surullinen
minulta kuoli läheinen ihminen tänään,haluaisin jonkun kauniin runon häntä muistamaan,onko täällä ketään jolla olisi ehdotusta?
sh-äiti
Itse laitoin tämän hyvän tuttavani adressiin. Hän halusi itse päättää päivänsä, ja tämä tuli kaikille aivan yllätyksenä.
"Jos joku kysyy minulta, tiedänkö miltä enkeli näyttää,
voin kertoa hänelle, että tunsin kerran yhden."
"Jos joku kysyy minulta, tiedänkö miltä enkeli näyttää,
voin kertoa hänelle, että tunsin kerran yhden."
koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,yhtäkkiä huomaa,se päättyikin tähän.Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
ei aikaa tiedä,ei paikkaa kukaan,milloin on lähdettävä noutajan mukaan.
( :'( :'( kyseisen värssyn laitoin vuosi sitten isälleni..)
( :'( :'( kyseisen värssyn laitoin vuosi sitten isälleni..)
vieras
Väsynyt matkaaja rannalla himmeän maan, astui aurinkolaivaan, suureen, valkeaan.
Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
Kerran viimein rantaan rakkauden saaren maininki niin levollinen vie.
On ikävää, jota ei voi ilmaista, on kaipuuta, jota mitkään teot eivät voi täyttää ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta kuin sydämen hiljaisuutta.
Katsohan noita tähtiä, jotka loistavat tuolla. Ne loistavat, vaikka jotkut niistä ovat ehtineet jo kuolla. Ne loistavat, loistavat aina vaan, evät sammu, ei sammu rakkauskaan.
Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
Kerran viimein rantaan rakkauden saaren maininki niin levollinen vie.
On ikävää, jota ei voi ilmaista, on kaipuuta, jota mitkään teot eivät voi täyttää ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta kuin sydämen hiljaisuutta.
Katsohan noita tähtiä, jotka loistavat tuolla. Ne loistavat, vaikka jotkut niistä ovat ehtineet jo kuolla. Ne loistavat, loistavat aina vaan, evät sammu, ei sammu rakkauskaan.
äiti täälläkin
Laulun sanoja lainaisin; Herra kädelläsi, uneen painan pään. Kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.
Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
Eino Leino
vieras
otan osaa suruusi.
mä otan aina tästä hectorin luossan kerjäläisestä jotain kohtaa joka sopii edesmenneeseen ja koko tilanteeseen. tää on mun pelastus aina surun hetkellä.
|--------------------------------------|
|- Dan Andersson - Luossan kerjäläinen |
|- Hectorin levyltä Ruusuportti (-79) -|
|-------- säv. Gunde Johansson --------|
|- suom. san. Tommy Tabermann & Hector |
|--------------------------------------|
Luossan kerjäläisen ympärillä väki piirissä
tulen loimutessa häntä kuunteli.
Kerjäläisistä ja ihmeistä ja kulkijoista maan,
kaipuustaan hän lauloi koko pitkän yön.
On jotain tuolla puolen vuorten, kukkasten ja laulun,
jotain tuolla puolen tähden, tämän kuuman sydämen.
Kuulkaa, jokin kiertää, kuiskaa. Mua kutsuen se pyytää:
"tule luoksemme, ei sua varten ole tämä maa."
Olen kuullut aallon levollisen nousun rannalle
ja villin meren nähnyt tyynenä.
Ja mielessäni rientänyt päin avaria maita,
missä kaikki meille rakkain unohtuu.
Tähän villiin kaipaukseen meidät äidit synnyttivät
ja synnystä murheen nousi ensihuutomme.
Kukkoloilla, niityillä me päivät temmelsimme
milloin perhosina, jumalina, kerjäläisinä.
Kun mä istuin hänen kanssaan, jonka sydän on kuin mun,
pehmein käsin järjesti hän pesäämme.
Kuulin sydämeni huudon: "omista et omaaskaan!"
ja henkeni mun vihdoin rauhan sai.
Kaipaamani kätketty on kauas yön hämäryyteen
ja mun tieni on niin ylväs, ihana.
Ja kesken melun tekee mieleni mun Herraa rukoilla:
"ota maallinen pois, tahdon vain sen salatun."
Seuraa veli taakse vuorten, kulje virtaa viileää.
Siellä meri hiljaa uinailee vuorten vuoteessa.
Jossain tuolla puolen taivaan koti on veljeni,
missä kultakaste peittää vaippaansa.
Anna mustan, kylmän veden poskiani vilvoittaa.
Oi, jos kauas ehtisimme ennen aamunkoittoa.
Enhän ollut tästä maailmasta, tuskaa loputonta
kärsin levoton mä aina vuoksi kuuman rakkauden.
Luona simpukkaisen merenrannan ruusuportti on,
jossa hylyt maatuvat ja uupuneilla rauha on.
Siellä jousten kaiun lailla soivat laulut ylistyksen
noille ikuisille lapsille suuren autuuden.
mä otan aina tästä hectorin luossan kerjäläisestä jotain kohtaa joka sopii edesmenneeseen ja koko tilanteeseen. tää on mun pelastus aina surun hetkellä.
|--------------------------------------|
|- Dan Andersson - Luossan kerjäläinen |
|- Hectorin levyltä Ruusuportti (-79) -|
|-------- säv. Gunde Johansson --------|
|- suom. san. Tommy Tabermann & Hector |
|--------------------------------------|
Luossan kerjäläisen ympärillä väki piirissä
tulen loimutessa häntä kuunteli.
Kerjäläisistä ja ihmeistä ja kulkijoista maan,
kaipuustaan hän lauloi koko pitkän yön.
On jotain tuolla puolen vuorten, kukkasten ja laulun,
jotain tuolla puolen tähden, tämän kuuman sydämen.
Kuulkaa, jokin kiertää, kuiskaa. Mua kutsuen se pyytää:
"tule luoksemme, ei sua varten ole tämä maa."
Olen kuullut aallon levollisen nousun rannalle
ja villin meren nähnyt tyynenä.
Ja mielessäni rientänyt päin avaria maita,
missä kaikki meille rakkain unohtuu.
Tähän villiin kaipaukseen meidät äidit synnyttivät
ja synnystä murheen nousi ensihuutomme.
Kukkoloilla, niityillä me päivät temmelsimme
milloin perhosina, jumalina, kerjäläisinä.
Kun mä istuin hänen kanssaan, jonka sydän on kuin mun,
pehmein käsin järjesti hän pesäämme.
Kuulin sydämeni huudon: "omista et omaaskaan!"
ja henkeni mun vihdoin rauhan sai.
Kaipaamani kätketty on kauas yön hämäryyteen
ja mun tieni on niin ylväs, ihana.
Ja kesken melun tekee mieleni mun Herraa rukoilla:
"ota maallinen pois, tahdon vain sen salatun."
Seuraa veli taakse vuorten, kulje virtaa viileää.
Siellä meri hiljaa uinailee vuorten vuoteessa.
Jossain tuolla puolen taivaan koti on veljeni,
missä kultakaste peittää vaippaansa.
Anna mustan, kylmän veden poskiani vilvoittaa.
Oi, jos kauas ehtisimme ennen aamunkoittoa.
Enhän ollut tästä maailmasta, tuskaa loputonta
kärsin levoton mä aina vuoksi kuuman rakkauden.
Luona simpukkaisen merenrannan ruusuportti on,
jossa hylyt maatuvat ja uupuneilla rauha on.
Siellä jousten kaiun lailla soivat laulut ylistyksen
noille ikuisille lapsille suuren autuuden.
vieras
Eino Leinoa. Sillä on muutakin hautajaisvärssyksi sopivaa kuin tuo mukana tuulen.
Semmosta vaan, että itse etsin mummon hautajaisiin kauniin runon, enkä kerta kaikkiaan kyennyt sitä hautajaisissa lukemaan. Eli älä ota mitään pitkää, kun läheinen ihminen kyseessä.
Semmosta vaan, että itse etsin mummon hautajaisiin kauniin runon, enkä kerta kaikkiaan kyennyt sitä hautajaisissa lukemaan. Eli älä ota mitään pitkää, kun läheinen ihminen kyseessä.
huomena menen haudalla käymää,pahalle tuntuu edelleen..se oli niiiin yllättävä juttu.. :'(Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
vieras
Tuo Mukana tuulen jne. ei ole Eino Leinon vaan vaan sen on kirjoittanut Helsinkiläinen Vuokko Laatio omaisensa kuolinilmoitukseen.
........
kirjoitin läheiselleni tuon herra kädelläsi uneen painan pään.kutsut ystäväsi lepäämään,käsi minut kantaa uuteen elämään ikirauhan antaa valoon jään. se on niin kaunis.voimia sinulle.
Omissa hautajaisissani haluan että jossain puskassa lukee seuraava teksti:
Ota syliisi, olen loppuun väsynyt
Ota syliisi, en muuta pyydä nyt
Ota hiljaa kämmenelles Jumala
Niin hyvä väsyneen on siihen nukkua
Ota syliisi, olen loppuun väsynyt
Ota syliisi, en muuta pyydä nyt
Ota hiljaa kämmenelles Jumala
Niin hyvä väsyneen on siihen nukkua
äiti täälläkin
Kaunis.Alkuperäinen kirjoittaja raparperitaivas:
Minun hautajaisissani, toivottavasti joku muistaa; Silloin kun en itse ,jaksa ollenkaan. Kun on kaikki voima, poissa kokonaan.Tule sinä Jeesus, tällaisena jään. Pienen lapsen lailla, syliin lepäämään.
Tämän kirjoitin eräälle kuolevalle ystävälleni korttiin muutamia päiviä ennen hänen kuolemaansa. Tämäkin laulusta.
Seymor
Nää kauniit värssyt on sellaiia "siruunapusertimia" että jollei joku muuten murru hautajaisissa niin näitä lukemalla (ääneen) viimeistään. Minä haluan jättää jäähyväiset sanomalla "Rakkaan..muistoa kunnioittaen." Ja vieressä on joku runonikkari, jonka PITI laatia ja lukea runonsa ja eikös se koko seurakunnan edessä sano minulle: en mä pysty, lue sinä..." eli sitten mulla on kädessäni tuo sitruunapuserrin...
"vieras"
"Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen,
me jäämme hiljaa, vaiti nöyrtyen"
"On lähdön hetki saapuva, sen kaikki kohtaa kerran,
vaan milloin millä tavalla se tiedossa on Herran"
me jäämme hiljaa, vaiti nöyrtyen"
"On lähdön hetki saapuva, sen kaikki kohtaa kerran,
vaan milloin millä tavalla se tiedossa on Herran"
"totta"
Mahdollisimman tiivistetty ja lyhyt, ainakin läheisen hautajaisiin.
Itse kirjoitin tämän kun ystäväni kuoli (itse keksin siis) ja se oli kukkalaitteen kortissa ja haudalla luettiin:
Alkukesän päivä oli elämäsi viimeinen
tänne me jäimme kaivaten
Jospa sinun nyt jossain parempi on
on elo kivuton, huoleton
Kunpa paranisit, sitä toivoimme niin
mutta nyt silmät kostuvat kyyneliin
Ei auttanut rukous, ei pyyntö hiljainen
poissa on ihana ihminen
---
Ja tässä toinen itse keksimäni:
Enkeli tuli luoksesi,
sanoi: nyt lähdetään
Itkeneet olemme vuoksesi
kun lähdit enkelin kanssa lentämään
Irrotit otteesi elämästä
sairaus viimein voitti
Kuljit Taivaan veräjästä
ennen kuin uusi aamu koitti
Ilta kauniin kesäisen
vasta kukkaan puhjennut maa
Saatteli pois väsyneen ihmisen
nyt hän rauhassa levätä saa
Suuri suru täällä yhä,
sydämen valtaansa saa.
Vaan muisto sinusta, kaunis ja pyhä
joka päivä lohduttaa.
Niin kuin pappi kertoi, sinä olet maa,
Ja jokainen meistä maaksi kerran
vielä tulla saa.
Mutta vielä joskus suru, murhe kaikilta meiltä jää,
koska viimeisenä päivänä Hän meidät kaikki herättää.
Alkukesän päivä oli elämäsi viimeinen
tänne me jäimme kaivaten
Jospa sinun nyt jossain parempi on
on elo kivuton, huoleton
Kunpa paranisit, sitä toivoimme niin
mutta nyt silmät kostuvat kyyneliin
Ei auttanut rukous, ei pyyntö hiljainen
poissa on ihana ihminen
---
Ja tässä toinen itse keksimäni:
Enkeli tuli luoksesi,
sanoi: nyt lähdetään
Itkeneet olemme vuoksesi
kun lähdit enkelin kanssa lentämään
Irrotit otteesi elämästä
sairaus viimein voitti
Kuljit Taivaan veräjästä
ennen kuin uusi aamu koitti
Ilta kauniin kesäisen
vasta kukkaan puhjennut maa
Saatteli pois väsyneen ihmisen
nyt hän rauhassa levätä saa
Suuri suru täällä yhä,
sydämen valtaansa saa.
Vaan muisto sinusta, kaunis ja pyhä
joka päivä lohduttaa.
Niin kuin pappi kertoi, sinä olet maa,
Ja jokainen meistä maaksi kerran
vielä tulla saa.
Mutta vielä joskus suru, murhe kaikilta meiltä jää,
koska viimeisenä päivänä Hän meidät kaikki herättää.
"vieras"
ite kirjotin 13 vuotiaana isän kuoleman jälkee tän runon, (mikä oli kuolinilmoituksessakin)
En kerennyt sanoa heihei,
kun enkeli sinut jo taivaaseen vei.
Parempi sinun on olla siellä,
enkelten ohjaamalla tiellä.
Onneksi minulla on ystävät hyvät,
minun rakkaat kultajyvät.
He auttavat minua eteempäin tässä,
minulle tärkeässä elämässä.
Tämä tuli niin yllättäen minulle,
mutta taisi olla parempi sinulle <3
(isäni oli alkoholisti, ja kuoli sydämenlaajentumaan )
En kerennyt sanoa heihei,
kun enkeli sinut jo taivaaseen vei.
Parempi sinun on olla siellä,
enkelten ohjaamalla tiellä.
Onneksi minulla on ystävät hyvät,
minun rakkaat kultajyvät.
He auttavat minua eteempäin tässä,
minulle tärkeässä elämässä.
Tämä tuli niin yllättäen minulle,
mutta taisi olla parempi sinulle <3
(isäni oli alkoholisti, ja kuoli sydämenlaajentumaan
)