Raivoaako muiden koululaiset läksyjen takia?

Tokaluokkalainen raivoaa läksyjen teon takia. Etenkin matikan, vaikka osaa laskut ihan hyvin laskea... Tänään ja eilen veti ihan kamalat raivarit ja kirja lenti seinään . Voimat alkaa olla loppu tähän tappeluun. Aamulla soitan opettajalle. Raivoaako muiden lapset? Vinkkejä?

Joidenkin läksyjen kanssa ja joskus joo. Erityisesti kirjoitusläksyt tuntuu vaikeilta tehdä, vaikka lapsella ei varsinaisesti olekaan vaikeuksia kirjoittaa. Ollaan yritetty opetella läksyjen tekoa useammassa erässä ja niin, että tekee hetken ikävää läksyä ja sen jälkeen hetken mukavampaa. Eikä jätetä läksyjä kovin myöhään niin, että on ihan väsynyt.

Meillä menetellään samoin. Läksyt tehdään heti koulun jälkeen, tosin syö ensin välipalan.

Raivoaa, raivoaa. Ja kirjat lentää, ovet paukkuu, sanoja viskelee suuntaan jos toiseen, itkua ja huutoa. Mutta läksyt on tehtävä. Yleensä kun oikein on vaikeaa, annan hetken rauhoittua ja istun alas tekemään yhdessä. Ja yritän pysyä rauhallisena. Kun viimeksi repi paperin, jossa oli matikan laskuja, niin pistin lapsen kopioimaan revityt laskut uudelle paperille ja aloittamaan prosessi puhtaalta paperilta luvaten auttaa.

Ja ruoka on meillä todella tärkeä, ruoka ja tauot. Alhainen verensokeri saa meillä lapsen käyttäytymään jopa aggressiivisesti.

Aikaavievää tämä on.

Koulussa on auttanut tavoitteellinen työ ja jopa "palkinto" jämäkyyden kanssa. Kun ensin tekee tämän tehtävän (ja siis tosiaan niin, ettei koko päivän tehtäviä tai isoja kokonaisuuksia ympätä tavoitteksi), niin sitten voit värittää tämän kuvan tai jotain vastaavaa. Jos ei onnistu, niin sitten on turha odottaa vastaavasti mitään hyvää lopputulostakaan. Jos läksyt on tekemättä, jäädään läksykerhoon ja läksyt tehdään, sitten päästään kotiin.

Meillä on ongelmia matikassa, kirjoittamisesta ei vain tykkää. Poikahan tykkäisi vain tehdä, opiskella ja lukea mielenkiinnonkohteista, mutta se ei oikein käy.

Voimia! Ja kysy miten koulussa lapsen kanssa toimitaan. Onko siellä ongelmia? Kokeile eri tekniikoita ja lapsen kanssa toimivia keinoja. Säilytä maltti ja ota itse tauko jos tuntuu ettei voimat riitä. Meillä vuorotellaan (vuoroin minä, vuoroin mies) ottaa vastaan tunteita ja luotsii lasta eteenpäin. Ja voihan se olla, että voit kysyä koulupsykologilta tai kuraattoriltakin neuvoja.

Meillä ei läksyjen teko heti koulun jälkeen tunnu olevan hyvä. Lapsi odottaa vapaa-aikaa ja leikkimistä, joten siksi ei oikein jaksa keskittyä. Tehdään yleensä neljän ja kuuden välillä riippuen harrastuksista.

Meilläkin raivotar, 2.luokka. Osaa kyllä sujuvasti lukea, kirjoittaa ja laskea. Matikasta ottaa aina kaikki mahdolliset lisätehtävätkin niin parhaimmillaan on ollut jopa 6 sivullista läksyjä kahdesta kirjasta. Läksyjä on välillä tehty heti koulun jälkeen, välillä välipalan ja pienen leikkiajan jälkeen. Ja joka kerta on sama homma, pieninkin virhe niin kirja lentää ja väittää ettei osaa tehdä tehtäviä.
Lapsi ei muuten ole levoton luonne vaan enemmänkin perfektionisti eikä siedä ainuttakaan virhettä. Esimerkiksi jos äikässä menee kirjain vinoon niin koko lause on pakko pyyhkiä pois ja aloittaa alusta. Rassaa minunkin hermoja tukea lasta. Koulu on tietoinen tästä, sanovat vaan että anna tehdä niinkuin tekee...
Nyt olenkin ottanut tiukan linjan että en puutu, todennut vaan että nyt rauhoitu ja tee ne läksyt. Ja auttanut tarvittaessa ekassa laskussa/tehtävässä niin pääsee jyvälle. Lopuksi tarkistetaan yhdessä (ja palkinnoksi saa tarran/purkan/15min peliaikaa,tms. jos läksyjen aikana ei ole hermostuttu).

Alkuperäinen kirjoittaja Oisku: Näytä alkuperäinen viesti

Oonko mä ainoa natsi joka ei hyväksy kirjojen heittelyä? Meillä ei ole koskaan saanut heitellä kirjoja, ei omia eikä etenkään kirjaston. Temperamenttiset lapset meilläkin, mutta kyllä jo pienemmätkin ymmärtää ettei tavaroita paiskota, saatika sitten kouluikäinen. Eipä toi ole hermostunut vielä läksyihin, tosin ne eivät näin ekaluokan alussa mitään järin vaikeita olekaan.

Click to expand...

En minä sitä hyväksy. Enkä aina jaksa olla kärsivällinenkään, itse pidän silloin taukoa tilanteesta. Silti joskus ne tunteet vaan heittää niin kamalaa volttia pojalla, että menettää malttinsa totaalisesti. Jälkikäteen katuu kamalasti. On pahoillaan ja harmissaan. Eikä se auta, vaikka tietää ettemme me hyväksy mitään tavaroiden heittelyä. Emmekä sitä, että käy välillä veljensä päälle kun tarpeeksi hermot menee. Nyt olen varoittanut koulua, että täytyy seurata miten on kavereidensa kanssa. Koska ärsyttäminen voi laukaista tilanteen niin, että käy päälle. Tuossa joku kävi rikkomassa leikit, niin poikahan sai järkyttävät raivarit ja kävi etsimässä sen kepin, jotta voisi antaa opetuksen "kiusaajalleen". Sehän ei käy. Ei siis yhtään! Minua kuristaa ajastus siitä, että poika käy entistä vaikeammaksi hallita ja hänelle itselleen se impulssien hallinta käy entistä vaikeammaksi. Minä olen syystä huolissani sekä omasta lapsesta, että muiden lapsista. Tosin moni osaa jo jättää pojan rauhaan, eikä käy enää rikkomassa leikkejä tai viemässä tavaroita. Koska tietää miten räjähdysherkkä tuo on.

Ja tuo hermostuminen taitaa nyt oikeasti olla se pienin ongelma. Tänään poika puhui siitä, että joskus hän tuntee hallitsematonta halua toimia täysin järjettömillä tavoilla. Jos ei tee mitä aivot käskee, niin se tuntuu ihan fyysisesti etenkin oikeassa kädessä, pahalta kuulemma. Siis ahdistuuhan tuo jossain tilanteissa ja sitten kaikki etenee järjettömällä nopeudella. Ei ole ikinä ollutkaan kuin kaksi ääripäätä, hyväntuulinen ja raivoisa. Näillä mennään. Tuli vähän puskan takaa :/ Säilytin viileyteni ja sanoin, että hyvä kun puhui asiasta. Nyt voidaan sitten miettiä miten hallitaan näitä ajatuksia, koska sekin on ihan mahdollista. Täytyy varmaan olla taas kouluun yhteydessä ja ottaa koulupsykologiin myös yhteyttä.

Alkuperäinen kirjoittaja aaargh: Näytä alkuperäinen viesti

Meilläkin raivotar, 2.luokka. Osaa kyllä sujuvasti lukea, kirjoittaa ja laskea. Matikasta ottaa aina kaikki mahdolliset lisätehtävätkin niin parhaimmillaan on ollut jopa 6 sivullista läksyjä kahdesta kirjasta. Läksyjä on välillä tehty heti koulun jälkeen, välillä välipalan ja pienen leikkiajan jälkeen. Ja joka kerta on sama homma, pieninkin virhe niin kirja lentää ja väittää ettei osaa tehdä tehtäviä.
Lapsi ei muuten ole levoton luonne vaan enemmänkin perfektionisti eikä siedä ainuttakaan virhettä. Esimerkiksi jos äikässä menee kirjain vinoon niin koko lause on pakko pyyhkiä pois ja aloittaa alusta. Rassaa minunkin hermoja tukea lasta. Koulu on tietoinen tästä, sanovat vaan että anna tehdä niinkuin tekee...
Nyt olenkin ottanut tiukan linjan että en puutu, todennut vaan että nyt rauhoitu ja tee ne läksyt. Ja auttanut tarvittaessa ekassa laskussa/tehtävässä niin pääsee jyvälle. Lopuksi tarkistetaan yhdessä (ja palkinnoksi saa tarran/purkan/15min peliaikaa,tms. jos läksyjen aikana ei ole hermostuttu).

Click to expand...

Meillä pojalla oli samaa ongelmaa. Halusi että käsiala on täydellistä. Meni sitten siihen että se läksyjen teko kesti ja kesti.
Otettiin käyttöön sellainen ettei saa pyyhkiä mitään. Eli kumi takavarikoitiin. Jos jokin meni ihan pieleen sai kirjoittaa päälle tai viereen uuden tai sitten pyytää minulta kumia. Toki opettajan kanssa sovittiin. Psykologin suositus (käytiin muiden juttujen takia) oli että harjoittelee suttupaperille silmät kiinni. Eli siedätyshoitoa niille ei niin täydellisille kirjaimille.