Pitäisikö mun puhua tästä kaverin kanssa

  • Viestiketjun aloittaja "III"
  • Ensimmäinen viesti
"III"
Ja jos pitäisi, niin miten sen teen.

Eli kaverilla neljä lasta, viides syntyy ihan pian. Perheen nuorin lapsi on melkein kolme ja todella "vauvamainen" ikäisekseen. Puhuu vain muutaman sanan, on vaipoissa ja kävelee kuin vaivat jalat levällään ja kädet ylhäällä. Neuvolassa äiti ei lapsiaan käytä kuin ottamassa mitat, ehdotukset toisen lapsen puheterapiasta oon tyrmännyt täysin. Lapsia ei testata neuvolassa , koska äiti ei koe sitä tarpeelliseksi. Ovat kotihoidossa, kaksi isompaa koulussa. Lääkärissä lapsia ei käytetä, ellei ole tosi iso hätä.

Lapset on perheessä vähän oman onnen nojassa sinänsä, että molemmat vanhemmat harrastavat paljon ja käyvätkin joka päivä harrasteissaan. Lapset menevät vähän siinä sivussa. Oovat usein nelistään kotona, vanhin on alle 10 ja vahtii kolmea pienempää. Lasten harrasteisiin eivät osallistu, vaikka ekaluokkalainen usein kertoo, että olisi niin kiva, kun vanhemmat tulisivat joskus hänen treenejään tai esityksiään katsomaan. Eivät tule, kun omat treenit menee aina edelle.

Äiti on ns. vaihtoehtotyyppi, ei rokotteita, superfoodeja ja muita syöttää perheelle. Antibiootit on pannassa, homeopatia ja akupunktio on esim. korvatulehduksen hoitomuotoja. Mitään karkkeja ei sallita, eikä vehnää eikä lisäaineita. Paitsi kyläillessä. Isommat lapset ovat aina todella nälkäisiä ja ahtavat kylässä itsensä täyteen karkkia ja herkkuja ja kaikkea kotona kiellettyä.

Olen pari kertaa jutellut muutamasta asiasta, mm. lasten rokottamattomuudesta, mutta äiti on tehnyt hyvin selväksi, että asia ei minulle kuulu. Nyt elo perheessä on vaan mennyt vaihtoehtoisemmaksi ja vaihtoehtoisemmaksi, mm. märkärupi hoidettiin vain homeopatialla, koska antibiootit on myrkkyä. Lapsen päänsärkyihin annettiin akupunktiota ja hengitysongelmien takia lopetettiin vehnä- ja maitotuotteet. Nyt lopettivat hammastahnan käytön, koska sekin on epäterveellistä. Olen ihan oikeasti nuorimmasta pojasta huolestunut ja muidenkin lasten tilanne mietityttää. Mutta kuuluuko asia kuitenkaan minulle? Lapsilla on rakastavat vanhemmat, katto pään päällä, ruokaa ja periaatteessa kaikkea mitä tarvitsevat. Eivät he hengenhädässä ole eivätkä heitteellä. Puutunko asioihin, jotka eivät minulle kuulu, vai kuuluvatko?
 
"III"
Yhteydessä olemme olleet ennen enemmän, viime kuukaudet vähenevissä määrin. Pelkään, että ystävä sulkee minut pois, jos käyn liikaa häntä painostamaan enkä hyväksy hänen ratkaisujaan.
 
Mä en kovin hanakasti tähän kehoita, mutta kuulostaa nyt kyllä ls-ilmolta. Lapset ovat selkeästi heitteillä jos alle 10v vahtii kolmea pienempää. Ei hyvä.

Rokottamattomuus, homeopatia jne on mun mielestä jos ei nyt hulluutta mutta ainakin hyvin lähellä. Ihanko oikeasti märkörupi "hoidettiin" homeopatialla? Paraniko se?
 
"III"
Märkärupi ilmestyi nyt koulun alettua ja on hoidon alla vielä. Emme ole nähneet muutamaan viikkoon, joten en tiedä mitä ruvelle on tapahtunut, mutta tänään menivät homeopaatille rupea hoidattamaan.

Lastensuojeluilmoitus on mielestäni liioiteltua, vaikka olen kyllä monta kertaa miettinyt ja myös äidille sanonut, että mitä jos jotain tapahtuu, kun lapset ovat keskenään. Lapsia on ohjeistettu soittamaan apua tilanteesta riippuen joko hätänrosta, vanhemmilta tai naapurista. Lapset on kyllä ihan fiksuja ja tuntuvat pärjäävän ihan hienosti keskenään. Mutta onko se alle 10-vuotiaan tehtävä hoitaa pikkusisarensa vanhemman harrastaessa?
 
"Mie"
Jokainen voi itse valita nuo rokottamiset ja muut, mutta lasten keskenään jättäminen ja pienimmän kehitys ovat minusta asioita joista voisi yrittää keskustella. Eihän se ole lapsen etu, jos ei saa tukea mahdollisiin hankaluuksiin. Päin vastoin myöhemmin voi tulla suuriakin ongelmia, kun ei ajoissa puututa ja auteta.
 
"Lady"
En usko että auttaa puuttua asiaan. Kokemusta on, mulla on kaveri, joka ei myöskään rokotuta lastaan ja hänen mielestään kaikki lääkkeet on pahasta, kaikki lääkärit huijareita, jotka eivät tiedä mistään mitään. Jos lapsi sairastaa, soittaa tutulleen joka on joku luontaistuotemyyjä tai vastaava ja kysyy mitä antaa tai vie vyöhyketerapeutille.

Hän myöskin harrastaa paljon, useita kertoja viikossa. Käy kaikenlaisilla kursseilla ja harrastaa liikuntaa, mutta järjestää sentään lapsen hoitoon siksi aikaa. Lisäksi lapsi on todella usein viikonloppuja ulkopuolisella hoidossa, vähintään kaksi viikonloppua kuukaudesta, välillä jopa enemmänkin, jotta saavat olla lapsen isän kanssa rauhassa. Joku aika sitten oli kausi, jolloin lapsi oli varmaan kolmen kuukauden ajan joka viikonloppu ainakin yhden yön jossain muualla kuin kotona. Ei välttämättä olisi niin paha, mutta kun hoitaja ei ole sama vaan vaihtuu jatkuvasti. Sydäntä särkee välillä pikkuisen puolesta.

Ei hälle auta sanoa mistään, välit vain viilenivät kun yritin.
 
"III"
Juuri sitä olen ajatellut, että koska lapsi ei käy neuvolassa, ei ole esim. päiväkodissa eikä muuallakaan, missä joku ulkopuolinen voisi arvioida lapsen kehitystä, niin olisi hyvä, että tästä asiaan pystyisin äidin kanssa jutella. Siis ihan lapsen parasta ja tulevaisuutta ajatellen. On todella suloinen pikkupoika , tosi nauravainen ja iloinen, mutta ei osaa edes äiti sanoa. Nauraa, kun hälle sanoo ihan mitä tahansa. On todella kömpelö, kävelee kuin juuri kävelemään oppinut. Kaatuilee ja pitää nostaa ylös maasta.
 
noooo
Jos kohta 3vuotias kuten kuvailit niin selvä kehitysviivästymä tai joku häiriö. Kai se nyt on äidillekin selvää mutta ei ehkä vaan halua tutkimuksiin. Huhhuh kuitenkin jos ennen kouluunmenoa ei tarkasteta.
 

Yhteistyössä