En olisi.
Mutta kun sain tietää, että mulla on ADHD, niin se kyllä vaikutti ajatuksiini perimäni eteenpäin laittamisen osalta siten, että päätin olla luovuttamatta sukusolujani enää uudelleen. Tosin en kyllä edes tiedä, että soveltuisinko enää luovuttajaksi diagnoosini jälkeen.
Olen siis luovuttanut 3 kertaa ennen, kun sain diagnoosin. Ja diagnoosin saamisen jälkeen yksi näistä pareista, joille olin luovuttanut ja jotka olivat saaneet lahjoittamien solujeni avulla lapsen, oli ottanut klinikalle yhteyttä sillä ajatuksella, että he haluaisivat lapselleen geneettisen täyssisaruksen.
Mutta koska ADHD on periytyvä ominaisuus, koen tietyllä tapaa vääräksi jakaa solujani eteenpäin. Ne kun ovat vähän viallisia. Mielestäni niitä ei kannata jakaa eteenpäin, koska tuolla parilla on suuremmat mahdollisuudet terveeseen lapseen jonkun toisen soluja käyttäen. Ja mielestäni terve lapsi on yleensä asia, johon kannattaa ns. pyrkiä niiltä osin, kuin se on mahdollista.
Itse voin solujani halutessani kyllä käyttää (jos haluaisin lisää lapsia, ADHD ei olisi asia, joka yksinään esteeksi nousisi) joten sellaista ajattelumallia en omaa, että pitäisi alkaa kehittelemään "superihmisiä". Enkä koe itse olevani mitenkään väärä tai huono, vaikka en olekkaan neurologisesti normaali. Mutta koen silti, että ADHD on asia, joka tuo elämään haasteita...sekä vanhemmille, että lapsille. Joten mielestäni tuolla parilla tulisi vähintäänkin olla sitten mahdollisuus siihen tietoon, että heidän lapsellaan on keskimääräistä suuremmat mahdollisuudet neurologiseen poikkeavuuteen. Jos he tämänkin jälkeen haluaisivat solujani, harkitsisin asiaa uudelleen.
