"Neuvoton"
Mitä ihmettä teen juuri 6 vuotta täyttäneen tytön kans, toisaalta takertuu meihin vanhempiin ja itkee eskariin jäädessään, toisaalta kiukuttelee ja pakkaa laukkuaan ja uhkailee lähtevänsä ja muuttavansa pois. Miten te olette nämä asia käsitelleet? Selkeästi joku itsenäistymisvaihe, joka aiheuttaa itkua ja epävarmuutta, mutta me olemme ihan ulapalla, miten tehdä, kun lapsi pakkaa unikaverin laukkuun, painuu ulos ja kävelee parin sadan metrin päähän, kääntyy itkien ja juoksee syliin. Kertoo, että ei halua enää asua kotona, kun ei ole leikkikaveria! Päiväkodissa on kavereita ja viikonloppuisin tapaamme ystäväperheitä...
Ottaako tiukempi kuri ja rangaistukset käyttöön vai yrittää tukea ja olla rauhallinen? Miehellä palaa käämit ja saarnaa ja komentaa heti. Minä yritän säilyttää malttini, mutta kyllähän se hermo menee mullakin, kun yritän työhommia tehdä ja kaksi tuntia saa tapella, kun neiti yrittää matkalaukun kanssa karata ovesta...
Otan neuvolassa asian puheiksi, keinot alkaa olla loppu..neuoja/kokemuksia?
Ottaako tiukempi kuri ja rangaistukset käyttöön vai yrittää tukea ja olla rauhallinen? Miehellä palaa käämit ja saarnaa ja komentaa heti. Minä yritän säilyttää malttini, mutta kyllähän se hermo menee mullakin, kun yritän työhommia tehdä ja kaksi tuntia saa tapella, kun neiti yrittää matkalaukun kanssa karata ovesta...
Otan neuvolassa asian puheiksi, keinot alkaa olla loppu..neuoja/kokemuksia?