foreveralone
Olisi kiva jos joku kertoisi ihania positiivisia kertomuksia kuinka elämä on muuttunut, juuri silloin kun tuntuu että on loppuikänsä yksin.
Olen eronnut 4 v . sitten. Olimme yhdessä 13 vuotta ja kyse oli siis nuoruudessa tavatusta ihastuksesta jonka kanssa sain lapsia. Koskaan en tuntenut että olisimme tasavertaisessa suhteessa, vaan mies oli lähinnä kuin yksi lapsistani. Erosimme lopulta aloitteestani ja en olisi mitään muuta halunnut kuin normaalin parisuhteen, miehen jonka kanssa olen yhdessä loppuelämäni. Olen romantikko ja olen aina ajatellut että rakkaus on elämässä tarkeintä. Seurustelin yli vuoden miehen kanssa, erosimme koska hänellä ei ollut lapsia, minulla oli. Eli tosiasiassa hän ei vaan rakastanut mua kuten häntä. Olen varsin nätti, iloinen ja en näytä ulospäin surua ja epätoivoani kun sopivaa miedtä ei vaan löydy. Olen varsin ujo alussa, eli jos baarissakin käyn, ei ole minun tyylistäni flirttailla tms.
Olisi kiva kuulla miten muut olette lopulta löytäneet jonkun
Olen eronnut 4 v . sitten. Olimme yhdessä 13 vuotta ja kyse oli siis nuoruudessa tavatusta ihastuksesta jonka kanssa sain lapsia. Koskaan en tuntenut että olisimme tasavertaisessa suhteessa, vaan mies oli lähinnä kuin yksi lapsistani. Erosimme lopulta aloitteestani ja en olisi mitään muuta halunnut kuin normaalin parisuhteen, miehen jonka kanssa olen yhdessä loppuelämäni. Olen romantikko ja olen aina ajatellut että rakkaus on elämässä tarkeintä. Seurustelin yli vuoden miehen kanssa, erosimme koska hänellä ei ollut lapsia, minulla oli. Eli tosiasiassa hän ei vaan rakastanut mua kuten häntä. Olen varsin nätti, iloinen ja en näytä ulospäin surua ja epätoivoani kun sopivaa miedtä ei vaan löydy. Olen varsin ujo alussa, eli jos baarissakin käyn, ei ole minun tyylistäni flirttailla tms.
Olisi kiva kuulla miten muut olette lopulta löytäneet jonkun