Ahdistaa... Kuolemanpelkoa ilmassa

Olen 19-vuotias nuori nainen. Elämäni on ihan kesken. Huomasin keväällä, ehkä huhtikuussa peräaukossani kivuttoman, melko kovan patin joka tuntuisi olevan ainakin peukalonpään kokoinen. En tiedä tarkalleen koska se on enemmänkin suolen sisällä. Se tuntuu aina pyyhkiessä. Itse patti ei ole kipeä. Kirkasta verta tulee silloin tällöin paperiin. Nyt lähipäivinä on tullut useamminkin, mutta luulisin sen johtuvan haavaumista joita on tullut peräaukon seudulle.

Kävin silloin keväällä kertomassa tästä kouluni terveydenhoitajalle. Hän ei katsonut sitä, mutta sanoi että on melko varmasti peräpukama ja kehotti käymään apteekissa. Samaa sanoi muun muassa siskoni. Apteekissa en koskaan käynyt, mutta luotin näihin sanoihin ja jäin odottamaan patin häviämistä. No, siellä se on vieläkin. Vähän ehkä syvemmällä suolen puolella kuin ennen. En voi siis tietää varmasti onko koko muuttunut.

Lääkäriin olen menossa ensi viikon perjantaina. Tämä epätietoisuus vain alkaa käydä sietämättömäksi. Fiilis ailahtelee. Välillä ajattelen että se on varmaan se pukama, mutta välillä suorastaan lamaannun ajatuksesta, että jos minulla onkin syöpä ja olen päästänyt sen liian pitkälle. Tiedän että olen tyhmä kun en mennyt aikaisemmin lääkäriin, mutta uskoin itsekin siihen pukamaan ja en ole uskaltanut/kehdannut/saanut aikaiseksi. Jos tämä nyt paljastuu harmittomaksi, niin lupaan mennä jatkossa jokaisesta patista välittömästi lääkäriin... Onko hoito jo liian myöhäistä jos löytyy syöpä? Onko mahdollista että pukama on näin pitkään? Sanokaa jotain, kokemuksia, lääkärin tai hoitajan mielipiteitä? Minun ja läheisteni elämässä on ollut ihan tarpeeksi vaikeuksia muutenkin ilman että tähän vielä syöpä tulisi. Se ei kerta kaikkiaan käy.

Uskon minäkin että se on pukama, kun kerran pyyhkäistessä on tullut kirkasta verta. Voihan myös olla ihan harmiton hyvänlaatuinen patti. Ei kannata aina pahinta ajatella. Pukama pysyy kunnes se leikataan tai hirtetään. Jos olisi syöpä siis iso jos, kyllä sekin nyky lääketieteellä useimmiten hoituu ihan hyvin.

Uskon kyllä, että huolehdit ihan turhaan. Ihmisillä tuppaa noita patteja olemaan, vaikka kystia ja rasvapattejakin.

Se on pienehkö pukama. Pukama voi olla vuosia tai vuosikymmeniä ja ne kannattaa hoitaa. Todennäköisesti se hirtetään heti jos ja kun osut asiantuntevalle lääkärille. Toimenpide ei ole kovin epämiellyttävä - vain hieman. Jälkeenpäin suoli on arka muutaman päivän. Sitten jos pukama onkin isompi ja leikataan, jälkikipu on kovempaa.

veikkaaja sanoo noilla tiedoilla ettei ole syöpä! Relax ja läy siellä lääkärissä niin saat itsekin varmuuden ja hoito-ohjeet.

Juu. Olen valmis vaikka mihin toimenpiteisiin kunhan vain syövältä olen säästynyt. Verta on tosiaan tullut joskus paperiin tai ollut ulosteen pinnalla. Olen vain tämmöinen murehtija luonteeltani, ensimmäisen kerran ala-asteella "sairastin" aivokasvainta kun oli paljon pää kipeänä.

Unohdin mainita, että olen ollut myös aika väsynyt. Toki se voi olla myös epäsäännöllisen elämäntapani seurausta, mutta mielikuvitus laukkaa. Ja google... Se vasta paholaisen keksintö onkin!

Btw paikallinen syöpä ainakaan peffassa ei aiheuta väsymystä. Lopeta nyt murehdinta ja anna lääkärin hoitaa. Onko sulla jotain muita stressin aiheita jotka mahdollisesti projisoit tähän käytännön ongelmaan ( joka toki kannattaa sinänsä hoitaa pois)? Tuli vaan mieleen kun itselläni nuorempana oli tapana märehtiä kaikkea kauheuksia ja pahimpia kauhuskenaarioita milloin mistäkin jos oli jotain meneillään, johon ei oikein osannut tarttua.

Aika monella on joskus tai usein väsymystä. Itsellänikin on, eniten syksyllä ja talvella. Vaikka en mielialalääkkeitä hyväksykään, käytän joskus pari kuukautta mäkikuisma-uutetta, se kohottaa lievästi mielialaa poistaa univaikeuksia ja väsymystä.

Alkuperäinen kirjoittaja Aloittaja.: Näytä alkuperäinen viesti

Unohdin mainita, että olen ollut myös aika väsynyt. Toki se voi olla myös epäsäännöllisen elämäntapani seurausta, mutta mielikuvitus laukkaa. Ja google... Se vasta paholaisen keksintö onkin!

Click to expand...

Uupunut suorastaan ja hengästyn helposti. Toisaalta liikkuminen on jäänyt vähemmälle. Toivottavasti tämä on siitä johtuvaa...

Mutta teistä oli paljon jo apua. Minulla on ollut sellainen luulo, että pukamat häviävät aina itsestään.

Eipä minulla mitään erityisiä stressin aiheita ole tällä hetkellä. Sairastan kyllä masennusta ja pakkoajatuksia, mutta ne ovat hyvin hoidossa. Minulla on mennyt paremmin jo pitkään. Senpä takia ottaisikin niin paljon päähän jos syöpä tulisi pilaamaan tämän muuten niin seesteisen tilan.