Voisitko muuttaa kotipaikkakunnallesi takaisin?

  • Viestiketjun aloittaja "mansku"
  • Ensimmäinen viesti
"mansku"
Voisitko muuttaa takaisin paikkakuntaan jossa vietit lapsuutesi? Jos muutit lapsena niin paikkakunta joka eniten tuntuu ns. kotikodilta. Mikä kyseinen paikkakunta on? Niin ja missä nykyään asut? Vai asutko kenties samalla paikkakunnalla edelleen? Miksi et voisi muuttaa takaisin? Jos asut edelleen, mikä on saanut pysymään siellä ja oletko tyytyväinen?

Itse kotoisin Sotkamosta, Kainuussa sijaitsee. Asun nykyään Tampereella, takaisin en voisi muuttaa kun on niin kuollut paikka ja mitään ei tapahdu. Työpaikkojakaan sieltä tuskin löytäisi. Kiva käydä mutta kivempi lähteä.
 
Syntyisin olen Kainuusta, mutta kotoisin Varsinais-Suomesta. Nykyään asustamme pk-seudulla. En ehkä pysyvästi lapsuuden kaupunkiini muuttaisi, mutta jonkin tukikohdan mielelläni sieltä hankkisin. Pienen asunnon keskustasta tms. Oikeasti ei voisi muuttaa koska työtilanne siellä heikko eikä lapset voisi harrastaa omaa juttuaan siellä. Muutenkaan ei oma pää kestäisi talvea siellä. Kesällä ihana, talvella kuollut.
 
Monesti tässä matkan varrella tullut mietittyä, että minkälaista olisi muuttaa takaisin Kolariin. Ajatuksenakin ahdistava. Huh!
Olin koulukiusattu jne. ja kiusaaminen seurasi myös toisen asteen koulutukseen mukaan, kun en lähtenyt paikkakunnalta pois.
Kun täytin 18 v. en enää montaa kuukautta Kolarissa asunut. Muutimme yli 700km:n päähän ja nyt tosiaan olen niin kotiutunut tänne, että ainakaan tämänhetkinen ajatus ei ole muuttaa takaisin sinne. Mukava siellä on käydä vierailemassa, varsinkin tunturimaisemat houkuttelevat ja välillä niitä kaiholla ajattelenkin.

Joskus satunnaisesti törmään johonkin entiseen kiusaajaan, kun olen käymässä paikkakunnalla ja ahdistun. Osa heistä on jäänyt sinne ja yksi heistä on työskennellyt kaupan kassana vuosia, siinä kaupassa en mielelläni käy ollenkaan. : /
 
Viimeksi muokattu:
vierass
Muutin kymmenisen vuotta sitten 10 vuoden kaupunkikierroksen jälkeen. Tyytyväinen olen ollut ja kouluttanut itseni sen mukaan mitä täällä on tarve, silloisella ammatillani ei olisi ollut töitä. Lpaset ovat täällä syntyneet ja kaverini kyllä ovat uusia, ei niitä lapsuudenaikaisia, suurin osa heistä Helsingissä yms.
 
"M33"
En. Maaseutu oli alakouluikäiselle mukava paikka kasvaa, mutta aikuiselle sellainen elinympäristö ei anna mtään. Paljon todennäköisemmin muuttaisin johonkin Euroopan suurista kaupungeista.
 
"northern soul"
En, en, en. Mieluummin melkein ihan mihin tahansa muualle kuin Etela-Pohjanmaalla sijaitsevalle pikkupaikkakunnalle. Olihan siella alle 10-kesaisena kaikkea kivaa, mutta sitten alkoikin odotus, etta paasee pois. Muistan vielakin, reilusti yli 10 vuotta myohemmin, sen vapauden huuman, kun sielta moron perseesta paasi maailmalle.

Olen asunut aikuiselamassani Lontoossa, Koopenhaminassa, Manchesterissa ja Kuwait Cityssa. Jos naista pitaisi valita paikka, missa viettaa loppuelamani, niin jarjestys olisi varmaan Manchester, Lontoo, Kuwait City, Koopenhamina. Mutta maaseudulle, varsinkaan E-Pohjanmaalle, en halua mistaan hinnasta.
 
vie ras
Ensin ajattelin, että en ikinä halua pks-seudulta pois kun kerran olin sinne muuttanut. Sitten tuli lapset ja paljon halvempaa, helpompaa ja yksinkertaisempaa palata takaisin itä-Suomeen.
 
Hyi, en tosiaan.

Nykyisin asun Helsingissä, kotoisin olen länsirajalta. Täältä (Helsingistä) ei ole hinkua mihinkään, ainakaan pohjoisemmas kuin korkeintaan kesämökkiläisenä.
Tosin jos ihan pakko olisi muuttaa jonnekin pohjoiseen, niin toki mieluiten takaisin kotikylään muuttaisin, kuin jonnekin outoon paikkaan tai esim. itään.
 
HippuTAR
Asun edelleen samalla paikkakunnalla missä oon asunut parivuotiaasta asti. Pieni paikkakunta pohjanmaalla. Pois muuttaisin jos voisin, tää ei oo oikein koskaan tuntunu kodilta.
 
Heimat
Ei mitään hankaluuksia. Muutin takaisin 25v. vuotta sitten. Vanhoja tuttuja ja lapsuuden kavereita. Kaikki ei edes hengissäkään enää. Tutut maisemat. Toiset 25v. olin muualla, en kaukana mutta kuitenkin. Olen sipoolainen.
 
Mä en oo mistään kotosin eli kun olin pieni, me muutettiin hirmu usein isän työn takia. Mihinkään ei ehtinyt muodostua mitään kaveri- tai muita tunnesiteitä. Kyllä mä olen kaivanut juureni tuohon torppaan jossa olen omat lapseni kasvattanut ja jossa ollaan parikytä vuotta asuttu.
 

Yhteistyössä