Menu

Miksi ihmiset tekee monta lasta?

  • Viestiketjun aloittaja "anana"
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
"anana"
Miksi?

Miksi ei riitä kaksi tai kolme?

Ymmärrän, että jotkut haluavat suurperheen, mutta mihin vetää se raja? Siis, että miksi vaikka kuusi lasta kun viisikin on jo monta? Mitä se yksi vielä tuo sellaista, mitä ei ole aikaisemman viiden tai neljän kanssa kokenut?

Neljäkin vielä ymmärrän, silloinhan niitä on "parit" tai voihan tulla kaksosetkin, joten parillisista tulee taas parittomat. Ja osa voi haluta poika-/tyttösarjan jälkeen vielä yrittää sitä toista sukupuolta. Mutta itseäni kiinnostaa nyt vaan se lukumäärä.

Enkä siis mitenkään kritisoi kenenkään lapsilukumäärää, kunhan pohdin. Mietin, että koska sen tietää onko lapsilukumäärä täynnä?
 
HippuTAR
No mistä ne joille se kaks riittää, tietää että ne riittää?

Mulla on neljä lasta, kolmekkin ois riittäny mutta toi neljäskin halus tulla. Ja oikeesti neljännen syntymän jälkeen tuli sellanen tunne että perhe on täys. En mä sitä muuten osaa selittää.

Nykyään jos nään vauvoja niin eka ajatus on "voi ku suloinen" ja toka "luojan kiitos, ei enää koskaan" :D

Mut on tosin steriloitukin et ei auttais sen puolesta halutakkaan lapsia lisää. Mutta en siis todellakaan haluaisi muutenkaan, nämä nyt olevat on just sopivasti.
 
"nanna"
Meillä viisi, koska haluttiin jo nuoresta alkaen iso perhe. Eka saatiin kaks, sit jatkettiin opiskeluja ja rakennettiin talo. Kolmas saatiin pitkän odotuksen jälkeen ja kun haluttiin neljäs siihen perään pienellä ikäerolla, saatiinkin kaksoset. :) Iltatähti vois olla vielä joskus kiva. Mut katsotaan nyt. Lapsilukumäärä voi olla tässä tai sitten ei.

Tiedän myös perheitä, jossa neljäs ja viides lapsi tehdään siksi, ettei äidin tarvi mennä vieläkään töihin.
 
vierass
Alkuperäinen kirjoittaja HippuTAR: Näytä alkuperäinen viesti
Ja oikeesti neljännen syntymän jälkeen tuli sellanen tunne että perhe on täys. En mä sitä muuten osaa selittää.

Nykyään jos nään vauvoja niin eka ajatus on "voi ku suloinen" ja toka "luojan kiitos, ei enää koskaan" :D
Click to expand...
Kuin omalta näppikseltäni nakutettu :)

Mä "pelkäsin" tuleeko vauvakuume vielä 4. jälkeen, mutta toi tunne, että perhe on nyt täysi, oli todella vahva heti synnytyksen jälkeen.
 
vierass
Alkuperäinen kirjoittaja Mollymook: Näytä alkuperäinen viesti
Lapsiluku korreloi koulutuksen kanssa.
Click to expand...
Joo mä oon kaveripiirissä huomannu mitä korkeempi koukutus sitä isompi perhe... mutta luulen, ettet sitä tarkottanut ;)

Minä asianajaja (OTL) ja mies DI -> 4 lasta
Kaveri lääkäri ja mies tekniikan tohtori -> 5 lasta
Kaveri ekonomi ja mies DI -> 4. tulossa

kun taas
sihteerit, raksamiehet, lastenhoitajat, siivoojat, kaupankassat, trukkimies... pariskunnat on järjestään 1-2 lapsisia
 
nooo
Ehkäpä lapsiluku 3-5 osuu myös niille, joilla on varaa tehdä lapsia ja jotka tykkää lapsista. Meillä monta lasta ja ollaan akateemisia ja hyvätuloisia. Tosin Luulenpa että sama määrä lapsia olisi vaikka oltais vähäpalkkaisemmissa ammateissa. Tykkään lapsista, omistani, ne on mahtavia tyyppejä.
 
fghj
Mites meillä kun molemmat on korkeakoulutettuja, mut mää kuitenkin duunarin hommissa? Pitäiskö olla kaks vai useampi. Hölmöä yleistää, jos ei ole tutkimustietoa esitellä. Kiitos, nam!
 
jaa miten
Alkuperäinen kirjoittaja Mollymook: Näytä alkuperäinen viesti
Onko työkavereillasikin kuusi lasta?
Click to expand...
Taitaa jollain olla enemmänkin.Taitaa olla keskimäärin kolme lasta melkein jokaisella.Jotenkin luulen ison lapsimäärän johtuvan enemmän hyvästä taloudentilasta kuin koulutustasosta.On minulla kavereita jotka haaveilee kolmannesta mutta eivät taloudellista syistä katso pystyvänsä toteuttaa haavetta ja ns matalapalkka aloilta.Joo ja ovat hyviä kavereita jo yläaste ajoiltakin jotkut.Tuskin meilläkään olisi kuutta lasta jos ei olisi taloudellisia resursseja myös huolehtia niistä.
 
Kippari neppari
Meidän naapuruston perheet, joissa 4 tai 4+ natiaisia ovat kyllä aika helisemässä ajankäytön kanssa. Vanhemmat eivät ehdi juurikaan lastensa treeneihin tai muutoin viettämään laatuaikaa lastensa kanssa. Äitien palattua töihin lasten hoitoajat ovat epäinhimillisiä 9-10h päiviä kun työmatkojen päälle viedään ja haetaan natiaisia eri hoitopaikoista ja Ilttiksistä. Tuntuu kuin lapsille ei olis koskaan aikaa ja että arki on yhtä suorittamista. Silti ei ehditä mukaan kaikkeen, kuten lasten treenejä, kisoja tai esityksiä katsomaan. On pitäny jäädä nuorempien kanssa kotiin ja lähetetty illan tähti naapurien kyydissä. Käy vähän surku lasten puolesta, jotka eivät saa vanhemmiltaan kunnolla huomiota. Repaleisia satunnaisia huomionrippeitä.

Tämä eniten mietityttää ja toppuuttaa omiakin ajatuksia perhekoon kasvattamisesta. En tiedä auttasko riittävän iso ikäero sitten mahdollistamaan osallistumisen lasten arkeen. Tuo sarjatuotanto ainakin on vienyt uskon lapsiystävälliseen arkeen.
 
nooo
Kippari neppari on tavallaan oikeassa, ajanpuute on krooninen. Tässä rauhoitun ja syön iltapalaa. Lasten tärkeimpiin juttuihin pyritään osallistumaan kyllä. Mutta tuon ajankäyttökiireen vastapainona on jatkuvasti nähtävillä kun sisarukset touhottavat joukolla omia juttuja ja ilman epäselvyyttä pitävät toisistaan. Kaverit ei voi korvata sisaruksia, toki pätee toisinkinpäin mutta kokemukseni mukaan vähemmän.
 
"nette"
Alkuperäiseen kysymykseen, minä viihdyn suurperheen äitinä ja näen, että lapsillani on hyvä olla. Olen ollut työelämässä lastenhoidon ohella, olen kouluttautunut ja pidän työstänikin. Olen hyvä organisoimaan asioita ja hyvähermoinen. Lapsistani kuulen usein positiivista palautetta, ja ehdin olla läsnä heidän elämässään. Lisäksi lapsilla on osallistuva isä. Jos lasten kanssa olisi rankkaa, en varmaan olisi näin monta hankkinutkaan. Suvussa on useampia suurperheellisiä, koulutustasoltaan akateemisia, tohtoreita, duunareita jne. Sama pätee myös pienperheisiin (1-2 lasta). Kyse voi taloudellisten/koulutustasoon liittyvien tekijöiden lisäksi olla myös ihan omista voimavaroista, kokemuksista, tukiverkosta, vanhempien keskinäisestä työnjaosta ja suhteesta...
 
viera.s
Alkuperäinen kirjoittaja jaa miten: Näytä alkuperäinen viesti
Taitaa jollain olla enemmänkin.Taitaa olla keskimäärin kolme lasta melkein jokaisella.Jotenkin luulen ison lapsimäärän johtuvan enemmän hyvästä taloudentilasta kuin koulutustasosta.On minulla kavereita jotka haaveilee kolmannesta mutta eivät taloudellista syistä katso pystyvänsä toteuttaa haavetta ja ns matalapalkka aloilta.Joo ja ovat hyviä kavereita jo yläaste ajoiltakin jotkut.Tuskin meilläkään olisi kuutta lasta jos ei olisi taloudellisia resursseja myös huolehtia niistä.
Click to expand...
Niin, taitaa työssäkäyvät mutta pienituloiset olla väliinputoajia näissä taloudellisissa mahdollisuuksissa. Jos vaan yhteiskunnan tuilla elellään, niin kyllähän yhteiskunta kompensoi uusista lapsista aiheutuvat kulut. Mutta jos on kiinnostusta itsensä elättää, ehkä saada asuntolainakin maksettua, pitää miettiä kuinka moneen lapseen on varaa.

Mutta kovin suurta perhettä ei kyllä korkeakoulutettukaan voi perustaa, jos haluaa aloittaa vasta kun taloudellinen tilanne on vakaa (eli valmistumisen jälkeen muutama vuosi työelämää takana) ja ylläpitää ammattitaitoaan (eli ei voi olla vuosia putkeen poissa työstä). Ei vaan ehtisi. Eri juttu, jos puoliso turvaa taloudelliset mahdollisuudet eikä lapset pääosin kotona hoitava ole urakehityksestä kiinnostunut, vaikka korkea koulutus onkin.

Minun tuttavapiirissäni kaikilla on vain 0-2 lasta. On akateemisia ja amk-pohjaisia näissä, aika lailla keskituloisia kaikki perheet, lähinnä puolisoiden tulojakauma vaihtelee. Varmasti taloudelliset seikatkin vaikuttaa siihen, ettei isompia perheitä ole, mutta suurin osa ei kyllä vaan kahta useampaa lasta kaipaa. Kaikki perheet kyllä pystyisivät useamman lapsen elättämään, mutta jostain muusta pitäisi tinkiä sitten, kun rahaa ei sentään rajattomasti ole.
 
jaa miten
Alkuperäinen kirjoittaja viera.s: Näytä alkuperäinen viesti
Niin, taitaa työssäkäyvät mutta pienituloiset olla väliinputoajia näissä taloudellisissa mahdollisuuksissa. Jos vaan yhteiskunnan tuilla elellään, niin kyllähän yhteiskunta kompensoi uusista lapsista aiheutuvat kulut. Mutta jos on kiinnostusta itsensä elättää, ehkä saada asuntolainakin maksettua, pitää miettiä kuinka moneen lapseen on varaa.

Mutta kovin suurta perhettä ei kyllä korkeakoulutettukaan voi perustaa, jos haluaa aloittaa vasta kun taloudellinen tilanne on vakaa (eli valmistumisen jälkeen muutama vuosi työelämää takana) ja ylläpitää ammattitaitoaan (eli ei voi olla vuosia putkeen poissa työstä). Ei vaan ehtisi. Eri juttu, jos puoliso turvaa taloudelliset mahdollisuudet eikä lapset pääosin kotona hoitava ole urakehityksestä kiinnostunut, vaikka korkea koulutus onkin.

Minun tuttavapiirissäni kaikilla on vain 0-2 lasta. On akateemisia ja amk-pohjaisia näissä, aika lailla keskituloisia kaikki perheet, lähinnä puolisoiden tulojakauma vaihtelee. Varmasti taloudelliset seikatkin vaikuttaa siihen, ettei isompia perheitä ole, mutta suurin osa ei kyllä vaan kahta useampaa lasta kaipaa. Kaikki perheet kyllä pystyisivät useamman lapsen elättämään, mutta jostain muusta pitäisi tinkiä sitten, kun rahaa ei sentään rajattomasti ole.
Click to expand...
Ei kaikki ole vuosia kotona per lapsi.En minäkään.Tosiaan kanssa miten sanoit kaikki ei vaan edes halua kuin sen yksi,kaksi tai ei ollenkaan lasta.Tämä nyt on ollut meidän valinta haluta kuusi lasta.Eikä ne mitään vuoden välein ole tullut :) Nuorimman ja vanhimman ikäero on 16 vuotta.
 
"Hömelö"
Alkuperäinen kirjoittaja TiiBii: Näytä alkuperäinen viesti
Miksi jotkut eivät tee lapsia lainkaan?
Click to expand...
Siksi, että niitä ei saa vaikka haluais. Tai siksi, ettei niitä halua. Ja sillon minusta on paljon fiksumpaa olla tekemättä lapsia kuin tehdä siks että muut sitä odottaa. Jos ei halua tai kykene laittaa lapsen etua oman tahdon edelle, ei ole kykenevä hyväksi vanhemmaksi, ja sillon on vastuullisempaa olla tekemättä lapsia.
 
5n äiti
Ei tuollaiseen voi vastata yksiselitteisesti. Lapset ovat rikkaus. Mitä olen vanhemman väen kanssa jutellut, valtaosa on kokenut lapsiperheajan raskaaksi, mutta silti antoisimmaksi ajaksi elämässä. Ja noinhan se on. Jokainen äiti/isä kokee huikeita tunteita, kun katsoo oman lapsensa kehittymistä.

Meille on alusta asti ollut selvää, että haluamme ison perheen. Olemme molemmat korkeakoulutettuja. Yleensä ehdimme kyllä mukaan lasten harrastuksiin, mutta on joku mahatauti joskus kaatanut toisen vanhemman sänkyyn ja sitten ei olekaan päästy osallistumaan johonkin mihin oli aiottu.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu