Kerron kuinka itse asian pähkäilin. Jokainen koira on luonteeltaan kuitenkin erilainen.
Kyseessä paimenkoira ja metsästysviettinen koira. Ei kokemuksia vauvoista eikä taaperoista ennen omaa lasta. Hyvin omistajiin leimautuneita ja alistuvia. Eli eivät ärhentele omistajille ruokakupilla tai yritä pomottaa muuten.
Ennen lapsen syntymää saivat koirat ekstrahuomiota minulta ison mahan kanssa. Seurasivat vauvatarvikkeiden laittoa ja tutustuivat kaikkiin isoihin vempeleisiin mm. rattaat ja kaukalo. Kolistelin, kalistelin tavaroita ja kaukaloa tutustuessani itsekin niiden säätönuppeihin.
Koirien elintilaa hieman rajattiin ja makuuhuone poistui heidän käytöstä. Omat makuupaikat löytyi itsestään eteisestä.
Sairaalaan otin kotoa harsoja joita pidin vauvan alla. Niitä mies vei kotia heti ensimmäisenä päivänä koirille haisteltavaksi.
Kotiuduttuani tervehdin koiria ensin herkkujen kera. Annoin heidän haistella ensin minua, olinhan ollut poissa kolme päivää. Sen jälkeen rauhassa laskettiin kaukalossa tuhiseva vauva lattialle ja istuin tiiviisti kaukalon vieressä. Kehuin koiria ja höpöttelimme niitä näitä.
Aluksi koirat saivat olla samassa tilassa vauvan kanssa, mutta lattialle laittaessa saivat mennä pihalle tai olla portin takana eteisessä. En myöskään koskaan jättänyt vauvaa koirien kanssa kahden, vain sylissä tai muuten turvallisesti ollessaan.
Parissa kuukaudessa vauva oli todellakin osa laumaa ja ylempänä koiria. Koirat osasivat jättää hajuraon ja väistivät vauvaa, kun alkoi kääntyileminen ja ryömiminen.
Sama toistui toisen lapsen syntymän aikoihin.
Tärkeintä on tuntea oman koiran eleet ja huomata, jos koiraa alkaa stressaamaan tilanne. Rauhallisuus, herkut ja kehut oikeissa kohdissa on meillä auttanut kohtalaisen vilkkaissa tilanteissa.
Myös arvojärjestys on pitänyt näyttää ja tehdä selväksi. Ensin itse, sitten vauva ja sitten koirat pienellä viiveellä.
Aika näyttää hyväksyykö koiranne uuden jäsenen laumaansa. Ei kannata ensimmäisten päivien perusteella tehdä hätiköityjä päätöksiä, vaan antaa aikaa niin koiralle kuin itsellekin. Koira haistaa hormonit sekä mielentilasi ja saattaa sen takia olla hämillään. Etukäteen ei kannata stressata ja lukea kauhutarinoita. Vain sinä tunnet ja tiedät koirasi oli sitten mopsi tai tanskandoggi.
en todellakaan tahtois koirasta sen takia luopua..