Suhde ilman rakkautta

  • Viestiketjun aloittaja nolove
  • Ensimmäinen viesti
nolove
Olen seurustellut oikein mukavan ja turvallisen miehen kanssa pian jo vuoden. Välillä olen katkolle suhteen laittanut, syynä tähän lähinnä se,etten niin tunne vetoa ja rakkauden paloa miestä kohtaan. Mutta nyt ollaan oltu yhdessä jo muutamia kuukausia putkeen ja arki rullaa oikein mukavasti. Mies auttaa paljon kotitöissä, käy kaupassa, tekee ruokaa yms. Lapsia minulla on vielä kotona asumassa, yksi vielä päiväkoti-ikäinenkin joten tämä arjen apu on kyllä enempikin ku tervetullutta!

Nyt on puhuttu yhteenmuuttamisestakin, itseä tämä mietietyttää koska siihen minun puolelta vaikuttais vain taloudellisen tilanteen paraneminen sekä tämä arjen tuoma helpotus. Mutta kun tuota tunnetta suurta ei vaan ole minun puolelta vieläkään syttynyt (olen mielestäni sille aikaa antanut ja mahdollisuuksia).

Kannattaako lyödä jarrut pohjaan vai antaa mennä ja nauttia siitä kun on rahaa enempi ja arki helpompaa?
 
nolove
tarkennetaan vielä: miehen puolelta rakkautta kyllä löytyy ja hän tietää kyllä minun tunteni mitä ne ovat. Toki välitän hänestä todella paljon ja arvostan kaikkea sitä mitä hän on perheemme eteen tehnyt.
 
natusan
Mä nyt ehkä miettisin, että pystyisinkö olemaan ja elämään 24/7 tyypin kanssa, joka on ihan ok, muttei mitään sen kummempaa? En usko omalla kohdallani olevan vaihtoehtona sellainen, että ikäänkuin "kotihengettärenä" pitäisin tyyppiä, josta en vain millään oikein "innostu". Nuorempana yritin pariinkin otteeseen vain tykätä henkilöstä, joka oli tosi kiva ja ois tehnyt vuokseni aivan kaiken ja vielä enemmänkin, mutta kun ei vain tuntunut oikein missään miltään, niin en pystynyt. Oisin voinut toki hyväksi käyttää heidän miellyttämisen haluaan ja rakastumistaan, mutta ei musta vain ole sellaiseen.. Ja vaikka olisi rahaa ja mammonaa tarjolla tuossa tilanteessa, niin ennemmin valitisisin köyhän ja rakkaan. Toki sitten, jos on aatellut vain "himmailla ja olla kotosalla" sen hemmon kanssa, eikä kaipaa mitään suuria tunteita ja intohimon hetkiä, ja on muuten suurinpiirtein tyytyväinen eloonsa, niin ei kai sen niin väliä? Henk.koht. tukehtuisin ja musta tulis ikävä ihminen.
 
nolove
Mä todellakin haluaisin sitä suurta tunteen paloa, rakastua täyttä pahkaa,tuntea intohimoa... jotenkin olen vain alistunut siihen,etten tule enää sellaista tässä elämässä kokemaan :(
Mutta oisko sekin sit parempi,että on tyystin ilman parisuhdetta sitten?? Tuo tukehtuminen ja ikävä ihminen, niitä piirteitä olen muuten jo huomannutkin itsessäni. Kiitos siis Natusan sinulle ajatuksistasi :)
 
natusan
Mä todellakin haluaisin sitä suurta tunteen paloa, rakastua täyttä pahkaa,tuntea intohimoa... jotenkin olen vain alistunut siihen,etten tule enää sellaista tässä elämässä kokemaan :(
Mutta oisko sekin sit parempi,että on tyystin ilman parisuhdetta sitten?? Tuo tukehtuminen ja ikävä ihminen, niitä piirteitä olen muuten jo huomannutkin itsessäni. Kiitos siis Natusan sinulle ajatuksistasi :)
Ole hyvä vain! Ainahan voi pelätä ettei saa enää kokea sellasta rakastumisen tunnetta ja perhosia vatsassa ja odottamisen punaa poskipäillä, mutta koskaan ei voi tietää, josko se semmoinen vielä jossakin on tulossa vastaan!Mulla vain silloin nuorena oli ongelmana se mun "omatunto", kun ajattelin, että on väärin sitä "kaveria" kohtaan, olla sellaisen ihmisen kanssa, joka antaa kaikkensa mun eteen, ja musta ei vain tunnu juurikaan miltään.. Että tavallaan vie siltä toiseltakin mahdollisuuden intohimoon ja rakkaussuhteeseen, jos ymmärrät, mitä ajan takaa?
 
nolove
Natusan, ymmärrän pointtisi. Tässä meidän kuviossa on ihmeellistä se,että mies ois valmis vaikka ja mihin vaikkakin tietää,etten häntä juurikaan rakasta. Olen kerran käynyt pettämässäkin (tyhmää, tiedän), mutta antoi tämänkin anteeksi ja ois valmis yhteiseen tulevaisuuteen...
 
Mä en ikinä muuttaasi yhteen miehen kans jota en rakasta. Jos vuodenkaa päästä ei oo mitää suurta tunnetta, niin kyllä lopettaasin seurustelun. Ei siinä riitä se, että arki on helpompaa ja rahaa on enemmän.
 
natusan
Natusan, ymmärrän pointtisi. Tässä meidän kuviossa on ihmeellistä se,että mies ois valmis vaikka ja mihin vaikkakin tietää,etten häntä juurikaan rakasta. Olen kerran käynyt pettämässäkin (tyhmää, tiedän), mutta antoi tämänkin anteeksi ja ois valmis yhteiseen tulevaisuuteen...
No nyt ei auta muu, kuin kuunnella sydäntäsi, vaihtoehtoisesti omatuntokin käy.. Tota mä juurikin tarkoitin, että toinen tekee mitä vain sun hyväksi ja hyväksyy kaikki, mitä sä teet, vaikka sattuukin, niin onko se parisuhteen perusta tai parisuhteen arvoinen juttu? Mä itse kokisin olevani joko hyväksikäyttäjä, tai jonkin tason petturi (antaisin ymmärtää, mutten ymmärtäisi antaa).. Mutta jos susta tuntuu, että pystyt siihen, niin tee se, ja elä siinä "suhteessa", mutta älä loukkaa/petä sitä toista osapuolta! Yksinkin olisi varmaan tosi köntsä olla, kaksin kivempi, mutta sä itse elät päätöksesi kanssa, joten mieti tarkkaan ja toivottavasti tulet onnelliseksi siinä suhteessa.. Kaikkea hyvää!
 
nolove
Ilmoitin miehelle, etten halua hötkyillä ja olla muuttamassa yhteen. Ja syynkin mainitsin, tosin tietääkin sen.... on tää vaikeaa. Ja nyt hän on mulle vihainen, mutta mikäs teet jos ei tunne toista kohtaan niin isosti nii ei sit tunne!
 
"Essi"
Niin ajattele sitä tilannetta että menisit hänen kanssa yhteen ja jonkun ajankuluttua sun elämään käveliskin se The Truelove? Mitäs siihen omatunto/sydän sanois....
Mutta siis, millasia ne sun edelliset rakkaudet olleet, kun ilmeiseti joku on ollut kun on lapsiakin. Rakastutko renttuihin ja nyt olisi tarjolla kunnollinen ihminen joka ei sytytä?
 
"usko"
Voi olla että kannattaisi lopettaa, mutta joskus on niinkin että toisen rakkaus voi kantaa koko suhteen. Tosin jotta se onnistusi pidemmän päälle, toisenkin pitää olla uskollinen ja kohdella kumppaniaan hyvin, vaikka ei rakastaisikaan.
 
nolove
Illalla keskustelin miehen kanssa vielä puhelimessa, en pyörtänyt päätöstäni vaikka hän soimasi,ettei jaksa tätä "matkalaukku"-elämää. Tehkööt hän päätöksensä sitten siitä,että haluaako jatkaa näin. Ihan siedettävää elämää tämäkin on vaikken sitä suurta rakkautta tunnekkaan, mutta tosiaan en ole valmis yhteenmuuttamaan. Eipä sille" The truelovelle" siten olis mitään saumaa jos sellainen ois joskus tullakseen. Ja ennenkaikkea ajatus siitä,että oltais vapaa-aikamme aina yhdessä, ahdistaa.

Lasteni isä ei ollut renttu, katsoisin,että en ole taipuvainen rakastumaan renttuihin. Lasten isää kyllä rakastin, mutta siihen tuli niin paljon muita ongelmia.
 
nolove
Asiankannattajalle vielä, että mies on ihan täysin vapaa tekemään omat liikkunsa, en tule estämään mikäli hän haluaa lähteä tästä suhteesta. Hän pohtikin,että onko tässä mitään järkeä kun ei eteenpäin päästä... noh, josko hän ois nukkunut yönsä yli ja katsoo mitä haluaa tehdä. Mulle ihan sama.
 
"Marika"
Minä olen ollut rakkaudettomassa avioliitossa jo 8 vuotta. Mies rakastaa, minä en ja mies tietää sen. Minulle rakkautta tärkeämpää onkin turvallisuus, keskinäinen kunnioitus, toisen arvostaminen ja molemminpuolinen tarpeiden täyttäminen.
 
nolove
Eli yksi "kohtalon toveri" löytyis. Tosin molemminpuolinen tarpeiden täyttäminen meidän tapauksessa jää niihin tilanteisiin ku minä oikein olen jo puutteessa. Mies kärvistelee usein puutteessa, mutta hän ku ei niin mua sytytä niin eipä se sit nappaa...
 
Natusan, ymmärrän pointtisi. Tässä meidän kuviossa on ihmeellistä se,että mies ois valmis vaikka ja mihin vaikkakin tietää,etten häntä juurikaan rakasta. Olen kerran käynyt pettämässäkin (tyhmää, tiedän), mutta antoi tämänkin anteeksi ja ois valmis yhteiseen tulevaisuuteen...
Sä kohtelet toista ihmistä aika huonosti.
Mun mielestä vähän julmaa. Toinen seuraa kuin koiranpentu ja sä pidät sitä siinä läähättämässä, kunnes löydät jotain parempaa.
Onkohan toi ketään kohtaan reilua?
 
Asiankannattajalle vielä, että mies on ihan täysin vapaa tekemään omat liikkunsa, en tule estämään mikäli hän haluaa lähteä tästä suhteesta. Hän pohtikin,että onko tässä mitään järkeä kun ei eteenpäin päästä... noh, josko hän ois nukkunut yönsä yli ja katsoo mitä haluaa tehdä. Mulle ihan sama.
Ihan sama?
Tosi kiva, että sä olet vuoden tuhlannut toisen aikaa, sen ollessa sulle ihan sama.
 
nolove
Aivansama: On meillä ollut tässä kuluvan vuoden sisällä breikkejäkin suhteessa, mun aloitteesta. Tätä se vaan on kun ei ole niitä oikeita tunteita ja sitoutumista toista kohtaan. Mutta nämä kaikki asiat tämä toinen osapuoli kyllä tietää. Olen elämääni suhkot tyytyväinen näinkin, mutta en ala tekemään liikkuja mitkä alkaa ahdistaan, niinku tää yhteenmuuttamisen puheet sai aikaiseksi.

Onhan se ikävän kuuloista touhua, mutta jokaisen oma valinta millaisessa suhteessa on - niin myös hänen valintansa!
 
Vastaus
Mä todellakin haluaisin sitä suurta tunteen paloa, rakastua täyttä pahkaa,tuntea intohimoa... jotenkin olen vain alistunut siihen,etten tule enää sellaista tässä elämässä kokemaan :(
Mutta oisko sekin sit parempi,että on tyystin ilman parisuhdetta sitten?? Tuo tukehtuminen ja ikävä ihminen, niitä piirteitä olen muuten jo huomannutkin itsessäni. Kiitos siis Natusan sinulle ajatuksistasi :)
Tuossahan sä itse vastaat kysymykseesi:)
Ehkä on parempi ilman parisuhdetta kun tuollaisessa "hälläväliä" suhteessa....aikaa myöten satuttaa, ainakin sitä, joka rakastaa!
 
nolove
Vastaus: Olet oikeassa, mutta minusta ei ole nyt ainakaan tätä poikki viheltämään. En nyt vaan jaksa ajatusta siitä,että olisin ihan itsekseen taas lasten kanssa. Heidän isäkin kun on ulkomailla töissä nyt pidempään niin ei mulla ole edes mahdollisuutta treffeillekkään mennä.
 

Yhteistyössä