pitääkö äidin hakea lapsi heti pois isält, kun lapsi soittaa itkien että säikähti isän ja äitipuolen hetkellistä riitaa?

Aika lahjakkaasti täällä tekee johtopäätöksiä. Meillä tyttö on todella herkkä. Tarkkailee ympäristöä, ihmisten eleitä ja aistii varmasti jokaisen rasahduksenkin. Soittaa joskus koulun jälkeen hätääntyneenä kun joku on sanonut tälle jotain. Kun keskustelee rauhallisesti, tilanne laukeaa. En todellakaan voisi jokaisesta itkupuhelusta lähteä hakemaan häntä kotiin. Meidän elämäntilanne on ollut erittäin raskas tänä syksynä jonka lapsi varmasti havaitsee. Ei kaikkea vaan voi peitellä. Lapsi oppii käyttämään myös hyväksi tuota, että äiti tulee joka rasahfuksesta paikalle, ilman että yritetään asiaa keskustella. Mä ymmärrän tämän erittäin hyvin, koska meillä on erityisherkkä lapsi. Taustalla ei ole dramaattisia juttuja joita olisi joutunut sietämään, mutta kyllä elämään vaan kuuluu kaikki tunnetilat.

Tuntuu, että kaipaisitte jotain parisuhdeterapiaa ja neuvoja sekä apua yhteisymmärryksen löytymiseen näissä kasvatusasioissa. Kannattaisi olla yhteydessä perheneuvolaan.

Teidän parisuhteenne ei selvästikään ole hyvällä mallilla ja lapset varmasti aistivat sen. En tiedä muista lapsistanne, mutta ainakin tällä etälapsella on jo yksi perheen hajoaminen takanaan. Varmasti silloin on herkempi tuollaiselle ilmapiirille ja riidoille.

Sä siis yrität sanoa, että lapsen ÄITI ylireagoi, eikö niin. Normaali aikuinenhan soittaisi miehellesi ja yrittäisi selvittää asian aikuisten kesken eikä karauttaisi paikalle like a knight in a white shining armour. No, lapsen äiti oli siis ihan omalla ristiretkellään todistamassa, että lapsella on turvatonta teillä.

[QUOTE="LaMamanMorbid";30446660]Sä siis yrität sanoa, että lapsen ÄITI ylireagoi, eikö niin. Normaali aikuinenhan soittaisi miehellesi ja yrittäisi selvittää asian aikuisten kesken eikä karauttaisi paikalle like a knight in a white shining armour. No, lapsen äiti oli siis ihan omalla ristiretkellään todistamassa, että lapsella on turvatonta teillä.[/QUOTE]

Riippuu varmasti historiasta. Jos on vaikka perheväkivallan takia erottu, luottaa ehkä ennemmin lapseensa kuin pahoinpitelijäänsä.

Sitä paitsi eihän aloittajakaan kyennyt miehensä kanssa asiallisesti lasten asioita hoitamaan, siitähän tuo tilanne syntyi. Joten miten exältä voi odottaa enemmän?

Alkuperäinen kirjoittaja viera.s: Näytä alkuperäinen viesti

Tuntuu, että kaipaisitte jotain parisuhdeterapiaa ja neuvoja sekä apua yhteisymmärryksen löytymiseen näissä kasvatusasioissa. Kannattaisi olla yhteydessä perheneuvolaan.

Teidän parisuhteenne ei selvästikään ole hyvällä mallilla ja lapset varmasti aistivat sen. En tiedä muista lapsistanne, mutta ainakin tällä etälapsella on jo yksi perheen hajoaminen takanaan. Varmasti silloin on herkempi tuollaiselle ilmapiirille ja riidoille.

Click to expand...

Oli vauva kun vanhemmat erosivat, eikä ole kuulema ollut suurta draamaa eron aikaan.

Haasteita on elämässä ollut mutta nykyään on moni asia ottanut askeleen myös eteenpäin.
Harmillisia nämä riita tilanteet ja varsinkin se kun lapset joutuu säikkymään. Meillä on varmaan haastavaa kun mies on masentunut ja itse joutuu sitten jaksamaan enemmän kuin haluais...eipä tarvii kauempaa hakea mistä stressi johtuu ja varmaan joskus myös purkaantuukin

Hakisin minäkin, jos lapseni soittaisi minulle, ja sanoisi että pelottaa/ahdistaa. Ainakin menisin paikan päälle selvittämään tilannetta.
Aika kylmä äiti saa olla, jos vain lapselle luuria lyö korvaan ja käskee selviytyä yksinään.

Sinuna menisin itteeni ja miettisin todella missä on vika jos lapsi itkien soittaa apua. Onko se vika todella siinä äidissä vai lapsessa vai ihan niissä aikuisissa jotka saa lapsen siihen tilaan että hän kokee tarvitsevansa ulkopuolisen apua?

Aikuisen tehtävä on sopeutua myös herkkään lapseen ja tehdä hänen elämästään sellaista ettei hänen tarvitse peloissaan soitella muille. Jos te tiedätte että lapsi ei riitelyä kestä NIIN JOKAINEN JÄRKEVÄ VANHEMPI ON SITTEN RIITELEMÄTTÄ.

Alkuperäinen kirjoittaja ehkä ei;30446214:

Kun nimenomaan idea on siinä että tilanne ei ollut normaalia erimielisyyttä kummempaa, ei yletöntä huutoa, riehumista, tavaroiden nakkelua yms...juteltiin tiiviisti ja kerran nousi ääni. Minusta sellainen tilanne ei ole lapselle vaarallinen varsinkin kun se kestää 10 min. Eli on normaalia että lapsi hätääntyy tuollaisesta suunnattomasti ja haetaan vielä pois eikä edes olla kiinnostuneita reagoiko lapsi yli vai aiheesta... meillä oli hankala elämäntilanne joskus, mutta näen sen ihan normaalina että aikuisilla on joskus erimielisyyksiä.

Click to expand...

No kyllä 10 minuttia on aika pitkä aika. Ymmärrän, että joskus jonkun yhden lausahduksen sanoo vaikka huutaen, mutta kymmenen minuttia vaatii jo melkoista raivoamista.

Alkuperäinen kirjoittaja ehkä ei;30446402:

Tulin katsoneeksi kelloa kun vilkaisin kauan lapsi oli valvonut yli nukkumaan meno ajan ja kyllä vilkaisin uudelleen kun muiden lapsien nukkumaan meno aika lähestyi...ja siihen väliin oli juttelu. Tuo juttelu olisi voinut sattua ihan muulloinkin kun lapsi on meillä, ei liittynyt siihen mitenkään. Ei olisi lapsen tarvinnut mennä peloissaan nukkumaan kun oltas saatu edes tilaisuus käydä tilanne läpi. Mieskin oli ihan ihmeissään mistä lapsi oikein säikähti kun tilanteessa ei ollut mitään vakavaa... lapsella on muutenkin tapana liioitella asioita ja valehtelee säännöllisesti, niin siksi harmittaa että lapsen sana muuttaa tilanteen ihan toiseksi mitä se oli..

Mitenhän ydinperheen lapset selviää järjissään kun he eivät pääse pois kun pää tekee temput ja reagoi kovemmin kun mitä tilanne on? Jos heille toimii aikuisten kanssa juttelu ja rauhottuminen niin miksi ei muillekin, samassa talossa on kuitenkin lapsen vanhempi jonka pitäisi olla samanarvoinen ja kykenevä hoitamaan tilanteet kun toisenkin.

Click to expand...

No kyllä meillä lapsi ahdistuu kyllä heti, kun on vähänkään erimielisyyttä ilmassa. Jos esim. sanon vähänkään kireämmällä äänellä vaikka jostain tekemättömistä kotitöistä, reagoi lapsi heti "riitaan". Et sinä voi määrätä, miten kenenkin pitäisi johonkin tilanteeseen reagoida. Toiset ovat herkempiä kuin toiset.

Minkä ikäinen lapsi? Millaiset ovat miehen ja exän välit? Olisiko onnistunut sellainen, että äiti olisi tullut paikalle, mutta olisitte yhdessä käyneet läpi tilannetta ja sanoittaneet lapselle? Että olitte eri mieltä, mutta ihmiset nyt välillä ovat, ja kaikki on hyvin ja hyviä unia ja hali, äiti hakee huomenna (tai milloin onkaan sovittu).

Kuulostaa vähän miehen ja exänsä vuorovaikutusongelmalta. Luulisi että exääkin ahdistaa, jos ei koe voivansa suunnitella mitään, kun tuntee tarvetta olla valmiudessa jos lapsi soittaa?

Alkuperäinen kirjoittaja ehkä ei;30446190:

Itse asiassa nämä muut lapset ovat nähneet vielä pidempään aikuisien hankalia tilanteita ja ovat kyllä sen ikäisiä että ovat reagoineet ja nykyäänkin reagoivat jos rupeaa pelottamaan. Tälle yhdelle ei ole tullut tilanteita pitkiin aikoihin ja siksi ihmettelen miksi hän on nyt niin herkillä vaikka muut ovat nähneet vielä enemmän. Muille lapsille olemme jutelleet asioista ja siitä että aikuisilla on joskus vaikeampaa. He luottavat ja eivät reagoi niin pieniin tilanteisiin,mutta kun tälle yhdelle ne pienetkin tilanteet näytetään kammottavina äidin toimesta niin lapsi ei pääse normaaliin kiinni. Onko lapselle tervettä ettei ikinä näe aikuisten normaaleja erimielisyyksiä, sopimista ja anteeksi pyyntöjä. Miten sellainen elämä toimii että yhdelle lapselle ollaan koko ajan täydellisesti? Muut ovat kokeneet enemmän mutta asiat on hoidettu järkevästi, ei yhden kohdalla voi jatkaa tämmöstä.

Click to expand...

Te riitelitte tai kinasitte miten vain, no lapsi säikähti ja soitti äidin hakemaan kotiin.
sanoit, että oli normaali riita ja ihmettelitte, mitä lapsi säikkyi.

Mutta keitä nämä muut lapset ovat, ovatko miehesi entisestä liitosta.
mitä riitoja he ovat nähneet, kun ovat niihin reagoineet ja olette joutuneet niistä juttelemaan.

En oikein ymmärrä, että missä perheessä koko lapsikatras on säikkynä pienestä kovaäänisestä keskustelusta.
kyllä jotain muuta riitaa on ollut myös pakko olla ?

[QUOTE="...";30446725]No kyllä 10 minuttia on aika pitkä aika. Ymmärrän, että joskus jonkun yhden lausahduksen sanoo vaikka huutaen, mutta kymmenen minuttia vaatii jo melkoista raivoamista.[/QUOTE]

10 minuuttia juteltiin ja lopuksi ääni nousi parin lauseen verran jota lapsi säikähti...ei ole 10 min raivonnu kukaan..

[QUOTE="mmmm";30446780]Te riitelitte tai kinasitte miten vain, no lapsi säikähti ja soitti äidin hakemaan kotiin.
sanoit, että oli normaali riita ja ihmettelitte, mitä lapsi säikkyi.

Mutta keitä nämä muut lapset ovat, ovatko miehesi entisestä liitosta.
mitä riitoja he ovat nähneet, kun ovat niihin reagoineet ja olette joutuneet niistä juttelemaan.

En oikein ymmärrä, että missä perheessä koko lapsikatras on säikkynä pienestä kovaäänisestä keskustelusta.
kyllä jotain muuta riitaa on ollut myös pakko olla ?[/QUOTE]

Yhteisiä lapsia ja he ottavat varmasti raskaasti kun isä ja äiti ovat vaikeina aikoina tapelleet.
Tämä viimeisin oli sellainen että nuorimmat eivät reagoineet jutteluun eikä äänen pikaiseen korottamiseen, mutta miehen lapsi levisi heti kun pari lausetta sanottiin eri tavalla. tuosta päättelimme että vanhin on tosi herkkä kun muut ei edes reagoineet. Kyllä on yhteisetkin säikähtäneet aivan samalla tavalla kun miehen lapsi jos on ollut aihetta.

Kun ei kertakaikkiaan juteltu muusta kun tuosta lapseen liittyvästä ja sekin oli melkein loppuun asti juttelua, ääni vaan nousi kun väsähti tilanteeseen lopuksi. Mietittiin tuossa äsken miehen kanssa että eihän täällä uskalla vanhimman läsnä ollessa ollakaan muuta kuin iloinen, ja toivoi itsekin että vois joku päivä elää normaalisti jos vaikka pikku kina tulee niin ei maailma kaadu. Mut tietysti pitää ottaa huomioon herkkyys kunhan nyt ei luonnottomasti tarvi olla.

Alkuperäinen kirjoittaja jepjuu: Näytä alkuperäinen viesti

Minkä ikäinen lapsi? Millaiset ovat miehen ja exän välit? Olisiko onnistunut sellainen, että äiti olisi tullut paikalle, mutta olisitte yhdessä käyneet läpi tilannetta ja sanoittaneet lapselle? Että olitte eri mieltä, mutta ihmiset nyt välillä ovat, ja kaikki on hyvin ja hyviä unia ja hali, äiti hakee huomenna (tai milloin onkaan sovittu).

Kuulostaa vähän miehen ja exänsä vuorovaikutusongelmalta. Luulisi että exääkin ahdistaa, jos ei koe voivansa suunnitella mitään, kun tuntee tarvetta olla valmiudessa jos lapsi soittaa?

Click to expand...

noin juuri toivoin mieheltä että asia ois hoidettu , mutta kun lapsi sanoi että lähtee niin ei enää muuta halunnut yrittääkään. Esim. meidän versiota tilanteesta ei tiedä vieläkään vaan luulee varmaan että täällä on hakattu joku. Varmasti on kommunikaatio ongelma, ainakin sellainen että miestä ei kuunnella. Ei heillä riitaa ole, varmaankaan siksi kun mies joustaa joka asiaan.

Alkuperäinen kirjoittaja ehkä ei;30446836:

noin juuri toivoin mieheltä että asia ois hoidettu , mutta kun lapsi sanoi että lähtee niin ei enää muuta halunnut yrittääkään. Esim. meidän versiota tilanteesta ei tiedä vieläkään vaan luulee varmaan että täällä on hakattu joku. Varmasti on kommunikaatio ongelma, ainakin sellainen että miestä ei kuunnella. Ei heillä riitaa ole, varmaankaan siksi kun mies joustaa joka asiaan.

Click to expand...

Siis lapsen äiti ei halunnut selvittää asiaa lapselle muuten ja ei tiedä varmaan vieläkään meidän puolta asiasta...

Alkuperäinen kirjoittaja ehkä ei;30446822:

Yhteisiä lapsia ja he ottavat varmasti raskaasti kun isä ja äiti ovat vaikeina aikoina tapelleet.
Tämä viimeisin oli sellainen että nuorimmat eivät reagoineet jutteluun eikä äänen pikaiseen korottamiseen, mutta miehen lapsi levisi heti kun pari lausetta sanottiin eri tavalla. tuosta päättelimme että vanhin on tosi herkkä kun muut ei edes reagoineet. Kyllä on yhteisetkin säikähtäneet aivan samalla tavalla kun miehen lapsi jos on ollut aihetta.

Kun ei kertakaikkiaan juteltu muusta kun tuosta lapseen liittyvästä ja sekin oli melkein loppuun asti juttelua, ääni vaan nousi kun väsähti tilanteeseen lopuksi. Mietittiin tuossa äsken miehen kanssa että eihän täällä uskalla vanhimman läsnä ollessa ollakaan muuta kuin iloinen, ja toivoi itsekin että vois joku päivä elää normaalisti jos vaikka pikku kina tulee niin ei maailma kaadu. Mut tietysti pitää ottaa huomioon herkkyys kunhan nyt ei luonnottomasti tarvi olla.

Click to expand...

Minusta tuo tekstisi vaikuttaa huolestuttavalta.
kyllä olet oikeassa siinä, että mikään liitto ei ole täyttä auringonpaistetta joka ikinen päivä, mutta teillä taitaa näitä riitoja olla normaalia enemmän.

yhteiset lapsenne säikkyvät välillä riitoja.
nyt ihmettelette vain kun tämä yksi säikähti, kun muut eivät.
ovatkohan yhteiset lapsenne todistaneet riitojanne myös silloin kun tämä yksi lapsi on ollut äidillään.
ovat raukat jo tottuneet riitoihin ja vain iso riita hätkähdyttää.
normaali lapsi kyllä reagoi vanhempien riitoihin.

Oletteko harkinneet pariterapiaa tai miettineet, miten vähentää riitoja

[QUOTE="mmmm";30446862]Minusta tuo tekstisi vaikuttaa huolestuttavalta.
kyllä olet oikeassa siinä, että mikään liitto ei ole täyttä auringonpaistetta joka ikinen päivä, mutta teillä taitaa näitä riitoja olla normaalia enemmän.

yhteiset lapsenne säikkyvät välillä riitoja.
nyt ihmettelette vain kun tämä yksi säikähti, kun muut eivät.
ovatkohan yhteiset lapsenne todistaneet riitojanne myös silloin kun tämä yksi lapsi on ollut äidillään.
ovat raukat jo tottuneet riitoihin ja vain iso riita hätkähdyttää.
normaali lapsi kyllä reagoi vanhempien riitoihin.

Oletteko harkinneet pariterapiaa tai miettineet, miten vähentää riitoja[/QUOTE]

Kyllähän tässä kaikkia vaihtoehtoja väläyttää mutta päällimmäisenä on se että keskustelu yhteys kuntoon. Hiljaisuuden kautta varmaan ja sitten varovasti jutella jos jotain on...ja lasten korville mahdollisimman vähän. Tyytyväisiltä nuo yhteiset vaikuttaa, tai sitten piilottavat jotain. Olen jutellut avoimesti aina kun elämässä on tullut mutkia mistä voivat aistia että joku painaa. Suurin vaikutin on se että toinen aikuisista on masentunut ja toinen yrittää hoitaa asioita toisenkin puolesta. Niin kuin sanoin että väsy aina välillä iskee ja sitten on alttiimpana erimielisyyksille. Mutta on onneksi myös todella onnellisia hetkiä perheen ja parisuhteen kanssa.

Kaikki fiksut erimielisyyksien hoito keinot nyt tähän jos sais jotain vinkkiä miten se "rakentava riitely"tapahtuu?

Alkuperäinen kirjoittaja ehkä ei;30446402:

Tulin katsoneeksi kelloa kun vilkaisin kauan lapsi oli valvonut yli nukkumaan meno ajan ja kyllä vilkaisin uudelleen kun muiden lapsien nukkumaan meno aika lähestyi...ja siihen väliin oli juttelu. Tuo juttelu olisi voinut sattua ihan muulloinkin kun lapsi on meillä, ei liittynyt siihen mitenkään. Ei olisi lapsen tarvinnut mennä peloissaan nukkumaan kun oltas saatu edes tilaisuus käydä tilanne läpi. Mieskin oli ihan ihmeissään mistä lapsi oikein säikähti kun tilanteessa ei ollut mitään vakavaa... lapsella on muutenkin tapana liioitella asioita ja valehtelee säännöllisesti, niin siksi harmittaa että lapsen sana muuttaa tilanteen ihan toiseksi mitä se oli..

Mitenhän ydinperheen lapset selviää järjissään kun he eivät pääse pois kun pää tekee temput ja reagoi kovemmin kun mitä tilanne on? Jos heille toimii aikuisten kanssa juttelu ja rauhottuminen niin miksi ei muillekin, samassa talossa on kuitenkin lapsen vanhempi jonka pitäisi olla samanarvoinen ja kykenevä hoitamaan tilanteet kun toisenkin.

Click to expand...

Ymmärrän, että tilanne tuntuu mielestäsi epäreilulta. Ja olen sitä mieltä, että lapsen äiti on olevinaan parempi lapselle kuin isänsä ja varsinkin sinä olet huonompi hänen mielestään. Uusperheet, tralalaaaa

Ehkä lapsi halus vaan huomiota äidiltään. Äiti sitten voivottelee ja kauhistelee ja paapoo

Alkuperäinen kirjoittaja ehkä ei;30446242:

Tulee niin erilaisia vastauksia kun toiset sanoo että saa arjessa välillä tulla riitaa jotka hoidetaan ja toiset sanoo että pitää olla pumpulissa ettei yksi säikähdä. Hmm...

Click to expand...

Hmm... Ehkä täällä on erilaisia ihmisiä, ja he kaikki eivät ole aina yhtä mieltä kanssasi?

Kyllä pitää hakea lapsi pois.
Aikuiset eivät riitele lasten nähden niin että lapsi ahdistuu, silloin se menee yli.

Kumpa jokainen lapsi pääsisi pois tuollaisesta tilanteesta, valitettavasti vain liian moni joutuu kuuntelemaan tuollaista vuosikausia omien vanhempiensa taholta.

Alkuperäinen kirjoittaja viera.s: Näytä alkuperäinen viesti

Viimeisimpien viestiesi jälkeen en yhtään ihmettele, että lapsella on luonanne paha olla. Jos lasta itkettää ja pelottaa, siinä ei ole mitään liioittelua ja valehtelua. Vaikka joskus olisikin valehdellut (useimmat lapset sitä joskus tekee), miten se tähän tilanteeseen liittyy?

Miksi olisit edes halunnut lapsen jäävän? En usko, että sinä ainakaan olisit lohduttanut lasta, vaan lähinnä mitätöinyt hänen tunteitaan.

Click to expand...

Samaa mieltä. Ja kuten joku muukin edellä, suosittelen aloittajan perheelle jotain ulkopuolista apua selvästi tulehtuneen yleisilmapiirin parantamiseksi. Kuulostaa siltä ettei kukaan perheessä voi hyvin.
Ja niin kauan kuin ongelmat jatkuvat niin tämä yksi lapsi ei kävisi perheessä oman etunsa vuoksi. Ja tietysti paras jos muutkin saisivat rauhallisemman paikan kasvaa.

No hohhoijaa taas. Curling mammakerho koolla oikein urakalla. Kyllä se kuulkaa on niin että pienet sanaharkat ja joskus jopa muutaman lauseen huutaminen puolisolle on ihan normaalia perhe-elämää. Asiaan tietysti kuuluu että riidan jälkeen myös sovitaan ja tarvittaessa pyydetään anteeksi jos on tullut vaikka ylireagoitua asiaan. Näin ne lapset myös oppivat että aina ei olla eikä tarvitse olla yhtä päivänsädettä. Että myös negatiiviset tunteet kuuluu elämään.

Omat vanhempani eivät koskaan riidelleet meidän lasten nähden eikä myöskään keskenään. On kuulkaa ollut opettelua aikuisiällä toimimaan oikein riitatilanteissa. Ettei mene lukkoon ja anna toisen jyrätä ja ettei myöskään itse toimi niin. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään.

Pahin tapahtui tuossa tilanteessa: lapsi vietiin pois hädässä, eikä nähnyt että asia sovittiin, ei tullut eroa eikä katastrofia. Ehdottomasti asia olisi pitänyt sopia lapsen kanssa ilman kolmannen aikuisen väliintuloa. Suosittelen että isä ottaa asian puheeksi lapsen äisin kanssa, sopivat miten jatkossa asiassa toimitaan. Ja riippuen lapsen iästä, ottavat tämän tilanteen vielä uudestaan puheeksi lapsen kanssa.

Miten sä voit väittää että lapsi liioitteli ja ylireagoi? Mikä oikeus sulla on päättää siitä miltä lapsesta pitäis minkäkin asian tuntua ja mitätöidä hänen tunteet?

Enkä yhtään ihmettele jos säikkyy herkästi: masentunut isä ja aiemmin ollut (ilmeisesti pitemmän aikaa) pahoja riitoja. Helposti voi tossa tilanteessa pelästyä. Ja kun tämä yksi lapsi on välillä äidillään jossa ei tälläistä ilmapiiriä ole niin ei ole samalla tavalla tottunut tilanteeseen kuin muut. Omasta kokemuksesta tiedän että sitä oppii olemaan reagoimatta jottei pahentaisi tilannetta, meillä tosin riitelijöinä oli mun äiti ja sisko mutta kyllä yritin olla näkymätön ja kuulumaton jos aistittavissa oli pientäkin ilmapiirin kiristymistä. Mutta siis sit kun yleensä asuu ja on ihmisen/ihmisten kanssa jossa ei tollaista riidan pelkoa ole niin ei varmaan osaa suhtautua samalla tavalla vaan ainakin herkempi silloin herkästi säikähtää ja haluaa sen aikuisen luo missä ei tarvii pelätä riitaa. Ja kun todellakin se lapsi saattaa teillä ollessaan koko ajan pelätä että koska riita taas alkaa vaikka niistä pahoista riidoista oliskin jo aikaa.