"Äiti-ihminen"
Aika yleistävä otsikko, mutta en keksinyt parempaakaan 
. Mun 6-vuotiaalla tytöllä on vuotta vanhempi kaveri, jolla on adhd ja aistiyliherkkyyttä. Ennen diagnoosia ei ollut mitään ongelmia, lapset oli lapsia ja liian levottomaksi menneet leikit lopetettiin yhteistuumin ja pyöriteltiin silmiämme muitten vanhempien kanssa omille hulivileillemme. Kun kaveri sai diagnoosin, kaikki muuttui. Jos isommassa tyttöporukassa tulee riitaa ja heidän lapsensa sattuu vaikka jäämään ulkopuolelle, niin siitä repeää tytön äidillä kauhee kriisi ja lapset pakataan autoon ja lähdetään pois, koska heidän "erityis"lastaan kiusataan. Tää siis tuodaan esille niin, että leikistä jätetään pois tytön erityispiirteiden takia. Minun ja toinen tuttavaperheen lapsi eivät tiedä diagnoosista, vaan he suhtautuvat tyttöön ihan kuin ennenkin. Välillä leikistä nakataan pois minun tyttö tai joku muu, mutta sitten pidetään pieni neuvottelu, ja leikki jatkuu.
Tytölläni oli vasta synttärit. Tämä "erityis"perhe sai kutsun niinkuin muutkin, juhlat oli merkitty olevaksi klo 12-15, koska halusimme juhlien jälkeen laittaa ruuan ja viettää vähän rauhallistakin aikaa ennen iltaa. No, muut kyllä onnistuivat käydä samaan aikaan kuin muutkin, mutta tää perhe ilmestyi ovellemme klo 16.00, kun istuimme pihalla grillaamassa ja juhlat oli kuta kuinkin jo siivottu pois. Ja hirveä niskojen nakkelu, kun sanoin että sori, mutta juhlat on jo vietetty ja tässä ollaan syömään rupeamassa..jälkkärikahvit keitin ja vähän oli leipomuksia jäljellä, mutta ei tietenkään kaikkea. Toisen tuttavan lapsen synttäreille he tulivat myös myöhässä ja kehtasivat vielä ovella päivitellä isoon ääneen, että "voi ei, vieläkö täällä on vieraita ja me ajateltiin, että päästään rauhalliseen hetkeen".
Ärsyttää! Kenellekään muulle ei ole ongelma heidän lapsensa erityisyys, mutta vanhemmat tekee siitä ison numeron ja käyttävät sitä hyväkseen. Mikään sääntö ei heitä tunnu koskevan ja jos jotain negatiivista sattuu, niin se on aina sen takia kun heidän tyttönsä on erilainen...
Miten te muut erityislasten vanhemmat suhtaudutte tämmöisiin tilaisuuksiin ja lasten keskinäiseen kanssakäymiseen?
. Mun 6-vuotiaalla tytöllä on vuotta vanhempi kaveri, jolla on adhd ja aistiyliherkkyyttä. Ennen diagnoosia ei ollut mitään ongelmia, lapset oli lapsia ja liian levottomaksi menneet leikit lopetettiin yhteistuumin ja pyöriteltiin silmiämme muitten vanhempien kanssa omille hulivileillemme. Kun kaveri sai diagnoosin, kaikki muuttui. Jos isommassa tyttöporukassa tulee riitaa ja heidän lapsensa sattuu vaikka jäämään ulkopuolelle, niin siitä repeää tytön äidillä kauhee kriisi ja lapset pakataan autoon ja lähdetään pois, koska heidän "erityis"lastaan kiusataan. Tää siis tuodaan esille niin, että leikistä jätetään pois tytön erityispiirteiden takia. Minun ja toinen tuttavaperheen lapsi eivät tiedä diagnoosista, vaan he suhtautuvat tyttöön ihan kuin ennenkin. Välillä leikistä nakataan pois minun tyttö tai joku muu, mutta sitten pidetään pieni neuvottelu, ja leikki jatkuu.Tytölläni oli vasta synttärit. Tämä "erityis"perhe sai kutsun niinkuin muutkin, juhlat oli merkitty olevaksi klo 12-15, koska halusimme juhlien jälkeen laittaa ruuan ja viettää vähän rauhallistakin aikaa ennen iltaa. No, muut kyllä onnistuivat käydä samaan aikaan kuin muutkin, mutta tää perhe ilmestyi ovellemme klo 16.00, kun istuimme pihalla grillaamassa ja juhlat oli kuta kuinkin jo siivottu pois. Ja hirveä niskojen nakkelu, kun sanoin että sori, mutta juhlat on jo vietetty ja tässä ollaan syömään rupeamassa..jälkkärikahvit keitin ja vähän oli leipomuksia jäljellä, mutta ei tietenkään kaikkea. Toisen tuttavan lapsen synttäreille he tulivat myös myöhässä ja kehtasivat vielä ovella päivitellä isoon ääneen, että "voi ei, vieläkö täällä on vieraita ja me ajateltiin, että päästään rauhalliseen hetkeen".
Ärsyttää! Kenellekään muulle ei ole ongelma heidän lapsensa erityisyys, mutta vanhemmat tekee siitä ison numeron ja käyttävät sitä hyväkseen. Mikään sääntö ei heitä tunnu koskevan ja jos jotain negatiivista sattuu, niin se on aina sen takia kun heidän tyttönsä on erilainen...
Miten te muut erityislasten vanhemmat suhtaudutte tämmöisiin tilaisuuksiin ja lasten keskinäiseen kanssakäymiseen?