rouling
Koen usein hyökkäykseksi ja ahdistavaksi tilanteet jos näin. En tiedä miksi. Onko muilla samoja tuntemuksia?
vieras*
jos se "vahva" tarkoittaa ihmistä joka on sitä mieltä että hänellä on oikeus kertoa mielipiteensä avian kaikesta riippumatta siitä, loukkaako se jotakuta niin kyllä.
tietynlainen, tenttaava ja mielipiteitään kailottava ihmistyyppi ahdistaa.
tietynlainen, tenttaava ja mielipiteitään kailottava ihmistyyppi ahdistaa.
....
Oikeasti vahvan ja rohkean seurassa ei.
Mutta sellaisen joka luulee olevansa tai yrittää olla tuota, niin joo ahdistaa ja myös ärsyttää.
Henkisesti vanha ihminen on yleensä rauhallinen ja huokuu sitä... No rauhallisuutta ja itsevarmuutta, ja tuntuu luotettavalta ja turvalliselta. Mielelläni sellaisen seurassa olen.
Mutta sellaisen joka luulee olevansa tai yrittää olla tuota, niin joo ahdistaa ja myös ärsyttää.
Henkisesti vanha ihminen on yleensä rauhallinen ja huokuu sitä... No rauhallisuutta ja itsevarmuutta, ja tuntuu luotettavalta ja turvalliselta. Mielelläni sellaisen seurassa olen.
endis
Asian voi ajatella myös siten, että introvertit ahdistuu extroverttien läheisyydessä. Mikäli ihminen on vahva persoona, on tietysti hyvä, että sellainen ihminen osaa ottaa huomioon vähemmän vahvat ihmiset. Hyvä esimerkki "vahvaksi" ihmiseksi leimaantumisesta on asiantuntijuus: mikäli esimerkiksi päätökseen valmistelevaan kokoukseen kaikille kokoukseen osallistujille on annettu samalla tavoin tietoa, mutta vain yksi ihminen on oikeasti tietoon viitsinyt paneutua, leimautuu tällainen "muita enemmän tietävä" ihminen helposti "vahvaksi" ja jopa "jyrääjäksi".
Viihdyn vahvojen ja rohkeiden ihmisten seurassa. Niiden kanssa ei tarvitse miettiä, että meneekö ne ihan rikki, jos sanon jotain "väärää".
Itse ahdistun niiden hauraiden, hiljaisten ja vetäytyvien seurassa suuresti, koska ikinä ei tiedä, mikä taas hajottaa niiden herkän sielun ja aiheuttaa pahan mielen.
Mun nähdäkseni ihmisillä on oikeus kertoa mielipiteensä, eikä siinä ole mitään pahaa. Se on sitten ihan eri tyyppi, joka halveksuu muita, jos ne ei ole sen kanssa samaa mieltä tai on totaalisen piittamattomia muista.
Mulle on vaan tullut sellanen tunne, että nykyään on ihan liikaa niitä tyyppejä, jotka loukkaantuu syvästi, jos mä vaikka sanon tykkääväni lihasta ja syöväni sitä päivittäin. Sitten vedetään herneet nenään ja ollaan ihan syvästi pahoillaan, kun hänen näkemystään kasvisruokavaliota ei otettu huomioon.
Itse ahdistun niiden hauraiden, hiljaisten ja vetäytyvien seurassa suuresti, koska ikinä ei tiedä, mikä taas hajottaa niiden herkän sielun ja aiheuttaa pahan mielen.
Mun nähdäkseni ihmisillä on oikeus kertoa mielipiteensä, eikä siinä ole mitään pahaa. Se on sitten ihan eri tyyppi, joka halveksuu muita, jos ne ei ole sen kanssa samaa mieltä tai on totaalisen piittamattomia muista.
Mulle on vaan tullut sellanen tunne, että nykyään on ihan liikaa niitä tyyppejä, jotka loukkaantuu syvästi, jos mä vaikka sanon tykkääväni lihasta ja syöväni sitä päivittäin. Sitten vedetään herneet nenään ja ollaan ihan syvästi pahoillaan, kun hänen näkemystään kasvisruokavaliota ei otettu huomioon.
....
Lisään että omasta mielestäni tällaiset henkilöt ovat kaikkea muuta kuin vahvoja tai rohkeita. Vaikka kovasti itse haluavatkin ajatella että ovat toooosi rohkeita kun arvostelevat ja kyseenalaistavat kovaan ääneen muita.
Näitä turhia rääväsuita harvemmin (onneksi) näkee esimerkiksi korkeissa johtotehtävissä, ja johtotehtävissä olevat yleensä on niitä vahvoja ja rohkeita ihmisiä.
Onko omien mielipiteiden kertominen arvostelua ja kyseenalaistamista? Ihan siis mielenkiinnosta?
Mun mielestä kukin on vapaa kertomaan mielipiteensä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että arvostelisi tai kyseenalaistaisi vastapuolta.
Mitä tulee johtotehtävissä oleviin ihmisiin, niin ne on yllättävän usein narsisteja tai psykopaatteja. Esim. jos väestöstä 2 % on psykopaatteja, niin johtotehtävissä heitä voi olla 20 % johtajista.
En nyt muista noita tarkkoja lukuja.
yyx
Jotka arvostelevat ja sanovat mielipiteensä ajattelematta että läsnä voi olla joku jota asia koskettaa syvästi ja on varsin toista mieltä mutta ei voi tuoda tunteita julki. Ahdistus.
Mua taas ahdistaa ihmiset, jotka ei saa suutaan auki silloin kun pitäis.
Läsnä voi aina olla joku, joka vetää ties mistä hereneen nenään.
Jos aikuinen ihminen ei kykene sanomaan sanottavaansa, niin sitten on turha kitistä, miten muut ei ota huomioon.
Arkuus oikein huokuu tänne asti...
....
No siinä tilanteessa jos he tekevät sen ihmisjoukon keskellä tietäen että se satuttaa tai nolostuttaa jotain toista (yleensä sellaista hiljaista ja ujoa), niin ei se mielestäni ihan OK ole. Ja kyllä se usein menee siihen että se kuulostaa kyseenalaistamiselta tai arvostelulta, vaikka tietysti konfliktin sattuessa tällainen totuuden torvi tietysti sanoo että sehän oli vain oma mielipide, ei ollut tarkoitus arvostella
Kyllä mielipiteiden ääneen möläyttäminenkin on mielestäni vähän tökeröä, jos se kohdistuu vaikkapa toisen vaatteisiin, ulkonäköön, uskontoon jne.
vierash
Ehkä ap tarkoittaa sellaista ihmistä, joka jyrää asiat muiden mielipiteistä välittämättä. Esimerkkinä tallaisista esim. Kokoomuksen keulakuvat.
Niin... siis nuo sinun esimerkkisi eivät kerro mielipiteen kertomisesta vaan vittuilusta. Ne on mun mielestä kaksi eri asiaa.No siinä tilanteessa jos he tekevät sen ihmisjoukon keskellä tietäen että se satuttaa tai nolostuttaa jotain toista (yleensä sellaista hiljaista ja ujoa), niin ei se mielestäni ihan OK ole. Ja kyllä se usein menee siihen että se kuulostaa kyseenalaistamiselta tai arvostelulta, vaikka tietysti konfliktin sattuessa tällainen totuuden torvi tietysti sanoo että sehän oli vain oma mielipide, ei ollut tarkoitus arvostella
Kyllä mielipiteiden ääneen möläyttäminenkin on mielestäni vähän tökeröä, jos se kohdistuu vaikkapa toisen vaatteisiin, ulkonäköön, uskontoon jne.
Yleisesti muiden vaatteiden, ulkonäen tai uskonnon arvostelu tai "mielipiteensä" kertominen niistä on typerää. En edes tullut ajatelleeksi moista. Mun mielestä puhutaan ihan eri asiasta, jos mielipiteitä lauotaan vain tuottaakseen jollekkin pahaa mieltä. Se ei ole mielipiteiden kertomista vaan ilkeilyä.
Tosin mä saatan olla se tyyppi, joka voi vaikkapa sanoa, että "mä en kyllä tajua, miten kukaan voi elää kasvisruualla". Joku voi senkin ottaa loukkauksena, vaikkei se sellaiseksi ole tarkoitettu.
Sellainenhan ei ole vahva eikä rohkea.
Sitten pitäisi puhua jyräävistä ja ilkeistä ihmisistä.
Niin ahdistaa. Tulee sellainen olo että ei hemmetti, haluan pois tästä.
Niin ehkä, koita päästä tosta kokoomustraumasta.
Niinpä, oikeasti vahvan ihmisen kanssa kellä on hyvä itsetunto ja rehellinen asenne elämään, ei sellaisen kanssa ahdista. Mutta sellainen, kenen on pakko sanoa että "hemmetti miten väsyneeltä sä näytät!" tai "et sä kyllä sitä tuu saavuttamaan usko mua, et tuu! Kannattaa miettiä jotain ihan muuta kato".
Sellaiset on puistattavia. Ja jos osoitat tahattomastikin elekielellä että nyt ei toinen sanonut ihan mukavasti niin alkaa loukkaantuminen: "no mä nyt vaan sanon asiat suoraan, että kyllä se pitää kestää". Kyllä ne oikeastikin vahvat ihmiset sanovat asiansa rehellisesti, mutta ei huonolla tavalla.