Mä en enää tiedä mitä mä teen...

  • Viestiketjun aloittaja tarviin apuuu!
  • Ensimmäinen viesti
tarviin apuuu!
Mulla on jatkuvasti pskaolo, se pahenee vaan kokoajan... Vähän väliä pyörii mielessä itsari, se että hyppään parvekkeelta alas.
Kaikki pskaolo johtuu vaan eräästä ihmisestä, joka on aiheuttanut kaikille ihmisille vaan pskaa! Viimeisen vuoden sisällä se on tehnyt jotain sellasta, joka on aiheuttanu nää jatkuvat itsetuhoiset ajatukset.. Välillä on hyvä olo, mut sit jos jotkut lähes tuikituntemattomat alkaa kyselemään itsetuhojutuista tai jos kuulee, mitä se ks.ihmissaasta on tehnyt, ni tulee hirvee olo.

Välillä mua pelottaa että oikeesti meen partsille ja hyppään.. :( En mä halua mitään sellasta ees miettiä, mut silti se pyörii mieles jatkuvasti. Mä haluun apua tähän pskaan oloon, mut ei terapia oo ainakaa viel auttanu, ku se terapeutti on sellanen jolle ei voi puhua.. Ja viime viikolla laitoin sille tekstarin että lopetan sen terapian, koska ei siitä ole ollut mtn hyötyä. Perjantaina juttelin siitä erään lääkärinkaa, joka sano että laittaa viestiä sille juttelupaikan lääkärille.

Kannattaako sitä jatkaa ku nähty on jo, ettei siitä hyötyä ole? Tai tuskin sitä voi muutaman kerran perusteella sanoa että kannattaako lopettaa..? Yhtä kertaa lukuunottamatta tullut joka kerta sen kanssa juttelun jälkeen pskaolo. Aina se kestää viikon, eli siihen asti että on uus aika.. Varsinkii viime kerran jälkeen oli yhtä h*lvettiä ku super pahaolo oli kokoajan. Ennen sitä aikaa oli yks palaveri, jossa mulle liki täysin tuntematon ihminen kyseli itsetuhoisuudesta, kysy mm ootko uhannu hypätä parvekkeelta ja että mitä siinä parvekkeen alla on, nurmikkoa vai asfalttia. :eek:

Pari-kolme viikkoo sit oltiin mökillä isolla porukalla. Siellä oli eräs tyyppi joka tykkää vähätellä kaikkia asioita, joita sanon. Meni totaalisesti hermo siihen ja lähin sielt kodasta pois. Hetken jo kävi mielessä että kävelen koskeen, mut sit käännyinkii eri suuntaan.

Jos sanoo esim lääkärille jatkuvista itsemurha-ajatuksista ni sanooko se ainoaksi avuksi osaston? Yks tyyppi sano että pskaolo lähtis jos alottais jonku lääkityksen, mut en tiiä.. Se terapeutti sano ekalla kerralla ku tuli käymään erääs paikas, että sille sopii että se käy siellä, no sit ku yks toinen tyyppi lähti sieltä huoneesta pois, ni heti muuttu ääni kellossa ja sano, että nää sovitut kerrat se voi käyä siel paikassa, mut sen jälkeen mun pitää alkaa käymään siel juttelupaikassa. Kukaan siellä ei tajua sitä, että mä EN_VOI käyä siellä. Tokihan se niille helpompi, ettei niiden tarvii liikkua mihinkään. Se on jotenkii niin ärsyttävä, ettei ees pysty kertoo mistään itsetuhoisista ajatuksista. Tai ehkä mä pelkään sitä että se soittaa sen juttelupaikan lääkärille, joka määrää suljetulle..?? Voisko se tehä niin?? Siis jos mä sanoisin sille totuuden tästä olosta, ni se soittais sille lääkärille? Voisko se määrätä suljetulle ilman ks.ihmisen näkemistä??

Toi alkaa olla jo pelottavaa että kokoajan miettii kuolemaa!
 
vie_ras
Lääkitystä suosittelen. Muuten ne saattaa pakottaa sut suljetulle missä ne ainakin alotetaan. Masennusta ei oikein saa hoidettua ilmankaan lääkkeitä, olen itse käyttänyt jo vuosia.
 
vieraas
Lääkitystä suosittelen minäkin ettei masennus pahene ja joudut sinne osastolle ja sitten aloitetaan se lääkitys joka tapauksessa.
Ensisijaisesti masentunut on avohoidossa. Laitospaikkoja on rajallinen määrä eikä sinne kovin helposti laiteta mikäli potilas kykenee olemaan kotonaan.
 
"jjj"
Lääkitystä tosiaan kannattaa harkita, ainakin ensiavuksi. Voit pyytää myös päästä juttelemaan toiselle henkilölle, ellei juttelu nykyisellä auta. Yleensä nuo tapaamiset on siellä missä hoitohenkilöt työskentelevät, siihen ei oikein voi vaikuttaa. Suljetulle osastolle menevät lähinnä psykoosissa olevat. Kannattaa kertoa rehellisesti niistä ajatuksista ja tunteista, vaikka se pelottaisikin. Avo-osasto on myös yksi vaihtoehto jos sellaiselle pääset, siellä ollaan omasta tahdosta ja olisi hoitohenkilöt samassa paikassa, jos se tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta sulle.
 
voimia
N. 10v sitten olin melkein samassa jamassa.. Luulin löytäväni onnen elämääni jostain toisesta ihmisestä, itseni ulkopuolelta. Toisten tekemiset ja sanomiset vaikuttivat minuun paljon, ja parisuhteiden päättymiset ajoivat itsetuhoisiin ajatuksiin.

Kunnes pikku hiljaa opin arvostamaan itseäni, ja tajusin että onnellisuus löytyy sisimmästäni, en voi jättää sitä toisen ihmisen varaan. Löysin elämänhalun ja ilon ihan uudella tavalla. Nyt minulla on unelmia ja tavoitteita jotka haluan saavuttaa. Ei elämä silti joka päivä ole mitään ruusuilla tanssimista, mutta olen muuttanut suhtautumistani vastoinkäymisiin. Nyt ajattelen ne haasteina, enkä enää halua luovuttaa. Enkä mistään hinnasta voisi riistää omaa henkeäni jonkun toisen ihmisen tekojen takia!

Toivon, että löydät paikkasi tässä maailmassa, ja että löydät elämänhalun ja opit arvostamaan itseäsi. Elämällä on sinulle vielä paljon tarjottavaa! :) Muista, että mikään ei jatku ikuisesti, kun aikaa kuluu saatat tuntea ja ajatella elämästä ja asioista ihan eri tavalla.
Kirjoitat itse oman tarinasi. Älä anna muiden kirjoittaa sitä. Ongelmat ei kestä ikuisesti, kaikki menee joskus ohi. Sinusta tulee se, mihin uskot.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
tarviin apuuu!
Lääkitystä suosittelen. Muuten ne saattaa pakottaa sut suljetulle missä ne ainakin alotetaan. Masennusta ei oikein saa hoidettua ilmankaan lääkkeitä, olen itse käyttänyt jo vuosia.

Ei suljetulle voi pakottaa, ellei kriteerit täyty. eikä ne mun kohalla täyty. Välillä oon miettiny että menisin vapaaehtoisesti sinne, mut en loppupeleissä pystyis siihen. Se paikka sisältää niin paljon huonoja muistoja ym..

Ei oo mitään masennusdiagnoosia. Jos puhun lääkärille, ni pitäs vissiin puhua sen juttelupaikan lääkärille, joka on siis se hoitava lääkäri? Mä en luota lääkäreihin yhtään, joten vähän vaikee sanoo mitään. Paitsi sille yhdelle, jonka luona kävin viime viikolla, mut sen osaamisalueeseen ei kuulu tuo ala. Mut sille oli helpompi puhua, varmaan siks ku oon käyny sen luona aiemminkii.

Monta kertaa käyny mielessä, että entä jos menis päivystykseen? tuskin siitä kyllä mtn apua olis, ne vissiin käskee jutella jollekii psyk.sh:lle. Ja lääkäri sano, että jos aloittaa lääkityksen, ni pitää olla tiivis seuranta siinä, koska eräästä nivelkipuun määrätystä lääkkeestäkin tuli sivuvaikutuksena itsetuhoisia ajatuksia.
 
tarviin apuuu!
[QUOTE="jjj";30288569]Lääkitystä tosiaan kannattaa harkita, ainakin ensiavuksi. Voit pyytää myös päästä juttelemaan toiselle henkilölle, ellei juttelu nykyisellä auta. Yleensä nuo tapaamiset on siellä missä hoitohenkilöt työskentelevät, siihen ei oikein voi vaikuttaa. Suljetulle osastolle menevät lähinnä psykoosissa olevat. Kannattaa kertoa rehellisesti niistä ajatuksista ja tunteista, vaikka se pelottaisikin. Avo-osasto on myös yksi vaihtoehto jos sellaiselle pääset, siellä ollaan omasta tahdosta ja olisi hoitohenkilöt samassa paikassa, jos se tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta sulle.[/QUOTE]

Tässä kaupungissa ei oo avo-osastoja, kaikki on vaan suljettuja. Mä en pysty menemään sinne juttelupaikkaan, hirvee ahistus tulee ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Ylipäätäänkii jos osastolle menis, ni suurin mietinnän aihe olis: Missä eläimet? Kuulemma eräs taho maksais niiden hoidon eläinhoitolassa, mut miten mä voisin olla jossain osastolla ku kissat olis niille oudossa paikassa. Enkä varsinkaan tota yli 10-vuotiasta minnekään sellaseen halua. Varsinkaan kun ei tietäis että kuin pitkän ajan pitäs siellä olla. Ei oo nimittäin enää ketään, joka niitä vois hoitaa. Erään piti hoitaa niitä viikonloppu, mut eilen selvis, että se ei ollut käyny ruokkimassa kissoja ollenkaan!

Eräs tyyppi ehdotti sellasta jtn asumisyksikköö, jossa oltais viikot ja viikonloput sit jossain muualla. Ööh, eli niinku laitos paitsi täysikäisille? Sinne ei vaan saa eläimiä, enkä todellakaan ikinä eläimistäni luopuis minkään tollasen takia. Saati sit muuttais nykyisestä kämpästä johonkii tollaseen.
 
entäs
Onko kaupungissasi päiväsairaalaa?
Nykyään niin paljon palveluja siirretään avopuolelle, yritä ottaa selvää vaikka sitten terveyskeskuksen kautta mitä vaihtoehtoja on tarjolla.
Päiväsairaalassa voisit viettää päivät ja olla illat ja yöt kotonasi.
 
tai
onko lähikaupungissa/kunnassa jotain palvelua joka sopisi tilanteeseesi ja auttaisi sinua? Koita jaksaa ottaa selvää ja etsiä apua, sitten kun löydät sen mitä haluat niin tiedät mitä vaatia itsellesi.
Tiedän että masentuneena ja ahdistuneena tuntuu raskaalta ja työläältä etsiä apua, mutta jos haluat selvitä elämässä eteenpäin ja saada helpotusta tilanteeseesi, niin älä luovuta vaan etsi tietoa!
 
tarviin apuuu!
Sanoin tänään yhelle ihmiselle siitä että on kokoajan sellanen olo että vois hypätä parvekkeelta. Se sano että johtuuko se pskaolo siitä tietystä asiasta, sit se sano että vaikka asia onkii vakava ja silleen, ni ei siihen voi vaikuttaa. Että kyllä se ihmissaasta joskus vielä seurauksia saa tekemisestään. (joo saa tehdä kaikenlaista varmaan siihen pahimpaan asti, eli siihen että lopulta tulee ruumiita.) Ks.ihmissaasta hakkaa lapsiaan ja uhkaa tappaa näiden lasten sukulaisia. Mut ei, hän saa tehdä mitä vaan, se saasta ku osaa niin täydellisesti sen puhumisen taidon. Mistään tuu sille koskaan mitään ku se osaa puhua asiat sen parhaaks!

Sanoin myös sille ihmiselle, että pskaolo on kokoajan ja se muuttuu vaan pahemmaks. Eli ku se lähtee välil pois(nykyään enää harvoin) ni se tulee pahempana takas. Nyttenkii on kokoajan pskaolo ja parveke vaan pyörii mieles. En mä uskalla siitä kellekään muulle sanoo ku sille, ja se sano että pitäs kertoo jollekii muulle.. Tarkottikohan se niinku jtn lääkäriä? en uskalla ottaa sitä riskiä että sanon ja sit huomaankii olevani sul-je-tul-la.... Mut olis se osastokii varmaan parempi kuin se, että makaan kuolleena 10kerrosta alempana.
 

Yhteistyössä