Ahdistaa, ei koskaan kaksin miehen kanssa.

Ihmeelliset isovanhemmat.

Minusta tuntuu, että nämä "me ei ikinä edes haluta olla kahdestaan, kyllä lasten pitää saada aina olla mukana" -tyypit on niitä, joilla kuitenkin on mahdollisuus olla edes joskus kahdestaan.

Ei mekään miehen kanssa kovin paljon kahdestaan menemään päästä, eikä sitä kovin paljon tarvitakaan, mutta olisi aika kohtuutonta, että 10-15 vuoteen ei pääsisi ikinä yhdessä leffaan tai ravintolaan syömään. Mutta kai sitä jotkut sitten noin toimii ja kruunuaan sillä kiillottaa.

Nyt on jo ahdistus ja masennus ja voimat loppu kun joudutte olemaan omien lastenne kanssa koko ajan? Ja päätitte vääntää vielä neljännen lapsen? Ehkä viides sitten ratkaisisi tilanteen? Tai kuudes?

Tyypillistä nykynaisen elämää ja nillitystä. Tyypillistä kaksplussaa. Ensin hormonien sokaisemana imuroidaan spermaa ahnaaseen römpsään oikein urakalla ja lapsia putkahtelee ulos jatkuvalla syötöllä ja pesänrakennusvietti jyllää vahvempana kuin mikään osa terveestä järjestäu . Sitten rääytään anonyymillä nettipalstalla kuinka kurjaa ja vaikeaa elämä on.

Ehkä ero olisi ratkaisu? Ja sitten muutama uusi lapsi muiden miesten kanssa?


Hohhoijaa.

Suomesta löytyy onneksi vielä lukuisia aikuisia miehiä ja naisia jotka kovasti haluaisivat oman perheen jonka kanssa viettää aikaa 24/7. Sijaisperhe/huostaanotto/adoptioon luovutus, kaikki ovat vaihtoehtoja niille jotka eivät omien lastensa kanssa kykene elämäänsä sataprosenttisesti viettämään. TAATUSTI löytyy vielä niitä, jotka ymmärtävät mitä elämä lasten kanssa on ja mitä se pitää sisällään ja mistä joutuu luopumaan kun lapsia päättää hankkia. Näin ainakin uskon vaikka se usko pikku hiljaa rapisee pois kun tätä palstaa lukee.

Omaa aikaa. Bullshit. Näitä asioita kannattaisi ajatella ennen kuin niitä lapsia tekee. ENNEN. Ei JÄLKEEN.

Täällä sillai kohtalotoveri, että ollaan miehen kanssa oltu yhtään missään kahden viimeksi tuota nuorimmaista synnyttämässä. Kätilö kävi hakemassa mulle jugurtin ennen ponnistusvaihetta, siinä oltiin miehen kanssa varmaan minuutti, minä roikuin sen riveleissä ja huusin Nuorin on nyt 1v4kk.

Meillä ei ole oikeastaan ollut mahdollisuutta edes saunoa kaksin tms johtuen erinäisistä uniongelmista sekä mun sairastelusta. Kyllä olis tilausta edes pikaiselle mäkkärireissulle. Mut ollaan nyt tehty töitä sen eteen, että keväällä päästäis kaksin muutamaksi tunniksi kahdestaan.

[QUOTE="huoh";30389267]Suomesta löytyy onneksi vielä lukuisia aikuisia miehiä ja naisia jotka kovasti haluaisivat oman perheen jonka kanssa viettää aikaa 24/7. Sijaisperhe/huostaanotto/adoptioon luovutus, kaikki ovat vaihtoehtoja niille jotka eivät omien lastensa kanssa kykene elämäänsä sataprosenttisesti viettämään. TAATUSTI löytyy vielä niitä, jotka ymmärtävät mitä elämä lasten kanssa on ja mitä se pitää sisällään ja mistä joutuu luopumaan kun lapsia päättää hankkia. Näin ainakin uskon vaikka se usko pikku hiljaa rapisee pois kun tätä palstaa lukee.
[/QUOTE]

V***u mitä paskaa. Aloittaja haluaa edes hetken jakaa huomionsa vain yhdelle ihmiselle ja sä tulet sössöttämään adoptiosta. Sinä olet se, joka ei ymmärrä lapsiperheen elämää jos väität, että joka sekunti pitää hymyillen uhrata lapsille ja nauttia siitä. Ei ihme jos lapset ovat sekaisin jos heidät kasvatetaan uskomaan, että vanhemmat ovat olemassa vain heidän tarpeidensa täyttämistä varten.

Hei aloittaja, älä välitä noista no-life-marttyyreista. Jokainen fiksu ihminen nauttii siitä, että voi keskustella joskus keskeytyksettä aikuisten tasoisesti. Ehkä joillekin riittää se oho-maito-kaatui-iskä-mä kaaduin-äiti-tuu-pyyhkimään -taso, mutta älä tunne huonoa omatuntoa, jos joskus kaipaat ennemmin vaikka hiljaisuutta. Ja hei, sulla on ollut vuosikaudet lapsi kyljessä kiinni, joten ihmekös tuo, jos alat kaivata omaakin tilaa. Sä olet muutakin kuin lastesi jatke, vaikka palstaräksyttäjät eivät sitä hyväksyisikään.

Ymmärrän sua ap. Meillä on 2 lasta ja isovanhemmat eivät ole hoitoapuna. Toiset jo vanhoja ja mun vanhemmat ei vaan halua (kaikenlaisia tekosyitä aina enkä enää edes kysy kun ei ole koskaan onnistunut puheista huolimatta).
Nyt ollaan löydetty yksi kiva tyttö joka suostuu lapsenvahdiksi. Kerran ollaan vasta oltu, toinen kerta joulukuussa tiedossa. Toki pitää vähän aikataulua ehkä enemmän miettiä kun "vieraan" kanssa on maksu tarkempi (toki isovanhemmillekin korvattaisiin mutta tuskin tuntitaksaa ottaisivat - tai no, isäni ehkä niinkin) mutta on kyllä ihanaa kun saa rauhassa olla hetken!
Ehdotan siis että avaatte suunne ja kysytte jos joku tuttu tietäisi sopivan lapsenvahdin. Teillä on aika monta lasta, joten ehkä vähän kokeneempi jo kannattaa pyytää mutta käykää ekalla kerralla vaikka pari tuntia jossain ja jos sujuu hyvin niin pyytäkää sitten hääyön ajaksi hoitamaan lapsia. Joku voi varmasti viedä lapset hääpaikalta teille ja hoitaja sitten hoitaa iltatoimet ja yön.

Mä tiedän ja hyväksyn ettei isovanhemmilla ole lapsenhoitovelvoitetta mutta olis se silti kiva jos edes joskus haluaisivat tai tarjoutuisivat. Mutta koska me ei päästä minnekään jos sitä päivää odotetaan, suosittelen teitäkin palkkaamaan hoitajan!

Täällä on yksi anonyymi harmailija, joka ihan vaikka ruokapalkalla voisi ottaa jonkun tuollaisen katraan hoitoonsa pari iltaa viikossa. Olen yksinäinen sinkku ja olisi ihan omankin hyvinvoinnin kannalta mukavaa saada vähän vaihtelua arkeen ja sosiaalisia suhteita, kun keksisi niiden lasten kanssa jotain tekemistä. Plus sitten tietysti se, että olisi lasten vanhemmille isoksi hyödyksi.

Mutta toki tiedän, ettei tämä ole mahdollista. En tunne yhtään perhettä jolla olisi tällaista tarvetta, ja kukapa sitä jonkun uppo-oudon kanssa tuollaisesta sopisi.

Alkuperäinen kirjoittaja Ciervo: Näytä alkuperäinen viesti

Jaa. Mun kokemuksen mukaan tää lapsille 100% omistautuminen on aika uusi ilmiö, parjaamiesi "nykyäitien" tuotos.

Click to expand...

Kyllä. Lapset pyörittää koko perheen elämää, ei todellakaan hyvä. Se on ihan eri asia kuin lasten tarpeiden huomioon ottaminen.

Jos aikuisilla ei ole parisuhdetta koska lasten kanssa täytyy olla vuosikausia 24/7 niin se on lopun alkua eikä ole lastenkaan etu. Lapsethan pyörittää silloin aikuisia ja koko perhettä 6-0. Pienet kuninkaat määrittävät koko perheen arjen. Tilapäisesti on normaali elämänvaihe etenkin kun lapset on pieniä mutta pysyvänä tapana, lasten kasvaessa, varma tie eroon. Kun lapset kasvaa ja viihtyy kodin ulkopuolelle, jäljelle ei jää yhtään mitään.

Jos isovanhemmista ei ole apua, verkostot täytyy rakentaa muutoin. Tutustua ihmisiin tai palkata apua, tarjota vastavuoroista apua. Näin meillä onnistunut. Eihän hetkiä tiheästi ole, mutta on kuitenkin.

Alkuperäinen kirjoittaja Ciervo: Näytä alkuperäinen viesti

Jotkut tässäkin ketjussa kirjoittavat siitä, kuinka ovat jo "eläneet lapsivapaata" elämää ja nyt on aikaa omistautua lapsille.

Mä en koe juuri koskaan erityistä halua päästä hetkeksi eroon lapsesta, mutta käyn silti ilman häntä välillä jossain, tai joskus olen vaan kotona niin, että lapsi on muualla.
Minusta ihan normaalia elämää.

Click to expand...

Juuri näin. Itse tykkään olla kotona yksin tai miehen kanssa, koska silloin voin huudattaa musiikkia nupit kaakossa. Ei paljoa lohduta, että ennen lapsia saatoin tehdä niin joka ilta, koska tuppaan elää elämääni nykyhetkessä. Välillä tekee hyvää olla ihan vaan omien ajatustensakin kanssa, kannattaa uhautujamammojenkin joskus kokeilla

Alkuperäinen kirjoittaja omg!: Näytä alkuperäinen viesti

Juuri näin. Itse tykkään olla kotona yksin tai miehen kanssa, koska silloin voin huudattaa musiikkia nupit kaakossa. Ei paljoa lohduta, että ennen lapsia saatoin tehdä niin joka ilta, koska tuppaan elää elämääni nykyhetkessä. Välillä tekee hyvää olla ihan vaan omien ajatustensakin kanssa, kannattaa uhautujamammojenkin joskus kokeilla

Click to expand...

Mäkin tykkäisin olla kotona kahdestaan miehen kanssa mut se ei onnistu, koska palkattu lapsenvahti tulee meille, joten me mennään ulos. Ja jos lapsenvahdille maksaa kuitenkin tietyn summan per tunti, tulee ohjelmaa mietittyä enemmän eikä mennä vaan huonekaluostoksille Ikeaan tai ostamaan maitoa Siwasta.
Voi miten ihanaa oiskin jos isovanhemmat joskus pyytäis/ottais lapset hoitoon niin vois pitää vaikka tuparit kotona. Tai siivota rauhassa. Tai kuunnella musiikkia.

Mä luulen, että ne perheelliset joiden sukulaiset auttaa lastenhoidossa ei ymmärrä ap:n tilannetta. On ihan eri asia puhua siitä onko käynyt esim. viikon lomalla puolisonsa kanssa lasten syntymän jälkeen kuin se, onko kertaakaan päässyt minnekään kahdestaan. Edes synnärille.

Mä olen täysin järkyttynyt näistä vastauksista! Ei ihme, että voidaan huonosti jos vanhemmuus tarkoittaa sitä, ettei ikinä käydä missään miehen kanssa kahdestaan. Toki vauva-ajat on erikseen, mutta leikkii -ikäiset voi kyllä joskus jättää hoitoon. Meillä kaksi lasta, jotka tälle vuodelle olleet 4yötä mummolassa. On käyty hotellissa, mökillä, keikalla ja oltu yks yö ihan kotona kaksin. Silti en koe tarvetta antaa lapsia adoptioon. Ymmärrän, että sua ap ahdistaa. Koittakaa löytää saman henkinen yatäväperhe ja teette joka toinen kuukausi vaihtarit muutamaksi tunniksi tai yön yli. Parisuhde on tärkeä eikä sitä pidä lyödä laimin.

Alkuperäinen kirjoittaja Happygirl-91: Näytä alkuperäinen viesti

Uskomatonta, että tälläisia vanhempia on näinkin paljon. Eivät halua hoitaa omia lapsenlapsiaan ja auttaa lapsiaan. Oltiin taannoin Turkissa ja meidän hotellissa oli paljon suomalaisia eläkeläisiä.:heart: He oikein kilpaa kehui lapsenlapsiaan, näytti kuvia ja kertoi mitä ovat ostaneet tuliaisiksi. Kun oltiin hotellin pubissa viettämässä iltaa niin kun sanoin yhdelle mummolle että te ootte tosi hyvä isovanhempia niin hän sanoi vaatimattomasti, että kyllä me aina hoidetaan heitä kun vanhemmat pyytää. Lähtöpäivänä he halasi ja toisteli että ihana tyttö oot ja jäi katsomaan kun lähdin bussiin. Tämä vähän sivusi aihetta, mutta jotenkin tuo reissu kirkasti itselleni sen miten toiset on luotuja siihen mummon ja papan rooliin.. Eivät varmasti telkkariohjelmien tai minkään takia jätä näkemättä lapsenlapsiaan! Sieltäkin soittelivat heille.

Click to expand...

Siis mitä helvettiä? Miten tämä nyt liittyy tähän asiaan?

Oliko tässä pointtina se, että te olitte Turkissa vai mikä? Näin järkyttävää ja täysin merkityksetöntä sontaa voi lähteä vain naisen näpeistä.

Alkuperäinen kirjoittaja Happygirl-91: Näytä alkuperäinen viesti

Uskomatonta, että tälläisia vanhempia on näinkin paljon. Eivät halua hoitaa omia lapsenlapsiaan ja auttaa lapsiaan. Oltiin taannoin Turkissa ja meidän hotellissa oli paljon suomalaisia eläkeläisiä.:heart: He oikein kilpaa kehui lapsenlapsiaan, näytti kuvia ja kertoi mitä ovat ostaneet tuliaisiksi. Kun oltiin hotellin pubissa viettämässä iltaa niin kun sanoin yhdelle mummolle että te ootte tosi hyvä isovanhempia niin hän sanoi vaatimattomasti, että kyllä me aina hoidetaan heitä kun vanhemmat pyytää. Lähtöpäivänä he halasi ja toisteli että ihana tyttö oot ja jäi katsomaan kun lähdin bussiin. Tämä vähän sivusi aihetta, mutta jotenkin tuo reissu kirkasti itselleni sen miten toiset on luotuja siihen mummon ja papan rooliin.. Eivät varmasti telkkariohjelmien tai minkään takia jätä näkemättä lapsenlapsiaan! Sieltäkin soittelivat heille.

Click to expand...

Eläkeläiset kaljoittelevat jollain junttimatkatoimiston seiväsmatkalla Turkissa pubissa eivätkä ole hoitamassa lastenlapsiaan? Ja ovat tämän neropatin mielestä luotuja mummon ja papan rooliin niin että pitää oikein tässä erikseen ylistää?

Mikä perkeleen logiikka tässä on? Sattuu päähän tällaiset sekopäisyydet.

Alkuperäinen kirjoittaja Happygirl-91: Näytä alkuperäinen viesti

Ymmärtääkseni aapeen ongelma oli lastenhoitajien ja oman ajan puute, vaikka niin omat kuin miehenkin vanhemmat ovat elossa. Ihmettelen, että tuollaisia ihmisiä suoraan sanoen on olemassa.

Click to expand...

Näkeehän täällä paljon sellaistakin juttua, ettei haluta olla missään tekemisissä isovanhempien (yleensä anopin) kanssa. Monet haluaa elää jossain ihme kuplassa. Mä luulen, että nämä ap:n haukkujat on just näitä, jotka eristäytyvät muusta maailmasta siihen omaan Perhe Oy:öönsä. Siinä tekee lapsille karhunpalveluksen.

Palkkaatte hoitajan ja lakkaatte valittamasta. Lapset on tehty, kestäkää ne. Kyllä täällä on jos kelläkin rankkaa mutta enpä viitsi valittaa. Ennen lapsen tekoa on mietitty kestetäänkö se, ettei lapset pääse muualle hoitoon välttämättä kuin kerta vuoteen, ja ymmärrän, sinua vituttaa, mutta koita jaksaa. Hetken ne on vain pieniä.

Alkuperäinen kirjoittaja ei heru myötätuntoa;30388787:

Tunnustan etten ollenkaan ymmärrä näitä "oikeasti kahdenkeskistä aikaa"- haluavia ihmisiä. Minun mielestäni kun on perhe yhdessä päätetty perustaa niin sitten elämä on perhe-elämää eikä mitään "oikeasti kahdenkeskisen ajan"-perään haikailua.

Ja kyllä, meillä on lapsia ; ) eikä ole tullut mieleenkään että heidät pitäisi lempata jotenkin ulos elämästä jotta mies ja minä saisimme olla kahdestaan.

Click to expand...

Joo ja sun miehes on varmaan ihan samaa mieltä asiasta? tämmöiset naiset on just yleensä niitä joita petetään. Kun elää baan ja ainoastaan lapsilleen, siinä unohtuu sitten se oma mies. Ja kyllä, puhun kokemuksesta.

Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi: Näytä alkuperäinen viesti

Olen joskus ennenkin sanonut, että jos joku pyytäisi meitä hoitamaan lapsiaan että saisi puolison kanssa kahdenkeskistä aikaa niin ottaisin tänne vaikka lauman niitä lapsia. Se on vain yksi ilta, yö ja päivä. Ei tulisi mieleenkään sanoa että no yhden voin ottaa. Tuntuisi jotenkin kamalan tylyltä.

Click to expand...

Minä en tiedä, uskaltaisinko ottaa montaa pientä lasta. Vastuu toisten lapsista on raskas ja kun on tottunut hoitamaan vaan yhtä lasta, en tiedä miten selviäisin monen kanssa. Isompia tietysti menisi useampi, mutta sellaisia jatkuvasti vahdittavia eli suurinpiirtein alle 3-vuotiaita en uskaltaisi ottaa vastuulleni kuin yhden. Alle kouluikäisiä en niitäkään rajattomasti, vaan max 2-3. En minä uskaltanut edes lapsen ensimmäisillä pari tuntia kestäneillä kaverisynttäreillä ottaa yksin vastuuta isosta laumasta alle kouluikäisiä, vaan palkkasin valvojan. Ja silti hirvitti!

Ei ole mistään mukavuudenhalusta kyse, ja sitä paitsi jo yksi vaippaikäinen hoitolapsi vie kyllä oman ajan. Mutta että resurssini riittäisivät useammasta vaippaikäisestä huolehtimiseen tai monen muun pienen lapsen vahtimiseen vauvan/taaperon ohella, en vaan luottaisi siihen ja uskaltaisi ottaa vastuuta. Kyllä minusta tätä pitää ymmärtää eikä syyttää laiskoiksi niitä, jotka eivät uskalla ottaa montaa vierasta pientä lastaa hoidettavaksi.