Mitä mieltä olette kasvatuksesta jossa ei "leimata" lasta tytöksi tai pojaksi? Millaisia heistä tulee aikuisina? Uskotko siitä olevan hyötyä vai haittaa?
Haittaa. Sukupuoli-identiteetin kehittyminen häiriintyy ja kun me kerran ollaan joka tyttöjä tai poikia niin en näe siinä mitään järkeä sotkea lapsen mieltä. Jossain vaiheessa jokatapauksessa lapselle selviää että meitä on kahta sorttia. Tärkeämpää on opettaa suvaitsevaisuutta kuin kieltää tosiasioita.
luitteko jutun uusimmasta Meidän Perhe -lehdestä tätä koskien? aika mielenkiintoista. mulle tuli siitä ristiriitainen olo. osa vanhempien ajatuksista oli ihan fiksuja, esim. että haluavat vapauttaa lapsen sukupuoliroolien "kahleista" jotka munkin mkielestä on jo aika sitovia suht. pienelläkin lapsella. mutta kyllä se slti musta meni jo vähän yli että eivät kerro kenellekkään onko lapsi tyttö vai poika. eivät esim. isovanhemmillekaan, mutta nämä ovat saaneet asian selvilole vaippoja vaihtamalla.
Ymmärrän kyllä pointin tuossa sukupuolettomassa kasvatuksessa, mutta itse olen kyllä vakaasti sillä kannalla, että pojittelen ja tytöttelen lapsiani ihan estoitta. Tosin en oleta tämän sukupuolielin-jaottelun liittyvän mitenkään lasteni kiinnostusten kohteisiin tai sosiaalisen sukupuoli-identiteetin ilmaisuun. Meillä on persoonina tyttömäinen poika, poika-tyttö ja poikamainen poika ja ihan OK niin. Voisivat olla jotain muutakin, mutta minulle he ovat omia persooniaan ja mahtavia tuollaisina.
Olen kertonut, että sukupuoliroolit ovat joillekin tärkeitä, mutta etten itse ole niiden kannattaja. Samoin olen kertonut, että jotkut näennäisesti tytöt tai pojat kokevat myöhemmin olevansa jotain toista sukupuolta kuin miksi heidät on oletettu, mutta so what!
Sukupuoli nyt vaan on tässä yhteiskunnassa samanlainen juttu kuin vaikkapa värien määrittely. Punainen koetaan yleensä punaiseksi ja vauva, jolla on pimppi tytöksi. Sanoja nuo vaan ovat.
Uskon, että lapseni kasvavat onnellisemmiksi ihmisiksi kun en kasvata heitä tytöiksi tai pojiksi, enkä valitse heille rooleja valmiiksi. Mutten näe silti syytä heittäytyä fundamentalistiksi näiden juttujen suhteen. Värkit on mitä on, muttei se välttämättä ennusta tulevaa elämää millään tavalla.
luitteko jutun uusimmasta Meidän Perhe -lehdestä tätä koskien? aika mielenkiintoista. mulle tuli siitä ristiriitainen olo. osa vanhempien ajatuksista oli ihan fiksuja, esim. että haluavat vapauttaa lapsen sukupuoliroolien "kahleista" jotka munkin mkielestä on jo aika sitovia suht. pienelläkin lapsella. mutta kyllä se slti musta meni jo vähän yli että eivät kerro kenellekkään onko lapsi tyttö vai poika. eivät esim. isovanhemmillekaan, mutta nämä ovat saaneet asian selvilole vaippoja vaihtamalla.
mulla lehti oottaa lukemista ,sen olga temosen jutun ehin lukasta.
Eihän sen sukupuolen tarvitse sitoa meitä, vaikka selkeästi olemme tyttöjä ja poikia. Kyllä meillä on kaksi hyvin tyttömäistä tyttöä ja silti ne tuntee esim. yleisimmät metsäkonemerkit. Ja yhden tutun pojan valitsema sukkalanka oli vaaleanpuna-kelta-oranssia. Eikä nämä jutut todlellakaan vaadi sukupuoletonta kasvatusta. Ja en ole kasvattanut tytöistäni tyttömäisiä ihan tarkoituksella mutta heidän omat vaate- ja leluvalinnat on vaan selkeästi tyttömäisiä. Jotenkin kuulostaa turhalta vouhottamiselta ja "maalais-järjestä" eksymiseltä koko sukupuolettomuus-ajattelu, mutta toki kukin taaplaa tyylillään.
Ymmärrän kyllä pointin tuossa sukupuolettomassa kasvatuksessa, mutta itse olen kyllä vakaasti sillä kannalla, että pojittelen ja tytöttelen lapsiani ihan estoitta. Tosin en oleta tämän sukupuolielin-jaottelun liittyvän mitenkään lasteni kiinnostusten kohteisiin tai sosiaalisen sukupuoli-identiteetin ilmaisuun. Meillä on persoonina tyttömäinen poika, poika-tyttö ja poikamainen poika ja ihan OK niin. Voisivat olla jotain muutakin, mutta minulle he ovat omia persooniaan ja mahtavia tuollaisina.
Olen kertonut, että sukupuoliroolit ovat joillekin tärkeitä, mutta etten itse ole niiden kannattaja. Samoin olen kertonut, että jotkut näennäisesti tytöt tai pojat kokevat myöhemmin olevansa jotain toista sukupuolta kuin miksi heidät on oletettu, mutta so what!
Sukupuoli nyt vaan on tässä yhteiskunnassa samanlainen juttu kuin vaikkapa värien määrittely. Punainen koetaan yleensä punaiseksi ja vauva, jolla on pimppi tytöksi. Sanoja nuo vaan ovat.
Uskon, että lapseni kasvavat onnellisemmiksi ihmisiksi kun en kasvata heitä tytöiksi tai pojiksi, enkä valitse heille rooleja valmiiksi. Mutten näe silti syytä heittäytyä fundamentalistiksi näiden juttujen suhteen. Värkit on mitä on, muttei se välttämättä ennusta tulevaa elämää millään tavalla.
Mutta mitä väärää niissä sukupuolirooleissa on? Miksi tyttöjä ei pitäis kasvattaa tytöiksi ja poikia pojiksi? Meillä tyttö kasvatetaan tytöksi ja silti häntä kiinnostaa myös poikamaiset jutut eikä niitä mitenkään rajoiteta vaan enemmän kannustetaan niissä asioissa joihin on taipumusta ja useammin ne ovat tyttömäisempiä asioita. Mihin se sukupuolettomuus vapauttaa, että tytöistä kasvais poikamaisempia ja pojista tyttömäisempiä?
Mutta mitä väärää niissä sukupuolirooleissa on? Miksi tyttöjä ei pitäis kasvattaa tytöiksi ja poikia pojiksi? Meillä tyttö kasvatetaan tytöksi ja silti häntä kiinnostaa myös poikamaiset jutut eikä niitä mitenkään rajoiteta vaan enemmän kannustetaan niissä asioissa joihin on taipumusta ja useammin ne ovat tyttömäisempiä asioita. Mihin se sukupuolettomuus vapauttaa, että tytöistä kasvais poikamaisempia ja pojista tyttömäisempiä?
no mun mielestä kyllä ympäröivät olot (esim. perhe, sukulaiset, päiväkodin hoitajat, toiset lapset) usein ohjaa lasta todella tehokkaasti sopeutumaan oman sukupuolensa muottiin vaikka se ei olisikaan juuri sille lapselle ominaista käytöstä. usein tämä ohjaaminen otetaan niin itsestäänselvyytenä että aikuiset eivät sitä itsekään tiedosta tekevänsä aika paljonkin. ja päiväkotilapsethan ovat usein tosi tarkkoja siitä, mikä on tyttöjen/poikien lelu tai väri, eikä siinä monikaan lapsi uskalla olla eri mieltä vaikka haluaisikin.
tältä kannalta ymmärrän pointin, mutta siinä meidän perheen jutussa tämä idea oli viety aika lailla äärimmäisyyksiin.
Mä en ymmärrä eikä mun tietty tarviikaan. Minusta me ollaan joko naisia tai miehiä. Mutta siltikin mun pojilla on muutama nukke ja nuken rattaat. Ja saavat hoivata ja helliä mutta myös olla raisumpia, toki sais tytötkin jos niitä olisi.
Joo, siis nämä MP-lehden vanhemmathan haluavat välttää sukupuoliroolien stereotypioita.. mutta eivätkös he itse juuri ole sitten niitä, jotka lokeroivat miehet ja naiset tiettyihin lokeroihin? Meillä poika saa vapaasti vetää hametta päällensä, miehellä pysyy silmäneula ja puikot käsissä siinä missä minullakin, meillä mies itkee, halaa ja pussaa ja minä puolestani putsaan kakkaisia viemäriputkia auki.. Ja kyllä meillä siitä huolimatta puhutaan miehistä ja naisita sekä tytöistä ja pojista. Musta on aika surkeaa, että kun lapsi vuoden päästä menee päiväkotiin, eikä sillä ole mitään käsitystä mikä on isä tai äiti, kun heillä asuu vain Kettu ja Susi.. tai siis nekin eri osoitteissa.
Mutta mitä väärää niissä sukupuolirooleissa on? Miksi tyttöjä ei pitäis kasvattaa tytöiksi ja poikia pojiksi? Meillä tyttö kasvatetaan tytöksi ja silti häntä kiinnostaa myös poikamaiset jutut eikä niitä mitenkään rajoiteta vaan enemmän kannustetaan niissä asioissa joihin on taipumusta ja useammin ne ovat tyttömäisempiä asioita. Mihin se sukupuolettomuus vapauttaa, että tytöistä kasvais poikamaisempia ja pojista tyttömäisempiä?
no mun mielestä kyllä ympäröivät olot (esim. perhe, sukulaiset, päiväkodin hoitajat, toiset lapset) usein ohjaa lasta todella tehokkaasti sopeutumaan oman sukupuolensa muottiin vaikka se ei olisikaan juuri sille lapselle ominaista käytöstä. usein tämä ohjaaminen otetaan niin itsestäänselvyytenä että aikuiset eivät sitä itsekään tiedosta tekevänsä aika paljonkin. ja päiväkotilapsethan ovat usein tosi tarkkoja siitä, mikä on tyttöjen/poikien lelu tai väri, eikä siinä monikaan lapsi uskalla olla eri mieltä vaikka haluaisikin.
tältä kannalta ymmärrän pointin, mutta siinä meidän perheen jutussa tämä idea oli viety aika lailla äärimmäisyyksiin.
Mutta mun mielestä sukupuoli ei ole rajoittava tekijä. Meidän tyttö leikkii päiväkodissa paljon poikien kanssa poikien leikkejä eikä se tyttöys sitä mitenkään haittaa tai estä. Mun mielestä on tärkeämpää että lapsi voi siinä sukupuolessa kuin on toteuttaa itseään sellaisena kuin on. Kun sukupuoli-identiteetti kehittyy johonkin suuntaan niin se tapahtuu jokatapauksessa oli se kasvatus mitä hyvänsä.
Mä haluaisin myös kuulla näkemystä siitä että miksi tyttö ei sais olla tyttömäinen tai poika poikamainen? Mitä väärää siinä rooliin kasvamisessa on?
Mulla meni vähän yli ymmärryksen tämän kyseisen lehtijutun pariskunnan aatteet, vaikka osaltaan olivatkin ihan ok ja hyvin perusteltuja. Meillä on kaksi poikamaista poikaa, jotka ovat esim huomanneet ympäristöstään koneet ja vehkeet ennen kuin muut asiat alkaneet kiinnostaa. Esikoinen on hyvin taiteellinen, nuorempi luonteeltaan herkkä. Mies yrittää kasvattaa miehet on miehiä, eivätkä itke-periaatteella, mutta mä olen sanonut pojille aina, että kyllä mieskin saa itkeä ja näyttää tunteensa.
Ja koska mä inhoan sinistä, meidän pojat on puettu pienistä pitäen muihin väreihin, lähinnä vihreään pienenä, isompina lisänä mm. keltaista, oranssia, punaista, jopa vaaleanpunaista. Isomman lempiväri olikin pitkään pinkki, pienemmällä oranssi, nyt molemmat on taas "palanneet" vihreään.
Kaveri on ns. akateemikko, joka yritti kasvattaa lapset "fiksusti" eli kulttuuria jne, eikä mitään prinsessajuttuja tytöille, eikä pojille vastaavia. No pakko oli senkin antaa periksi, kun lapset kasvoivat ja tyttö vinkui ja kitisi prinsessatavaraa ja pojasta kasvoi mutanttininjakilpikonna...
mielestäni meni pikkusen yli tämä kettu ja susi juttu
Joo, mulla kans...mutta mulla meni muutoinkin koko juttu ohi siis en vaan tajunnut mitä pahaa siinä on että lapsi tiedostaa olevansa tyttö tai poika pienestä pitäen.
Ja siis eikö lapselle tule n.kaksivuotiaana se että alkaa tajuamaan kumpi on kun siis molempia ei vain voi olla. Eikö sitten käydä perheenä esim.saunassa ettei lapsi nää venhempien ulkoisia eroja?
Meillä on sukupuolineutraali kasvatus ja kirjoitin siitä eilen ketjuun jonka otsikko oli jotain tyyliin "lukiko kukaan meidän perhe-lehden juttua..", mutta en nyt haulla löytänyt sitä ketjua, en jaksa uudestaan kirjoittaa tähän samoja mut olisin vaikka kopsannut siitä tekstini jota ainakaan silloin ei kukaan kommentoinut. Kirjoitin nimimerkillä "nyt harmaana".
Joo, siis nämä MP-lehden vanhemmathan haluavat välttää sukupuoliroolien stereotypioita.. mutta eivätkös he itse juuri ole sitten niitä, jotka lokeroivat miehet ja naiset tiettyihin lokeroihin? Meillä poika saa vapaasti vetää hametta päällensä, miehellä pysyy silmäneula ja puikot käsissä siinä missä minullakin, meillä mies itkee, halaa ja pussaa ja minä puolestani putsaan kakkaisia viemäriputkia auki.. Ja kyllä meillä siitä huolimatta puhutaan miehistä ja naisita sekä tytöistä ja pojista. Musta on aika surkeaa, että kun lapsi vuoden päästä menee päiväkotiin, eikä sillä ole mitään käsitystä mikä on isä tai äiti, kun heillä asuu vain Kettu ja Susi.. tai siis nekin eri osoitteissa.
säälittää tuollaisen kasvatuksen saavat lapset. oli kai siitä joku tutkimuskin joskus, missä todettiin se, että lapsien suuntautuminen omaan sukupuoleensa ei ole vain opittu juttu vaan ihan oikeeasti totta. sitä pitäis tukea ottaen huomioon tietysti jokaisen lapsen persoonallisuus.
Kiitos sille joka nosti ton eilisen ketjun, eli tässä on vastaukseni siihen ketjuun kopioituna, lopussa on vastauksia kun siinä ketjussa tehtiin isoa ongelmaa siitä miten toimitaan jos lapsi joutuu sairaalaan. :
Muistuttaisin että on kulttuureja joissa "sukupuolia" on enemmän kuin kaksi, eräänlaisia poikatyttöjä on paljon. Kuulostaa järkevältä että sukupuolia on kaksi ja ihmiset ovat joko toista tai toista, yhtä lailla kuin että nuotteja on oktaavissa kahdeksan, mutta kun avaa suun ja alkaa laulamaan niin huomaa että kirjo on monipuolisempi; jokaisessa ihmisessä on eri verran miehisyyttä ja naisellisuutta.
Meillä on pyritty sukupuolineutraaliin kasvatukseen eivätkä lapset ole mitenkään häiriintyneitä tai hämmentyneitä siitä. Isoimmat kouluikäisiä. Ei siis olla tytötelty/pojiteltu vaan kohdeltu lapsia lapsina, ei olla ohjattu tiettyjen lelujen pariin sukupuolen mukaan. Lapset ovat alle kaksivuotiaana kiinnostuneet ihmisten erilaisuudesta ja heille on kyllä kerrottu mitä heillä on ja että osalla ihmisistä on pimpit ja osalla pippelit, mutta tästä ei ole tehty mitään kynnyskysymystä. Lapset ovatkin leikkineet sekaisin "eri sukupuolten" leluilla ja koululaisillakin on ystävinään sekä tyttöjä että poikia, ei pelkästään omaa sukupuoltaan kuten usein tahtoo tuon ikäisillä olla.
Olemme kokeneet että kun lapsi ei identifioi itseään tarkasti juuri tiettyyn sukupuoleen kuuluvaksi niin hänellä on silloin enemmän mahdollisuuksia käytettävissään, kuin esim. tytöllä joka ohjautuu sitten "vaaleanpunaiseen maailmaan" ja jää "sinisen maailman" ulkopuolelle. Jostain kuulin vertauksen että jos vastasyntyneeltä sidottaisiin toinen käsi selän taakse niin hän oppisi käyttämään vain yhtä kättä eikä oppisi enää aikuisena juurikaan käyttämään sidottua kättä jos se vapautettaisiin. Vähän samantyylinen juttu sukupuoliroolien kanssa; jos lapsi opetetaan alusta asti toteuttamaan tiettyä sukupuolta niin vaarana on että hän voi jäädä jostain muusta paitsi. En tiedä osasinko nyt selittää oikein..
Mut mitään vessaongelmia ei ole meillä ollut ja lapset ei ole joutuneet sairaalaan joten vierailta kuulostaa tämän palstan ongelmat asiaan liittyen.
nyt harmaana: tekstisi kuulostaa mun korvissa täysin fiksulta ja ymmärrän pointin hyvin, mutta jotenkin se meidän perheen juttu meni mun makuun vähän yli. siis jokainen toki tehköön niin kuin parhaaksi näkee, mutta ihan kaikkea en siinä jutussa ymmärtänyt.
Joo en ole tuota juttua lukenut, kiinnostaa kyllä! Meillä lapset kutsuvat meitä etunimillä, ehkä koska se oli puolison lapsuudenkodissakin tapana, mutta jostain 1,5v lähtien ovat kyllä osanneet toimia oikein jos joku ystävä tai sukulainen on sanonut että vie lelu äidille tai isälle.
: