varoitus
Luin Laila Hirvisaaren Minä, Katariina -romaanin. Kirja on ollut Finlandia-ehdokkaana ja sitä on ylistetty ja arvostettu.
Se oli epäkoherentti, tylsä, kieli jahnaavaa, tarinassa lapsellinen kehystarina ja juonenkehittely lähinnä luettelointia asioista joita Katariinasta on tiedetty tai oletettu. En jaksa ymmärtää kirjan saamia hyviä arvosteluja muulla kuin Otavan lobbauksella. Kirja on ylipitkä herttasarjan pehmopornon ja historiallisen romaanin välillä liikuskeleva lyhentämätön ja viimeistelemätön tekele, jota ei jaksa seurata.
Se oli epäkoherentti, tylsä, kieli jahnaavaa, tarinassa lapsellinen kehystarina ja juonenkehittely lähinnä luettelointia asioista joita Katariinasta on tiedetty tai oletettu. En jaksa ymmärtää kirjan saamia hyviä arvosteluja muulla kuin Otavan lobbauksella. Kirja on ylipitkä herttasarjan pehmopornon ja historiallisen romaanin välillä liikuskeleva lyhentämätön ja viimeistelemätön tekele, jota ei jaksa seurata.
Onko tuo sitten selkeästi erilainen tasoltaa verrattuna kirjailijan muuhun tuotantoon? En oo lukenut yhtään Hirvisaarta.