"Onnellinen"
Riittää tämä asunto ja tila riittää, lapsella oma huone.
Ei allergioita mitä pitää huomioida ja on kaikkiruokainen, niinkuin me vanhemmatkin.
Vain yksi vaatetettava ja ei tartte käyttää sisaruksen pieneksi jääneitä vaatteita.
Enemmän rahaa ja AIKAA satsata harrastuksiin ja reissuihin, koko perheen reissutkaan ei ole kalliita. Eikä tartte miettiä että jos tää muksu menee tuohon harrastukseen niin toinen ei voi mennä tähän, kun ovat samaan aikaan eri paikoissa.
Yhden lapsen saa helposti tarvittaessa yökylään, eikä tarvitse eri paikkoihin soitella että jos otat tämän muksun ja tuo toinen menee sitten sinne ja tänne.
Sisaruksen ei tarvitse kärsiä vauvan tulosta taloon, eli yökitinöistä/ vanhempien on nyt pakko hoitaa tää vauva ensin/vauvan aikataulusta/tulevista (erittäin todennäköisistä) riidoista isompana sisaruksen kanssa.
Saa lapsi-seuraa päivittäin, joko päiväkodissa taikka viikonloppuisin vapaa-ajan kavereiden kanssa.
Ns. Äkkilähdöt mahdollisia, siis vaikka että lähdetäänpä nyt kylään.
Ah tätä ihanuutta. Ikinä en pilaa tätä toisella lapsella. Lapsellani on ikää 6v, itselläni 25v. Rakastan tuota lasta ja olen valmis antamaan hänelle mahdollisuuksia elämään ilman sitä sisarusta. Onneksi myös mieheni on samaa mieltä, että keskitytään tuohon lapseen, ILMAN HEMMOTTELUA, ennenkuin joku sanoo että lapsesta tulee itsekäs paska.
Ja nyt saan sen perus-vastauksen, LAPSI TARTTEE SISARUKSEN JA SE ON YKSINÄINEN JA EI OPI JAKAMAAN JA PLAAPLAA. Asioita voi onneksi opettaa myös ilman sisarusta, esim. päiväkodissa on kavereita ja oppii jakamaan, samoin kun kyläillään/meillä on lapsi-vieraita. Ja sitten se, että on aikuisena yksinäinen ja joutuu hoitamaan meitä vanhempiaan ihan yksin, noh, en odota että lapseni olisi velvollinen mua vanhuudenhöperönä hoitamaan. Ja kun tosiaan kaikki sisarukset eivät ole pienestä taaperosta asti toisilleen tärkeitä ja läheisiä ja loppuelämäänsä onnellisia toisistaan. Vaikka tälläkin usein perustellaan.
Kamala katsoa kun tuttu on pukannut 5 lasta ja nyt saa seurata vierestä kun "ei ole varaa lähteä mihinkään", auto on sellainen ettei kaikki mahdu kerralla kyytiin, isoimmat vahtii pienempiä (halusi tai ei), koko perheellä ei käydä missään kun on niin iso ikäero vanhimman ja nuorimman välillä eli se mikä kiinostaa pieniä, ei kiinosta isompia JNE JNE JNE.
Ei allergioita mitä pitää huomioida ja on kaikkiruokainen, niinkuin me vanhemmatkin.
Vain yksi vaatetettava ja ei tartte käyttää sisaruksen pieneksi jääneitä vaatteita.
Enemmän rahaa ja AIKAA satsata harrastuksiin ja reissuihin, koko perheen reissutkaan ei ole kalliita. Eikä tartte miettiä että jos tää muksu menee tuohon harrastukseen niin toinen ei voi mennä tähän, kun ovat samaan aikaan eri paikoissa.
Yhden lapsen saa helposti tarvittaessa yökylään, eikä tarvitse eri paikkoihin soitella että jos otat tämän muksun ja tuo toinen menee sitten sinne ja tänne.
Sisaruksen ei tarvitse kärsiä vauvan tulosta taloon, eli yökitinöistä/ vanhempien on nyt pakko hoitaa tää vauva ensin/vauvan aikataulusta/tulevista (erittäin todennäköisistä) riidoista isompana sisaruksen kanssa.
Saa lapsi-seuraa päivittäin, joko päiväkodissa taikka viikonloppuisin vapaa-ajan kavereiden kanssa.
Ns. Äkkilähdöt mahdollisia, siis vaikka että lähdetäänpä nyt kylään.
Ah tätä ihanuutta. Ikinä en pilaa tätä toisella lapsella. Lapsellani on ikää 6v, itselläni 25v. Rakastan tuota lasta ja olen valmis antamaan hänelle mahdollisuuksia elämään ilman sitä sisarusta. Onneksi myös mieheni on samaa mieltä, että keskitytään tuohon lapseen, ILMAN HEMMOTTELUA, ennenkuin joku sanoo että lapsesta tulee itsekäs paska.
Ja nyt saan sen perus-vastauksen, LAPSI TARTTEE SISARUKSEN JA SE ON YKSINÄINEN JA EI OPI JAKAMAAN JA PLAAPLAA. Asioita voi onneksi opettaa myös ilman sisarusta, esim. päiväkodissa on kavereita ja oppii jakamaan, samoin kun kyläillään/meillä on lapsi-vieraita. Ja sitten se, että on aikuisena yksinäinen ja joutuu hoitamaan meitä vanhempiaan ihan yksin, noh, en odota että lapseni olisi velvollinen mua vanhuudenhöperönä hoitamaan. Ja kun tosiaan kaikki sisarukset eivät ole pienestä taaperosta asti toisilleen tärkeitä ja läheisiä ja loppuelämäänsä onnellisia toisistaan. Vaikka tälläkin usein perustellaan.
Kamala katsoa kun tuttu on pukannut 5 lasta ja nyt saa seurata vierestä kun "ei ole varaa lähteä mihinkään", auto on sellainen ettei kaikki mahdu kerralla kyytiin, isoimmat vahtii pienempiä (halusi tai ei), koko perheellä ei käydä missään kun on niin iso ikäero vanhimman ja nuorimman välillä eli se mikä kiinostaa pieniä, ei kiinosta isompia JNE JNE JNE.
Leikkivät keskenään, eikä tartte hakea kavereita erikseen leikkikavereiksi. Ihanaa, kun on nämä kaksi lasta.