valitettavasti
Jossain määrin, koska eräät sukulaiseni kummastelivat, että miten se nyt noin hyvän miehen löysi ja kyllä mies minut vielä jättää paremman takia.
"M33"
Ei. Nimenomaan emme halunneet mainostaa suhdettamme kenellekään. Onnistuimmekin pitämään seurustelumme salassa yhteisiltä kavereilta ainakin kaksi viikkoa. 
Liekkiö
Ei tehty numeroa yhdessäolostamme, ei hirveästi kiinostanut uskoivatko muut suhteeseemme vai ei. Itse olimme olleet kokoajan tosimielessä toistemme kanssa, ensi hetkestä alkaen.
"emppu"
Ei todellakaan. Musta oli jotenkin noloa rakastua. Olin aina kuvitellut olevani itsenäinen nainen jonka mielenrauhaa ei kukaan mies pysty hetkauttamaan Olin 17v. Tätä noloutta jatkui jonnekin 25-vuotiaaksi. Siis kavereiden edessä oltiin ja ollaan oikeastaan vieläkin, aika erillään, ei pussailla tms. Toista on sitten kun ollaan kaksistaan. Kukaan ei varmaan uskoisi kuinka kiinni toisissamme olemme.
Olin 17v. Tätä noloutta jatkui jonnekin 25-vuotiaaksi. Siis kavereiden edessä oltiin ja ollaan oikeastaan vieläkin, aika erillään, ei pussailla tms. Toista on sitten kun ollaan kaksistaan. Kukaan ei varmaan uskoisi kuinka kiinni toisissamme olemme.
mies1harm.
Toi riippuu luonteesta enemmän kuin jostain mystisestä "kypsyydestä". Mä oon aika ulospäinsuuntautunut ja tykkään jakaa tunteitani myös ulkomaailman kanssa. Oikeaa tapaa ei ole.
En kyllä ole muutenkaan mikään "maan hiljainen kell' onni on se onnen kätkeköön", siis tyypillinen "harmaa" suomalainen.
En kyllä ole muutenkaan mikään "maan hiljainen kell' onni on se onnen kätkeköön", siis tyypillinen "harmaa" suomalainen.
Niin esim
tuolla espaniassa kun menee syvemälle huomaa sen toisenlaisen tavan olal aidosti ulospäin suuntautunut ja onnen näyttäminen. Siellä vastaan tulevat naisetkin heittää lentosuukkoja skideille ja miehet nauravat ja höpisevät muutaman sanansen skideille iha nsama kuka tulee vastaan. Täällä jotkut kattoo ihan pikku skideikin sillain vihasesti.