja vie mielenvankilaan ja mitä kauemmin aika kuluu sen vaikeempaa sitten on lähteä kun se sääli ottaa vallan liikaa. ollaan kimpassa vääristä syistä on mielestäni huono malli lapselle kun mielestäni lapset on tosi siis tosi fiksuja aistimaan todellisen. Se liittyy sydämmen ääneen se joka tulee sieltä on aitoa ja jos toinen ei sitä ymmärrä se turruttaa elämän monimuotoisuuden tapaan joka perustuu kuitenkin loppujen lopuksi valheeseen eli petokseen, petoksesta polku sitten kaikkeen negaan. Hengen tasolla samanlaisisa vahvoja lennokkaita. käytänössä laajaalaisuutta halliten kodin arkeen ja asioitten hoitamiseen että löytää balanssin. Siis hermojen kannalta :)

Mutta kun elämä selkenee niin se tuo rauhaa hyvää oloa ja se on tärkeää lapselle opettaa kaikki elämän tunteet ja kanavoida. Se on totuutta ja opettavaista ja mielestäni lapsen turvallisen tunne elämän tasapainon kannalta tärkeää.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu