uusperseily on syvältä

Tekee mieli purkautua.

En kestä miehen tytärtä, komentelee, käskyttää ja juoksuttaa.
Tuo sitä, tuo tätä, ei osaa itse edes voidella leipää. Lapsi on kolmasluokkalainen.

Määräilee ja komentelee mun omia lapsia. Kiusaa 4 veetä kun aikuisten silmä välttää, jättää ulos leikeistä, alistaa leikeissä, jne. Isälleen esittää kilttiä ja tietää tasan mistä naruista vedellä, että isä heltyy. On isänsä ainoa lapsi, samoin kuin isä oman äitinsä.

Lapsi määrää mitä ruokaa syö, lapselle täytyy olla mm. omat juustot jääkaapissa, muut ei saa tulla saunaan samaan aikaan kun hän haluaa maata lauteilla ja saunoa isänsä kanssa kahdestaan. Manipuloi isäänsä 6-0, kun isänsä komentaa niin,hetken päästä asia on jo annettu periksi tai vähintäänki hyvitellään sitä että sanoi asiasta ylipäänsä.

Tyttö saa lintsata koulusta, jotta saa olla isänsä kanssa kahdestaan, valvoa yö myöhään ja kontrolloi kaikkea missä isä käy, soittelee ja viestittelee vqrmistaakseen ettei isä vain ole minun kanssani ilman häntä.

Miehen äiti on lisäksi sairaalloisen omistushaluinen pojastaan, haukkuu ja arvostelee minun kotitöiden tekemistä, lasten hoitoa, jne. Lopuksi alkoi valehtelemaan miehelle, että olen tehnyt jotain loukkaavaa hänelle, mutta ei suostu kertomaan mikä asia on. Enkä sitä itse tiedä, tietenkään, kun en ole mitään tehnyt. Miehen exän haukkunut monta kertaa, siis lapsen äidin, myös lapsen kuullen. Ihan paska nainen, huono äiti, laiska vaimo, jne. Eli aika samoja asioita kuin minustakin.

Oon aivan loppu tähän paskaan. Tunnen miehen exää kohtaan nykyään pelkästään lämpimiä, myötätuntoisia tunteita, hän on onnekseen kaukana tästä helvetistä.

Lasta ymmärrän, mutta menee silti järki. En sitä lapselle tietenkään näytä. Mies ei tunnu itse ymmärtävän, että joko hän muodostaa perheen äitinsä ja tyttärensä kanssa, tai sitten minun ja kaikkien lasten.

Asiat on vaan ajautuneet siihen pisteeseen, etten tiedä auttaako tähän mikään enää. Mies on itsekkin myöntänyt olevansa tunnevammainen, mä en siihen usko, vaan pidän sitä vastuun välttelynä. Olen sentin päässä erosta.

Kai olet puhunut miehen kanssa selvät sanat lapsensa ja äitinsä käytöksestä?

Lapsen voisi yhdessä tuumin kuvitella saavan kasvatettua olemaan ihmisiksi ja äidin kanssa ei välttämättä pakko suuremmin olla tekemisissä.

... Tai sitten vaan tosiaan jätät sen miehen.

Vuosia tuossa paskassa olleena voin vain todeta että ihanaa kun ne kolme hirviöö on yhtä lukuunottamatta täysikäisiä ja nuorinkin vuoden päästä. Saadaan viimein olla rauhassa.
Jos miehen äiti siinä vielä säätää niin voin hyvin kuvitella tuntemuksesi. Meillä ei onneksi mies ole vanhempiensa kanssa missään tekemissä.

Kuinka paljon tyttö tapaa isäänsä? Olisko vaan kova ikävä, haluaa pitää isän vähän itsellään, jos harvoin tapaa. Protestoi, jos teillä yhteisiä lapsia ja he saa aina olla omien vanhempien kanssa...ihan tuommoisia omat lapset on kommentoineet kiukutteluistaan....
Joo, ei tämä herkkua tosiaan aina ole , mut pitää vaan muistaa se, että jos lapsellisen miehen/naisen ottaa, niin ne lapset vaan kuuluu siihen pakettiin!

Mun miehellä on kans kolmasluokkalainen tyttö joka elää puolet kuusta meillä. On aika tunteetonta sorttia, alistaa meidän yhteisiä lapsia, on tympeä, jättää yhden aina leikistä pois mutta ei siedä kun muut haluaa leikkiä ilman häntä, ei osaa jakaa, valehtelee, vierittää kaiken toisen syyksi, ei pyydä anteeksi oma aloitteisesti, siivoa huoneensa meillä ollessaan kerran ja pienemmätkin auttaa enemmän kotitöissä, isänsä ei uskalla komentaa likkaa samalla tavalla kun nuorempia vaikka tekee paljon vakavempia asioita.

Itse sitten turhaudun kun vanhinta pidetään silkkihansikkain ja muut saa kuulla kunniansa pienimmästäkin. En tiedä mikä epävarmuus miehellä on mutta on se kyllä epätasa arvoista nuorempia kohtaan että isointa kohdellaan melkeimpä samanikäisenä kun heitä....isänsä ei saa otetta iän mukaisista asioista, ja sitten nuoremmat ihmettelee miksi isompi ei ole käytännössä isompi..uusperheily on perseestä

Tyttö on isällään vuoroviikoin, vähintään, yleensä lisäksi vähintään yhden yön äidin viikolla ja iltapäivisin.

Olen jutellut miehen kanssa, joko suuttuu tai kuuntelee, mutta pitää tyttöään sellaisella jalustalla, että ottaa kaiken liian itseensä. Ei siis oikein tunnu auttavan.

Miehen äiti on miehelle erittäin läheinen, soittelevat useita kertoja päivässä, äiti yökyläilee pojallaan, varsinkin miehen eron jälkeen yritti ottaa emännän paikkaa miehen kotona, vaihtoi lakanoita, jos olin ollut yötä, ym.

Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Mies viettää lapsensa kanssa paljon kahdenkeskistä aikaa. Nukkuvat vierekkäin useimmiten.

Oikeasti? Lähde.

Minäkin lähtisin sinun tilanteessasi....älä lisäänny tuon miehen kanssa.

En mäkään jäisi tuohon. Varmasti vaikeaa erota jos välittää mutta noi ongelmat on sitä luokkaa että tuskin voi korjata kun ongelma taitaa olla aika lailla miehen persoonassa (helposti manipuloitava jne.)

Mies tulee kyllä seuraavassa suhteessa törmäämään samoihin asioihin nopeasti.
Jos sua yhtään lohduttaa.

Niin, en tiedä. Elämä ilman miehen lasta paikalla on oikeasti leppoisaa ja mukavaa, seksi on tosi hyvää jne. Mutta pihauskin lapsesta tai äidistä, niin se on menoa taas. Olen alkanut tietoisesti välttelemään paikalla oloa, kun tyttö on kotona. Ahdistun jo etukäteen ennen hänen tuloaan, silti olen yrittänyt järjestää yhteistä tekemistä. Aina se päätyy tytön mökötykseen tai kiukutteluun.

Tytön ollessa miehen luona kaikki, oikeasti ihan kaikki, pyörii tytön ympärillä.

Alkuperäinen kirjoittaja puolikas äiti;30394037:

Minäkin lähtisin sinun tilanteessasi....älä lisäänny tuon miehen kanssa.

Click to expand...

100% komppi tälle