Koeta nyt uskoa, että kaikki eivät halua kerätä nurkkiinsa vanhoja valokuvia, postikortteja, ravintoloiden ruokalistoja, leffalipun kantoja tai muutakaan krääsää. Niitä ei ole siis mitään syytä alunperinkään jemmata mihinkään laatikon perälle. Digitaalisessa muodossa kuvat eivät vie tilaa, ja niitä voi katsella vaikka puhelimella koska tahansa.
Olen skannannut esimerkiksi omia lapsuudenkuviani ja isovanhempieni arkiston vanhoja kuvia. Digitaaliset valokuvat, jotka on varmuuskopioitu vaikka Crashplanin tai Backblazen avulla, ovat paljon paremmassa turvassa kuin paperikuvat lipaston laatikossa ja digitaaliset kuvat läppärin kovalevyllä. Kun kaikki versiot kuvista sijaitsevat samassa asunossa, yksi tulipalo riittää pyyhkimään kaiken datan. Kaikesta datasta pitäisi olla ainakin yksi kopio fyysisesti eri paikassa.
Tuo on totta. Isovanhempien kuoltua sain heidän valokuvat ja onhan ne 20- ja 30-luvun kuvat ihan kivoja katsella mutta ei mulle merkitse mitään jotkut mummon Aino-serkun hääkuvat. Joitain annoin isovanhempien kotikylän historiikkia väsänneelle ihmiselle, lähinnä maisemakuvia, loput on vintillä laatikoissa kun ei ole tullut poiskaan heitettyä
Noin vanhat kuvat ovat tosi arvokkaita, anna ihmeessä jollekin museosäätiölle tai historiikkien tekijöille tosiaan, ellet itse niitä halua säilytellä.
Minä olen kummi, ja välit lapsen äitiin meni poikki kun pariskunta erosi. Olin lapsen isän sukulainen niin olin automaattisesti se "paha", eikä minuun tarvinnut pitää enää yhteyttä. Mutta varmasti tämän lapsen äidin mielestä kummi on se "huono kummi" joka ei laita koskaan korttia tai lahjoja. Itse ei ole vaivautunut edes ilmoittamaan nykyistä osoitettaan.
