"Isä" ei lasta halua, minä haluan.

Ensinnäkään, en oleta kenenkään antavan minulle oikeaa vastausta, en usko että oikeaa tai väärää on olemassa tässä tilanteessa.

Tulin vahingossa raskaaksi kaverilleni, ja luonnollisesti kerroin asiasta hänelle. No kuten olettaa voi, vastaus ei ollut kovin ilahtunut.
Mies tekee kaikkensa sen eteen että tekisin abortin, painostaa ja syyttää. Olen yrittänyt olla antamatta mitään vastausta vielä tilanteeseen..
Asia kuitenkin on niin, että olen miettinyt pääni halki, mitä haluan ja kävin puhumassa lääkärin kanssa tänään. Haluan pitää tämän. Niin olen nyt kuudenella viikolla, että aikaa miettiä on vielä hetki.
Toki miehelläkin on painavat syyt olla tekemättä lasta vielä: opiskelee, ei seurustella, eikä hänellä ole edes työpaikkaa.. Enkä tiedä miten voisin antaa itselleni sen anteeksi, että tekisin hänestä isän vasten hänen tahtoaan.
Mutta en tiedä miten voisin luopua lapsestakaan.. En halua. Haluan pitää häntä sylissä ja rakastaa. Merkityksen elämälleni...
Olen vain niin sekaisin kaikesta.. Samaan aikaan niin onnellinen :) mutta samalla ahdistaa..
Yritän miettiä jotain kompromissia tilanteelle..
 
Viimeksi muokattu:
Alat siis yksinhuoltajaksi ja sanot miehelle, ettet vaadi häneltä mitään. Näin hänestä ei tule isää vasten tahtoaan. Kun vauvan isää kysytään, sano ettet halua kertoa etkä halua isän nimeä mihinkään papereihin.
Minä tekisin näin. Mistä sitä tietää, jos vaikka raskauden edetessä (jos olette väleissä ja tekemisissä) mies haluaakin jollain tavalla olla lapsen elämässä mukana, mutta sitä ei kannata todellakaan odottaa.
Pidät lapsen, kun kerran olet siihen valmis.
 
  • Tykkää
Reactions: Myttis
Erittäin hankala tilanne.

Mielestäni on miehen kannalta hankalaa, ts. en tavallaan pidä "pakottamista" oikeana, mutta en myöskään hyväksy sitä, että lapsi jätetään isättä.
Enkä toisaalta tue sitäkään, et naisen voisi pakottaa aborttiin sen vuoksi, ettei synny isätöntä lasta.

Toisaalta, pidän aborttia käytännössä mitättömänä juttuna verrattuna isättömän lapsen synnyttämiseen.
Mun mielestä noissa keisseissä ei ole muita kuin "häviäjiä".
 
"Lissu"
Erittäin hankala tilanne.

Mielestäni on miehen kannalta hankalaa, ts. en tavallaan pidä "pakottamista" oikeana, mutta en myöskään hyväksy sitä, että lapsi jätetään isättä.
Enkä toisaalta tue sitäkään, et naisen voisi pakottaa aborttiin sen vuoksi, ettei synny isätöntä lasta.

Toisaalta, pidän aborttia käytännössä mitättömänä juttuna verrattuna isättömän lapsen synnyttämiseen.
Mun mielestä noissa keisseissä ei ole muita kuin "häviäjiä".
Ihan täysillä peesailen tätä. Mutta jos ap päätyy lapsen synnyttämään, niin mun mielestä lapsen oikeus isään menee yli vanhempien toiveista. Ei kai niitä elareita pakko ole periä ja tapaamisiinhan ei voi isää pakottaa (eikä tietenkään edes kannata), mutta en lähtisi isyyttä salaamaankaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Ciervo
Gggh
Erittäin hankala tilanne.

Mielestäni on miehen kannalta hankalaa, ts. en tavallaan pidä "pakottamista" oikeana, mutta en myöskään hyväksy sitä, että lapsi jätetään isättä.
Enkä toisaalta tue sitäkään, et naisen voisi pakottaa aborttiin sen vuoksi, ettei synny isätöntä lasta.

Toisaalta, pidän aborttia käytännössä mitättömänä juttuna verrattuna isättömän lapsen synnyttämiseen.
Mun mielestä noissa keisseissä ei ole muita kuin "häviäjiä".
.... Ja oma lapsesi oli miten läheinen isänsä kanssa?
 
Vierras
Abortti on henkisesti niin kova pala naiselle että siihen ei kyllä kannata ruveta jos ei itse sitä halua. Jos siis haluat lapsen niin synnytä se. Päätät sitten myöhemmin haluatko isyydentunnustusta vai et. Mutta jos isyys tunnustetaan niin mies on kyllä elatusvelvollinen ja lapsi aikanaan perii tämän. Elatusmaksut siis töytyy periä ensisijaisrsti mieheltä, jos miehellä ei ole varaa niin kela maksaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Myttis
No aivan! Näitä olen kysynytkin itseltäni. Onko lapselle oikein ettei hänellä ole isää? Ei mielestäni, olen itse kasvanut isättömässä perheessä ja aina sanonut että en halua lasta ilman isää. Uskoisin kuitenkin pärjääväni ja lääkärikin kannusti että kyllä suomessa pärjää melkohyvin myös ilman isää. Mulla olis kuitenkin ystävät ja perhekkin tukena tässä ja lapsi olisi toivottu ja rakastettu. Sen tiedän.
Toisaalta tietenkin voin toivoa että kaverini on nyt vain alkushokissa ja siksi niin jyrkkä. Että hän leppyisi/tottuisi ajatukseen, ettei elämästä ja unelmista tarvitse luopua vaikka olisikin lapsi..
Äh hirvittävän vaikeaa..
 
vie ras
Voi myös olla niin, että alkushokin jälkeen mies ei edelleenkään halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa. Elarit voit pakottaa maksamaan, muttet voi pakottaa isää olemaan lapsensa kanssa tai tutustumaan lapseensa. Eli lapsesi olisi isätön.
 
.... Ja oma lapsesi oli miten läheinen isänsä kanssa?
Sepä se.
Tuskin olisin ainakaan näin jyrkästi tätä mieltä mitä olen, ellei oma elämäni olisi mennyt kuten on mennyt.
Helppo sellaisilla romantisoida asiaa ja pohtia vain jotain käytännön pärjäämistä ym., joilla ei ole henkilökohtaista kosketuspintaa asiaan miltään kantilta.
Tosin tutkimukset ja tilastot kertovat myös omaa -karua- kieltään.
 
.........
Miehen löytäminen muuttuu muksun myötä monta pykälää vaikeammaksi. Kannattaako ehdoin tahdoin ruveta yksinhuoltajaksi nuorella iällä? Ymmärtäisin lapsen pitämisen, jos olisi viimeiset mahdollisuudet käsillä tulla raskaaksi.
 
Miehen löytäminen muuttuu muksun myötä monta pykälää vaikeammaksi. Kannattaako ehdoin tahdoin ruveta yksinhuoltajaksi nuorella iällä? Ymmärtäisin lapsen pitämisen, jos olisi viimeiset mahdollisuudet käsillä tulla raskaaksi.
En ehkä allekirjoita tätä. Tai no, voi hyvin pitää paikkaansa, mutta uskon että ainakin "sitoutumiskammoiset" luuserit jäisi välistä.:D
 
Hei myyttis, tämä aihe onkin itselleni tuttu. Olen kasvanut täysin ilman isääni, enkä rehellisesti sanoen koe jääneeni paitsi mistään. Sitä mitä sulla ei ole - sitä et osaa kaivata. Johtui paljolti siitä, että äitini oli erittäin hyvä kasvattaja minulle ja veljelleni, hänellä oli loistavat välit ex-appivanhempiinsa ja muihin sukulaisiin isän puolelta. Mummolassa ja serkkujen kanssa saatiin olla paljon. :) pihapiiri oli laaja, kavereita ja harrastuksia riitti. Mitä muuta lapsi voi kaivata elämäänsä kun hyvän kodin ja läheisiä ihmissuhteita?


Kehottaisin kuuntelemaan sydäntä. Sussa on potentiaalia äidiksi yksinkin, jos niin haluat ja sinulla on ystäviä, sukulaisia ympärillä. Lapsi tulee saamaan isän malleja ympäristöstä. Voi hyvin olla, että tapaat myös tulevan miehesi ja lapsi saa isäpuolen, mutta luota muhun; ilman isää lapsi voi saada hyvän ja onnellisen lapsuuden. Tsemppiä.
 
  • Tykkää
Reactions: Myttis
minäkin
Sepä se.
Tuskin olisin ainakaan näin jyrkästi tätä mieltä mitä olen, ellei oma elämäni olisi mennyt kuten on mennyt.
Helppo sellaisilla romantisoida asiaa ja pohtia vain jotain käytännön pärjäämistä ym., joilla ei ole henkilökohtaista kosketuspintaa asiaan miltään kantilta.
Tosin tutkimukset ja tilastot kertovat myös omaa -karua- kieltään.
Peesailen tätä.

Ihmiset puhuu ja moralisoi ja arvostelee ja neuvoo ja, ja, ja.... helposti juuri silloin, kun ei itsellä ole mitään kokemusta jostain asiasta.
Parhaat EHDOTUKSET tulee esim. juovalle alkoholistille toipuvalta alkoholistilta, joka tietää mistä puhuu. Sellainen ihminen ( vaikka lääkäri ), joka saa oppinsa kirjoista, eikä ole päivääkään elänyt ko. ongelmaa ei vaan pysty ymmärtämään. Eikä näin ollon auttamaan.

Vähän asian vierestä, mutta kokemusta arvostan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minäkin;30310071:
Peesailen tätä.

Ihmiset puhuu ja moralisoi ja arvostelee ja neuvoo ja, ja, ja.... helposti juuri silloin, kun ei itsellä ole mitään kokemusta jostain asiasta.
Parhaat EHDOTUKSET tulee esim. juovalle alkoholistille toipuvalta alkoholistilta, joka tietää mistä puhuu. Sellainen ihminen ( vaikka lääkäri ), joka saa oppinsa kirjoista, eikä ole päivääkään elänyt ko. ongelmaa ei vaan pysty ymmärtämään. Eikä näin ollon auttamaan.

Vähän asian vierestä, mutta kokemusta arvostan.
Mutta kaikilla on erilaiset voimavarat, luonteet ja lähipiirit, se on 100% varma. Se, ettei joku nainen pysty lukemaan tohtoriksi, ei tarkoita ettei joku toinen pysty. Sama pätee yksinhuoltajuuteen; oma äitini ei kokenut sitä vaikeaksi tai masentavaksi asiaksi vaan niistä lähtökohdista keskittyi antamaan parhaan mahdollisen kasvatuksen ja perheen. Siinä onnistui<3 Ei olisi onnistunut ilman sisukkuuttaan ja positiivisuutta, sen uskon olevan ihan kaikissa elämän haasteissa ratkaisevin tekijä.
 
kokemusta
Pidä lapsi. Isyys tunnustukseen koska se on ehdottomasti lapsen etu, samoin kuin se, että yrittäisi suhdetta pitää yllä, jos mies vaan täyspäinen. Itse en jaksanut enää lopulta tukea haparoivaa alkuvaiheen kanssakäymistä vaikka en millään muotoa vaikeuttanutkaan ja tämä ei ollut hyvä lapselle. Alkuvaiheen shokin jälkeen miehen mietteet voi muuttua ja vielä pitkänkin ajan jälkeen voi muodostaa suhteen lapseen. Tietty jos mies kieltäytyy vuosi toisensa perään pitämästä mitään yhteyttä niin ei voi mitään, kyllä sen lapsen saa kasvatettua ilmankin.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
Toisaalta, pidän aborttia käytännössä mitättömänä juttuna verrattuna isättömän lapsen synnyttämiseen.
Ohhoh. Oikeastiko? Kuulostaa aivan...en oikein edes tiedä, että miltä. Siis ei se isän olemassaolo kyllä nyt ihan NOIN iso juttu ole. Tai ainakin toivon niin.

Itse tunnen useammankin isättömän ihmisen. Heitä löytyy ihan omasta "perhepiiristänikin" useampi, joten tätä isyysasiaa on kovasti puhuttu ja pohdittu isommallakin porukalla.

En tiedä ajattelenko nyt jo heti alkuun aivan eri lailla, kuin sinä, mutta minä näen tuon kertomasi asian nyt niin, että jos sinulla ei ole isää on parempi, ettet edes koskaan synny, sillä isättömänä olo ja elo on niin kamalaa, että siitä kärsii about koko elämänsä.

Nyt, kun asiaa enempi tässä mielessäni pyörittelen, niin tuo tuntuu lähinnä koomiselta. Ei yhden ihmisen oleminen tai olematta oleminen vanhemman roolissa voi oikeasti mitenkään olla noin iso asia. Olen itse elänyt vuosia ilman isää, mutta en kyllä ole koskaan kokenut kärsiväni siitä. Toki on ollut joskus hetkiä, jolloin olisi ollut kivaa, jos olisi ollut isä. Mutta aivan yhtälailla olisi ollut kivaa, jos olisi ollut isoveli, serkkuja tai oma poni.

Onneksi äitini ei abortoinut minua vain siksi, että isäni hyvin todennäköisesti tulisi katoamaan kuvioista syntymni jälkeen (kuten siinä sitten kävikin). Ja onneksi äitini ei abortoinut minua, vaikka hänestä itsestäänkään ei vanhemmaksi ollut. Rakastan elämääni yli kaiken, enkä mitenkään osaa ajatella, että olisi ollut parempi, jos en olisi koskaan syntynytkään. Miten tuollainen voisi olla edes mahdollista? Ei mitenkään! :D

Jos lapsella ei ole isää syntymän hetkellä, ei sen tarvitse tarkoittaa sitä, ettei lapsella ole isää koskaan. Mullakin on, vaikka aina ei ole ollut.
 
Ohhoh. Oikeastiko? Kuulostaa aivan...en oikein edes tiedä, että miltä. Siis ei se isän olemassaolo kyllä nyt ihan NOIN iso juttu ole. Tai ainakin toivon niin.

Itse tunnen useammankin isättömän ihmisen. Heitä löytyy ihan omasta "perhepiiristänikin" useampi, joten tätä isyysasiaa on kovasti puhuttu ja pohdittu isommallakin porukalla.

En tiedä ajattelenko nyt jo heti alkuun aivan eri lailla, kuin sinä, mutta minä näen tuon kertomasi asian nyt niin, että jos sinulla ei ole isää on parempi, ettet edes koskaan synny, sillä isättömänä olo ja elo on niin kamalaa, että siitä kärsii about koko elämänsä.

Nyt, kun asiaa enempi tässä mielessäni pyörittelen, niin tuo tuntuu lähinnä koomiselta. Ei yhden ihmisen oleminen tai olematta oleminen vanhemman roolissa voi oikeasti mitenkään olla noin iso asia. Olen itse elänyt vuosia ilman isää, mutta en kyllä ole koskaan kokenut kärsiväni siitä. Toki on ollut joskus hetkiä, jolloin olisi ollut kivaa, jos olisi ollut isä. Mutta aivan yhtälailla olisi ollut kivaa, jos olisi ollut isoveli, serkkuja tai oma poni.

Onneksi äitini ei abortoinut minua vain siksi, että isäni hyvin todennäköisesti tulisi katoamaan kuvioista syntymni jälkeen (kuten siinä sitten kävikin). Ja onneksi äitini ei abortoinut minua, vaikka hänestä itsestäänkään ei vanhemmaksi ollut. Rakastan elämääni yli kaiken, enkä mitenkään osaa ajatella, että olisi ollut parempi, jos en olisi koskaan syntynytkään. Miten tuollainen voisi olla edes mahdollista? Ei mitenkään! :D

Jos lapsella ei ole isää syntymän hetkellä, ei sen tarvitse tarkoittaa sitä, ettei lapsella ole isää koskaan. Mullakin on, vaikka aina ei ole ollut.
Minäkin nauroin tuolle ciervon kommentille. Että oikein sen tason tragedia :D

Ylipäänsä näissä keskusteluissa osa ei tajua/myönnä ihmisten välisiä eroja. Toiset on ikuisia pessimistejä, toiset saa haasteista päinvastoin motivaatiota antaa parastaan ja yrittää. Miten monessa kohtaa voisikaan luovuttaa, että kun en saanut ihan parhaita kortteja niin en edes yritä :D
Voisi melkein kärjistäen sanoa että lapsi ei isättömyydestä kärsi ellet pistä sitä siitä kärsimään. Jos minun äitini olisi voivotellut ja masennellut puolison ja lasten isän puuttumista niinlapsuus olisi ollut kurja, mutta hän valitsi toisin niin kun fiksut ja vahvat naiset valitsee.
 
Muutta
No ei se oikein hyvältä kuulosta että väkisin hommataan se isä paperilla ja vaaditaan elarit, jos kerran isä jo syyllistää noin voimakkaasti asiasta nyt. Se tuskin auttaa sen oikean suhteen syntymisessä myöhemminkään kun katkeruus senkun kasvaa. Mitäs sellaisella isällä oikein tekee? Kelahan maksaa elatustuen jollei isyyttä ole selvitetty, mies saattaa sitten myöhemmin tulla toisiin ajatuksiin.
 
noog
No minä lähtisin siitä, että abortti on maailman ylivouhkatuin juttu ja asia olisi helppo saada pois päiväjärjestyksestä kenenkään elämää pilaamasta ja itsekin saisit sitten joskus lapsen ehjään perheeseen kun sen aika on. Mutta jos siihen ei pysty, niin ehdottaisin miehelle sitä ratkaisua, että hän ei ole missään tekemisissä lapseen jos ei kerran halua. Voihan mieen mieli muuttua syntymän jälkeen ja jos ei muutu, niin mitä lapsi sellaisella pakotetulla isällä edes tekee. Elareita en tietenkään myöskään perisi jos lapsen menisin pitämään vasten toisen tahtoa, ei sen lapsen haluamisen pitäisi olla siitä kiinni.
 
Millä logiikalla kommenttini abortin vähäpätöisyydestä verrattuna isättömyyteen saa väännettyä niin, että mielestäni jokainen isätön ihminen olisi ollut parempi abortoida ja elämä olisi täyttä kärsimystä?

Kirjoitin, että abortti ei ole mitään isättömyyteen verrattuna, kuten ei olekaan.
Niinkuin tuossa ylempänä joku kirjoitti, abortti on aivan liian vouhkattu asia, käytännössä ei mitään muuta kuin jonkin verran kipua ja problem solved.
Jokaisella lapsella on oikeus sekä äitiin, että isään eikä mielestäni ole mitenkään hienoa synnyttää tietoisesti isätöntä lasta, vaikkei lapsen elämä varmasti kärsimystä olekaan.
Ihminen selviää aika monesta ja voi silti olla onnellinen, mutta se, missä en näe mitään mieltä, on synnyttää tahalleen uusia ihmisiä, joilta puuttuu jotain todella olennaista, eli toinen vanhemmista.

Miksi edes tuottaa tahallisesti sellaista tilannetta, jossa mahdollisesti ollaan onnellisia ja ilman kärsimystä jostain (isosta) asiasta huolimatta?
Asenteella "kyllä mä pärjään"...niin, siinäpä se tulikin. Tässä ketjussakin usealla kirjoittajalla hyvin minäkeskeinen ajattelutapa ja tuntuu, että pääasia on aikuisen mielihalut ("MÄ haluan tän lapsen!" ja "MÄ en halua olla isä!"), joiden mukaan toimitaan.

HG:lle sen verran, ettei taaskaan ollut kyse mun mielihaluista ja jaksamisista, en kirjoittanut tässä ketjussa itsestäni.
Kirjoitin ja kirjoitan lapsesta/lapsista ja heidän oikeuksistaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Data ja Pin
"vieraana"
Mä kans kallistuisin sille linjalle että pitäisin lapsen mutta en rupeasi mieheltä mitään vaatimaan, muuta kun sen että lapselle saa isompana kertoa kuka oikeasti on lapsen isä. Mielestäni ei ole oikeutta vaatia miestä maksamaan elareita tms. jos kerran selkeästi kantansa ilmaisee.
 
Abortti on ihan sitten ihan eri asia ja keskustelu. Hyvä ratkaisu jos siltä tuntuu, mutta yksilö kuka lapsen haluaa ja uskoo pystyvänsä antamaan tälle hyvän lapsuuden niin hänelle lapsen pitäminen varmaan on todennäköisin valinta.

Ei oikeastaan mitään lisättävää =) Minunkin elämä on niin kurja ilman biologista isääni ollut aina - vaikka minulla on serkkuja, mummeja, ukkeja ja ennen kaikkea loistavia ystäviä :LOL: Ei - tuskani ei helpota. Isä, miksi jätit minut? Jumala miksi annoit minulle niin surkean lähipiirin, niisk. T. Isän hylkäämä.
 

Yhteistyössä