vaadinko liikaa?

  • Viestiketjun aloittaja äiti 4 lle
  • Ensimmäinen viesti
äiti 4 lle
Ollaa miehen kanssa oltu avoliitossa 5vuotta.
Olin juuri ssanut vauvan eksän kanssa joka katosi jo odotusaikana elämästä. Eli ei kovin lepposat alkuajat.
Noh.
Miehen kanssa rakastuttiin ja mies kohteli poikaani kuin omaansa.
Ja todella ihana olikin. Saimme kaksi yhteistä lasta tämän 5 vuoden aikana.

Perhe onnemme oli hyvä mutta jokin ajoi meidät erilleen. Talo laitettiin myyntiin ja muutimme eri osoitteisiin.
nyt kun toivoisin mieheltä, että huomioisi tätä ensimmäistäki lasta niin saan haukut. Hän ei äpäriä hyväksy eikä ikinä tahdo lasta tavata.
Mieheni hakee meidän yhteiset lapset luokseen ja samalla voisi edes moikata tätä 6vuotta täyttänyttä.
Mutta ei.
Olen jo luovuttanut että lapseen pitäisi yhteyttä entinen mummo ja pappa , tädit yms.
Linjat on aivan poikki.

Sattuu todella tämä ns. Suvun hylkääminen sillä lasta pidettiin ennen kuin omaa ja elettiin yhtä sukua.
Nyt tämä 6v jätetään systemaattisesti pois kaikesta.

En halua rahaa, en lapsen vahtia vaan toivoisin niin kovasti aikuisilta järkeä sillä lapsi ei tee eroa onko biologinen isä vai se isä joka on ollut arjessa aina isäksi kutsuttuna.

Olenko liian vaativa?
En näe mitään järkeä hylätä kolmesta lapsesta yhtä . Se on jotenkin niin julmaa.
 
Oihjavoih
Kuinka kamalaa! Itku tuli kun ajattelin miltä tuosta pienestä 6-vuotiaasta tuntuu :(
Mies on julma, todella julma!

Lähelläni on eronnut pariskunta, jossa myös naisella oli pieni vauva kun alkoivat seurustelemaan. Muuttivat yhteen ja hankkivat yhteisen lapsen. Erosivat kuitenkin muutama vuosi yhteisen lapsen syntymän jälkeen. Tämä mies onneksi pitää tätä naisen aikaisempaakin lasta "omanaan". Ottaa luokseen samalla kun tämän yhteisenkin lapsen, ja kohtelee muutenkin tasaveroisesti. Ja aina puhuu kuinka hänellä on tytär ja poika, on kahden lapsen isä.

Toivottavasti sun ex jossakin vaiheessa tajuaa tekevänsä todella väärin!
 
äiti4lle
Kuinka kamalaa! Itku tuli kun ajattelin miltä tuosta pienestä 6-vuotiaasta tuntuu :(
Mies on julma, todella julma!

Lähelläni on eronnut pariskunta, jossa myös naisella oli pieni vauva kun alkoivat seurustelemaan. Muuttivat yhteen ja hankkivat yhteisen lapsen. Erosivat kuitenkin muutama vuosi yhteisen lapsen syntymän jälkeen. Tämä mies onneksi pitää tätä naisen aikaisempaakin lasta "omanaan". Ottaa luokseen samalla kun tämän yhteisenkin lapsen, ja kohtelee muutenkin tasaveroisesti. Ja aina puhuu kuinka hänellä on tytär ja poika, on kahden lapsen isä.

Toivottavasti sun ex jossakin vaiheessa tajuaa tekevänsä todella väärin!
ELi aikuinen voi toimia noinkin!

Todella toivon, että mies ja suku järkiintyy.
Nyt tuntuu vaan pahalta sillä mies ei ole haukkumisia säästellyt. Ja olen itsekin nyt siihen langennut.
Ollaan tällä hetkellä eskarissa oltu tiiviissä tarkkailussa lapsen oirehtemisen vuoksi .Ja pieni kylä: Juorut leviää eritoten ne pahat.
Lapsi reakoi tähän kohteluun voimakkaasti. Pyrinkin vaihdot suorittaan nykyään ilman, että lapsi kohtaisi ns isäänsä.
 
AV-mamma
[QUOTE="åpoi";30616982]Eihän miehellä ole mitään velvollisuuksia nähä lasta.[/QUOTE]

Ei tietenkään ole mitään velvollisuutta! Kellään ei ole mitään velvollisuutta olla kiva toisille ihmisille, ei edes omalla puolisolleen tai lapsilleen. Lain puitteissa saa olla ihan niin töykeä ja inhottava ihminen kuin haluaa. Toki monet, voisi sanoa jopa, että suurin osa ihmisistä, valitsee toisin.
 
viera.s
Voi kun käy lasta sääliksi. :( Onko lapsella biologiseen isäänsä mitään yhteyttä? Et voi valitettavasti mitenkään pakottaa kasvatti-isää lasta tapaamaan, ja kun hänen suhtautumisensa lapseen on tuollaista, paras vaan suojata lapsi hänen kohtaamiseltaan.

Ja ihmettelen kyllä sitäkin, että noin kevein perustein on erottu "jokin ajoi meitä erilleen". Kun on lapsia, on vastuu tehdä kaikkensa ettei näiden perhettä hajoteta, vieläpä toistuvasti.
 
no jaa
Surullinen tarina, surullinen tilanne. Aika vähän voit tuossa tehdä, koska, mikään laki ei tosiaan velvoita miestä tai hänen sukuaan pitämään yhteyttä tähän vanhimpaan.

Korkeintaan voit keskustella miehen kanssa siitä, mitä hän ajattelee tämän tilanteen vaikuttavan yhteisiin lapsiinne, että yksi sisaruslaumasta jätetään ikään kuin ulos. Mutta toisaalta, jos vanhin kävisi siellä toisten kanssa vain siksi että "täytyy" niin eiköhän hän sen diskriminoinnin sitten huomaisi ilmapiiristä kumminkin.

Enpä voi neuvoa kuin että ehkä lapsentekosi olisi sitten jo tässä. Kun ehkä olet jo sossun asiakas, niin voisit yrittää saada jonkun miespuolisen tukihenkiön vanhimmalle. (Mutta jätä se mies sitte rauhaan lähentelyltäsi.)
 
äiti4lle
[QUOTE="muuan";30617011]Pitääkö niitä mukuloita tehdä jokaisen panokaverin kanssa? Kukas se sitten on sen neljännen isä (viitaten nimimerkkiin)?[/QUOTE]

Neljännellä tarkoitan kohtukuolemaa joka kohtasi meidät ekassa raskaudessa avokin kanssa
 
"hohhoijaa"
Alkuperäinen kirjoittaja äiti4lle;30617364:
Ei, en välitä.
Luulen, että mieheni nykyinen taisi eksyä palstalle.
No.
Lueppa:

Miehesi on hylännyt ihmisenalun jolle leikki onnessaan isää 5vuotta!
Revi siitä ja mieti millaisessa suvussa ole itse nyt.
Äitinä olet tietysti vastuussa siitä minkälaisia ihmisiä lastesi elämään tuot.

Ei sitä vastuuta voi väistää, eikä vääristä valinnoista voi koskaan syyttää pelkästään niitä muita ihmisiä.

Tai - näköjään sitten kai voi?
 
äiti4lle
[QUOTE="hohhoijaa";30617379]Äitinä olet tietysti vastuussa siitä minkälaisia ihmisiä lastesi elämään tuot.

Ei sitä vastuuta voi väistää, eikä vääristä valinnoista voi koskaan syyttää pelkästään niitä muita ihmisiä.

Tai - näköjään sitten kai voi?[/QUOTE]

Niinpä niin.
Olen äitinä vastuussa aikuisten ihmisten julmasta käytöksestä.
Sanoisivat lapselle edes hei.
 
N:o
Todella julmaa. En voi ymmärtää miten aikuinen ihminen voi kostaa pahan olonsa pienelle lapselle. Itsellä ei ole minkaanlaista kokemusta uusioperhe kuvioista mutta luulisi että ihmisillä olisi edes jonkinlainen järki siinä miten lasta kohdellaan :(
 
järkyttävää käytöstä aikuiselta mieheltä. Kusipäistä. Olisi kiva tavata livenä tämä kyseinen herra, vois olla pari sanaa sanottavana. Toivottavasti sisarten välit ovat hyvät. Ei mies voi lopettaa isyyttään lapseen vaikka ei biologinen isä olekkaan,.. Lapselle hän on ainut isä. Sääli että hänen nykyinen tyttöystävänsä on tyhmä eikä tajua puhua miehelle järkeä. Minä en ikinä katoisi tälläistä käytöstä mieheltäni.
 
Nuttunen
Tosi surullista :( Ei luulisi olevan "liikaa vaadittu" että aikuinen ihminen osaisi eron jälkeen kohdella kaikkia perheen lapsia samoin kun ennen eroa mutta näköjään noitakin ihmisiä on sitten.. Itselläni on kaksi lasta ensimmäisesti avioliitosta (mieheni kuoli) ja kaksi uudesta suhteesta joka loppuvuodesta päättyi valitettavasti eroon mutta olen onnekas koska ex ottaa kaikki neljä lasta luokseen ja kohtelee heitä kaikkia samoin.
 
viera.s
Mielenkiintoinen käsitys, että jos joku osoittautuu alun hyvyyden jälkeen kusipääksi, on tästä vastuussa se, joka on kusipään lähipiiriinsä ottanut..
Niin no varsinkin uusioperheissä pitää todella tarkkaan harkita, kenet perheeseen ottaa ja kenen kanssa lisää lapsia tekee. Viidessä vuodessa kolme lasta ja ero, ei oikein vaikuta että niin olisi tehty. Täytyyhän sitä toinen nyt vähintään pari vuotta tuntea, ennen kuin lisääntymistä alkaa harkita. Kenen ajatus/syy ero oli, sitähän emme tiedä, mutta kevyesti kumminkin on erottu. Jos perheonni on hyvää, ei pikkulapsiperheen vanhempien pidä tietenkään erota, kun "jokin ajaa erilleen" vaan tehdä työtä suhteen eteen.

Mutta eihän se syyllisten etsiminen tietenkään lasta auta. Aikuisten pitäisi tehdä parhaansa hänen eteensä. Kasvatti-isä ei tee, sehän on selvää. Aloittaja voisi nyt keskittyä siihen, että lapsi saisi mahdollisuuden tutustua biologiseen isäänsä. Jos hänellä olisi oma isänsä ja sisaruksilla omansa, ei hän kokisi tilannettaan niin eriarvoiseksi ja syrjityksi. Jos biologinen isä on myös kelvoton eikä lapsen suhdetta häneen pysty lämmittämään, ehkä joku tukihenkilö tai -perhe voisi olla seuraavaksi paras vaihtoehto, joskaan ei isän veroinen. Ja sitä ennen tai jos nämä vaihtoehdot ei onnistu, äidin pitäisi minusta tarjota lapselle erityistä laatuaikaa sisarusten ollessa isällään.
 
vierassssssssssss
Olen muutamien aiempien vastanneiden kanssa samaa mieltä, että vastuu on ap:lla. Ja tuntuu erikoiselta, että viiden vuoden jälkeen ajaudutaan erikseen. Jos ap olisi ollut 20 vuotta yhdessä saman miehen kanssa uskoisin selitykseen erosta. Joten kuka on kokenut kasvaneensa erilleen? Ap, mies vaiko kummatkin yhdessä? Ja mitä varten esikoisen isä hävisi? Ei anna ap:sta erityisen viisasta vaikutelmaa, jos miehet häviävät tuosta vain maisemista.

Ap:n vastuulla on huolehtia esikoisestaan ja hakea apua, jos ei itse osaa auttaa omaa lastaan "hylätyksi tulemisen" tunteesta. Se, että edellinen mies ja ap käyttävät lasta kostovälineenään, on järkyttävää. Ap ei voi mitään sille, jos mies on tyhmä, mutta tosi paljon sille, ettei itse ole yhtä tyhmä. MYötätunnon hakeminen niin hataralla tarinalla jossakin keskustelupalstalla kertoo ainakin minulle siitä, ettei ap pelaa rehellistä peliä ja kertoo vain osan totuudesta.
 
samaa mieltä
Olen muutamien aiempien vastanneiden kanssa samaa mieltä, että vastuu on ap:lla. Ja tuntuu erikoiselta, että viiden vuoden jälkeen ajaudutaan erikseen. Jos ap olisi ollut 20 vuotta yhdessä saman miehen kanssa uskoisin selitykseen erosta. Joten kuka on kokenut kasvaneensa erilleen? Ap, mies vaiko kummatkin yhdessä? Ja mitä varten esikoisen isä hävisi? Ei anna ap:sta erityisen viisasta vaikutelmaa, jos miehet häviävät tuosta vain maisemista.

Ap:n vastuulla on huolehtia esikoisestaan ja hakea apua, jos ei itse osaa auttaa omaa lastaan "hylätyksi tulemisen" tunteesta. Se, että edellinen mies ja ap käyttävät lasta kostovälineenään, on järkyttävää. Ap ei voi mitään sille, jos mies on tyhmä, mutta tosi paljon sille, ettei itse ole yhtä tyhmä. MYötätunnon hakeminen niin hataralla tarinalla jossakin keskustelupalstalla kertoo ainakin minulle siitä, ettei ap pelaa rehellistä peliä ja kertoo vain osan totuudesta.
Juurikin näin. Painavaa asiaa.
 
Et vaadi mielestäni liikaa. Exäsi on kohtuuton ja julma. Itse yrittäisin kirjoittaa hänelle vaikka jonkun rakentavan kirjeen siitä miten pahalta esikoisestasi tuntuu, ja että syytön hän teidän eroo on. Ja että et vaadi häntä ottamaan lasta luokseen mutta totaalinen huomiotta jättäminen on jotain niin julmaa ettet voi sitä ymmärtää, ja aikuisena ihmisenä hänen tulisi kyetä pääsemään itensä yli ja kohdella viatonta lasta hieman reilummin.

Mikäli koet tällaisen turhaksi tai muutenkin, keksisin jonkun keinon huijata lasta siitä miksi hänet on hylätty. Kirjoittaisin itse vaikka lapselle kirjeen tuolta "isältä" jonka sitten lukisit lapselle.. tässä kirjeessä "isä" selittäisi ettei pysty ottamaan lasta luokseen vaikkapa tilan puutteen takia ja että hänellä on kyllä ikävä lasta ja näkisi mielellään mutta on niin kiireinen töissä ettei ehdi, tai jotai vastaavaa lapseen ymmärrykseen menevää.

Ihan tosi kurja tilanne kyllä, toivottavasti tuo mies tulisi järkiinsä..
 
viera.s
Mikäli koet tällaisen turhaksi tai muutenkin, keksisin jonkun keinon huijata lasta siitä miksi hänet on hylätty. Kirjoittaisin itse vaikka lapselle kirjeen tuolta "isältä" jonka sitten lukisit lapselle.. tässä kirjeessä "isä" selittäisi ettei pysty ottamaan lasta luokseen vaikkapa tilan puutteen takia ja että hänellä on kyllä ikävä lasta ja näkisi mielellään mutta on niin kiireinen töissä ettei ehdi, tai jotai vastaavaa lapseen ymmärrykseen menevää.
No en kyllä suosittele! Ensinnäkin huijaus todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin paljastuisi ja vaurioittaisi lapsen luottamusta myös äitiinsä. Toisekseen aiemmin tasavertaisena kohdellulle lapselle on joka tapauksessa loukkaavaa tulla kohdelluksi kakkoskastilaisena. Että sisaruksille kyllä on tilaa ja aikaa, mutta hänelle ei.

En siis kerjäisi mieheltä mitään huomionrippeitä lapselle, vaan koittaisin kompensoida menetyksen jotenkin muuten. Jotenkin niin, että lapsellakin olisi jotain omaa. Ensisijassa oma isä, toissijaisesti esim. tukiperhe tai erityistä laatuaikaa äidin kanssa sisarusten ollessa isällään.
 
äiti4lle
Erosimme koska en haluan isompaa perhettä.
Minusta on järjetöntä kasvattaa perheen kokoa isommaksi sillä jokainen raskaus on minulle riski.
Ja lapselle.
Olemme olleet vaikka joku epäili , vuosia yhdessä ennen kolmen (2) lapsen syntymää.
Ja nämä pienokaiset ovat olleet toivottuja.
Olimme kait unelmapari mutta en tajunnut miten mies halusi kovasti suurperhettä. Hänen mukaan 10 lasta ei ole paljon. Mutta minä en sitä voinut enään tarjota.

Ja antaa olla. Mies ei tule olemaan koskaan tälle yhdelle isä.

Minun pitää pitää huoli ettei tästä isän suvun hylkäämisestä kasva minun ja lasten raskas ongelma vaan jatketaan elämää. Uskon että jossain on se ihminen joka on täyspäinen .
 

Yhteistyössä