Hyvä miniä
Ja anopille annettais jälleen kerran periksi? Ei, ei yksi ihminen voi päättää aina asioista. Nyt on anopin vuoro taipua.Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;30530194:
"Piparnakkeli"
Olen äiti, isoäiti ja anoppi ja iloitsen siitä, jos olemme lasten ja heidän perheittensä kanssa yhdessä jouluna. Voimme hyvin ajella aattona 100 km suuntaansa joulun viettoon. Samoin on mukava, jos he tulevat meille. Ei tulisi silti mieleenkään vaatia yhteisiä jouluja joka joulu. Kuulostelemme ajoissa heidän suunnitelmiansa, ja sen perusteella osaamme varautua. Pikkulapsiperheillä on muutenkin ihan tarpeeksi kiirettä ilman jouluakin, joten hyvin ymmärrän myös sen, jos haluaisivat viettää joulun keskenään.
Kuulostaa vähän samalta
Mulla ei ole anoppia mutta onpahan yksi täti joka tekee ihan samaa, repii koko suvun hermoja kun vaatii aina kaikkia tulemaan hänen luokseen, joulun lisäksi myös muinakin juhlapyhinä, esim. pääsiäisenä. Ainoa keino pelastautua tädin kärttämiseltä on olla töissä juhlapyhinäkin.
Ainuliininen
Mun anoppi ei ikinä ole edes yrittänyt määräillä joulun vietosta tai muustakaan. Mies ei antais äitinsä pompotella ketään. Mun äiti ei myöskään määräile. Me ollaan joulu kotona kuten aina ja meille saa tulla ne sukulaiset jotka haluavat. Käytännössä harva tulee toiselta puolelta Suomea.
natusan
Ketjua sen enempää lukematta, laitan sormet ja varpaat ristiin, että musta EI ikinä, milloinkaan, koskaan,tulisi v**tumaista anoppia.
"elli"
Tämä on tosiaan kamalaa. Mieskään ei raukka uskalla sanoa äitiään vastaan. Äidin valta on niin suuri. Appiukko on hyvä tyyppi ja ymmärtää tilanteeni. Täytyy ensi vuonna olla kaukaa viisas jaolla aatto töissä niin vältän tämän..
Onneksi mulla ei semmosta anoppia ole.
Vieraast.
Joulu on yhdessä olon aikaa.
Eikö kaikki halukkaat voisi kokoontua johonkin yhteen.
Mummut, papat, anopit ja muut sukulaiset.
Ei tarvi ketään jättää pois.
Ja joulunahan ei saa tapella, aikuiset.
Eikö kaikki halukkaat voisi kokoontua johonkin yhteen.
Mummut, papat, anopit ja muut sukulaiset.
Ei tarvi ketään jättää pois.
Ja joulunahan ei saa tapella, aikuiset.
"Wieras"
Meilläkin on viisi paikkaa, missä pitää jouluna käydä, olla ja istua tuntitolkulla. Kaikki saatanan sukulaiset odottavat ja haluavat että ollaan siellä ja täällä. No, aatto saadaan olla rauhassa, mutta sitten se paskaralli alkaa.
wieruus
Ei ole, appivanhempani ja miehen puolen suku ei vietä joulua ollenkaan. Lapset kuitenkin lentävät mummolaan ja sukulaisiin joulunjälkeen ihan lomailemaan ja nauttimaan auringosta.
"katten"
En kertaakaan edes harkinnut joulun viettämistä anopilla. Kai se oli niin vastaansanomattoman selkeä päätös, ettei anoppikaan asiasta minulle suoraan murissut. Kävin kerran katsomassa anopin joulua Tapaninpäivänä ja totesin, ettei ole todellakaan mun juttuni. Ja uskon, että jos anoppi asiasta olisi riehunut, niin päätökseni olisi vain vahvistunut.
Tein kompromissin ja vietimme loppiaisen anopilla. Siitä tuli perinne, kunnes anoppi liittyi taivaalliseen joulukuoroon.
Tein kompromissin ja vietimme loppiaisen anopilla. Siitä tuli perinne, kunnes anoppi liittyi taivaalliseen joulukuoroon.
ongelman kohdistus
Mun mielestäni se on törkeää, että olette sopineet menevänne miehesi isän luokse, ja nyt sitten miehesi peruu koko homman ja haluaa perheensä taas äitinsä helmoihin. Miehesi tuossa kuviossa on se ongelma, jos kerran aina taipuu äitinsä tahtoon.
viiras
Mä ilmoitin jo ennen kuin oli lapsia kun muutimme nykyiseen kotiimme, että me emme liiku jouluna yhtään mihinkään. Tervetuloa meille, mutta me olemme kotona...eipä ole ketään näkynyt kun meille on "niin pitkä matka". Jatkuva natina että tulisitteko käymään kun teille on niin pitkä matka (n. 70km). Kas kun ei ole tullut mieleen että meiltä on ihan yhtä pitkä matka sukulaisten luo 
onnea vaan
luojan kiitos kaiki tulevat aina meille Jos eivät jaksa niin voi voi me ollaan kotona ja helpompi se aikuisten ihmisten on liikkua meille kun meidän pakata kakarat ja lahjat autoon ja ajella edestakaisin
Jos eivät jaksa niin voi voi me ollaan kotona ja helpompi se aikuisten ihmisten on liikkua meille kun meidän pakata kakarat ja lahjat autoon ja ajella edestakaisin
Hysss
Anopit, apen ja muut sukulaiset ovat aikuisia, joilla on vastuu omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan. Ei muilla. Aikuiset ihmiset osaavat ajoissa neuvotella joulujen ynnä muiden vietosta ja järjestää itselleen vaihtoehtoista ohjelmaa, mikäli ensimmäinen suunnitelma eu toteudukaan. Muiden aikuisten tehtävä ei ole huolehtia täysivaltaisen ihmisen mukavuudesta, näin elämä vaan on.
[QUOTE="elli";30530185]Mieheni äiti on draamakuningatar parhaasta päästä. Hän on eronnut mieheni isästä jo vuosia sitten. Nyt kun meillä on mieheni kanssa yhteinen lapsi 4v hän haluaa että olemme joulunajan hänen luonaan, ja jos se ei onnistu, hän suuttuu.
Viimeisinä vuosina olemmekin näin tehneet, mutta tänä vuonna ajattelimme tehdä erilailla ja mennä viettämään joulua mieheni isän luokse. Mutta tämähän ei nyt anopille sovi. Hän on nyt keitellyt myrkkyjään ja valittaa sukulaisille miten hänen joulu menee nyt aivan piloille ja mitä ihmettä me nyt sinne papan luokse...
Mieheni alkoi nyt sitten muuttaa suunnitelmia miten voisimme kuitenkin viettää joulun siellä anoppilassa. Itse olen erimieltä. Mielestäni on hyvä että anoppi tottuu siihen että ehkä emme joka koulu siellä olekaan. Onhan myös minun puolen sukulaiset, iäkkäät isovanhempani ja omat vanhempani kenen luona voimme viettää joulua vuorostaan.
Ja tämä kaikki on vain jäävuoren huippu. Anoppi dramatisoi muutenkin kaikkia asioita ja hän haluaa että teemme niin kuin hän itse haluaa.
Onko muilla ongelmia anoppien kanssa?[/QUOTE]
No eipä juuri... Anopin vaihdevuosina oli vähän ongelmia, mutta otin itse pikkaisen hajurakoa silloin ja nyt ollaan palaamassa takaisin vanhoihin ja hyvin läheisiin väleihin.
Mulla on kyllä mukava miehenpuoleinen perhe. Mielelläni vietämme ydhessä aikaa.
Viimeisinä vuosina olemmekin näin tehneet, mutta tänä vuonna ajattelimme tehdä erilailla ja mennä viettämään joulua mieheni isän luokse. Mutta tämähän ei nyt anopille sovi. Hän on nyt keitellyt myrkkyjään ja valittaa sukulaisille miten hänen joulu menee nyt aivan piloille ja mitä ihmettä me nyt sinne papan luokse...
Mieheni alkoi nyt sitten muuttaa suunnitelmia miten voisimme kuitenkin viettää joulun siellä anoppilassa. Itse olen erimieltä. Mielestäni on hyvä että anoppi tottuu siihen että ehkä emme joka koulu siellä olekaan. Onhan myös minun puolen sukulaiset, iäkkäät isovanhempani ja omat vanhempani kenen luona voimme viettää joulua vuorostaan.
Ja tämä kaikki on vain jäävuoren huippu. Anoppi dramatisoi muutenkin kaikkia asioita ja hän haluaa että teemme niin kuin hän itse haluaa.
Onko muilla ongelmia anoppien kanssa?[/QUOTE]
No eipä juuri... Anopin vaihdevuosina oli vähän ongelmia, mutta otin itse pikkaisen hajurakoa silloin ja nyt ollaan palaamassa takaisin vanhoihin ja hyvin läheisiin väleihin.
Mulla on kyllä mukava miehenpuoleinen perhe.
Mielelläni vietämme ydhessä aikaa.
"toinen näkökulma"
Huoh... Jos se nyt ei ole ongelma papalle, lapselle eikä miehellesi niin miksi ei voi mennä sinne anopille illaksi ja papalle jo aattoaamuna tai seuraavana päivänä. Taas perinteinen anoppi-miniä tappelu, jossa osapuolten ainoat motiivit tuntuu olevan voittaminen, asiassa kuin asiassa. Ootko ajatellut kuinka raskasta tuo teidän vääntäminen on lähipiirille?
Nimimerkillä: lapsuudesta asti samaa vääntöä kuunnellut ja katsellut. Ja aina on toisessa vika eikä itsessä, juu juu...
Nimimerkillä: lapsuudesta asti samaa vääntöä kuunnellut ja katsellut. Ja aina on toisessa vika eikä itsessä, juu juu...
viieras
Mulla on kyllä selkärankaa sanoa, mutta ongelma on se, että mies sitten suuttuu ja loukkaantuu, jos hänen armaita sukulaisiaan arvostelee eikä uskalla itse sanoa niille yhtään mitään. Mä taas en voi tommosta pallittomuutta ymmärtää sitten yhtään ja toisaalta tuntuu epäreilulta, että aina minä joudun riitelemään puolituntemattomien ihmisten kanssa. Omat sukulaiseni pidän kyllä kurissa ja nuhteessa, vaikka eipä ne juuri mitään törkeyksiä yritäkään- hyvin koulutettuja vissiin
"hey"
Ei määrää Mummoloitten keskeinen välimatka on 600km niin tajuavat kyllä että jommassa kummassa ollaan tai jommat kummat tulee meille (pieni kämppä) ja toisia nähdään sitte muuhun aikaan lomalla.
Mummoloitten keskeinen välimatka on 600km niin tajuavat kyllä että jommassa kummassa ollaan tai jommat kummat tulee meille (pieni kämppä) ja toisia nähdään sitte muuhun aikaan lomalla.
anoppi minäkin
Musta on jotenkin tosi outoa että tällä palstalla on kaikilla anoppina hirviö. Olen itsekin anoppi enkä voisi edes kuvitella että yrittäisin mitenkään määräillä yhtään kenenkään elämää. Jouluaattona menen aina tyttäreni perheen luo syömään ja kahvittelemaan ja siellä sitten jaetaan lahjatkin. Sitten tulen illalla kotiin jatkamaan joulun viettoa kissani ja koirani kanssa. Tämä järjestely on jatkunut jo muutaman vuoden ja sopii oikein hyvin minulle ja tyttäreni perheelle, jonka kanssa olen hyvin läheinen. Mutta että yrittäisin jotenkin määräillä, ei helkatti
rauhallinen juhla
Nykyinen anoppini ei määrää enää edes vessassa käynneistään, on pitkälle dementoitunut ja kontaktien ulkopuolella jo...
No, siellä käytiin ennen joulua kuitenkin. Tiesikö että käytiin, tiesikö ketä oltiin, eipä tietoa. Silmät kiinni makaili.
Rakas anoppivainaa, joka siis oli lasteni isoäiti ja eksäni äiti, hän kyllä pyrki säätelemään joulujamme. Samoin äitinikin, ja isoäitini. Ennen lapsia viipotettiin niin vimmatusti, ja yritettiin revetä joka suuntaan jouluilemaan. Onneksi kun odotin esikoistani, viisas äitini sanoi että lopettakaa toi reissaaminen ja olkaa ihan rauhassa omassa porukassa. Isoäitini (=äitini anoppi) kyllä edelleen halusi meitä sinne syömään joulupäivänä, kun niin oli aina ollut, mutta esikoiseni ymmärsi ensimmäisenä joulunaan sairastua flunssaan, ihan pieneen ja epähuolestuttavaan, mutta semmoiseen ettei sen kanssa nyt viitsinyt minnekään autoilemaan ja juhlimaan lähteä. Niinpä meidän joulut vakiintui pienen oman perheen juhliksi.
Myöhemmin sitte oli poikkeuksia. Oli muuttopaineita jollakin, joku jäänyt juuri leskeksi, joku eronnut. Joulumme ei sulkeutunut, se jäi avoimeksi, mutta ei koskaan miksikään pakotetuksi hässäkäksi. Äidiltäni sain varmaan rohkeutta ilmaista anopillekin toiveeni omasta joulusta. Useat joulut vietettiin niin että aatto keskenään, joulupäivänä mun vanhemmat ja tapanina apet, joskus toisin päin.
Anoppi kuoli, muutama vuosi myöhemmin meille tuli ero. Lapset kasvoivat. Nykyisin olen uusioperheessä, jossa minulla ja miehelläni neljä aikuista lasta, näillä kumppanit ja yhdellä jo eksäkin edeltänyt nyksää, lapsenlapsia, meidän ex-kumppanit ja niiden uudet kumppanit, ex-appikin minulla vielä on, sukua piisaa.
Mutta, meidän joulu kyllä hengittää edelleen. Monenmoista muotoa on nähty joulupöydissämme, ja varmaan nähdään tänäkin vuonna. Anoppina en halua olla määräilijä, haluan että omat lapseni viettävät joulunsa juuri niin kuin heille kunakin vuonna parhaiten sopii.
No, siellä käytiin ennen joulua kuitenkin. Tiesikö että käytiin, tiesikö ketä oltiin, eipä tietoa. Silmät kiinni makaili.
Rakas anoppivainaa, joka siis oli lasteni isoäiti ja eksäni äiti, hän kyllä pyrki säätelemään joulujamme. Samoin äitinikin, ja isoäitini. Ennen lapsia viipotettiin niin vimmatusti, ja yritettiin revetä joka suuntaan jouluilemaan. Onneksi kun odotin esikoistani, viisas äitini sanoi että lopettakaa toi reissaaminen ja olkaa ihan rauhassa omassa porukassa. Isoäitini (=äitini anoppi) kyllä edelleen halusi meitä sinne syömään joulupäivänä, kun niin oli aina ollut, mutta esikoiseni ymmärsi ensimmäisenä joulunaan sairastua flunssaan, ihan pieneen ja epähuolestuttavaan, mutta semmoiseen ettei sen kanssa nyt viitsinyt minnekään autoilemaan ja juhlimaan lähteä. Niinpä meidän joulut vakiintui pienen oman perheen juhliksi.
Myöhemmin sitte oli poikkeuksia. Oli muuttopaineita jollakin, joku jäänyt juuri leskeksi, joku eronnut. Joulumme ei sulkeutunut, se jäi avoimeksi, mutta ei koskaan miksikään pakotetuksi hässäkäksi. Äidiltäni sain varmaan rohkeutta ilmaista anopillekin toiveeni omasta joulusta. Useat joulut vietettiin niin että aatto keskenään, joulupäivänä mun vanhemmat ja tapanina apet, joskus toisin päin.
Anoppi kuoli, muutama vuosi myöhemmin meille tuli ero. Lapset kasvoivat. Nykyisin olen uusioperheessä, jossa minulla ja miehelläni neljä aikuista lasta, näillä kumppanit ja yhdellä jo eksäkin edeltänyt nyksää, lapsenlapsia, meidän ex-kumppanit ja niiden uudet kumppanit, ex-appikin minulla vielä on, sukua piisaa.
Mutta, meidän joulu kyllä hengittää edelleen. Monenmoista muotoa on nähty joulupöydissämme, ja varmaan nähdään tänäkin vuonna. Anoppina en halua olla määräilijä, haluan että omat lapseni viettävät joulunsa juuri niin kuin heille kunakin vuonna parhaiten sopii.
"Lettu"
Kyllä me päätämme itse joulunvietostamme. Isovanhemmat asuvat kaikki yli 200 km päässä ja miksi ihmeessä juuri lapsiperheen pitäisi olla se, joka matkustaa joulunpyhät paikasta toiseen?! Rauhallinen kotijoulu meille. Kiitos ja anteeksi.
"anon"
Hah, mulla tulee olemaan helpot joulut tulevan (kesällä syntyvän) lapsen kanssa, anoppilassa joulu on sama kuin perskännit ja sinnekö pitäis lapsen kanssa lähteä? Pah. Aattoaamuna voin siellä käydä mutta ilta vietetään kyllä selvässä seurassa.