Masentunut olo ollut yli viikon, pelottaa että menee pahemmaksi...

  • Viestiketjun aloittaja 19 nuorimies
  • Ensimmäinen viesti
19 nuorimies
Hei. Minulla alkoi viimeviikonloppuna yhtäkkiä tulemaan masennukseen tyypillisiä oireita yksin ollessani ja niitä on jatkunut nyt tähän hetkeen saakka vaikka välillä on ollut pari hyvääkin päivää. Kävin sitten heti kouluviikon alettua juttelemassa koulukuraattorille ja terkkarille jota kautta pääsin sitten koulupsykologille. Kävin siellä viimeksi tänään ja käytiin läpi lapsuuteni vauvasta tähän hetkeen sekä kerroin kiusaamisesta jne.

Olen lukenut netistä todella paljon keskusteluita ja muita juttuja masennuksesta joista osa on ollut mieltä lohduttavaa tietoa mutta jotkut taas säikäyttävät ja suorastaan järkyttävät pahasti ja nyt pelkään kamalasti että meneekö tämä tästä vielä pahemmaksi...

Pidän tämän koko masennuksen syynä yksinäisyyttä koska minulla on todella vähän kavereita jotka eivät melkein koskaan kerkeä näkemään varsinkaan vapaa-aikana eikä 200km säteellä asu ainuttakaan serkkua enkä myöskään seurustele. Ainoat ihmiset joiden kanssa vietän melkein kaiken aikani on kotona perhe eli isä, äiti, veli ja sisko.

Pelkään kuollakseni että masennun vielä enemmän mutta en ymmärrä miksi oireet tulivat vasta reilu viikko sitten vaikka asiat ovat aina olleet näin.

Onko minulla mitään toivoa päästä tästä yli? :(
 
"Vaari"
Hyvä, että pääsit heti juttelemaan, ja hienoa, että pystyit hakemaan apua. Sovitteko koulupsykologin kanssa jatkosta? Voitko mennä juttelemaan uudestaankin, tai heti, kun tunnet tarvitsevasi apua?

Saitko jotain numeroita, joihin voit soittaa, jos olo muuttuu todella kurjaksi? Voitko puhua vanhempiesi tai, iästä riippuen, sisarustesi kanssa?

Tärkeintä on, ettet jää yksin miettimään asioita. Kyllä tämä tästä, nuoruus on usein elämän rankinta aikaa, mutta siitä "parantuu", kun jaksaa vain puhallella synttärikakun kynttilöitä (sori loppukevennys raskaaseen asiaan).
 
endis
Sinulla on melankoliaa http://fi.wikipedia.org/wiki/Melankolia joka on täysin normaalia. Älä hae diagnoosia, koska diagnoosi sairastuttaa entisestään! Ilman diagnoosia et saa Kelan tukemaa psykoterapiaa. Pyri muuttamaan elämässäsi jotain, joka saa sinut iloiseksi. Muutos lähtee vain ja ainoastaan sinusta, ei kenestäkään muusta! Sinulla on kuitenkini isä, äiti, veli ja sisko. USKALLA tuoda huolesi esille ja keskustelkaa asioista yhdessä, perheenä! Kyllä te jotain kivaa keksitte.
 
endis
Jäi vielä kirjoittamatta se, että ns. kausimasennuksesta kärsii todella moni (eli syksy/kevät), eikä se tarvitse mitään muuta kuin tiedostamista ja asian huomoimista jokapäiväisessä elämässä.
 
"Minttu"
Masennuksen mekanismiin kuuluu ajatus siitä, että tämä ei mene koskaan ohi. Muuten se ei olisi masennusta. Mutta se menee ohi. Uskon, että huomaat aluksi pieniä paremman olon hetkiä ja vähitellen niitä on koko ajan enemmän.
 
19v nuorimies
[QUOTE="Vaari";30287749]Hyvä, että pääsit heti juttelemaan, ja hienoa, että pystyit hakemaan apua. Sovitteko koulupsykologin kanssa jatkosta? Voitko mennä juttelemaan uudestaankin, tai heti, kun tunnet tarvitsevasi apua?

Saitko jotain numeroita, joihin voit soittaa, jos olo muuttuu todella kurjaksi? Voitko puhua vanhempiesi tai, iästä riippuen, sisarustesi kanssa?

Tärkeintä on, ettet jää yksin miettimään asioita. Kyllä tämä tästä, nuoruus on usein elämän rankinta aikaa, mutta siitä "parantuu", kun jaksaa vain puhallella synttärikakun kynttilöitä (sori loppukevennys raskaaseen asiaan).[/QUOTE]

Sovittiin psykologin kans että torstaina olisi aika ja hieman pelottaa että sinne asti pitäisi jaskaa odottaa :/ en saanut numeroa(sellaisenkinko voi saada?) ja pystyn äitilleni jotenkuten puhumaan että jospa selviän sinne saakka. Kiitti kun olette jaksanneet vastailla! Olisiko täällä ketään kohtalotoveria joka on selvinnyt tällaisesta tilanteesta kun minua kiinostaisi kuulla sinun tarina! :)
 

Yhteistyössä