Vaikea raskaus ja parisuhde kovilla

  • Viestiketjun aloittaja nnnnnn
  • Ensimmäinen viesti
nnnnnn
Olen ollut pari vuotta lapsen kanssa kotona, ja työnjako on ollut selvä. Minä hoidan kodin ja lapsen, mies käy töissä. Mies satunnaisesti autellut pikkujutuissa. Kaikki mennyt ihan kivasti. Kuvittelin aina että mies arvostaisikin sitä että koti on puhtaana jne.

Nyt odotetaan toista lastamme, ja olen ollut kohta 2 kk vuodelevossa. Meidän suhde on yhtäkkiä todella kovilla. Mies ei osaa eikä jaksa tukea minua, eikä jaksa huolehtia asioista yksin. Mies on ollut puolet ajasta lomalla, joten mielestäni ihan suhteettoman suurta taakkaa hänen harteilleen ei ole nyt annettu. Olen kiittänyt miestä esim. kaupassa käynnistä enkä ole marmattanut kun asioita on jäänyt tekemättä.

Mies taas ei kestä tilannetta yhtään. Ekat pari viikkoa meni jotenkuten, mutta sen jälkeen alkoi marina. Mies kiukuttele iltaisin kun koti on niin sekaisin. Kiukuttelee jos en ole voinut siivota sitä sun tätä. Kiukuttelee että joutuu käymään yksin kaupassa. Tänään marttyyrin elkein esitti että minä en ole muka koskaan tehnyt niin paljon hommia mitä hän nyt kahden kuukauden aikana.

Annoin sitten itsekkin jo tulla tuutin täydeltä takaisin. Todella loukkasi kun tajusin, kuinka vähän mies arvostaa mitä teen kodin eteen. Esim. miehen ei ole kahteen vuoteen tarvinnut pyykkikoneeseen koskea, aina on silti ollut puhtaat kalsarit kaapissa viikattuna ja treenikamat kassista korjattu koneeseen ja sieltä eteen taas kaappiin. Onko minulla nyt? No ei! kahteen kuukauteen mies on pessyt pyykkiä tasan 3 koneellista. Minä olen yksin hoitanut suurimman osan kauppareissuista, yksin lapsen kanssa päivisin kun mies on töissä. Mies valittaa että on raskas kantaa kaikki kassit yksin.. hmm, mitenköhän minä olen siihen pystynyt yksin vauvan taikka uhmakkaan taaperon kanssa. ? Meillä on nyt esim. 5 roskapussia parvekkeella ja viikon kakkavaipat, kun mies ei ole niitä jaksanut roskiin viedä. Onko silloin kun minä olen vastuussa? NO EI TODELLAKAAN, ikinä kuuna päivänä. Minä imuroin joka päivä, mies on imuroinut kahden kuukauden aikana tasan kerran.

Minä tiedän kuinka raskasta se lapsen ja kodin hoito voi olla, enkä mielestäni ole vaatinut nytkään liikoja. En ole valittanut puhtaiden vaatteiden puutetta tai sotkua. En ole vaatinut miestä tekemään ruokaa, vaan syönyt samoja mikroaterioita päivästä toiseen. Mutta en kyllä jumankauta tajunnut, kuinka pihalla toinen voi asioista olla? Ihankuin täällä asiat ennen olis hoitunut tuosta vaan vasemmalla kädellä sohien, kun ukkeli on töissä. :eek: Miehellä ei ole minkäänlaista realistista käsitystä siitä, mitä tämä homma vaatii... Ja meillä vielä joskus ollut puhe että mies jäisi kotiin hetkeksi ja minä menisin töihin... huh.

Asioiden on muututtava. Ajattelen jo kauhulla millaista elämä olisi, jos esim. halvaantuisin. Eihän tuo minusta pystyisi huolehtimaan päivääkään! Nikkoja nakellen varmaan tois ruuan kerran päivässä nokan eteen.

Kaiken huippu on se, että mies on mm. saanut harrastaa ihan normaalisti myös viime aikoina. 2-3 kertaa viikossa treenit, lisäksi en ole vastustellut kun on mennyt kavereiden kanssa kahville ja pari kertaa baariinkin. Olen huonossa jamassa hoidellut sitten vaan esikoista yksinäni ja purrut hammasta. Kyllä sillä rentoutumismäärällä vähän pitäisi jo jaksaakkin.

Mitä tehdä moisen pullamössömiehen kanssa?
 
vieras*
Kun teillä ei ollut lapsia, teitkö silloinkin kaikki kotihommat?
Miehesi vietti ja viettää edelleen poikamiestyylistä elämää, nyt sitten joutui pakolla töihin ja vikisee kuin uhmis kersa.
 
nnnnnn
Kun teillä ei ollut lapsia, teitkö silloinkin kaikki kotihommat?
Miehesi vietti ja viettää edelleen poikamiestyylistä elämää, nyt sitten joutui pakolla töihin ja vikisee kuin uhmis kersa.
Tein ehkä jonkun verran enemmän, mutta teki mieskin. Silloin hommia oli tietysti huomattavasti vähemmän kun oltiin kahdestaan, kuin mitä on nyt pienen lapsen + koiran kanssa.

Minusta tuntuu samalta. En tiedä miten saisi miehen päähän taottua, kuinka lapsellinen hän on. Olen yrittänyt selittää että tätä on LAPSIPERHEEN elämä, ja se on nyt vaan kestettävä. Myöhästä sitä on enää katua. Tai sanoinhan minä että tuossa on ovi jos herraa ei enää kiinnosta, pärjään minä yksinkin. Mies otti lapsen ja paineli vanhemmilleen. Missä saa myös huomattavan paljon apua (ts. ei joudu tekemään siellä yhtään mitään).
 
nnnnn
Alkuperäinen kirjoittaja mielekäs;30283857:
Pärjäisit yksin paremmin. Yksi vauva on tulossa, ei sen lisäksi tarvita isoa vauvaa.
No niinpä. Ei minulla kuitenkaan mitään mielenkiintoa olisi lapsilta kotia rikkoa. Mutta ei tuollainenkaan asenne voi jatkua..
 
nnnnn
Olet vauvan kanssa kotona sen 4kk ja mies kotiin vanhempain vapaalla, sinä töihin. Kun joutuu köytännössä hommiin ei varmaan enää tulevaisuudessa valita.
No ei mies voi imettää. Lisäksi pelkään että hommat jää minulle töiden lisäksi. Mutta kun lapsi täyttää vuoden voisi hetken kokeilla niin että mies jää kotiin ja minä menen töihin, ennenkuin molemmat palaa työelämään. Jospa se jotain oppis.
 
"Hmm"
Sinä olet tämän ihan itse aiheuttanut.

Ensimmäisen lapsen aikana pidit miestä kuin kakkaa tikun nokassa. Teit kaiken, mies kävi töissä.
Hän oppi elämään, niin, että koti on täysihoitola.
Normaaleissa suhteissa myös töissäkäyvät miehet tekevät kotihommia ja ovat lapsen kanssa.

Joten aika ristiriitaista sinulta nyt huutaa miehelle, kun ensin opetit hänet toisille tavoille.

No kasvun paikka teille molemmille tämä
 
vie ras
Eihän tuo miehen kiukuttelu mikään ihme ole. Sä olet aina tehnyt kaikki kotityöt ja mies on elänyt kuin hotellissa; vaatteet on olleet puhtaina ja ruoka valmiina pöydässä. Eihän kukaan halua tinkiä saavutetuista eduista.

Mä en oikeasti ymmärrä, miksi naiset suostuu tuollaiseen. En mä ainakaan ole mikään kodinkone, joka hoitaa kaiken. Ja sen on mies huomannut heti alkuunsa. Kerran tuli mulle seurustelun alussa valittamaan, ettei hänellä ole puhtaita sukkia. Voisit pestä pyykkiä, sanoi mulle. No, sitä erehdystä ei kyllä uudelleen tehnyt kun mä annoin tulla tuutin täydeltä.

Miehet on tasan niin avuttomia, kuin naiset antaa. Nyt on ap:lla ja miehellään keskustelun paikka.
 
nnnnn
[QUOTE="Hmm";30283896]Sinä olet tämän ihan itse aiheuttanut.

Ensimmäisen lapsen aikana pidit miestä kuin kakkaa tikun nokassa. Teit kaiken, mies kävi töissä.
Hän oppi elämään, niin, että koti on täysihoitola.
Normaaleissa suhteissa myös töissäkäyvät miehet tekevät kotihommia ja ovat lapsen kanssa.

Joten aika ristiriitaista sinulta nyt huutaa miehelle, kun ensin opetit hänet toisille tavoille.

No kasvun paikka teille molemmille tämä[/QUOTE]

Varmasti mieheni on oppinut liian hyvälle. Ihan jo kotoaan sanoisin. Mieheni on kuitenkin aikuinen, ja minusta hänen tulisi käyttää järkeään ja ymmärtää että esim. vuodepotilas ei voi hoitaa kotihommia entiseen tapaan. Etenkin kun asiasta ihan suoraan sanotaan.
 
"viii"
En mä usko että ap on tän itse aiheuttanut, aina täällä syyllistetään. Tottakai kotona olija hoitaa hommat pääosin. Ja todennäköisesti mies on jo lapsuudestaan aika kädetön kotihommien suhteen. Miehillä voi olla tosiaan outo luulo että asiat vaan houtuu napsnaps eihän siihen niin aikaa mene, mutta kun vaan menee ja se on yllätys ja kiristää hermoja. Varsinkin jos ei ole tottunut hoitamaan hommia. Eikä oikein ole rutiineja. Meilläkin mies hoiti lasta mun vanhempainvapaan loputtua mutta iso osa kotihommista oli silti mun tehtävä. Mies otti sen niin että hän hoitaa LASTA ja hyvin hoitikin ei siinä mitään. Kiva vaan olisi ollut jos olisi itsetehtyä ruokaa ollut odottamassa kotiintullessa...
 
nnnnnn
Eihän tuo miehen kiukuttelu mikään ihme ole. Sä olet aina tehnyt kaikki kotityöt ja mies on elänyt kuin hotellissa; vaatteet on olleet puhtaina ja ruoka valmiina pöydässä. Eihän kukaan halua tinkiä saavutetuista eduista.

Mä en oikeasti ymmärrä, miksi naiset suostuu tuollaiseen. En mä ainakaan ole mikään kodinkone, joka hoitaa kaiken. Ja sen on mies huomannut heti alkuunsa. Kerran tuli mulle seurustelun alussa valittamaan, ettei hänellä ole puhtaita sukkia. Voisit pestä pyykkiä, sanoi mulle. No, sitä erehdystä ei kyllä uudelleen tehnyt kun mä annoin tulla tuutin täydeltä.

Miehet on tasan niin avuttomia, kuin naiset antaa. Nyt on ap:lla ja miehellään keskustelun paikka.
Seurustelun alussa mies kyllä pesi sukkansa itse. Vaikka minä ehkä saatoin enempi niitä pölyjä pyyhkiä.

Minusta on ihan normaalia että olen hoitanut kotityöt pääsääntöisesti, kun mies on käynyt töissä. Nyt kun en ole pystynyt, alussa näytti siltä että mies hoitaa hommat. Mutta parissa viikossa väsyi, ja ikäänkuin alkoi odottamaan että saisi hommistaan jonkun mitalin ja palkinnon, taikka ajatteli että hänen kotihommat olis nyt kuitattu vuodeksi eteenpäin. Eihän se niin mene. Ei ymmärrä että ne kotityöt ei helkutti tekemällä lopu, niinpä niin.
 
nnnnn
[QUOTE="viii";30283917]En mä usko että ap on tän itse aiheuttanut, aina täällä syyllistetään. Tottakai kotona olija hoitaa hommat pääosin. Ja todennäköisesti mies on jo lapsuudestaan aika kädetön kotihommien suhteen. Miehillä voi olla tosiaan outo luulo että asiat vaan houtuu napsnaps eihän siihen niin aikaa mene, mutta kun vaan menee ja se on yllätys ja kiristää hermoja. Varsinkin jos ei ole tottunut hoitamaan hommia. Eikä oikein ole rutiineja. Meilläkin mies hoiti lasta mun vanhempainvapaan loputtua mutta iso osa kotihommista oli silti mun tehtävä. Mies otti sen niin että hän hoitaa LASTA ja hyvin hoitikin ei siinä mitään. Kiva vaan olisi ollut jos olisi itsetehtyä ruokaa ollut odottamassa kotiintullessa...[/QUOTE]

Voi, kuvailit hyvin sen mitä minä ajattelen. Mies ei vaan kertakaikkiaan ymmärrä, mitä kaikkea se kotona olo ja hommien hoitaminen vaatii. Ja alussa ymmärsinkin että kiristää miehen hermoja uusi kuvio, joten en noteerannut sen enempää pientä kiukuttelua. Mutta nyt alkaa jo itseäkin kiristää, kun toinen jatkaa kiukuttelua vaikka olen koittanut hänelle valaista että TÄLLÄSTÄ TÄÄ MUN ELÄMÄ ON KUN SÄ OLET TÖISSÄ.

Ja minun tekemisten mitätöinti... vaikka hän on nyt niin uupunut kahdessa kuukaudessa, niin ei yhtään tunnusta sitä että olen tehnyt samaa ja paljon enemmänkin jo kaksi vuotta :D

Mies on tainnut taantua sinne lapsuudenkotiin näiden kahden vuoden aikana. Koska siellä ei mitään häneltä koskaan vaadittu, paitsi koulussa/töissäkäynti. Kun muutettiin yhteen, kitkin kyllä moisen luulon pois ja mies hoiteli kotihommiakin. Tilanne tietysti muuttuu kun toinen on kotona 24/7 ja toinen töissä 10h/ päivässä.
 
"viii"
Jotkut miehet ei tosiaan tajua sitä, että Lapsiperheessä edes jonkinlaisen järjestyksen ja siivon ylläpito vaatii aika jatkuvaa pientä tekemistä, ei voi vaan tehdä puolen tunnin imurointia ja se siinä. Työ ei todellakaan lopu tekemällä ja se on turhauttavaa. Lapset kun vie muutenkin paljon aikaa, ruuanlaitto, puhtaus, harrastukset ja koulu, kuskaukset ja seurustellakin niiden lasten kanssa pitäisi. Siihen sitten päälle kaikki kotihommat, kaupassakäynnit. Ja vilkkaat lapset tosiaan tekee sotkua enemmän kuin laki sallii. Olenkin tottunut elämään kaaoksen rajamailla ja kasvattelemaan hermojani.
 
tuttua
Ettet olis hairahtunut mun exään :D Ainut lapsi, pakeni vanhemmilleen kun minä aloin vaatimaan osallistumista, siellä oli aina täysihoidossa ja valitti hullusta akasta kotona. Äitinsä haki mm. mun exän kuskaamat kahvikutpit tietsikalta toiselta puolelta taloa, kun eihän sitä voinut pyytää itse niitä tuomaan... Opetettu kotona jo siihen että kaikki ympärillä tapahtuu automaattisesti, vaatteet ilmestyy puhtaana kaappiin un en jättää jonnekin lojumaan (ei edes pyykkikorii, saatikka että olisi tyhjentänyt omia taskujaan), ruoka tulee eteen valmiina joka päivä, jne. Ärsyttää itsessä se, etten huomannut tuota jo heti suhteen alussa.

Siten kun osat vaihtui, niin sama homma kun aapeellä, hänellä on niiiiiin raskasta :D Ja tosiaan, lasten kanssa kun oli päivän ollut, niin mitään kotihommia ei ollut tehtynä, ei edes ruokaa tulilla kun minä tulin töistä. Kun hän on hoitanut lapsia koko päivän... Että siinäpä minä työpäivän jälkeen aloitin sitten kodin siistimisen, ruoan laittamisen JA lasten hoitamisen, että ukko päsee lepäämään rankan lastenhoitopäivän päätteeksi :/
 
tuttua
Ja jatkan että homma ei muuttunut hyvällä eikä pahalla. Lasten hoitoon kuskaaminen oli silloin rankkaa kun hän teki sitä jne. Perheterapiaa myöten koitettiin asiaa selvitellä, ukko ei suostunut tulemaan enää parin käynnin jälkeen terapiaan kun "kaikki on häntä vastaan". Että useita vuosia kärvistelin turhaan, sanosin että otat vakavat keskustelut miehes kanssa ja jos ei tulosta tule, niin sitä on tuha vuosikausia odotellakaan. Se muutos tapahtuu puolessa vuodessa jos on tapahtuakseen. Sitten mietit haluatko loppuelämäsi olla sellaisessa suhteessa jossa olet, mutta turha on enää sitten koittaa miestä muuttaa, se on silloin kotoa myöten jo niin syvään juurtunut tapa ajatella ja toimia. Aika toivottomalta kuulostaa jos nyt pakon edessä ei kykene edes ottamaan vastuuta hommista.
 
nnnnn
[QUOTE="viii";30283947]Työ ei todellakaan lopu tekemällä ja se on turhauttavaa.[/QUOTE]

Aamen. Näinhän se valitettavasti on, ja etenkin lapsiperheessä. Kun tuollainen 2-vuotias tosiaan vaan sotkee, ei ne paikat kauan siistinä pysy... pyykkikori täyttyy hetkessä jne.
 
nnnnn
"Tuttua", kuulostaa aika pahalta. Toivottavasti ei ihan noin pitkälle menis. Varmaan täytyy nyt sellasia muutoksia ainakin jatkossa tehdä, että mies saa taas alkaa pesemään omaa pyykkiään jne. Miksi minä sitten pesisin, jos toinen ei asiaa osaa arvostaa, EDES.
 
"henni"
Heeei älkää riidelkö....
Ottakaa joku kotipalvelu. Käy vaikka kerran viikossa siivoamassa, laittamassa pyykkiä jne. Ei todellakaan maksa paljoa kun vähentää sen kotitalousvähennyksen.
Luulen että mies maksaa sen muutamaan siideriin verrattavan hinnan aivan mielellään.
 
"henni"
Eikä siitä pyykinpesusta ja siivouksesta kenellekään mitalleja jaella...

Meillä toimii sellaiset asiat, kuten että # pesen pyykkiä -omani ja lapsen.
# Roskapusseja en vie parvekkeelle, vaan reippaasti suoraa ulko-oven eteen, että aikuinen ihminen sanomattakin, tai pienen vihjasun jälkeen ymmärtää, että töihin lähtiessä ottaa sen roskiksen mukaan.
# Jos mies lopulta pesee pyykkiään, mutta jättää ne telineelle roikkumaan, niin itse otan hauskaksi leikkihetkeksi, että oma vajaa 2weeni saa laittaa iskän pyykit kaappiin.-ravistella, viikata ja viedä kaappiin (eli riepotella, rytätä, ja raahata omaan, äidin tai iskän kaappiin, takas pyykkikoriin, pesukoneeseen, tai vaan unohtaa siihen lattialle.)
# Jos vaatimalla vaaditaan että pesen samalla myös hänen vaatteita, niin yleensä riittää että kerran laitan sen tom taylorin neuleen 60pesuun lapsen vaatteiden kanssa.
# Treenikassin voi heittää pari kertaa talteen miehen vaatekaapin perälle tai varastoon - ja pyytää anteeksi, että ai totta kai mää luulin ettei sielä enää seuraavana päivänä ole märkiä kamppeita.
# Siivoamisen muutenkin lopetan pe päivään. Alkaahan silloin mullakin viikonloppu. Yhdessä voidaan tehdä jos miehestä tuntuu, että kuivuneet pastat liikaa rapisee jalkojen alla.
# Jos tilanne yltyy oikein pahaksi, niin teen kyllä myös ruokaa, itselle ja lapselle. Laitan loput pakkaseen. Ja lämmitän sit sieltä taas itselle ja lapselle. Ja varsinkin jos mies ei "muista" ilmoittaa kotiintuloaikaa, niin varmasti olemme lapsen kanssa jo syöneet, ja hän saa tehdä itse ihan mieleistään ruokaa, ja syödä ihan silloin iuin haluaa.

Tällästä meillä...
Mutta tsemppiä sulle lopouraskauteen. Älä stressa, äläkä tee muutakaan, sun on kuitenkin ajateltava vauvan hyvinvointia. Laita vaikka korvatulpat jos se mies kiukuttelee ;)
 
tuttua
[QUOTE="henni";30284240]Eikä siitä pyykinpesusta ja siivouksesta kenellekään mitalleja jaella...

Meillä toimii sellaiset asiat, kuten että # pesen pyykkiä -omani ja lapsen.
# Roskapusseja en vie parvekkeelle, vaan reippaasti suoraa ulko-oven eteen, että aikuinen ihminen sanomattakin, tai pienen vihjasun jälkeen ymmärtää, että töihin lähtiessä ottaa sen roskiksen mukaan.
# Jos mies lopulta pesee pyykkiään, mutta jättää ne telineelle roikkumaan, niin itse otan hauskaksi leikkihetkeksi, että oma vajaa 2weeni saa laittaa iskän pyykit kaappiin.-ravistella, viikata ja viedä kaappiin (eli riepotella, rytätä, ja raahata omaan, äidin tai iskän kaappiin, takas pyykkikoriin, pesukoneeseen, tai vaan unohtaa siihen lattialle.)
# Jos vaatimalla vaaditaan että pesen samalla myös hänen vaatteita, niin yleensä riittää että kerran laitan sen tom taylorin neuleen 60pesuun lapsen vaatteiden kanssa.
# Treenikassin voi heittää pari kertaa talteen miehen vaatekaapin perälle tai varastoon - ja pyytää anteeksi, että ai totta kai mää luulin ettei sielä enää seuraavana päivänä ole märkiä kamppeita.
# Siivoamisen muutenkin lopetan pe päivään. Alkaahan silloin mullakin viikonloppu. Yhdessä voidaan tehdä jos miehestä tuntuu, että kuivuneet pastat liikaa rapisee jalkojen alla.
# Jos tilanne yltyy oikein pahaksi, niin teen kyllä myös ruokaa, itselle ja lapselle. Laitan loput pakkaseen. Ja lämmitän sit sieltä taas itselle ja lapselle. Ja varsinkin jos mies ei "muista" ilmoittaa kotiintuloaikaa, niin varmasti olemme lapsen kanssa jo syöneet, ja hän saa tehdä itse ihan mieleistään ruokaa, ja syödä ihan silloin iuin haluaa.

Tällästä meillä...
Mutta tsemppiä sulle lopouraskauteen. Älä stressa, äläkä tee muutakaan, sun on kuitenkin ajateltava vauvan hyvinvointia. Laita vaikka korvatulpat jos se mies kiukuttelee ;)[/QUOTE]


No, meilläkin tosiaan tappeluitta meni, mutta ukon todellinen "luonne", itsekkyys ja toisen arvostamattomuus tuli esiin vasta kun tuli tiukka paikka, en pystynyt kuskaamaan lapsia hoitoon jne. vaan hänen olisi pitänyt joustaa omista harrastuksistaan ja panostaa kotiin ja perheeseen kun minusta ei siihen ollut. Mahdollisesti vielä antaa tukea minulle jne. Siinäpä sen sitten huomasi lopullisesti miten itsekkään ja pilalle lellityn ihmisen kanssa sitä oli sopeutunut elämään. Juuri näitä järjestelyjä oli miehen mieliksi tehty, hommattu ulkopuolelta siivoajaa ettei hänen tarvitse siivota jne. Siinä huomasi ettei arvostusta ole toiseen, ottaen huomioon senkin että olin häntä passannut ja hoitaut omista menoistani joustaen useampana vuotena useita viikkoja käytännössä sänkyyn. Eipä tullut joustoa toiseen suuntaan. Nyt voin sanoa että iski päin kasvoja se todella pahasti, miten olin ollut niin sokea ja hyväksynyt vain kaiken hänen omahyväisyyden ja itsekkyyden. Oli siinä tilanteessa "hekppo" tehdä ratkaisu lähteä. Tällainen käytöshän osuu myös lapsiin, heidän tarpeet on viimesijaisia, ja se on minun homma lapset hoitaa. Eron jälkeen yhteydenpito lapsiin on koko ajan hiipunut, minun aloitteesta niitä näkee, ja silloinkin niin että lapset on hänen vanhemmillaan ja tämä käy siellä niitä "hoitamassa". Vanhempansa siis käytännössä hoitaa lapset kun siellä ovat, laittaa ruoat niille jne.
 
Vässykkäukkoja
Ap:n kertoma tarina on elävä esimerkki suomalaisesta miehestä. Sen vuoksi nain ulkomailta miehisen miehen, joka ei ole samankaltainen äidin tai puolison paapoma vässykkä. Yllättävän monella tutulla on vastaavanlainen iso paskahousu kotona paapottavana, joiden narina muistuttaa lähinnä vanhojen akkojen kitinää.

Mieheni tekee raskasta työtä, pitkää päivää omassa yrityksessä ilman lomia tai vapaapäiviä. Ei silti koskaan ole sanonut poikkipuolista sanaa jos on tiskit pöydällä tai lattia imuroimatta. Hyvä esimerkki eilen, mies teki 12-tuntisen päivän ja silti kysyi illalla että haluanko jalkahieronnan elokuvaa katsellessa. Minä tein hänelle mustikkapiirakkaa ja ostin kylmän kaljan kaappiin, homma pelaa ja molemmat on tyytyväisiä. Kumpikin yrittää parhaansa, ja se riittää toisillemme.

Jos mun ukko alkaisi kitistä jostain roskien viemisestä vaikka itse lomailee, niin aika nopeasti olisi entinen ukko... Sillä haluan avioelämää MIEHEN kanssa, en pienen kitisevän akkamaisen ukon kanssa.
 
"ani"
Alkuperäinen kirjoittaja Vässykkäukkoja;30286585:
Ap:n kertoma tarina on elävä esimerkki suomalaisesta miehestä. Sen vuoksi nain ulkomailta miehisen miehen, joka ei ole samankaltainen äidin tai puolison paapoma vässykkä. Yllättävän monella tutulla on vastaavanlainen iso paskahousu kotona paapottavana, joiden narina muistuttaa lähinnä vanhojen akkojen kitinää.

Mieheni tekee raskasta työtä, pitkää päivää omassa yrityksessä ilman lomia tai vapaapäiviä. Ei silti koskaan ole sanonut poikkipuolista sanaa jos on tiskit pöydällä tai lattia imuroimatta. Hyvä esimerkki eilen, mies teki 12-tuntisen päivän ja silti kysyi illalla että haluanko jalkahieronnan elokuvaa katsellessa. Minä tein hänelle mustikkapiirakkaa ja ostin kylmän kaljan kaappiin, homma pelaa ja molemmat on tyytyväisiä. Kumpikin yrittää parhaansa, ja se riittää toisillemme.

Jos mun ukko alkaisi kitistä jostain roskien viemisestä vaikka itse lomailee, niin aika nopeasti olisi entinen ukko... Sillä haluan avioelämää MIEHEN kanssa, en pienen kitisevän akkamaisen ukon kanssa.
Minullakin oki tuollainen mies. Yhtenä päivän kun tulin töistä, mies ja lapset olivat muuttaneet Iraniin, enkä tavannut heitä enää koskaan.
 

Yhteistyössä