aaapeee
Niin että voi jumalauta. Ei hetken rauhaa, ei sitten ikinä! Pitäisi "halia ja pusia" (kuka noin puhuu edes?? pikkutytöt??) koko ajan ja jatkuvasti, mitään ei voi tehdä yksin, seuraa kuin saakelin koiranpentu. Esimerkkejä:
Teen ruokaa. Mies tulee keittiöön istumaan ja vaan katsoo ja tuijottaa, vähän väliä pitäisi muistaa myös se pusu ja hali antaa.
Mies tekee ruokaa. "Tuu nyt seuraksi tänne keittiöön!" En tahdo, kun haluan tehdä omia juttuja. "Voi, sä et kyllä rakasta mua enää, nyyhkyti nyyh!"
Menen tupakalle. Ajattelen, että kerrankin yksin, ihan rauhassa, enkä sano miehelle mitään. No kukas se sieltä seuraa perässä ja piipittää, että tulinpa sulle kaveriksi, kun et sä pärjää ilman mua, hihihii. Arg!
Nukkuminen. Haluan nukkua oman peiton alla, viileällä lakanalla ja mielellään ketarat levällään (meillä on iso sänky) ja olen sen miehelle sanonutkin. Mutta ei... Minulla on sanomisista huolimatta JOKA YÖ se 40-50cm sängyn laidasta tilaa nukkua, kun mies änkeää väkisin saman peiton alle ja "viekkuun halimaan". Voi yök.
Kerran, kun istun koneella tekemässä omia juttuja, tuli mies viereen istumaan ja vaan oli siinä ja -taas- tuijotti. Aikani siinä ahdistelin ja totesin, etteikö hänellä todellakaan ole muuta tekemistä. No ei ollut.
Lässytys. Se on jatkuvaa. Hihitys ja kikatus. Miksi?? En ymmärrä, miten ole jaksanut tähänkin asti tai miten jaksan tästä eteenpäin. Olen sanonut, että tarvitsen tilaa ja omaa rauhaa, muuten ahdistun, mutta ei mene jakeluun. Seksiäkin pitäisi olla joka jumalan ilta, muuten "en rakasta enää" ja sitten mökötetään taas. Eiköhän tämä ole ihan tuhoon tuomittu juttu. Mitään pikkutyttöä en kumppaniksi tahtonut, vaan miehen.
Teen ruokaa. Mies tulee keittiöön istumaan ja vaan katsoo ja tuijottaa, vähän väliä pitäisi muistaa myös se pusu ja hali antaa.
Mies tekee ruokaa. "Tuu nyt seuraksi tänne keittiöön!" En tahdo, kun haluan tehdä omia juttuja. "Voi, sä et kyllä rakasta mua enää, nyyhkyti nyyh!"
Menen tupakalle. Ajattelen, että kerrankin yksin, ihan rauhassa, enkä sano miehelle mitään. No kukas se sieltä seuraa perässä ja piipittää, että tulinpa sulle kaveriksi, kun et sä pärjää ilman mua, hihihii. Arg!
Nukkuminen. Haluan nukkua oman peiton alla, viileällä lakanalla ja mielellään ketarat levällään (meillä on iso sänky) ja olen sen miehelle sanonutkin. Mutta ei... Minulla on sanomisista huolimatta JOKA YÖ se 40-50cm sängyn laidasta tilaa nukkua, kun mies änkeää väkisin saman peiton alle ja "viekkuun halimaan". Voi yök.
Kerran, kun istun koneella tekemässä omia juttuja, tuli mies viereen istumaan ja vaan oli siinä ja -taas- tuijotti. Aikani siinä ahdistelin ja totesin, etteikö hänellä todellakaan ole muuta tekemistä. No ei ollut.
Lässytys. Se on jatkuvaa. Hihitys ja kikatus. Miksi?? En ymmärrä, miten ole jaksanut tähänkin asti tai miten jaksan tästä eteenpäin. Olen sanonut, että tarvitsen tilaa ja omaa rauhaa, muuten ahdistun, mutta ei mene jakeluun. Seksiäkin pitäisi olla joka jumalan ilta, muuten "en rakasta enää" ja sitten mökötetään taas. Eiköhän tämä ole ihan tuhoon tuomittu juttu. Mitään pikkutyttöä en kumppaniksi tahtonut, vaan miehen.
hyyyyiiii!! Siinä on taas kikkeli kasvanut väärälle kohteelle.