tarviin apuuu!
Mulla on jatkuvasti pskaolo, se pahenee vaan kokoajan... Vähän väliä pyörii mielessä itsari, se että hyppään parvekkeelta alas.
Kaikki pskaolo johtuu vaan eräästä ihmisestä, joka on aiheuttanut kaikille ihmisille vaan pskaa! Viimeisen vuoden sisällä se on tehnyt jotain sellasta, joka on aiheuttanu nää jatkuvat itsetuhoiset ajatukset.. Välillä on hyvä olo, mut sit jos jotkut lähes tuikituntemattomat alkaa kyselemään itsetuhojutuista tai jos kuulee, mitä se ks.ihmissaasta on tehnyt, ni tulee hirvee olo.
Välillä mua pelottaa että oikeesti meen partsille ja hyppään.. En mä halua mitään sellasta ees miettiä, mut silti se pyörii mieles jatkuvasti. Mä haluun apua tähän pskaan oloon, mut ei terapia oo ainakaa viel auttanu, ku se terapeutti on sellanen jolle ei voi puhua.. Ja viime viikolla laitoin sille tekstarin että lopetan sen terapian, koska ei siitä ole ollut mtn hyötyä. Perjantaina juttelin siitä erään lääkärinkaa, joka sano että laittaa viestiä sille juttelupaikan lääkärille.
Kannattaako sitä jatkaa ku nähty on jo, ettei siitä hyötyä ole? Tai tuskin sitä voi muutaman kerran perusteella sanoa että kannattaako lopettaa..? Yhtä kertaa lukuunottamatta tullut joka kerta sen kanssa juttelun jälkeen pskaolo. Aina se kestää viikon, eli siihen asti että on uus aika.. Varsinkii viime kerran jälkeen oli yhtä h*lvettiä ku super pahaolo oli kokoajan. Ennen sitä aikaa oli yks palaveri, jossa mulle liki täysin tuntematon ihminen kyseli itsetuhoisuudesta, kysy mm ootko uhannu hypätä parvekkeelta ja että mitä siinä parvekkeen alla on, nurmikkoa vai asfalttia.
Pari-kolme viikkoo sit oltiin mökillä isolla porukalla. Siellä oli eräs tyyppi joka tykkää vähätellä kaikkia asioita, joita sanon. Meni totaalisesti hermo siihen ja lähin sielt kodasta pois. Hetken jo kävi mielessä että kävelen koskeen, mut sit käännyinkii eri suuntaan.
Jos sanoo esim lääkärille jatkuvista itsemurha-ajatuksista ni sanooko se ainoaksi avuksi osaston? Yks tyyppi sano että pskaolo lähtis jos alottais jonku lääkityksen, mut en tiiä.. Se terapeutti sano ekalla kerralla ku tuli käymään erääs paikas, että sille sopii että se käy siellä, no sit ku yks toinen tyyppi lähti sieltä huoneesta pois, ni heti muuttu ääni kellossa ja sano, että nää sovitut kerrat se voi käyä siel paikassa, mut sen jälkeen mun pitää alkaa käymään siel juttelupaikassa. Kukaan siellä ei tajua sitä, että mä EN_VOI käyä siellä. Tokihan se niille helpompi, ettei niiden tarvii liikkua mihinkään. Se on jotenkii niin ärsyttävä, ettei ees pysty kertoo mistään itsetuhoisista ajatuksista. Tai ehkä mä pelkään sitä että se soittaa sen juttelupaikan lääkärille, joka määrää suljetulle..?? Voisko se tehä niin?? Siis jos mä sanoisin sille totuuden tästä olosta, ni se soittais sille lääkärille? Voisko se määrätä suljetulle ilman ks.ihmisen näkemistä??
Toi alkaa olla jo pelottavaa että kokoajan miettii kuolemaa!
Kaikki pskaolo johtuu vaan eräästä ihmisestä, joka on aiheuttanut kaikille ihmisille vaan pskaa! Viimeisen vuoden sisällä se on tehnyt jotain sellasta, joka on aiheuttanu nää jatkuvat itsetuhoiset ajatukset.. Välillä on hyvä olo, mut sit jos jotkut lähes tuikituntemattomat alkaa kyselemään itsetuhojutuista tai jos kuulee, mitä se ks.ihmissaasta on tehnyt, ni tulee hirvee olo.
Välillä mua pelottaa että oikeesti meen partsille ja hyppään.. En mä halua mitään sellasta ees miettiä, mut silti se pyörii mieles jatkuvasti. Mä haluun apua tähän pskaan oloon, mut ei terapia oo ainakaa viel auttanu, ku se terapeutti on sellanen jolle ei voi puhua.. Ja viime viikolla laitoin sille tekstarin että lopetan sen terapian, koska ei siitä ole ollut mtn hyötyä. Perjantaina juttelin siitä erään lääkärinkaa, joka sano että laittaa viestiä sille juttelupaikan lääkärille.
Kannattaako sitä jatkaa ku nähty on jo, ettei siitä hyötyä ole? Tai tuskin sitä voi muutaman kerran perusteella sanoa että kannattaako lopettaa..? Yhtä kertaa lukuunottamatta tullut joka kerta sen kanssa juttelun jälkeen pskaolo. Aina se kestää viikon, eli siihen asti että on uus aika.. Varsinkii viime kerran jälkeen oli yhtä h*lvettiä ku super pahaolo oli kokoajan. Ennen sitä aikaa oli yks palaveri, jossa mulle liki täysin tuntematon ihminen kyseli itsetuhoisuudesta, kysy mm ootko uhannu hypätä parvekkeelta ja että mitä siinä parvekkeen alla on, nurmikkoa vai asfalttia.
Pari-kolme viikkoo sit oltiin mökillä isolla porukalla. Siellä oli eräs tyyppi joka tykkää vähätellä kaikkia asioita, joita sanon. Meni totaalisesti hermo siihen ja lähin sielt kodasta pois. Hetken jo kävi mielessä että kävelen koskeen, mut sit käännyinkii eri suuntaan.
Jos sanoo esim lääkärille jatkuvista itsemurha-ajatuksista ni sanooko se ainoaksi avuksi osaston? Yks tyyppi sano että pskaolo lähtis jos alottais jonku lääkityksen, mut en tiiä.. Se terapeutti sano ekalla kerralla ku tuli käymään erääs paikas, että sille sopii että se käy siellä, no sit ku yks toinen tyyppi lähti sieltä huoneesta pois, ni heti muuttu ääni kellossa ja sano, että nää sovitut kerrat se voi käyä siel paikassa, mut sen jälkeen mun pitää alkaa käymään siel juttelupaikassa. Kukaan siellä ei tajua sitä, että mä EN_VOI käyä siellä. Tokihan se niille helpompi, ettei niiden tarvii liikkua mihinkään. Se on jotenkii niin ärsyttävä, ettei ees pysty kertoo mistään itsetuhoisista ajatuksista. Tai ehkä mä pelkään sitä että se soittaa sen juttelupaikan lääkärille, joka määrää suljetulle..?? Voisko se tehä niin?? Siis jos mä sanoisin sille totuuden tästä olosta, ni se soittais sille lääkärille? Voisko se määrätä suljetulle ilman ks.ihmisen näkemistä??
Toi alkaa olla jo pelottavaa että kokoajan miettii kuolemaa!