Unohtaisitteko raskaustoiveet tässä tilanteessa?

  • Viestiketjun aloittaja "mei"
  • Ensimmäinen viesti
"mei"
Meillä on jo vauvaa varten kaikki hommattu, suurin osa ihan uusia joita olen hommaillut pikkuhiljaa. 2 lasta on ennestään,olemme naimisissa ja pitkä suhde takana. Vauvaa puhuttu siis ihan vakavissamme, aluksi mies oli sitä mieltä että keskityttäisi jo työelämään ja näihin lapsiin, mutta mieli muuttui.
Ja mulla on ollut järjetön vauvakuume. Keskenmeno (melko myöhäinen vieläpä) nyt takana, ja uutta raskautta saisi alkaa pian suunnitella.

Ongelmeksi muodostuukin nimenomaan se raskausaika. Normaalisti emme juurikaan riitele.
Edellisen raskauden aikana mies veti tajuttomat kilarit, ja riitelimme sen 2 päivää. Kolmantena päivänä sain keskenmenon.
Tuskinpa asioilla on yhteyttä? Mutta jostain hemmetin syystä mies ei PYYNNÖISTÄ HUOLIMATTA anna mulle yhtään armoa raskausaikana.
Edellisen raskauden aikana PYYSIN, heti alussa, että saisin olla RAUHASSA ja keskittyä siihen raskauteen. Tällä pyynnöllä tarkoitin lähinnä sitä että mies pitäisi erään sukulaisensa erossa minusta. Emme siis tule toimeen yhtään.
No näinhän ei käynyt vaan tämä sukulainen sai ihan rauhassa haukkua minut useampaan kertaan. Muuten en ole mieheltä pyydellyt yhtään mitään, vaan olen hoitanut esim.siivoukset ihan normaalisti. En siis koe pitäväni raskautta tekosyynä asioille. Tiedän vaan olevani herkkä varsinkin odotusaikana.
Ehkä olen normaalia herkempi raskausaikana, pitäisikö vaan unohtaa koko asia? ja ensinnäkin; miten kertoa miehelle? Tavallaanhan syyllistän häntä asiasta.

Muuten parisuhde on hyvä, emmekä ole eroamassa.
 
vieras .
Ainoa jota voit muuttaa, katsoo peilistä. Itse miettisin ENNEN raskautta miksi ko ihminen minua ärsyttää ja käsittelisin sen, ja sitten vasta raskaus. Erossapito on liikaa vaadittu, jos muuten tapaatte tms. Ei ole miehen tehtävä vahtia.

Tosin minua ei kyllä haukuta muutenkaan, olin sitten raskaana tai en :snotty:
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
hmm..
Oletko varma ettet nyt etsi tekosyytä jostain muusta ihmisestä? Jos todella haluatte vauvan, niin kai kestät 9kk vaikka mitä kiukuttelua vaikka herkempi (luonnollisesti) oletkin raskausaikana? On ihan ymmärrettävää että keskenmenon jälkeen ajatukset on sekaisin, eikä kai teillä mikään kiire ole, niin sinuna minä ihan rauhassa miettisin ja kuulostelisin sitä että onko kolmas lapsi todella se mitä haluan.
 
Itse en kyllä tapaa ketään, ketä en halua tavata. Mies saisi tavata sukulaistaan miten paljon haluaa, mutta ei sinun tarvitse. Keksi itsellesi muuta puuhaa, kun hän on tulossa kylään. Tervehdit ystävällisesti ja vaihdat muutaman sanan ja toteat sitten, että sulla on joogatunti/kaveritapaaminen ja lähdet nyt, "että te kaksi saatte vaihtaa rauhassa kuulumisia".
 
"hmmmmm"
Miksi tarvitset miehen pitämään sinut erillään jostain sukulaisestaan? Ja miten tämän sukulaisen tapaamiset onnistuu ilman tuota raskautta, onko hänen, sinun tai miehesi käytöksessä silloin jotain erilaista?

Mun mielestä kannattaisi selvittää tuo asia jo ilman mitään raskaussuunnitelmiakin.

Muuten voisi mieheltä kysyä mitä mieltä hän oikeasti on lapsimäärän kasvattamisesta. Voiko olla ettei hän halua enempää lapsia ja siksi ehkä oli sen edellisen raskausajan kireä ja riita-altis? Miten oli ne olemassa olevien lasten raskausajat?
 

Yhteistyössä