Pohdiskeli
Erosta on nyt 2 vuotta ja olen onnellisempi kuin koskaan. Olin yhdessä ex-mieheni kanssa viisi vuotta ennen kun lopulta tajusin, että suhde syö minua elävältä. Tänään olisi ollut nyt jo kuopatun suhteemme vuosipäivä ja ystävän painiessa samassa tilanteessa kuin minä kaksi vuotta sitten, aloin muistella niitä aikoja, kun pikkuhiljaa sisäistin eron väistämättömyyden.
Merkki nro 1: valehtelu. Se alkoi ihan viattomista pikku asioista ja sitä teki molemmat. Molemmat myös tiesi toisen syyllistyvän valheisiin, joille ei oikein ollut edes syytä, mutta kumpikaan ei välittänyt.
Merkki nro 2: tekosyyt. Ylityöt, kauppakäynti, ystävän luona vierailu... ihan mikä tahansa syy kävi, kunhan sain vähän aikaa itselle, ajatella omia asioitani, olla erossa toisesta.
Merkki nro 3: väsyminen riitelyyn. Riitoja tuli viimeisen yhdessäolovuoden aikana kiihtyvään tahtiin koko ajan, mutta jossain vaiheessa olin vaan niin väsynyt siihen jatkuvaan tappeluun, että kyyneleet tulivat enenn kun tappelu lähti edes kunnolla käyntiin.
Merkki nro 4: asuntosivuilla surffaaminen. Vähän kuin vahingossa. Sinne vaan jotenkin eksyi.
Merkki nro 5: miehet lakkasivat kiinnostamasta. Ennen miesten minulle heittämä leikkimielinen flirtti imarteli, mutta suhteeni ollessa pahimmassa jamassaan en tuntenut mitään kiinnostusta edes siihen leikkimieliseen flirttiin, saati petipuuhiin mieheni kanssa.
Merkki nro 6: odotin miehen ylitöitä ja poissaoloja, jättäydyin tarkoituksella pois lomalta saadakseni olla erossa miehestäni, nautin 'liikaa' yksinolosta miehen ollessa matkalla.
Merkki nro 7: stressasin miehen läsnäollessa. Ensin sitä pahaa oloa oli vain satunnaisesti, ajoittain. Lopulta paha olo levitti siipensä ja huomasin eläväni sen alla alituiseen.
Merkki nro 8: kumpikaan ei enää edes yrittänyt parantaa tilannetta. Yritimme vain keksiä keinoja päästä yli päivittäisistä räjähdyksistä ja painaa ne villasella, että päästäisiin elämään edes pieni hetki tyynessä ennen seuraavaa räjähdystä.
Tässä ainakin osa niistä merkeistä, jotka näin jälkeenpäin tunnistan itsessäni. Nuo olivat selvästi viitteitä siitä, että suhteessa oli perustavanlaatuisesti jotain vialla. Jos tunnistat näistä merkeistä joitakin, kannattaa tosiaan miettiä missä mennään. Hakekaa apua jos suhteessa on vielä jotain pelastettavaa, koska itsestään se ei parane.
Merkki nro 1: valehtelu. Se alkoi ihan viattomista pikku asioista ja sitä teki molemmat. Molemmat myös tiesi toisen syyllistyvän valheisiin, joille ei oikein ollut edes syytä, mutta kumpikaan ei välittänyt.
Merkki nro 2: tekosyyt. Ylityöt, kauppakäynti, ystävän luona vierailu... ihan mikä tahansa syy kävi, kunhan sain vähän aikaa itselle, ajatella omia asioitani, olla erossa toisesta.
Merkki nro 3: väsyminen riitelyyn. Riitoja tuli viimeisen yhdessäolovuoden aikana kiihtyvään tahtiin koko ajan, mutta jossain vaiheessa olin vaan niin väsynyt siihen jatkuvaan tappeluun, että kyyneleet tulivat enenn kun tappelu lähti edes kunnolla käyntiin.
Merkki nro 4: asuntosivuilla surffaaminen. Vähän kuin vahingossa. Sinne vaan jotenkin eksyi.
Merkki nro 5: miehet lakkasivat kiinnostamasta. Ennen miesten minulle heittämä leikkimielinen flirtti imarteli, mutta suhteeni ollessa pahimmassa jamassaan en tuntenut mitään kiinnostusta edes siihen leikkimieliseen flirttiin, saati petipuuhiin mieheni kanssa.
Merkki nro 6: odotin miehen ylitöitä ja poissaoloja, jättäydyin tarkoituksella pois lomalta saadakseni olla erossa miehestäni, nautin 'liikaa' yksinolosta miehen ollessa matkalla.
Merkki nro 7: stressasin miehen läsnäollessa. Ensin sitä pahaa oloa oli vain satunnaisesti, ajoittain. Lopulta paha olo levitti siipensä ja huomasin eläväni sen alla alituiseen.
Merkki nro 8: kumpikaan ei enää edes yrittänyt parantaa tilannetta. Yritimme vain keksiä keinoja päästä yli päivittäisistä räjähdyksistä ja painaa ne villasella, että päästäisiin elämään edes pieni hetki tyynessä ennen seuraavaa räjähdystä.
Tässä ainakin osa niistä merkeistä, jotka näin jälkeenpäin tunnistan itsessäni. Nuo olivat selvästi viitteitä siitä, että suhteessa oli perustavanlaatuisesti jotain vialla. Jos tunnistat näistä merkeistä joitakin, kannattaa tosiaan miettiä missä mennään. Hakekaa apua jos suhteessa on vielä jotain pelastettavaa, koska itsestään se ei parane.