Ahdistaa, ei koskaan kaksin miehen kanssa.

  • Viestiketjun aloittaja vieras..
  • Ensimmäinen viesti
vieras..
Toivon saavani vertaistukea ja ehkä vähän lohtua. Uskoa sille, että jossain vaiheessa helpottaa.

Rakastan perhettäni. Meillä on kolme ihanaa lasta ja neljäs tulollaan. Lapset ovat pieniä ja pienillä ikäeroilla, mutta arki kulkee pääsääntöisesti mukavasti. En koe olevani väsynyt tms., nautin elämästä tällaisenaan.

Yksi asia kuitenkin ahdistaa. Me ei saada koskaan miehen kanssa viettää aikaa kahdestaan. Siis oikeasti kahdestaan. Kotona tai kodin ulkopuolella. Tarkoitan sanalla "oikeasti" sitä, että joku läheinen hoitaisi lapsia esim. muutaman tunnin, jotta voisimme käydä syömässä tai elokuvissa tai ihan vain olla kahdestaan. Lasten isovanhemmat ovat liian kiireisiä ottaakseen heitä hoitoonsa, toki heillä saa oma elämänsä ollakin, mutta harmittaa se silti. Sekin harmittaa, että loukkaantuvat ellemme hoitoapua kysy heiltä, mutta koskaan eivät sitten siihen tarpeeseen vastaa. Tietenkin me itse hoidamme lapsemme ja kenelläkään muulla ei tähän velvoitetta ole, mutta ymmärtänette kuitenkin.

Huomaan ahdistuvani koko ajan enemmän, kun koskaan sitä yhteistä aikaa ilman (rakkaita) lapsia ei ole. Iltaisin ollaan molemmat väsyneitä, jaksetaan rakastella ja simahdetaan. (Parisuhde ja seksielämä siis noin muuten luistaa). Ja sitten herätäänkin parin tunnin päästä siihen, että pienimmäinen lapsi kömpii meidän keskelle. Mikä on tietenkin ihanaa mutta samalla huomaan ahdistuvani siitäkin, tämä samainen lapsi kun on koko ajan kiinni minussa päivätkin. On parivuotias jo, eli pieni, mutta ei nyt vauva kuitenkaan. Nukkuminen on käynyt minulle muutenkin viime aikoina hankalaksi, joten viettäisin yöt mieluusti ihan "rauhassa" jotta saisin nukuttua edes vähän. Ja sekin ahdistaa, että ahdistaa. Tuntuu väärältä, että omaa tällaisia tunteita.

No...
Meillä on häät helmikuussa, ja ollaan pohdittu lasten mahdollisia hoitojärjestelyjä hääyön ajaksi. Meille on ilmoitettu suoraan, että on parempi että lapset ovat kotona meidän kanssa ja että ei se kuulemma mitään merkkaa koska hekään eivät ole aikoinaan mitään hääyötä viettäneet. Niin, ollaanhan mekin jo toisemme korkattu aikoja sitten eikä tuohon hääyöhön sellaisia odotuksia liitykään, mutta toiveena olisi viettää yksi yö kahdestaan, rauhassa, toistemme seurasta nauttien. Kun muuten emme tätä koskaan tee. Ajatus on ollut, että juuri hääyönä tällainen olisi luonnollisinta. No, surettaa tämäkin jo etukäteen, jotenkin ahdistaa ja masentaakin, vaikka eihän tämä nyt sillä tavalla yllätyksenä tullut.

Oli pakko purkaa tunteitaan nyt edes johonkin, ehkä tämä tästä helpottaa.
 
viera.s
Onko se neljäs siis vatsassa vielä häiden aikaan? Et kai sinä kuitenkaan pientä vauvaa voisi hoitoon laittaa?

En minä oikein pysty samaistumaan, sillä minulle on ollut itsestäänselvää, että lapsi tuo pitkän tauon kahdenkeskiseen aikaan. Ja useamman lapsen kanssa tämä aika moninkertaistuu eikä montaa lasta monikaan isovanhempia halua ja kykene hoitamaan myöhemminkään. Meidän lapsemme oli 1,5-vuotiaana ensimmäisiä kertoja hoidossa yön yli. Alun perin ajateltiin pitävämme häät vauvan ollessa 10 kk, mutta koska tuli selväksi ettei häntä siinä vaiheessa voinut jättää yökylään, siirsimme häitä. Ja ne tosiaan pidettiin lapsen ollessa 1,5-vuotias ja saimme siis viettää hääyön kaksin. Iso uhraus yhdenkin lapsen hoito on toki isovanhemmillta, sillä hoitovastuussa olevat eivät voi juhlia loppuun asti muiden mukana. Auttaisikohan teillä häiden siirtäminen? Tai voisitteko ihan rahalla palkata hoitajan?

Ja meillä on siis vain yksi lapsi, juuri siksi että jää aikaa myös elämän muille osa-alueille. Ehkä joskus vielä tulee toinen, mutta sillä ajatuksella taas, että parin vuoden ajaksi sosiaalinen ja romanttinen elämä jää vähiin.
 
ap.
[QUOTE="...";30388228]MLL:n lastenhoitaja, tukiperhe, ystävä, sukulaisnuori, naapuri... Mahdollisuuksia on vaikka miten paljon. Kyllä ratkaisu löytyy jos vain haluaa sen löytää.[/QUOTE]

Tukiperhe tuntuu liian radikaalilta ratkaisulta ja ihan vierasta ihmistä en haluaisi lapsia hoitamaan. Tietysti pakkohan se on kohta jonkun lastenhoitajan puoleen kääntyä, kun ei oikein muuta vaihtoehtoa taida olla.

Sukulaisnuoria meillä ei ole, ja molempien vanhemmatkin asuu n. 50km päässä. Asumme itse maalla. Ystäviä olisi, mutta heillä kaikilla tuntuu olevan omat paineensa omien lastensa ja töidensä kanssa. Naapuri... Niin, naapurissahan asuu kyllä perhe, jossa 17-vuotias fiksu ja vastuuntuntoinen nuori. Tosin äitinsä on sellainen "No tuleekohan siitä mitään"-ihminen joten voi olla, että vesittyy ihan siihen.

Kunhan pohdiskelen, pitää puhua näistä miehen kanssa..
 
ap.
Onko se neljäs siis vatsassa vielä häiden aikaan? Et kai sinä kuitenkaan pientä vauvaa voisi hoitoon laittaa?

En minä oikein pysty samaistumaan, sillä minulle on ollut itsestäänselvää, että lapsi tuo pitkän tauon kahdenkeskiseen aikaan. Ja useamman lapsen kanssa tämä aika moninkertaistuu eikä montaa lasta monikaan isovanhempia halua ja kykene hoitamaan myöhemminkään. Meidän lapsemme oli 1,5-vuotiaana ensimmäisiä kertoja hoidossa yön yli. Alun perin ajateltiin pitävämme häät vauvan ollessa 10 kk, mutta koska tuli selväksi ettei häntä siinä vaiheessa voinut jättää yökylään, siirsimme häitä. Ja ne tosiaan pidettiin lapsen ollessa 1,5-vuotias ja saimme siis viettää hääyön kaksin. Iso uhraus yhdenkin lapsen hoito on toki isovanhemmillta, sillä hoitovastuussa olevat eivät voi juhlia loppuun asti muiden mukana. Auttaisikohan teillä häiden siirtäminen? Tai voisitteko ihan rahalla palkata hoitajan?

Ja meillä on siis vain yksi lapsi, juuri siksi että jää aikaa myös elämän muille osa-alueille. Ehkä joskus vielä tulee toinen, mutta sillä ajatuksella taas, että parin vuoden ajaksi sosiaalinen ja romanttinen elämä jää vähiin.
Vauva on vielä häiden aikaan masussa :) Niin, kyllähän minullekin on ollut selvää että kahdenkeskeinen aika jää vähemmälle mutta tuntuu kohtuuttomalta, ettei oikeasti koskaan pääse mihinkään. Asia on alkanut ahdistaa vasta viime aikoina, mutta sen sijaan että ahdistus helpottaisi, se tuntuu vain syvenevän.

Häiden siirtäminen olisi tietysti vaihtoehto, mutta kaikki varaukset yms. on tehty jo valmiiksi eikä muutenkaan näin äkkiseltään tunnu mukavalta vaihtoehdolta. Pitää jutella tästäkin miehen kanssa.

Äh, musta tuntuu että asenteessani on jotain vikaa..
 
"..."
Ei kai tuossa auta muu, kun ýrittää päästä ahdistuksesta eroon. Jos tekee noin monta lasta, kannattaa jo etukäteen miettiä se, että aika monta vuotta menee, ennen kun pääsee kaksi mihinkään. Harva haluaa ottaa noin montaa pientä lasta hoidettavakseen, mikä sekin vaikeuttaa asiaa.
Mutta eipä tuo loppuelämää kestä, muutaman vuoden päästä tilanne on jo ihan eri.
 
"zxc"
Hyvä palstalaiset, vähän ymmärrystä kehiin! Toki lapselliset perheet joutuvat joustamaan ja oma aika jää tosi vähiin, mutta kyllähän sitä nyt edes joskus ja ainakin hääpäivänä pitäisi voida hieman viettää aikaa ilman lapsia.

Ketä kaikkia kutsutte häihinne? Eikö näistä vieraista löydy kaaso/lasten kummit, täti, eno, setä tai joku muu sukulainen, joka voisi yhden yön ja päivän olla vaikka teillä hoitamassa lapsia?

Tai kun joku kysyy, mitä voi ostaa häälahjaksi, kerrot, että ihanin lahja olisi, jos joku hoitaisi lapsia "häämatkanne" ajan.
 
"..."
No kyllä musta on erikoista ettei isovanhemmat suostu lapsenlapsiaan edes muutaman tunnin silloin tällöin vahtimaan. Vaikka lapsukaisia kolme, pian neljä olisikin. Kyllä se suhde kuihtuu kasaan jos ei ikinä saa sitä kahdenkeskeistä aikaa.. Sensijaan ymmärrän kyllä jos isovanhemmat hieman kyseenalaistavat kolmen lapsen yökylään pyytämistä, kun nuorin noin pienikin on..

Mutta jos et itse suostu jättämään lapsianne ventovieraalle hoitoon, niin eihän teillä vaihtoehtoja näytä paljon olevan. Sitä on pakko vain kestää, jos olette suurperheen elämän valinneet. Hyviä ehdotuksia tässä näytti no tulleen. Kait sitä on pakko asennoitua, että ei tuota intensiivistä lapsiperheen elämää loputtomiin kestä.
 
"..."
Vielä pieni lisäys kommenttiini.. Oletko ihan suoraan kertonut isovanhemmille miten kipeästi tarvitsette kahdenkeskeistä aikaa? Jotenkin tuntuu kummalliselta jos avoimena ja suoraan pyydettäessä ei apua heru.. Sillon saisivat kyllä isovanhemmat vilkaista peiliin.. Mutta kerro ihan avoimesti tunteistanne, että yksinkertaisesti tarvitsette pienen hengähdystauon. Edes yhden illan treffit kahdenkesken..
 
ap.
[QUOTE="...";30388351]Vielä pieni lisäys kommenttiini.. Oletko ihan suoraan kertonut isovanhemmille miten kipeästi tarvitsette kahdenkeskeistä aikaa? Jotenkin tuntuu kummalliselta jos avoimena ja suoraan pyydettäessä ei apua heru.. Sillon saisivat kyllä isovanhemmat vilkaista peiliin.. Mutta kerro ihan avoimesti tunteistanne, että yksinkertaisesti tarvitsette pienen hengähdystauon. Edes yhden illan treffit kahdenkesken..[/QUOTE]

Yökylään ottamisen kyseenalaistamisen minäkin ymmärrän.. Tuo muutama tunti taas ei luulisi olevan liikaa. Itkin taannoin omille vanhemmilleni ja pyysin pyytämällä, että ottaisivat lapset vaikka kahdeksikaan tunniksi, jotta saataisiin edes se aika kahdestaan. Vastaus kuului: Silloin tulee hyvä televisio-ohjelma, jota en halua jättää katsomatta. Sen jälkeen ei ole luonnollisestikaan tehnyt mieli pyytää, ajattelin että ok - katsokoot sitten sitä ohjelmaansa.

Anoppi kehottaa aina kysymään, mutta vaikka hänenkin kanssa ollaan asiasta kunnolla puhuttu, niin "Mulla on sovittu meno ja sitä en kyllä perumaan ala, mulla on oltava omia henkireikiä." Ja saa toki olla, mutta kun niitä menoja on ihan aina, niin tuntuu typerältä enää edes kysellä.
 
"blaah"
Yrittäkää saada sitä kahdenkeskistä aikaa. Se on todella tärkeää, ennenpitkää muuten toinen kyllästyy. Ja se että vuorotellen käytte kavereiden kanssa tuulettumassa kun toinen katsoo lapsia kotona EI ole sama asia. Niistä ne vaikeudet vasta alkavatkin.
 
karua
Kysy sitä naapurin teiniä jos se kerran on luotettava. Maksatte kunnolla niin tulee toistekkin. Tuohon ei kannata nyt jäädä yrittämään vaan päästä yli tunteesta. Aloitatte muutaman tunnin jaksolla ja sitten mahdollisesti saatte helmikuussa yöksi kaitsijan lapsille.
 
ei heru myötätuntoa
Tunnustan etten ollenkaan ymmärrä näitä "oikeasti kahdenkeskistä aikaa"- haluavia ihmisiä. Minun mielestäni kun on perhe yhdessä päätetty perustaa niin sitten elämä on perhe-elämää eikä mitään "oikeasti kahdenkeskisen ajan"-perään haikailua.

Ja kyllä, meillä on lapsia ; ) eikä ole tullut mieleenkään että heidät pitäisi lempata jotenkin ulos elämästä jotta mies ja minä saisimme olla kahdestaan.
 
"Mymy"
Minua kyllä vähän nyppii asenne "Koska oletta lapsenne hankkineet niin kiehukaa liemessänne nyt, olisi pitänyt ajatella aiemmin... plaplapla Jos yhden lapsen äiti valittaa väsymystä, niin oitis neuvotaan järjestämään aikaa myös itselle ja puolisolle. Miksei ison perheen vanhemmille sitä sallita?

Lasten koti on isän ja äidin välinen rakkaus, joten todellakin ON tärkeää saada sitä oikeasti kahdenkeskistäkin aikaa.

Hankkikaa lastenhoitaja, vaikka maksaen. Tuskin ne lapset siihen kuolee! Jos epäilyttää tuo naapurin lastenhoitoehdokas, niin kutsukaa aluksi pari kertaa käymään ja tutustelemaan lasten kanssa. Siinähän vähän näkee, onko kaverista mihinkään.
 
Keittiönoita
Yökylään ottamisen kyseenalaistamisen minäkin ymmärrän.. Tuo muutama tunti taas ei luulisi olevan liikaa. Itkin taannoin omille vanhemmilleni ja pyysin pyytämällä, että ottaisivat lapset vaikka kahdeksikaan tunniksi, jotta saataisiin edes se aika kahdestaan. Vastaus kuului: Silloin tulee hyvä televisio-ohjelma, jota en halua jättää katsomatta. Sen jälkeen ei ole luonnollisestikaan tehnyt mieli pyytää, ajattelin että ok - katsokoot sitten sitä ohjelmaansa.

Anoppi kehottaa aina kysymään, mutta vaikka hänenkin kanssa ollaan asiasta kunnolla puhuttu, niin "Mulla on sovittu meno ja sitä en kyllä perumaan ala, mulla on oltava omia henkireikiä." Ja saa toki olla, mutta kun niitä menoja on ihan aina, niin tuntuu typerältä enää edes kysellä.
Mulle tuli mieleeni, että entä jos niitä lapsia on yksinkertaisesti liikaa samalla kertaa otettavaksi? Siis vanhempiesi ja appivanhempiesi mielestä? Mulla on yksi hyvä ystävä, jolla on paljon lapsia eikä hänkään koskaan saanut lapsia samalle hoitajalle yhtäaikaa. Eli saadakseen lapsivapaan, hänen piti hommata useampi lapsenvahti. Mä otin ihan mielelläni yhden pienen tai kaksi isompaa ja muille lapsille hän hommasi sitten muita lapsenvahdiksi.
 
Minä taas olen sitä mieltä, että jokaisella vanhemmalla tulisi olla mahdollisuus viettää aikaa ihan itsekseen tai kumppanin kanssa kaksistaan vähintään kerran kuukaudessa.
Tekee ainoastaan hyvää vanhemmalle ja parisuhteelle, eikä ole lapsilta millään tavalla pois.
Varsinkin vähän isommat (yli 2v, joissain tapauksissa nuorempikin) lapset jopa nauttivat, kun saavat välillä viettää aikaa jonkun muunkin, kuin vanhempien kanssa.
Etenkin joku nuori hoitaja (mahdollisesti kaverinsa kanssa) voi olla lasten mielestä "jännä".

Suosittelen palkkaamaan vaikka jonkun tutun nuoren lastenvahdiksi, josta voisi tulla sitten hiljalleen vakkarihoitaja. :)
Ensin vaikkapa ihan vaan ilta, jotta pääsisitte jonnekin esim. syömään tai kulttuuririentoihin, ajelulle, pitkälle kävelylle tai mitä vaan.
Jos hoitajalla menee lasten kanssa hyvin yksiin, niin voisi ihan vaikka kerran kuussa viikonlopuksi palkata lapsille hoitajan ja vanhemmat viikonlopuksi jonnekin (esim. mökille, kylpylään tmv.).
Yksi tuttavapariskunta on tehnyt niin, että toisen vanhemman (lapseton) sisko tulee välillä heille viikonlopuksi hoitamaan lapsia ja tuo pariskunta menee siskon asuntoon.
 
hmmmm
Ei ole kohtuutonta että haluatte edes joskus kahdenkeskistä aikaa. Minusta vanhempanne on kohtuuttomia, jos eivät edes kertaa vuoteen vuorotellen (siis niinkuin joka toinen vuosi sinun vanhemmat ja joka toinen miehen..) voi ottaa lapsia pariksi tunniksi. Huh. Isovanhemmat ei ole mitään lastenhoitolaitoksia juu, mutta luulis että jokainen oman lapsensa vuoksi voisi tuon verran "uhrautua".

Ja mä en ymmärrä niitä, jotka muka 10 vuotta elää vaan jotain lapsiperhearkea tyytyväisenä eikä muka KOSKAAN kaipaa kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia. Joopa joo ja diipa daapa, ei minusta enää ihan tervettä sellainenkaan. Kyllä omaa parisuhdetta ja kumppania nyt sen verta pitäisi arvostaa, että edes kerran vuodessa antaa toiselle sen jakamattoman huomionsa. Ei se ole lapsilta pois, päinvastoin. Tosin, tyytyväisimpiä taitaa olla ne parit jotka saa pienen parisuhdeajan pikkulapsiaikanakin n. kerran kuukaudessa. Näin olen lukenut tutkimuksia ja parisuhdeterapeuttien juttuja. Kerran vuodessa on _todella_ vähän. Ainoan poikkeuksen asiaan tekee ihan pikkuvauva-aika, siis se ensikuukausien pesiminen vauvan kanssa jne.

Ehdottomasti nyt koitatte järkätä jonkun kahdenkeskisen ajan, ennenkuin vauva syntyy! Sit vierähtää taas useampi kuukausi ettei välttämättä edes pääse vaikka haluaisi. Rohkeasti kysymään niiltä kaveriperheiltä ( ja tarjoatte sitten vastapalvelusta tietysti, eli voisitte joskus hetken vahtia heidän lapsiaan vastapalvelukseksi). Tai sitten palkkaatte jonkun hoitajan, ensin vaan pariksi tunniksi ja jos se menee hyvin niin voi miettiä jopa sitä hääyötäkin, koska tietenkään ihan uppovierasta ihmistä kukaan ei lapsiaan halua niin moneksi tunniksi hoitamaan. Mutta voitte yllättyä iloisesti, jos löydätte mukavan hoitajan. tsemppiä!
 
"..."
Alkuperäinen kirjoittaja ei heru myötätuntoa;30388787:
Tunnustan etten ollenkaan ymmärrä näitä "oikeasti kahdenkeskistä aikaa"- haluavia ihmisiä. Minun mielestäni kun on perhe yhdessä päätetty perustaa niin sitten elämä on perhe-elämää eikä mitään "oikeasti kahdenkeskisen ajan"-perään haikailua.

Ja kyllä, meillä on lapsia ; ) eikä ole tullut mieleenkään että heidät pitäisi lempata jotenkin ulos elämästä jotta mies ja minä saisimme olla kahdestaan.
Pakko myöntää, mutta en ymmärrä minäkään. Tosin meillä on vain kaksi lasta, ja ennen niitäkin mietittiin tarkkaan, halutaanko muuttaa elämämme lapsiperheeksi vai ei. Samoin olimme olleet 10 vuotta yhdessä, ennen kun teimme lapsia, joten olemme kyllä kerenneet olla kaksistaankin ihan tarpeeksi. Pikkulapsiaika kestää niin vähän aikaa, että ei mikään suhde siihen kaadu, että se vietetään lasten ehdoilla.

... paitsi tietysti, jos niitä lapsia tekee isomman määrän. Jos tekee neljä lasta, luulisi nyt miettineen asian etukäteen, mitä se lapsimäärä oikeasti käytännössä tarkoittaa. Luulisi jokaisen tajuavan, ettei kukaan halua ottaa neljää lasta hoidettavakseen, kolmekin on jo liikaa, etenkin jos on omia lapsia.
 
[QUOTE="...";30388988]Pakko myöntää, mutta en ymmärrä minäkään. Tosin meillä on vain kaksi lasta, ja ennen niitäkin mietittiin tarkkaan, halutaanko muuttaa elämämme lapsiperheeksi vai ei. Samoin olimme olleet 10 vuotta yhdessä, ennen kun teimme lapsia, joten olemme kyllä kerenneet olla kaksistaankin ihan tarpeeksi. Pikkulapsiaika kestää niin vähän aikaa, että ei mikään suhde siihen kaadu, että se vietetään lasten ehdoilla.

... paitsi tietysti, jos niitä lapsia tekee isomman määrän. Jos tekee neljä lasta, luulisi nyt miettineen asian etukäteen, mitä se lapsimäärä oikeasti käytännössä tarkoittaa. Luulisi jokaisen tajuavan, ettei kukaan halua ottaa neljää lasta hoidettavakseen, kolmekin on jo liikaa, etenkin jos on omia lapsia.[/QUOTE]

Mä taas en yleensäkään elämässä uppoudu vain yhteen asiaan, vaan elämääni kuuluu monia asioita, joista lapsi tietysti yhtenä tärkeänä - kuten myös parisuhteessa olijoilla parisuhteen luulisi kuuluvan. Ja esimerkiksi ystävien.

Toki, jos joku haluaa ja nauttii yhdelle asialle totaaliomistautumisesta, eikä esimerkiksi halua viettää vuosiin kahdenkeskisiä iltoja, retkiä ym. tai esimerkiksi ystävien keskeisiä illanviettoja, niin mikäs siinä.
Mutta en näe mitään paheksuttavaa siinä, että joku haluaa lasten jälkeenkin elää monipuolista elämää ja viettää välillä aikuisten keskistä (tai itsensä kanssa yksikseen) aikaa.
 
"jaa-a"
Hm, ymmärrän tavallaan kaipuusi kahden keskiseen aikaan, etkä ole minusta pyytämässä kohtuuttomia. Ehkä teidän kannattaisi nyt palkata se hoitaja, esim yhdeksi illaksi ja mennä syömään/elokuviin tai mitä ikinä keksittekään.
Toisaalta, kehottaisin miettimään nyt lasten määrää. Jos nykyinen tilanne ahdistaa jo noin kovasti, toivottavasti ette ole enää tekemässä lapsia.
 
Täysin lapsille omistautuminen ei palvele lapsenkaan tarpeita.

Lapselle on aina parempi, mitä laajempi verkosto läheisiä hänen ympärillään on.
On hienoa, jos lapsi saa kasvaa osana yhteisöä (suku, ystävät, naapurusto jne.), eikä vain yhden tai kahden aikuisen kanssa, tyydyttäen heidän tarpeitaan ja toisaalta noiden yhden tai kahden aikuisen omistautuessa täysin lapselle.
 
"Mymy"
[QUOTE="jaa-a";30389045]Hm, ymmärrän tavallaan kaipuusi kahden keskiseen aikaan, etkä ole minusta pyytämässä kohtuuttomia. Ehkä teidän kannattaisi nyt palkata se hoitaja, esim yhdeksi illaksi ja mennä syömään/elokuviin tai mitä ikinä keksittekään.
Toisaalta, kehottaisin miettimään nyt lasten määrää. Jos nykyinen tilanne ahdistaa jo noin kovasti, toivottavasti ette ole enää tekemässä lapsia.[/QUOTE]

Sanoisitko samaa yhden lapsen vanhemmallekin, joka purkaa väsymystään? Että toivottavasti vain ette harkitse enempää, kun se on noin raskasta? Hohhoi, minusta ihminen on sosiaalinen laumaeläin ja on ihan tervettä ja normaalia (ainakin meillä päin), ettei vanhemmat aina vaan jaksa ja jaksa. Joskus väsyttää ja sillon ystävät ja lähisukulaiset auttaa. Joskus palkataan joku avuksi. Ei siinä aleta mitään syytellä, että "kun nyt teillä on liikaa lapsia ja olis kannattanu vähän miettiä".

Jos ihmiselle olis luonnosempaa elää pienessä yksiköss, ei me oltas näin lisääntymiskykysiä. Ja ihan höpöhöpöä väittää, että ennenvanhaan joo niitä lapsia synty mutta kuolikin niin paljon, että käytännössä jäi jäljelle vaan se kaks kolme. Jos niin olis ollut, ei koskaan oltas onnistuttu kansottamaan koko maapalloa vaan oltas kuoltu sukupuuttoon jo miljoonia vuosia sitten. Väkimäärä olis pienentynyt jatkuvasti. Nyt se tekee sitä vain siellä, missä eletään nykyaikaisesti miettien, ettei vaan tekis liikaa lapsia ja väsyis sitten.

Tietysti se on joittenkin mielestä hyvä asia.

Mä RAGEEEN!!! Arrr... :D
 
[QUOTE="...";30388988]Pakko myöntää, mutta en ymmärrä minäkään. Tosin meillä on vain kaksi lasta, ja ennen niitäkin mietittiin tarkkaan, halutaanko muuttaa elämämme lapsiperheeksi vai ei. Samoin olimme olleet 10 vuotta yhdessä, ennen kun teimme lapsia, joten olemme kyllä kerenneet olla kaksistaankin ihan tarpeeksi. Pikkulapsiaika kestää niin vähän aikaa, että ei mikään suhde siihen kaadu, että se vietetään lasten ehdoilla.

... paitsi tietysti, jos niitä lapsia tekee isomman määrän. Jos tekee neljä lasta, luulisi nyt miettineen asian etukäteen, mitä se lapsimäärä oikeasti käytännössä tarkoittaa. Luulisi jokaisen tajuavan, ettei kukaan halua ottaa neljää lasta hoidettavakseen, kolmekin on jo liikaa, etenkin jos on omia lapsia.[/QUOTE]

Itse en koe että olisi liikaa, nytkin on tulossa entisen naapurin 3v, 1v ja 1kk muutamaksi tunniksi hoitoon ja leikkimään. Annan yh-äidin käyttää rauhassa pienimmät neuvolassa ja sitten pääsee parturiin. Omia lapsia on 3v ja 2v lisänä.

Tämäkin vain auttamisen halusta, itse arvostan sitä kun saadaan omia aina hoitoon mummoloihin ja tädin luo, tällä äidillä ei ole paljoa apuja ympärillä ja mutkien kautta ollaan vähintään tiedetty toisemme pidemmältä ajalta :)
 

Yhteistyössä