miten tämä sukupuolineutraali kasvatus teillä ilmenee?
Ollaan pyritty kohtelemaan lapsia omina persooninaan eikä ohjattu sukupuolen mukaan, esim. jos jossain on näkynyt ambulanssi niin siitä on sanottu sekä tytöille että pojille että tuolla menee piipaa-auto, usein kun näkee että vain poikien oletetaan olevan sellaisista kiinnostuneita. Hiekkalaatikolla ja myöhemmin koulussa on pyritty puhumaan muista lapsista lapsina tai etunimellä tytöttelyn tai pojittelun sijaan, sillä jalkovälillä kun ei ole merkitystä vaikkapa sillä että toisen kädestä otettu lapio on annettava toiselle lapselle takaisin. Lapset on puettu alkuun aika neutraalisti joten he eivät ole saaneet muilta selkeää tyttö/poika-kohtelua; mutta on huomattu että heti jos on vaikka vaaleanpunaista taaperon päällä niin hänelle annetaan hiekkalaatikolla perhosmuotteja, sinisissä olevalle autoja.
Lastenkirjoissa on joskus muutettu äidin ja isän paikkaa, että äiti onkin ajanut autolla ja isä tehnyt ruokaa, ihan vain siksi että lapsille muodostuisi monipuolinen kuva vanhempien rooleista, kirjoissa kun ne ovat yleensä niin perinteisiä. Omassa elämässäkin toimitaan niin että kumpi tahansa vanhemmista voi tarvittaessa vaikka ommella irronneen housun napin, meillä ei siis ole miesten ja naisten töitä vaan mielenkiinnon ja ajan mukaan tehdään mitä nyt tehdäänkään.
Vanhin lapsista on kolmasluokkalainen ja hänellä tosiaan on kavereita molemmista sukupuolista, muut samalta luokalta taas kaveeraavat vain oman sukupuolensa kanssa samanlaisten kanssa, en osaa nähdä tässä mitään sairasta vaan mielestäni on hyvä jos lapsella on monenlaisia ystäviä, ei tule sellaista kuilua tyttöjen ja poikien välille että vaikkapa myöhemmin seurustelujuttujen alkaessa toinen sukupuoli olisi täysin vieras ja odotukset epärealistisia, jostain aikuisten maailmasta otettuja.
Lasten nimet on meillä selkeästi jotain tiettyä sukupuolta edustavia kun haluttiin suvussa kulkevat perinnenimet eikä mitään erikoista. Mutta lasten sukupuoli on pidetty salaisuutena alkuun ja on ollut mielenkiintoista seurata ihmisten käyttäytymistä joka vaihtelee sen mukaan mitä he olettavat vauvan olevan. Tyttövauvaa pidetään suloisena ja hentona, poikaa reippaana ja tomerana, näin kärjistetysti.
Ei tässä minusta ole mitään erityistä ja vähän ihmettelen miten ihmiset voivat olla niin kiukkuisia tästä asiasta, tosin tuota lehtijuttua en ole vieläkään lukenut.
Uimahallissa käymiset eivät ole olleet ongelma vaan lapsille on selitetty että uimahallissa on tapana että pojat menevät toiselle puolelle ja tytöt toiselle, ei lapset sitä ole ihmetelleet varmaan sen enempää kuin muidenkaan lapset, kyllähän he ovat nähneet sukupuoleen perustuvaa jakoa muuallakin. Päiväkodissa ja koulussa olemme puhuneet kasvatustavastamme ja sitä on pidetty hyvänä, ei ole ainakaan kukaan päin naamaa uskaltanut sanoa että turmelemme lapsemme näin, ainoastaan täällä netissä.
Asiasta on myös lasten kanssa keskusteltu, esimerkiksi kun eräässä askarteluohjeessa sanottiin että "pyydä isää auttamaan sahaamisessa", niin sanoimme että jotkut uskovat että sahaaminen on miesten työtä, mutta me uskomme että molemmat vanhemmat pystyvät siihen.
Mä en ole koskaan ajatellut, että meillä ois jotenkin sukupuolineutraalia kasvatusta, mutta silti aika samanlailla mennään kuin teillä. Mutta, meillä asuu yksi pieni prinsessa joka rakastaa hörselöitä ja vaaleanpunaista (mä pukisin lapseni mielummin vihreään ja ruskeaan ym..) sekä poika jolle autot on kaikki kaikessa!
Mun mielestä on ok olla oman sukupuolen edustaja, mutta haluan kasvattaa lapsiani siihen, että naiset ja miehet voivat hyvin pitkälti tehdä samoja asioita. Silti toivon heidän joskus olevan ylpeitä naiseudestaan/miehuudestaan.
hohoijaa tuskimpa poikia mekkoihin puetaan. jos puetaan niin se on kyllä tosi tosi harvinaista.
Oletko sää se sama .-nimimerkki, joka kasvattaa sukupuolineutraalisti lapsensa?
Mää en tajua. Jos haluaa kasvattaa mahdollisimman sukupuolineutraalisti, niin miksi tytön voi pukea siniseen potkupallo paitaan, mutta poikaa ei missään nimessä pueta mekkoon? ja sukupuolineutraali kasvatus tytölläkin merkitsee, ettei tyttöä pueta röyhelömekkoon. Viestitäänkö tällä, että tyttöjen hörherömekot on jotenkin "huonoja" juttuja?
En tiedä tuosta nimimerkistä mutta meillä ei ole mitään syitä miksi ei voitaisi pukea poikaa mekkoon, lähinnä ehkä että ryömimisen ja tällasten kannalta se on ehkä epäkäytännöllinen vaate. Mutta me on siis tosiaan vähän vältelty sekä prinsessamekkoja että robottiauto-paitoja mutta lapset saavat usein valita itse vaatteensa omien mielihalujensa mukaan. Sukupuolineutraalius ei meille tarkoita poikamaisuutta, mutta toisaalta minkään "kapinallisuuden" nimissä ei syytä varta vasten mekkojen hankkimiseenkaan ole. Tosin kuivaksiopetteluvaiheessa ne voisi olla ihan käteviä.
Kun katson noita vauva-, perhe- ja mammalehtien keskustelupalstojen juttuja - ja jotkut ovat kirjoittaneet vastineita lehtiinkin - vaivun ajatuksiin.
Ensinnäkin - nämä ihmiset eivät tunne meitä. He ottavat artikkelin pohjatekstiksi, lisäävät omia oletuksiaan ja erilaisia havaintojaan ja tulkintojaan ja rakentavat jonkinlaisen erikoisen mielikuvan, josta lähtevät puhumaan ja jota kritisoivat.
He eivät puhu suoraan meistä eivätkä meille. He eivät tunne meitä.
Minä en näe meitä tässä suhteessa vahingollisen ideologisina ääri-ihmisinä, mun on vaikea käsittää ajatusta että ihmiset ajattelisivat niin. Mä olen ainakin itse käsittääkseni enemmän analyyttinen kuin fanaattinen. Mutta eivät nuo ihmiset sitä tiedä.
Miksi jonkun mukaan jopa lastenpsykiatri ilmaisee kantansa jonka mukaan me tässä tuhoamme Ruun terveen kehityksen ja identiteetin? Mistä on kysymys? Me emme ole kieltäneet, tosielämässä emmekä artikkelissamme, sukupuolten olemassaoloa, emme sosiaalisten enkä biologisten.
Ruulla on keho jossa on tietyt ulkoiset sukuelimet, ja Ruu luultavasti kehittyy puberteetissa samoin kuin sellaiset ihmiset yleensä, joilla on tuollaiset ulkoiset sukuelimet.
Ruu tuntee myös sukuelimet nimeltä - joillain ihmisillä on "pipu" ja toisilla "pimppi". Myöhemmin Ruu tulee oppimaan että useimmiten sellaisilla ihmisillä joilla on pimppi on myös kohtu ja munasarjat, joissa voi siittiösolun ja munasolun kohtaamisen kautta tapahtua hedelmöittymisreaktio, mistä taas usein seuraa vauva.
Ruu on varmasti jo nyt havainnut sukupuolijaon ja jonkinlaisten sukupuoliroolien olemassaolon - ja havainnut myös, että tämän omassa lähipiirissä on paljon vaihtelua. Lähipiirissä havaitut mallit eivät suinkaan ole vain sellaisia joissa fyysiseen mieskehoon yhdistyy miesrooli ja sellaisia joissa fyysiseen naiskehoon yhdistyy naisrooli - eivätkä lähipiirin seksuaalis-romantiset mallit ole suinkaan enimmäkseen heteroseksuaalisia. Lähipiirissä esiintyy kaikenlaisia suhteita ja kaikenlaisia tapoja jakaa hellyyttä, rakkautta, hyväksyntää ja seksuaalisuutta.
Ruun ympärillä ja lähellä ja kanssa keskustellaan ja kommunikoidaan paljon.
Ruu tulee mitä luultavammin menemään noin vuoden päästä päivähoitoon, ja viimeistään tällöin tämän luultavasti täytyy sopeutua ja ottaa paikka kaksijakoisessa sukupuolijärjestelmässä. En usko lainkaan etteikö tämä olisi lapselle helppo juttu, siitä huolimatta että kotiympäristö on ollut sukupuolisesti epänormatiivinen. Uskon että Ruu tulee ottamaan sukupuolimallinsa ensisijaisesti muilta lapsilta ja lasten kuluttamasta mediasta. Uskon ettei Ruun käsityksiä normaalista sukupuolisuudesta tule välttämättä horjuttamaan edes tämän lähipiirissä elävien ihmisten epänormatiivisuus - päiväkoti-ikäiset lapset tuppaavat olemaan sellaisia.
On uskomattoman käsittämätöntä kuvitella ettemme me antaisi Ruun leikkiä autoilla tai nukeilla - tällä on leluissaan molempia. Vaatteissa on myös vaaleanpunaista ja sinistä. Jostain syystä nettikommentoijat haluavat nähdä meidät - tai siis oikeastaan lehtijutun pariskunnan - jonkinlaisina älyvapaina fundamentalisteina ja tiukkiksina.
Ne kommentit eivät satuta minua niin paljoa, joissa viitataan negatiivisesti minun tai ketun sukupuoli-identiteettiin tai seksuaalisuuteen - vaikka diagnoosikorttien vetäminen vähän typerryttääkin.
Jos jotkut ihmiset tuomitsevat seksuaalisuuden tai sukupuolisuuden spektrien epänormatiivisten osien ihmisiä - siis esimerkiksi homoja, lesboja tai transihmisiä - niin se kertoo minusta lähinnä siitä että nämä ihmiset elävät eri maailmassa kuin minä - eli melko suljetussa heteromaailmassa, jossa "normaali" merkitsee heteroseksuaalista peniksellisenä syntynyttä miestä tai vaginallisena syntynyttä naista.
Mä en ole normaali heteromies, eikä mun tarvitse olla. Se ei ole sellainen asia mitä riittävän hyvältä vanhemmalta vaaditaan.
Se mitä riittävän hyvältä vanhemmalta vaaditaan on todellista motivaatiota tarjota lapselleen turvallinen ja tukeva kotiympäristö ja turvata tämän perustarpeet, ja hyväksyä tämä sellaisena kuin tämä on.
Minusta meitä ei esitetty tuossa artikkelissa hirviöinä. Ihmettelen kovasti kaikkien näiden ihmisten halua nähdä meidät sellaisina. Meitä oikeassa elämässä kohtaavat ihmiset kun yleisimmin hämmästelevät lapsemme iloisuutta ja hyvinvointia, ja sitä miten luontevasti olemme lapsemme kanssa.
Vähän vähemmän käräjöintiä ja lynkkausmeininkiä voisi joskus olla ihan hyvä.
Maalaisjärkeä vaan tähän touhuun, kyllä ne lapset itse osaa sanoa haluaako ne leikkiä barbeilla vai pikkuautoilla. Oli ne sitten mitä sukupuolta tahansa.
Ja sitä tosiasiaa, että miehet ja naiset OVAT erilaisia, ei voi kieltää. Niin on ollut kautta aikojen, ja se on ollut reunaehto ihmislajin säilymiselle!
Mun tyttö saa leikkiä vaikka kuolleilla kaloilla jos haluaa, mutta kyllä se ihan vaaleanpunaisiin vaatteisiin puetaan (vauva), ihan äidin esteettisen silmän miellyttämiseksi. Isompana voi sitten päättää jos haluaakin ruskeat pökät ja sinisen paidan.
Minulla on ystävä nimeltä Otso ja toinen ystävä nimeltään Pähkinä.
Miksi Susi ja Kettu vat niin äärimmäisen omituisia - ne ovat kuitenkin lempinimiä jotka ovat olleet käytössä jo aikaa ennen Ruun syntymää?
Lisäksi olen lasten parissa työskennelleenä ja myöskin psykologiaa ja sosiaalipsykologiaa lukeneena sitä mieltä, että sukupuolten kehittyminen on vain tietyiltä osin perimässä. Erittäin merkittävä osa sukupuolten kehittymisessä - jos siis ei puhuta fyysisestä kehosta - on kulttuurin merkityksellä.
Lapsi, aivan kuten kuka tahansa ihminen, ihailee joitakuita ihmisiä ja samastuu joihinkin ryhmiin, ja omaksuu näiltä itselleen ajatuksia, käyttäytymismalleja jne. Jos lapsi samastuu tyttöjen tai naisten ryhmään, tämä haluaa luultavasti käyttäytyä kuten tytöt ja naiset.
Nämä mallit opitaan usein, no, vanhemmilta, mutta erittäin suurelta osin myös ystäviltä, vähän vanhemmilta lapsilta ja lemppari-media-ilmiöistä, vaikkapa lempikirjoista tai -televisiosarjoista. Näillä asioilla on valtavasti merkitystä.
Minä en usko että se, ettemme me ketun kanssa kutsu Ruuta pojaksi tai tytöksi, vaikuttaisi niin ettei Ruu lopulta samastuisi jompaan kumpaan ryhmään - ja on hyvin luultavaa että tämä huolitaan vain toiseen, tämä kun on juridisesti tiettyä sukupuolta ja tällä on tietyn sukupuolen sukuelimet.
Jos tämä pukeutuu "väärän sukupuolen väreihin", kaverit tulevat sanomaan ettei se ole hyvä juttu, ja Ruu haluaa pukeutua niihin väreihin jotka ovat sopivia. Ihmisellä on kuitenkin tarve sopeutua.
Ehkä joskus myöhemmin Ruu kyseenalaistaa näitä asioita enemmän, jos tämä on hänelle luonteenomaista.
Tärkeintä minulle olisi kuitenkin että Ruu oppisi hyväksymään moninaisuutta - sitä että maailmassa on monenlaisia ihmisiä, ei vain valkoisia, ei-vammaisia heteroseksuaalisia peniksellisenä syntyneitä miehiä ja vaginallisena syntyneitä naisia.
Ehkä Ruu jossain vaiheessa hahmottaa myös, miten useimmat sukupuoleen liitetyt normit ovat historiallisesti rakennettuja. Pinkki on ollut tyttöjen väri vasta hyvin lyhyen aikaa - aiemmin historiassa se on ollut selkeämmin poikien väri. Masai-heimojen miehet ovat erittäin koristeellisia ja hienostelevia. Ranskan aurinkokuninkaan hovin miesihanne oli melko poikkeava vaikkapa Suomen maaseudulla vallitsevasta miesihanteesta. Ihan sama juttu naisihanteiden, naisiin liitettyjen normien ja mielikuvien kanssa.
Tärkeää on ymmärtää, _tunnustaa_ ja hyväksyä moninaisuutta - ja hyväksyä normista poikkeavuudet myös itsessään. Kaikissa meissä kai sellaisia on.
KYLLÄ ON SEKOO PORUKKAA TÄÄL HUH SENTÄÄN......... AI ETTEI OLE VÄLII MIKÄ JALKOVÄLISSÄ ON TOTTA HELVETIS ........ VITTU TE OLETTE SEKO PÄITÄ KOITTAKAA NY HELVETISSÄ AIKUISTUU....
mutta mikä ihmeen "pipu"? Pimppi on ok ja sen tajuan, mutta tuo "pipu"?
tuntuu nyt siltä, että 2 ihmistä jotka kokee miessukupuolen olevan se himoittu ja haluttu on saanut tyttären ja käytös sen asian hyväyksymisen ympärillä menee täysin överiksi.
En ole ko lehtijuttua lukenut. Mutta jos siis vanhemmat ei kerro kumpi heillä on tyttö vai poika, niin mikä ihme sen lapsen nimi sitten on? Vai eikö sitäkään kerrota kellekään? Kai se nyt on ihan selvää jos lapsi on Pekka tai Maija, että kumpi on.
Lapsen nimi on Ruu.
Ruu? aika outo nimi. No mutta siltä kuulostaa vanhemmatkin. Kumpi se sitten on, tyttö vai poika?
Jos äiti ja isä ovat susi ja kettu niin väistämättä se kuulostaa enemmän vahvalta kieltämiseltä kuin neutraalilta tavalta suhtautua asiaan.
Minusta neutraali tarkoittaa kasvatusasioissa asioiden kertomista niin kuin ne ovat ja lapsi saa itse luoda kantansa kuulemansa perusteella. Se on minusta myös avain suvaitsevaisuuteen.
Jos äiti ja isä ovat susi ja kettu niin väistämättä se kuulostaa enemmän vahvalta kieltämiseltä kuin neutraalilta tavalta suhtautua asiaan.
Minusta neutraali tarkoittaa kasvatusasioissa asioiden kertomista niin kuin ne ovat ja lapsi saa itse luoda kantansa kuulemansa perusteella. Se on minusta myös avain suvaitsevaisuuteen.
Niin pitkästi oli juttua, etten jaksanut lukea kaikkea... Mutta, tämmöstä filosofoin, että miks ihmeessä lapsi ei saisi tietää onko tyttö vai poika, saako sitten edes tietää onko ihminen vai eläin?
Siis mun mielestä ei ole mitään pahaa siinä että lapselle opetetaan kumpaa sukupuolta on, ja jopa korostetaan sitä ja opetetaan olemaan oikealla tavalla ylpeä omasta sukupuolestaan ja siihen liittyvistä asioista. Niin sitä pystyy kunnioittamaan myös sitä toista sukupuolta.
Kun tosiasiahan vaan on, että on olemassa kahta sukupuolta, miksi sitä kieltämään.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta joitakin ajatuksia tässä:
Susi on oman näkemykseni mukaan oikeassa siinä, että sukupuoli on suurimmaksi osaksi sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentunut. Sen biologista perustaa ei kuitenkaan voi kieltää. Biologia on nimenomaan se perusta, jolle sosio-kulttuurinen sukupuoli rakentuu. On aivan totta, että mm. mainitsemasi Masai-miehet koristautuvat. Alkuperäiskansojen parissa (puhutaan nyt yksinkertaistamisen nimissä niistä on monenlaisia sukupuoliroolituksia. Suinkaan aina länsimaisen maskuliiniset tehtävät tai toimet eivät ole langenneet / lankea miehille ja toisaalta myös läheskään aina nainen ei ole se keimaileva ja koristautuva osapuoli. Melkolailla säännönmukaisesti kulttuurinen sukupuolijako kuitenkin on ollut ja on olemassa: naisen ja miehen välille tehdään ja alkujaan selvä ero - oli se sitten minkälainen tahansa.
Mielestäni olette tavallaan tekemässä tässä kokeilua, sukupuolettomasti kasvatettu lapsi on melkoinen harvinaisuus. Minulla ei ole kompetenssia sanoa, mihin tällainen kasvatus sitten johtaisi, enkä toisaalta halua pätkääkään kyseenalaistaa teitä vanhempina: Se nyt vähintäänkin on selvää, että olette tehtävällenne omistautuneet ja siihen perehtyneet lievästi sanottuna keskimääräistä enemmän. Rakkautta on varmasti ja se merkitsee. Itse en kuitenkaan jotenkin osaa nähdä sukupuolettoman kasvatuksen arvoa. Eikö aitoa suvaitsevaisuutta olisi nimenomaan se, että olisi rauhassa tietynlainen; tyttö tai poika, nainen tai mies, ja sellaisena sitten juuri sellainen kuin haluaa olla; homo tai lesbo tai transsukupuolinen - ja siitä huolimatta osaisi antaa arvon itselleen ja muille. Mielestäni sukupuolen kieltäminen on jollakin tavoin jopa suvaitsemattomuutta, tällöinhän ei hyväksytä jotakin toisissa ja itsessä.
Suurin osahan kohtelee tyttöinä ja poikina ei lapsina.
No mun tuttavapiirissäni ei kyllä ole ketään, joka sanoisi lapselleen, että "et voi tehdä tuota, koska olet tyttö/poika", mutta on niitä, jotka sanovat "et voi tehdä tuota, koska olet lapsi".
Suurin osahan kohtelee tyttöinä ja poikina ei lapsina.
No mun tuttavapiirissäni ei kyllä ole ketään, joka sanoisi lapselleen, että "et voi tehdä tuota, koska olet tyttö/poika", mutta on niitä, jotka sanovat "et voi tehdä tuota, koska olet lapsi".
No ei sitä useinkaan ääneen sanota, mutta kyllä sen huomaa vaikkapa vaateitten väristä ja leluista. Jopa vaunujen väri saatetaan valita sukupuolen mukaan.
on monenlaisia sukupuoliroolituksia. Suinkaan aina länsimaisen maskuliiniset tehtävät tai toimet eivät ole langenneet / lankea miehille ja toisaalta myös läheskään aina nainen ei ole se keimaileva ja koristautuva osapuoli. Melkolailla säännönmukaisesti kulttuurinen sukupuolijako kuitenkin on ollut ja on olemassa: naisen ja miehen välille tehdään ja alkujaan selvä ero - oli se sitten minkälainen tahansa.