Surettaa niin… Vauva kohta 4kk ja ei juurikaan ole mammakavereita…
Otsikossa se aika lailla tuliki jo
Kaks lapsellista kaveria on tällä samalla paikkakunnalla.
Toinen on vähän väliä reissussa tai niin kiireinen ettei juurikaan nähdä vaikka melkein naapurissa asuukin.
Toinen taas on koko ajan muuttamassa pois ja kaikkee...
Vauva täyttää kohta 4kk ja he ovat vaunuissa olon (jos on jossain nähty tai käyty lenkillä lisäksi vai kerran nähneet vauvan
Tieten tuo syksyn sikatauti rajotti näkemistä ja kaikenmaailman räkätaudit ja vesirokot...
Surettaa vaan ku huomasin että tuo pieni on kohta 4kk eikä omat kaverit ole häntä edes juuri nähny...
Mun ns. "kavereista" suurin osa ei ole nähnyt vauvaani (7kk) - eivätkä sen puoleen tienneet että odotin, kun eivät nähneet minua kertaakaan raskausaikana. Mä ajattelin antaa niiden kaverien mennä, elämä heittää kyllä eteen sellaistakin seuraa, jota oikeasti kiinnostaa. Pari ystävää mulla on suhteellisen lyhyen matkan säteellä, mutta heillä tuntuu työ ja perhe syövän niin paljon aikaa, ettei juuri nähdä. Ja ne, joilla olisi aikaa, asuvat toisella puolella maata (tai maapalloa), mutta onneksi on netti.
minä vauvakuumeinen lapsettomuudesta ehkä kärsivä olen ollut parhaan ystäväni tukena ja kaverina molemmat raskaudet rakas kummipoikani 5v ja pikku poju 2vko:a nähdään paljon, eikä minun lapsettomuuteni ole este...meidän väleihin ei ole vaikuttanut mitenkään...
Huomasin tuossa että mies taitaa olla se paras ystävä jolle puran tuntoja...
Jos ei häntä laskettaisi niin sitten oma pikkusisko jonka kanssa ollaan tosi läheisiä.
Joo kuulostan varmaan säälittävältä mutta näin se vaan on
Itä lapissa asustellaan...
On mulla tänne tunnuksetki mutten kehtaa mustana tätä kirjottaa
Ok. En tunnekkaan sieltä päin mitään - ajattelin, jos olisin voinut auttaa. :-( Voisit ottaa selvää, onko seurakunnalla siellä kerhoja (riippuu tietenki, miten pienellä paikkakunnalla asut). Noissa kerhoissa olisi mahdollisuus tutustua ihmisiin. :-)
Olis mukavaa ku täälläki olis kaikkee toimintaa lapsiperheille joissa vois tutustua mut aika köyhästi mitään on Perhekerhoon olen ajatellut käydä tutustumassa kuhan saisin itteeni niskasta kiinni, on toisekseen niin huono lähtemään tommosiin... Erakoidun varmaan kohta tänne kotiin
Mä yllätyin kovasti, kun kaverit kaikkos raskausaikana. Vain kaksi ystävää käy välillä katsomassa meitä.. Olin tosi pettynyt, itse olisin kyllä mennyt katsomaan edes jos kaveri olisi saanut lapsen. Ilmeisesti he eivät olleetkaan kavereita.... Pian on muutto uudelle paikkakunnalle ja sieltä en tunne ketään. Mies mullakin alkaa olla ainoa kaveri.
Itä lapissa asustellaan...
On mulla tänne tunnuksetki mutten kehtaa mustana tätä kirjottaa
Ok. En tunnekkaan sieltä päin mitään - ajattelin, jos olisin voinut auttaa. :-( Voisit ottaa selvää, onko seurakunnalla siellä kerhoja (riippuu tietenki, miten pienellä paikkakunnalla asut). Noissa kerhoissa olisi mahdollisuus tutustua ihmisiin. :-)
Huomasin tuossa että mies taitaa olla se paras ystävä jolle puran tuntoja...
Jos ei häntä laskettaisi niin sitten oma pikkusisko jonka kanssa ollaan tosi läheisiä.
Joo kuulostan varmaan säälittävältä mutta näin se vaan on
No älä mitään, minulla on justiinsa ihan sama homma. Pikkusisko on paras kaverini. Vähän surkeaa kyllä on.
Mä yllätyin kovasti, kun kaverit kaikkos raskausaikana. Vain kaksi ystävää käy välillä katsomassa meitä.. Olin tosi pettynyt, itse olisin kyllä mennyt katsomaan edes jos kaveri olisi saanut lapsen. Ilmeisesti he eivät olleetkaan kavereita.... Pian on muutto uudelle paikkakunnalle ja sieltä en tunne ketään. Mies mullakin alkaa olla ainoa kaveri.
Juu mullaki ennen oli enemmän kavereita.
Täytyy kyllä myöntää että oma elämä alko pikku hiljaa jo ennen raskautta muuttumaan niin ettei niiden kaikonneiden kavereiden seura enää niin kauheesti kiinnostanu...Mä kävin töissä ja haaveilin vauvoista kun he taas vaan ryyppäs Vaikka en mä mikään absolutisti ole itekkään
Lue vähän millaisia äitejä täälläkin on: arvostelevat kotia, vanhempia, kasvatusta, ihan kaikkea...ole vaan onnellinen että saatte elää rauhassa vauvan kanssa
Perhekerhoon vaan mars mars jos sellanen paikkakunnalta löytyy. Niistä saa juttuseuraa ja vertaistukea samassa elämäntilanteessa olevista vanhemmista. Itse muutin uudelle paikkakunnalle kun vauva syntyi ja löysin tosi hyvän ystävän perhekerhosta Mukaan vaan rohkeesti
Lapsettomat ja isompien lasten äidit on yleensä päiväsaikaan töissä, siksi ymmärrän hyvin, miksi ap hakee samanikäisten lasten äitien seuraa . Mulla oli aikoinaan ihan sama ongelma. Joko mun ystävillä ei ollut lapsia (olivat siis päivät töissä tai sitten ne lapset oli niin isoja, että olivat jo koulussa (ja taas vanhemmat siis päivällä töissä. Lapsi vielä syntyi talvella, joten pihallakaan ei ketään nähnyt. Syksyllä menin sitten seurakunnan järjestämään vauvamuskariin ja siitä tulikin mun henkireikä. Mitään pitkäaikaisia kavereita en sieltä saanut, mutta olipahan ainakin kerran viikossa jotain järjellistä juttuseuraa .
Seuraavan kesänä, kun tyttö oli puolentoista, alettiin viihtyä paremmin pihalla ja jo heti kesän alussa huomattiin, että naapuritalossahan asuu ihan samanikäinen tyttö! Siitä alkoi sitten heidän ystävyys, mutta myös meidän äitien ystävyys.
lisäksi vai kerran nähneet vauvan 
laittele vaikka mailia niin käyään kahveella parantamassa mailmaa 
rakas kummipoikani 5v ja pikku poju 2vko:a 
