Menu

Jos mä en pidä yhteyttä ystäviini tai sukulaisiin niin kauankohan saan odottaa et joku ottaa yhteyttä muhun?

  • Viestiketjun aloittaja Niiiin kyllästynyt
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
Niiiin kyllästynyt
Mua on alkanut totaalisesti ottamaan päähän ihmisten itsekeskeisyys. Minä olen AINA se, joka ottaa muihin yhteyttä. AINA. Näen ystäviä usean kerran viikossa, mutta aina omasta aloitteestani. Vaikuttaa kyllä että kaverini musta tykkäävät, kun haluavat aina nähdä kun sitä vaan ehdotan. Ollaan siis kaikki äitiyslomalla. Sama juttu anopin ja lastemme tädin ja sedän kanssa. Ennen sentään omat vanhempani ehdottelivat näkemistä, mutta nyt eivät hekään. WTF? Voisi ajatella, että mulla on vaan k-pää kavereita, mutta kavereita on eri piireistä ja sama koskee siis sukuakin. Ymmärtäisin myös, jos olisin niin tylsä kaveri, mutta kaikki kuitenkin haluavat tavata, kunhan mä sitä ehdotan. Oon miettinyt et pitäiskö olla ehdottamatta, mutta sitten en oikeasti enää koskaan näkis ketään. Just yhden kaverin kanssa odotin 2 kk ja lapseni kummin kanssa en nyt ole ollut tekemisissä kolmeen kuukauteen, koska en ole hänelle soitellut tai viestitellyt. Kiitos kun sain avautua, se helpottaa vähän :)!
 
hbvc
Myönnän olevani tuollainen huono yhteydenottaja :ashamed: Yksi juttu jäi mietityttämään: Kuinka usein näitä ystäviä ja sukulaisia pitäisi nähdä tai olla heidän kanssaan yhteydessä? Mulle ois ihan painajaista olla kenenkään kanssa tapaamassa viikoittain. Vanhempieni kanssa soittelen viikoittain, mutta kavereiden kanssa kerran kuussa on musta ihan riittävää. No, olen kai vähän erakkoluonne.
 
aaapeee
On mukavaa kuulla just mun ystävien kaltaisten ihmisten näkemyksiä, kiitos siitä myös! Meitä on erilaisia, mutta kyllä mä nyt jotain yhteyttä lähimpiin ystäviini ja lasteni isovanhempiin haluan pitää viikottain tai ainakin kerran kahdessa viikossa. Ja kuvittelisi heidän haluavan myös kuulla mitä meille kuuluu.. Nyt kun ollaan kaikki siis kotona lasten kanssa tai eläkkeellä, joten ruuhkavuodet tai työkiireetkään eivät ole este yhteydenpidolle. Ja mä en vaan ymmärrä sitä, että ei nähdä, jos mä en ehdota. Eivätkö he sit näe ketään jos eivät meitä? Eivät hirveästi. Mutta kun lasten kannaltakin olis tärkeää, että he näkisivät isovanhempiaan ja kavereitaan (eli mun kavereiden lapsia). Viikot vierii ja kohta palataan työelämään, jolloin näkeminen ei olekaan enää niin helppoa.
 
"saana"
Teillä on toi yhteydenpito tullut sellaiseen kaavaan, että sä otat yhteyttä ja muut lähtee siihen mukaan. Ei tartte olla sen kummemmasta kyse kuin totutusta tavasta. Siinä poikkeaminen onkin sitten vaikeaa, varsinkin jos eivät tiedä, että sinä toivoisit siihen muutosta. Ihmiset eivät osaa tulkita muutosta yhteydenpidosta sinun puoleltasi toiveena, että vuorostaan toimisivat aktiivisina osapuolina. Taitavat ajatella, että haluat olla rauhassa kun et soittelekaan yhtäkkiä?!? Kerropa suoraan toiveesi läheisillesi, on paljon parempi keino saada haluttu viesti perille...
 
hbvc
En tietty tunne sun ystäviä, joten voin puhua vain itsestäni. Mä en yksinkertaisesti vaan jaksa tavata ihmisiä niin usein. En edes silloin, kun olin äitiyslomalla. On mukavaa, kun välillä on äksöniä, mutta päivittäin - ei missään tapauksessa tai viikoittain - ei ihan joka viikko kuitenkaan. Mutta olen huomannut, että monille sopisi vaikka kahvittelukin päivittäin ja siitä on kyllä noloa kieltäytyä. Eräs ystäväni oli äitiyslomiemme aikaan niin innokas tapaamaan, että todellakin ahdistuin siitä.
 
aaaapeee
"Saana"lle: en usko että kyse on totutusta tavasta paitsi ehkä parhaan ystäväni kanssa (lapsemmekin ovat toistensa kummilapsia ja hän on ainut jonka uskoisin kyllä isovanhempien lisäksi ottavan yhteyttä jossain vaiheessa, ehkä noin kuukauden päästä, jos mä en ottais sinne päin). Veikkaan, että kaverini pitäisi mua ihan pimeinä, jos pyytäisin heitä olemaan muhun yhteydessä. En mäkään jaksais aina lähteä kotoa johonkin, mutta aina kun näen ystäviäni,niin kaikille tulee mukava mieli. Ystävät on elämän suola :)!
 
"Mie"
Minä olen Kokeillut tuota. Jotain yhteydenottoa olen odottanut jo vuosia eli ystävyys päättyi siihen, kun lakkasin itse ottamasta yhteyttä. Ja sitä ennen oltiin oikeasti läheisiä ystäviä ja jaettu epätavallisen rankkojakin asioita. Toiset taas heräsivät soittelemaan jonkin ajan kuluttua. Etukäteen ei siis voi tietää miten käy, jos päättää odotella. Mutta minäkin kuulun porukkaan, jolle viikottain tapailu on jo vähän liikaa... Kerran parissa viikossa sopivasti ;).
 
aaaaapeeee
Joo munkin mielestä kavereiden kaa riittää yhteydenpito 2-4 vkon välein, lähimpien kaa siis viikottain (eikä oo pakko nähdä, vaan pistää vaan jotain viestiä edes). Mäkin uskon, että ystävyys loppuis lähes kaikkien kanssa, jos mä en olis yhteydessä.. Sinänsä jännää ja toisaalta pistää miettimään että miksi mä sitten aina vaan olen heihin yhteydessä kun he nähtävästi eläis tyytyväisenä elämänsä ilman mun seuraa..
 
"Mie"
Samaa silloin mietin itsekin. Miks vaivautua... Sitten päätin etten tarvitse elämääni ihmisiä jotka vaan odotavat minulta jotain eivätkä anna mitään takaisin. Sillä perusteella jotkut poistuivat sitten elämästäni kokonaan, koska eivät vaivautuneet ottamaan yhteyttä jos minä en sitä tehnyt.

Toisaalta yhteydenpitoon vaikuttaa myös elämäntilanteet. Mutta silloin ainakin mun kohdalla yhteydenpidon aktiivipuoli vaihtelee, eikä aina ole vain toinen. Kinkkistä ja ajoittain ärsyttävää kuitenkin!
 
vierass
Mutta onko yhteydenottaminen se juttu mihin kannattaa takertua? Ajatteletko ettet sen vuoksi ole heille kunnon kaveri, vaikka viihtyvat muuten seurassasi? Huomioisin enemman sita miten vastaavat tapaamispyyntoon ja millaista teilla muuten on. Jos siina ei ole mitaan ongelmaa, niin ei kannata loukkaantua. Ellet sitten ole valinnut sellaisia ystavia, joilla viiraa niin pahasti, etta pakotetusti nakevat sinua, kun eivat osaa sanoa ei.
 
Viieras
Vanhempani eivät koskaan ottaneet minuun yhteyttä, vaan hoidin aina itse yhteydenpidon. Mun mielestä kyse oli siitä, että vanhempani halusivat kunnioittaa itsenäisyyttäni eivätkä siksi halunneet häiritä, sillä saatoinhan ottaa heihin päin yhteyttä milloin vain halusin. Jotenkin ajattelen, että nuoremman kuuluu pitää yhteyttä vanhempaan päin eikä päinvastoin. Nuorilla on omat menonsa ja siksi vanhemman tai isovanhemman jatkuva yhteydenpito voisi olla jopa häiritsevää ja pahimmassa tapauksessa tukahduttavaa.
 
"no no no"
Pitkään ja kyllä siinä porukkaa häipyy paljon pois. Lopetin kans soittelun. Alkoi tuntua ettei se ole oikeaa ystävyyttä vaan mä vaan häiritsen muita ihmisiä. Jos he kaipais niin kait he soittelis. En todellakaan halua olla se joka aina häiritsee muita ja kun viesteihinkin vastaaminen tuntu joillekkin olevan ylivoimaista. Jos ihminen on sulle tärkeä, sä järjestät yhteydenpitämiseen aikaa, etkä mene kiireen taakse piiloon.
 
"no no no"
Alkuperäinen kirjoittaja Hbvc: Näytä alkuperäinen viesti
Jos yhteydenotto on päivittäistä tai jossain tapauksissa viikottaista, niin alkaahan se häiritä.
Click to expand...
Voi kuule nykyään se harvempikin yhteydenotto on jo häiritsemistä. Mä koin vähän kun ap:kin että oltiin läheisiä. Pidettiin puolin ja toisin yhteyttä monestikkin päivän aikana, eikä se häirinny silloin. Kuuntelin surut ja murheet, jopa yöllä kaveri saatto soittaa. Perheen tultua kerran kuussakin tuntuu olevan liikaa vaihtaa edes yhden tekstiviestin verran kuulumisia. En ole kuullu osasta todella pitkään aikaa mitään.
 
"Realisti"
[QUOTE="Mie";30288671]Minä olen Kokeillut tuota. Jotain yhteydenottoa olen odottanut jo vuosia eli ystävyys päättyi siihen, kun lakkasin itse ottamasta yhteyttä.[/QUOTE]

Sama. Lisäksi on paljon ihmisiä, jotka ottivat yhteyttä itse vain ja ainoastaan silloin, kun tarvitsivat minulta jotain. Kun lakkasin antamasta sitä heille (oli sitten kyse rahasta, ikuisesta kuuntelijan roolista, muusta avusta), lakkasi heidän yhteydenotot kokonaan. Joukossa mm. oma veli ja isä. Rankkaa on huomata ettei oikeasti merkinnyt noille ihmisille yhtään mitään, mutta parempi silti olla rankasti yksin kuin jatkuvasti hyväksikäytettävänä.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu