aika moni uhraisi itsensä vieraan lapsen vuoksi

  • Viestiketjun aloittaja mietin
  • Ensimmäinen viesti
mietin
Aika Moni on valmis kuolemaan vieraan lapsen puolesta, vaikka oma jäisi ilman äitiä.

perustellen, ett lapsen henki on tärkeämpi.

mutta onko useamman lapsen pelastaminen tärkeämpää kuin yhden.

jos olisitte kallionkielekkeellä lapsenne kanssa katsomassa ja hän horjahtaisi alas, saisi kivestä kiinni ja huutaisi äiti auta.
samalla hetkellä 3 itsekseen retkeilemässä olevaa lasta tippuisi vähän matkan päässä.

saisit pelastettua jojo omasi tai ne vieraat, Eli yhden tai kolme lasta.

itse silmää räpäyttämättä, pelastaisin omani.

mutta pitäisikö pelastaa ne kolme mieluummin, säästyisi useamman henki.
 
"Lili"
Nää kysymyksenasettelut ovat aina vähän sellaisia keveitä ajatusleikkejä, koska ei ihminen hätätilanteessa välttämättä toimi minkään kategorisen moraalin mukaisesti, vaan hyvinkin itsekkäästi. "Mä ja mulle tärkeät". Moni saattaa foorumilla puhkua pelastavansa naapurin lapset, mutta oikeasti laittaisi itsensä ja kissansa etusijalle, häipyen savun ja liekkien keskeltä niin nopeasti kuin suinkin pääsee, huolehtikoon muut omistaan. Joskus toiminta voi olla täysin vaistonvaraista ja irrationaalista: kun presidentti Kennedyä ammuttiin päähän, ryntäsi hänen vaimonsa päästä irronneen kallonpalan perään.
 
Pin
Omani pelastaisin. Mutta pohtikaas mitä tekisitte jos molemmat lapsesi roikkuisi kalliolta ja vain toinen olisi mahdollista pelastaa. Kun nyt vauhtiin päästään näissä.

Yrittänyt tätä päättää mutten osaa valita. Kun toka oli vielä vauva, osasin sanoa, mutta nyt en vaan tiedä.
 
Omani pelastaisin. Mutta pohtikaas mitä tekisitte jos molemmat lapsesi roikkuisi kalliolta ja vain toinen olisi mahdollista pelastaa. Kun nyt vauhtiin päästään näissä.

Yrittänyt tätä päättää mutten osaa valita. Kun toka oli vielä vauva, osasin sanoa, mutta nyt en vaan tiedä.
Kun muistelee sun tokan lapsen vauva-aikaa niin tämä on ajatuksiaherättävä lause. :xmas:
Mutta, en tee päätelmiä suuntaan enkä toiseen. :whistle:
 
"MitVit"
Omani pelastaisin. Mutta pohtikaas mitä tekisitte jos molemmat lapsesi roikkuisi kalliolta ja vain toinen olisi mahdollista pelastaa. Kun nyt vauhtiin päästään näissä.

Yrittänyt tätä päättää mutten osaa valita. Kun toka oli vielä vauva, osasin sanoa, mutta nyt en vaan tiedä.
No huhhuh! :O Tällänen pieni vinkki että älä ainakaan jumalauta ikinä anna tollasia "mä pelastaisin ennemmin petterin kun joosepin" kuulua lasten korviin.
 
Pin
Kun muistelee sun tokan lapsen vauva-aikaa niin tämä on ajatuksiaherättävä lause. :xmas:
Mutta, en tee päätelmiä suuntaan enkä toiseen. :whistle:
:LOL: No joo, arvaat kyllä oikein, tosin en usko sen asian vaikuttavan. Mullahan kasvoi ihan mieletön suojeluvaisto tuota tokaa kohtaa kun se oli niin kipeä. Edelleen se on tavallaan se läheisempi(en tarkoita rakkaampi) mutta toisaalta enemmän oma luonnekin, ehkä vaikuttaa molemmat asiat? On helpompi jotenkin olla sen kanssa vaikka edelleen se vaikeampi tyyppi. Uskoisin, että olisin pelastanut esikoisen ennemmin vaikka olisi ollut tavallinen vauva-aika, ihan vaan siksi että se esikoinen on ollut siinä jo kolme vuotta. Sellainen pidempi side siihen lapseen ja vauva on vielä vähän tuntemattomampi, vaikkakin avuttomampi ja no...en tiedä.. Kauhea sanoa että heivaisin vauvan johonkin, mutta jos tuossa vaiheessa olisi ihan pakko valita, uskoisin että esikoisen olisin pelastanut.

...ja kuten sanoin, nyt en enää osaisi millään tehdä päätöstä. Mietin lasteni kauhunsekaisia kasvoja ja pyyntöjä pelastaa, tulee vaan paha olo ajatuksesta. Miksi mä edes lähdin tähän?! :headwall:
 
Pin
[QUOTE="MitVit";30281798]No huhhuh! :O Tällänen pieni vinkki että älä ainakaan jumalauta ikinä anna tollasia "mä pelastaisin ennemmin petterin kun joosepin" kuulua lasten korviin.[/QUOTE]

No jos mun lapset joku päivä (isompana)kysyy kumman pelastaisin niin vastaisin etten tiedä, koska se on totta. Jos ne nyt oikein lähtisivät pohtimaan tätä niin voisin ihan hyvin myöntää, että pienemmän ollessa vielä sellainen pikkuvauva, olisin esikoiseni ennemmin pelastanut jos olisi ihan pakko valita. Tai mieluummin abortin kuin esikoisen menetys, tai mieluummin kolmannen abortoisin kuin menettäisin tokan lapseni ja niin edelleen...Osaisin ihan hyvin perustellakin asian ja uskon lasten olevan sen verran älykkäitä, että tajuavatkin asian. Sitä kyselyä odotellessa. :D
 
:LOL: No joo, arvaat kyllä oikein, tosin en usko sen asian vaikuttavan. Mullahan kasvoi ihan mieletön suojeluvaisto tuota tokaa kohtaa kun se oli niin kipeä. Edelleen se on tavallaan se läheisempi(en tarkoita rakkaampi) mutta toisaalta enemmän oma luonnekin, ehkä vaikuttaa molemmat asiat? On helpompi jotenkin olla sen kanssa vaikka edelleen se vaikeampi tyyppi. Uskoisin, että olisin pelastanut esikoisen ennemmin vaikka olisi ollut tavallinen vauva-aika, ihan vaan siksi että se esikoinen on ollut siinä jo kolme vuotta. Sellainen pidempi side siihen lapseen ja vauva on vielä vähän tuntemattomampi, vaikkakin avuttomampi ja no...en tiedä.. Kauhea sanoa että heivaisin vauvan johonkin, mutta jos tuossa vaiheessa olisi ihan pakko valita, uskoisin että esikoisen olisin pelastanut.

...ja kuten sanoin, nyt en enää osaisi millään tehdä päätöstä. Mietin lasteni kauhunsekaisia kasvoja ja pyyntöjä pelastaa, tulee vaan paha olo ajatuksesta. Miksi mä edes lähdin tähän?! :headwall:
Toivottavastiei ei sulle tai kenellekään tule sellaista tilannetta että joutuisi toisen valitsemaan...:) :|
 
Pelastaisin oman lapseni. Ja vieraan lapsen ja itseni välillä pelastaisin kyllä hyvin todennäköisesti itseni.

Jos kaksi omaa lastani olisi tismalleen samassa hädässä, en usko, että pystyisin tekemään päätöstä ajatuksen tasolla...siis, että pohtisin kumpi on jotenkin "tärkeämpi" tms. vaan usko, että jokin alitajunta tms. sen päätöksen tekisi.
Ja siis tuossakin kohtaa epäilen, että se alitajunta ei niinkään liittyisi siihen, että kumpi lapsista olisi tärkeämpi, vaan ehkä jonkilaiseen ajatukseen siitä, kummalla on mahdollisuudet selviytyä pidempään ja odottaa apua kauemmin, sillä luultavasti tuolloin kuitenkin lähtökohtainen ajatus olisi se, että molemmilla on kuitenkin mahdollisuus pelastua.

Eli varmaan pelastaisin ensin pienemmän, koska isomman voimat saattaisivat riittää pidemmälle.
 
hmmmm
Olen joskus miettinyt tuota koska satun olemaan päiväkodissa töissä. Että mitä sitä tekisi, jos vaikka joku tulisi aseen kanssa päikkyyn ja alkaisi ampumaan silmittömästi, jäisikö sitä lasten kanssa vai luikkisiko karkuun jos pystyisi.

Totuushan on se, että tositilanteessa ihminen toimii vaistojensa varassa, eikä välttämättä ollenkaan sen mukaan mitä taas ajattelee olevan oikein. Siten en kyllä oikein osaa vastata. Mutta koen kyllä suojeluvaistoa pieniä lapsia kohtaan, myös muita kuin omiani. Kun päikyn ikkunan takana kerran aamulla tuijotteli vieras mies sisään, niin kyllä sitä ekana nappas lapset kainaloon turvaan.
 
"hmmmmm"
Omien lasten väliltä taas en pystyisi valitsemaan. Nyt kun toinen on vasta mahassa, on tietysti esikoinen se ykkönen. Mutta kun molemmat on maailmassa... hyi. Kukaan ei halua edes ajatella asiaa. Joskus olen pienen pätkän kuullut mm. natsien ajoilta, jossa äitejä on pakotettu tekemään tuollaisia valintoja.. en ole pystynyt katsomaan enkä lukemaan asiasta sen enempää, koska ajatus on äärimmäisen ahdistava.
 
Olen joskus miettinyt tuota koska satun olemaan päiväkodissa töissä. Että mitä sitä tekisi, jos vaikka joku tulisi aseen kanssa päikkyyn ja alkaisi ampumaan silmittömästi, jäisikö sitä lasten kanssa vai luikkisiko karkuun jos pystyisi.

Totuushan on se, että tositilanteessa ihminen toimii vaistojensa varassa, eikä välttämättä ollenkaan sen mukaan mitä taas ajattelee olevan oikein. Siten en kyllä oikein osaa vastata. Mutta koen kyllä suojeluvaistoa pieniä lapsia kohtaan, myös muita kuin omiani. Kun päikyn ikkunan takana kerran aamulla tuijotteli vieras mies sisään, niin kyllä sitä ekana nappas lapset kainaloon turvaan.
Mutta tuossa kohtaa tilanne on eri.

Kyllä mäkin moisessa tilanteessa aivan ehdottomasti huolehtisin lapsista. Ei kävisi pienessä mielessäkään luikkia ikkunasta pakoon ja jättää lapset sisälle :O

Tuossa kohta alapset eivät ole vieraita. Tunnet heidät ja sulla on muodostunut lapsiin suhden. En usko, että monikaan jättäisi tuossa kohtaa lapset ja pinkoisi pakoon.

Mutta jos kyseessä on joku aivan tuntematon lapsi, tilanne on eri. Tottahan toki yrittäisin tuolloinkin pelastaa lapsen, mutta ellen nyt aivan väärin musita ja ymmärtänyt, niin tuolloin kyse oli siitä, että heittäytyisitkö ihan konkreettisesti luodin eteen, jonka tiimoilta sinä itse kuolisit ja lapsi jäisi henkiin.

Yrittäisin kyllä piilottaa lasta kaappiin tai pitää takanani turvassa, mutta jos lapsi seisoo 4 metrin päässä ja joku hullu tähtää lasta, niin siinä kohtaa en usko, että enää menisin väliin. Saattaa olla, että menisin silti. Mistä sitä tietää miten tositilanteessa tulisi toimittua. Mutta luultavimmin en menisi. Ennemmin näkisin itseni hyökkäävän hyökkääjää kohden, sillä sitä sitä kautta koen, että olen tietyllä tavalla yrittänyt toimia enemmän ja tehokkaammin.

Jos minä kuolen luodin eteen hypätessäni ja lasta suojellessani, saattaa hyökkääjä ampua sen jälkeen lasta. Ja montaa muuta.

Jos minä hyökkään hyökkääjää kohden silloin, kun hän ampuu lasta, saatan ehkä onnistua häiritsemään hyökääjää siten, ettei hän osu lapseen. Tai jos osuu, saatan silti pystyä vaikuttamaan tilanteen jatkoon siten, että joku muu lähistöltä pääsee pakoon. Mikään ninja en kuvittele olevani, joten asetta tuskin saisin pois. Mutta mistäs sitä tietää, jos olisi riittävästi tuuria pelissä mukana.

Tai sitten vain anoisin polvillani armoa. Vaikea sanoa, kun ei ole moinen tilanne eteen tullut. Tosin tätä en pidä järin todennäköisenä.
 
hmmmm
Mutta tuossa kohtaa tilanne on eri.

Kyllä mäkin moisessa tilanteessa aivan ehdottomasti huolehtisin lapsista. Ei kävisi pienessä mielessäkään luikkia ikkunasta pakoon ja jättää lapset sisälle :O

Tuossa kohta alapset eivät ole vieraita. Tunnet heidät ja sulla on muodostunut lapsiin suhden. En usko, että monikaan jättäisi tuossa kohtaa lapset ja pinkoisi pakoon.

Mutta jos kyseessä on joku aivan tuntematon lapsi, tilanne on eri. Tottahan toki yrittäisin tuolloinkin pelastaa lapsen, mutta ellen nyt aivan väärin musita ja ymmärtänyt, niin tuolloin kyse oli siitä, että heittäytyisitkö ihan konkreettisesti luodin eteen, jonka tiimoilta sinä itse kuolisit ja lapsi jäisi henkiin.

Yrittäisin kyllä piilottaa lasta kaappiin tai pitää takanani turvassa, mutta jos lapsi seisoo 4 metrin päässä ja joku hullu tähtää lasta, niin siinä kohtaa en usko, että enää menisin väliin. Saattaa olla, että menisin silti. Mistä sitä tietää miten tositilanteessa tulisi toimittua. Mutta luultavimmin en menisi. Ennemmin näkisin itseni hyökkäävän hyökkääjää kohden, sillä sitä sitä kautta koen, että olen tietyllä tavalla yrittänyt toimia enemmän ja tehokkaammin.

Jos minä kuolen luodin eteen hypätessäni ja lasta suojellessani, saattaa hyökkääjä ampua sen jälkeen lasta. Ja montaa muuta.

Jos minä hyökkään hyökkääjää kohden silloin, kun hän ampuu lasta, saatan ehkä onnistua häiritsemään hyökääjää siten, ettei hän osu lapseen. Tai jos osuu, saatan silti pystyä vaikuttamaan tilanteen jatkoon siten, että joku muu lähistöltä pääsee pakoon. Mikään ninja en kuvittele olevani, joten asetta tuskin saisin pois. Mutta mistäs sitä tietää, jos olisi riittävästi tuuria pelissä mukana.

Tai sitten vain anoisin polvillani armoa. Vaikea sanoa, kun ei ole moinen tilanne eteen tullut. Tosin tätä en pidä järin todennäköisenä.
Tässä kohtaa vain pieni huomio että ei ne lapset aina mitenkään tuttuja ole.. :D Olen tehnyt paljon sijaisuuksia, jossa ne lapset on tosiaan ihan vieraita.

Mutta tositilanne tosiaan on niin eri, sitä ei kukaan meistä voi sanoa ettei missään nimessä tekis niin taikka näin. Useat meistä menettää täysin toimintakyvyn kun eteen tulee hätätilanne. Jokainen vanhempi ajattelee esim. sitä että tekisi lapsen eteen ihan mitä tahansa, ja sitten kun se oma rakas lapsi meinaakin tukehtua, hukkua, vuotaa kuiviin niin vanhempi on jähmettynyt täysin eikä ole kyennyt tekemään yhtään mitään. Shokki nääs.
 
oikeasta elämästä
Omani pelastaisin. Mutta pohtikaas mitä tekisitte jos molemmat lapsesi roikkuisi kalliolta ja vain toinen olisi mahdollista pelastaa. Kun nyt vauhtiin päästään näissä.

Yrittänyt tätä päättää mutten osaa valita. Kun toka oli vielä vauva, osasin sanoa, mutta nyt en vaan tiedä.
Sukulaiseni on ollut vastaavassa tilanteessa. Heillä oli tulipalo ja hän pystyi pelastamaan vain toisen lapsensa. Toinen kuoli.
 

Yhteistyössä