*Keskenmenon jälkeen plussanneet elokuussa* (päivitykset yksityisviestillä)
Tervetuloa kaikki keskenmenon jälkeen plussanneet keskustelemaan ja jakamaan ajatuksia/tunteita tänne. Täällä tuetaan toinen toisiamme ja autamme aina kun vain osaamme. Kysy siis rohkeasti mieltäsi askarruttavista asioista!
Mikäli olet uusi ja haluat listalle, ole kiltti ja kerro tietosi niin voin lisäillä sinut mukaan! Upeaa raskausaikaa!
Poistan odottajista ne, joiden laskettu aika on mennyt noin kuukausi sitten. Kun saat vauvan, laita tietoja yv:llä, niin pääset synnyttäneet-listalle.
ENKELEISTÄ SEURAAVAT KERHO Synnytyksen jälkeen on mahdollisuus jatkaa jutustelua rauhassa kerhon puolella, pinon nimi on Enkeleistä seuraavat. Kaikki toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi! Kerho vaatii salasanan, jota voit tiedustella Vimpula 05 ja 07:ltä yv:llä.
Raskaudesta humoristiseen tapaan a la Frizzante: 1. Vessassa kannattaa käydä tarkistuksella aina, kun mitä tahansa lorahtaa pöksyihin, tai siellä tuntuu jotain märkää, tai edes hiukan kosteaa. Tarkistuksia ei kannata unohtaa myöskään silloin, kun mitään edellä mainituista ei ole havaittavissa.
2. Raskauden ajaksi kannattaa kaikki muut kuin valkoiset alushousut työntää kaapin perukoille. Muut värit häiritsevät ikävästi erilaisten eritteiden tarkastelua. Myös vessapaperin on hyvä olla täysin valkoista.
3. Jos mikä tahansa oire katoaa, kannattaa vaipua epätoivoon. Jos esim. rinnat ovat normaalisti arat ja yhtenä päivänä eivät olekaan, niitä kannattaa tunnustella, tökkiä ja puristella niin, että ne lopulta ovat taas hellänä.
4. Jos ilmaantuu mikä tahansa oire, kannattaa se välittömästi googlettaa. Ei tarvitse käydä läpi montaakaan linkkiä kun jo löytää todisteita siitä, että juuri tämä oire on jollakulla ollut ensimmäinen merkki keskenmenosta tai muusta ikävästä.
5. Jos saavuttaa jonkun rajapyykin (esim. rv 12), kannattaa taas kääntyä netin puoleen. Hyvin helposti löytää kertomuksia, jotka palauttavat sinut maan pinnalle (esim. keskenmenot viikoilla 14, 16 ja 18).
Huomenia vaan kaikille, pääsin vasta töistä ja unettomana laittelin uuden pinon pystyyn
Tästä eteenpäin siis toimin listan päivittäjänä ja kaikki päivitystoiveet tulevat parhaiten perille yksityisviestinä mulle päin.
Omaan napaan ei kummempia, Putti on kova liikuskelemaan, mikä tekee minut tietenkin hyvin onnelliseksi ja rauhoittaa ylireagointiin taipuvaista mieltäni
Palaan paremmalla ajalla kommentoimaan muiden juttuja, ainakin Kätsylle pitää muistaa pari juttua mainita noista erikoisista neuvolantädeistä
Kiitos BM uudesta pinosta ja päivitysvastuun ottamisesta
Täällä huimaus ollu poissa pari aamua ja nautin kovasti kun helle ei oo niin kovana ja pilvistäkin aika-ajoin. Alkaa selkeesti voimat palaamaan... nytkin oikeestaan pitäs olla siivoomassa kun esikko meni mummolaan,joten meen äkkiä puunaamaan
Onnea hyvistä ultrakuulumisista Lumi-Marja, miiak, Miukkari ja Repa! Olikos Kätsy menossa ultraan nyt ensi viikolla?
).(: Kahden viikon toisten nurkissa lomailun jälkeen on vihdoin palattu takaisin omaan kotiin. Lomalla ei ollut doppleria mukana ja kun ei liikkeitäkään vielä tuntenut, niin oli jo halu päästä kotiin kuuntelemaan sydänääniä. Jos sitä kertoisi vanhemmille rakenneultran jälkeen, kun siihen on enää vajaa kolme viikkoa. Tänä aamuna vihdoin varmistui, mikä se iso pallukka on tuossa kyljellä navan alapuolella, kun herään. Pikkuinenhan se siellä on. Kuuntelin ennen ylösnousemista dopplerilla ja äänet kuuluivat pallon kohdalta, kun illasta ne kuuluivat yhä sieltä aivan alavatsalta. Ylösnousun jälkeen pallukka katoaa. Näin esikoisen odottajana en tiennyt varmaksi, mitä tuolla vatsassa tapahtuu.
Tänään olisi ollut tammikuussa keskenmenneen raskauden laskettu aika. Lähinnä on tullut mietittyä asiaa siltä kannalta, että miten elämä voisi olla nyt jo erilaista, jos kaikki olisi mennyt toisin. En tiedä miltä tuntuisi, jos en olisikaan jo uudestaan raskaana, ei varmaankaan kivalta. Huomenna olisi sitten eka neuvola-aika uudessa paikassa. Osaankohan perille.
Heh, BM, odotan innolla! Mä olen itseasiassa menossa työharjoitteluun neuvolaan nyt syksyllä, niin ehkä saan tarkemminkin tutustua kyseisen ihmisryhmän ajatusmaailmaan
Tuittu-, ollaan menossa. Tiistaina iltapäivästä Meillä on elokuun kaks vikaa viikkoa yhteistä lomaa, muttei olla tehty edes mitään suunnitelmia vielä siltä varalta, jos vauva onkin lakannut kasvamasta ja täytyy tyhjentää tai jos muuten on jokin vialla.. Nimimerkillä optimismi ei ole ennenkään auttanut
Ihanaa, kun kuukausi vaihtuu! Tulee syksy ja arki ja maha ja... Hihi, toivottavasti maailman paras syksy (tähän asti )
Kätsy ja Hilla-Helmeri 10+5 (neuvolan tädin mukaan 11+2)
Täs just tuli puheeks tuttujen kans vauvajutut ja tuli ilmi mitä hienoin vauvasyksy Uutta ja vanhaa tietoa, mutta miehen työkaveri ja mun hyvä kaveri saa vauvan elokuussa, sen nyt tiesinkin. Miehen serkut yllätti ja toinen saa vaimonsa kans vauvan syyskuussa ja toinen lokakuussa. Sit meillä marraskuu ja mun työkaveri saa joulukuussa Tämähän on yhtä vauvahuumaa koko loppuvupsi!
Oma masuasukki myllertää tauotta ja hyvä niin. Olis vain ollu kiva nukkua aamu viideltä vielä, mutta sen verta lujaa monotti, että eihän nukkumisesta mitään tullu. No, aamsuta se päivä alkaa
Ultra varattu, ensi viikolta löytyi tasan yksi aika ja ensi viikko on viimeinen, jolloin se pitäisi tehdä Viikkoja silloin on 11+4-12+6. Lugejen alasajo on aloitettu ja viimeisen ronkkaan sisääni torstaina, huomenna jää aamuannos kokonaan pois.
Miehen vanhemmille kerrottiin eilen. Mies sanoi, että on pakko kertoa, seuraavan kerran kun nähdään hänen veljiensä perheitä, niin varmasti jo ääneen kysyvät. Ja mies tuon mahan paremmin näkee kuin minä. Meistä oli vaan mukavampi, että isovanhemmat tietäisivät ensin. Ennestään asiasta tiesivät vanhempani, siskoni ja miehensä ja pari lähintä ystävää. Esikoinen ei vielä tiedä, eikä sen minusta vielä tarvikaan tietää. Tyttö on vielä niin pieni, ettei se ymmärrä odotuksen pituutta. Perjantaina tosin tyttö seurasi kanssani sivusilmällä Kätilöt-ohjelmaa ja ihmetteli, mistä vauva tuli. Vastasin, että mahasta. Kulmat meni kurttuun ja kohta tyttö kysyi, tuliko vauva reiästä. Juu, vauvareiästä, vastasin ja vastaus tyydytti 2½-vuotiaan tiedonjanon. Että se vauva nyt niin vaan voi mahasta ulos tulla, kyllä sen jostain pitää läpi tulla. Taidamme talven mittaan puhua enemmänkin aiheesta
Eli täällä positiiviset tunnelmat jatkuu. Olo ei ole sinänsä mimmoinenkaan, mutta koska tuo maha vaan kasvaa ja kasvaa, kaikki on hyvin. Viime päivinä alavatsalle on tullut "kohde", joka ei tykkää jäädä reisiä vasten puristuksiin eteen kumartuessani. Siis kun tähän saakka tuo maha, vaikka iso onkin, ei ole vielä reagoinut mitenkään liikkeisiin tai asentoihin (ei ole ollut ns. tiellä ), mutta selvää muutosta on tapahtumassa. Kivaa!
No niin.. Ultra on nyt siis takana päin. Kaikki hyvin Kokoa pikkuiselta löytyi 33,3mm ja vastasi siis viikkoja 10+1. Sydän löi tiuhaan tahtiin, 180 LA siis 27.2.
Kiitos BM:lle uudesta pinosta ja vastuun ottamisesta
Kiva kuulla hyviä ultrakuulumisia. Alkaa olla nuo alun taapertajat kohta jo puolivälissä. Mulle se 30 rv oli jotenkin merkityksellinen. Ajattelin, että tyyppi vois selviytyä jo sen ajan jälkeen hyvällä hoidolla, jos ei mitään dramaattisempaa tulisi. Vointeja siis kaikille!
Täällä ei kummempia. Selkää jomottaa, en tiedä jomottaako rasituksesta vai peräti jostain muusta. Siis kipu on kk-kiputyyppistä jomotusta.
Tänään on synnytystapa-arvio ja synnytyskeskustelu. Aion väläytellä sitä käynnistämistä. Saas nähdä mitä siellä sanotaan.
Täällä mennään päivä kerrallaan, np-ultra on tasan kahden viikon päästä. Ollaan siinä välissä viikko reissussa, joten eiköhän tuo aika mene ihan sutjakkaan. Toivottavasti... Välillä iskee melkoinen epäluulo, että onko kaikki hyvin, mutta ei auta kuin odottaa
Esikko kiristää täällä päin pinnaa aika pahasti, päiväunille saaminen on YHTÄ TUSKAA! Pari tuntia saattaa mennä natistessa, mutta tappelee niin pirusti unia vastaa... Hohhoijaa! Ja sitten kun ärähdän väsyneenä toiselle, niin itku vain kasvaa, ja mulle tulee huono omatunto... Ihanaa ihanaa kotiäidin arkea! No, toisenlainen arki tulee viiden viikon päästä, kun palaan hetkeksi takaisin töihin. Huoh vaan sillekin.
Viuhtis (jolla näköjään vähän kehnompi päivä...) rv 10+4
Tänään olin neuvolassa. Sain ne kela paprut ja tein päätöksen avustuksesta, rahana kiitos tällä kertaa. Täällä saatiin vielä se sairaalakaavakekkin, johon täytetään oikeestaan kaikki samat tiedot, jotka on jo tietojärjestelmässä. Paluu menneisyyteen siis, heh. Olihan siinä ne hätäkaste nimetkin ja nekin on nyt sitten raapustettu paperiin. Kaikki oli neuvolassa ihan ok. Verenpaine 90/55, hb 128, turvotus +-, pissa puhdas, syke 149-160, paino -160g/viikko, sf 26, liikkeet ++. Olikohan tuos kaikki Painosta vain terkka vähän mulkais ja tuumas, kannatais varmaan syödäkki jotain. Ihan kun en söis, pistelen meneen sitä sun tätä ja vähääkään joka päivä katto, et mitä. Sokeritki oli aivan nappi kunnossa. Taas vaan jakso ihmetellä tuota mahan kokoo viikkoihin nähden, mutta se nyt on tuollainen, pallero joka suuntaan
Viuhtis:Voimia uhmailijan kanssa, symppaan sua täysin Mulla neiti 1v7kk ja tällä hetkelle rauhallinen vaihe menossa, mutta on antanut itsestään jo uhmaa ihan riittävästi...Mä pääsen nyt hetkeksi (4kk) töihin lepäämään Jaksaa taas jäädä sitten uudestaan kotiin
Lumi-Marja:Onpas sulla jo iso sf-mitta!!! Mulla oli esikoisesta rv20+2 sf VAIN 15 ja kasvoi alakäyrillä aina rv30 asti kunnes pomppasi kertaheitolla ylärajoille. Masukin kyllä pullahti silloin kunnolla esiin Nyt kyllä saa luvan olla ekaa kertaa isompi tulos koska tää maha on nyt sen kokoinen mitä oli rv20+
ON:Tänään taisin sitten viimein tuntea Sintin hyvin hyvin hentoista liikettä Kysymysmerkeillä vielä, mutta niin alamasusta ne tuntui ja erikoiselta ettei kyse ole ainakaan suolen pulputuksesta Kävin tänään haistelemassa tuplarattaitakin, Gracon meinataan ostaa syksymmällä kunhan puoliväli ylittyy Ihastuin niihin täysin ja hintakaan ei ole kovin paha (319€ liikkeessä. Samalla esikoinen sai toisen istuimen kakkosautoon kun kohta koittaa hoitoon meno
Lumi-marja,Kiva et neuvolassa kaikki reilassa.. jännä toi painoasia...mulla ei tainnu kun ihan lopussa junnata paino paikoillaan,sitä ennen keräsin kuuliaisesti sen 500g/viikko,ellen enempikin... ihme ettei jääny ylimäärästä,vaan meni lopuiks sit miinuksellekkin puoli vuotta synnytyksestä,saapi nähä miten nyt käy. Alku on ainakin täsmälleen sama Meillä ei oo ollu mitään esitieto kaavaketta sairaalaan,ainakaan esikoisesta,ei mitää hätäkaste nimiä eikä mitään. Hasuua et on niin erilaiset käytännöt
Viuhtis,sama täälä...pinna esikoisen kanssa kuin viulun kieli ja sit on huono omatunto vähän väliä Poika nyt 2v2kk ja pahin uhma päällä Joka paikassa tekemässä pahojaan ja alkanut mua puremaan ja repimään hiuksista ihan urakalla. Meillä ei päikkäreitä oo nukuttu enää aikoihin,ellei sit autoon torkaha ja sittenkin pitää vartin päästä herättää tai on känkkä koko loppuillan eikä nukaha ikinä illalla.
Kun alko jättään unia pois ruhtinaallisessa 1v4kk iässä,meillä oli just noita 2h tappeluita ja itkua ja nukku sit jonkun puolitunti... jonkin aikaa jaksoin ja sit luovutin. Meni pitkään iltasin jopa 6 nukkumaan siitä hyvästä,nykyään jaksaa valvoo 19-19.30
Sasuman ultrauutiset vallan mahtavia Et oo turhaan oloista kärsinyt
Mä tilasin äitiysvaatteita Vaikka lupasin itselleni, että huomisen np:n jälkeen vasta... Mutta kun kiristää ja ahdistaa ja puristaa! Voihan sen tilauksen sitten vielä perua jos huomenna todetaankin ettei meidän vauvalla ole päätä, tai jotain vastaavaa.
Näistä erilaisista oireista muuten, niin (vähän noloa, mutta...) onko teillä kellään muulla näin alusta asti ihan järjetöntä karvankasvua? Siis normaalisti olen hyvin vähäkarvainen, sääriä sheivailen ehkä kerran kuussa, kun ovat niin vaaleita ja harvassa nuo karvat olleet. Nyt kasvaa paksua mustaa karvaa sääriin ja kainaloihin SEKÄ varpaiden päälle! Musta on tulossa hobitti! Sen lisäksi muukin karvoitus on ihan kiitettävästi lisääntynyt, vaikka vaaleampana kyllä. Esimerkiksi reisissä ja käsivarsissa on aikas tuuhea untuvakarva. Lupailiskohan poikaa?
Juu, eilen olin taas tiputuksessa, neljännen kerran jo.. Mutta nyt tosiaan alkaa tuntemaan että tämä kaikki on tämän arvoista kun tietää että tuolla masussa köllöttelee pikkuinen joka vilkuttelikin mammalle jo eilen ultrassa
Pitkästä aikaa pääsee koneellekin...on ollu niin hyvät kelit et on esikoisen kanssa oltu vaan ulkona
onnittelut kaikille muillekin kuten Sasumalle hyvistä ultra tai neuvola kuulumisista.
Niin ja toivottavasti sasuman olo pikkuhiljaa paranee...
Mitenkä muuten te jotka olette alku viikoilla kuten sasuma, viuhtis, repa ja muut niin oletteko uskaltaneet kertoa vielä kenellekään? Me kun ei ole halastua sanaa sanottu muuta kuin minun pomolle (oli pakko neuvola ja ultrakäyntien takia). Milloinka ajattelitte viimeistään kertoa?
on etovaa ja kuvottavaa oloa jonkin verran ollut, lauantaina joutu menemään ensimmäistä kertaa pöntölle asti mutta sain onneksi pidettyä ettei tullut (inhoan oksentamista yli kaiken). Ja vatsanahkaa nipistelee aina välillä...siinäpä meikäläisen oireet...
ollaan muuten lähdössä viikon lomalle ja jouduin siirtämään nt-ultra aikaa ja yritin sitä vasta loman jälkeen, mutta kätilön mielestä se täytyy tehdä ennen sitä ja nyt se ultra aika on sitten 13. päivä perjantai!!! arvatkaapa olenko just nyt taikauskoinen
Voi että Huisi, melkosen jännää! Päästään varmaan siis kohta kirjaamaan uutta tulokasta listalle Tsemppiä hommaan, nuo käynnistykset on aika pesti!
Muutenkin meillä taitaa olla duurivoittoisaa tunnelmaa täällä, sasuman huonovointisuus-uutisia lukuunottamatta Mutta juu, itsekin muistan hiukan paremmin kestäneeni huonot (todella huonot) olot, kun tiesi faktana, että oikeista syistä niitä joutuu potemaan..
Niin, Kätsylle piti sen verran valottaa tuota terveydenhoitaja-asiaa että: Mullahan on siis näennäisesti ja päällisin puolin oikein mukava ja asiallinen terveydenhoitaja neuvolassa. Mutta jotenkin omituinen se silti on Sillä tuntuu olevan joku painofiksaatio. Kolme vuotta sitten menin eka kertaa neuvolaan ja olin vähän outo sen mielestä, kun en tiennyt painoani ennen raskautta. Pituus on 175cm ja veikkailin raskautta edeltäväksi painoksi jotain 73 tms. No siellä puntari näytti 76kg ja tää naksahti, että mä oon lihonu kuudessa viikossa kolme kiloa ja laittoi mut sokerirasitukseen, ei uskonut, kun kerroin etten kauheasti syö makeaa ja että herkut on mulla enempi suolaisella puolella, eikä niitäkään määräänsä enempää kulu.
Tässä kohtaa jo tuntui vähän oudolta, juurikin se ettei aikuista ihmistä uskota, kun kertoo omista asioistaan. Sokerirasituksen paastoarvo oli rajoilla ja jouduin mittailemaan sokereita koko kesän remontin keskellä ja se stressasi melkoisesti, varsinkin kun ne oli ihan ok ja lopulta käytin vielä anopin mittaria, kun neuvolan mittari ei edes toiminut kunnolla. Käytiin kokoarvio-ultrissa ja siellä ihmettelivät, kun vauva oli ihan normikäyrillä enkä minäkään mikään kauhean iso ollut.
Aina neuvolaan mennessä jännitin puntaria. Jos paino oli noussut, sain kauheat saarnat sokerivauvoista, jos ei ollut noussut, siitä ei mitään positiivista tullut kuitenkaan. Lopetin sokerimittaukset, koska anoppi sokeri"tautisena" ja raskausdiabeteksen viisi kertaa kokeneena sanoi, että turhaan stressaan, kun sitä rd:tä ei minulla ole. Ja että sen kyllä useimmiten jossain vaiheessa itsekin oireistaan huomaa. Toki olen kuullut päinvastaistakin, että oireettomana voi olla.
Poikani syntyi viikon yliaikaisena 3580g painoisena. Jälkitarkastuksessa todettiin painoni pari kiloa vähemmäksi kuin ekassa neuvolassa. Taaskaan tästä ei kuitenkaan terkalla ollut mitään sanottavaa. Viime kesänä lähtöpainoni oli 74kg, enkä olisi saanut lähetettä sokerirasitukseen ilman edellisen raskauden historiaa, jonka tämä terkka oli siis kirjoittanut diagnosoiden minulle omin päin rd:n. No, se raskaus päättyi tuulimunana ennen rasituskoetta mutta tänä kesänä olin taas terkan pihdeissä aiheesta, vaikka painoni puolesta en ole riskiryhmässä. Itse asiassa terkka unohti koko asian alkuun, ja soitteli mulle jälkeenpäin että "niin, sun pitäs kuitenkin mennä tohon kokeeseen sun aiemman rd:n vuoksi, vaikka sun paino on ihan ok".
Nythän on niin, että olen tehnyt aika paljon töitä, ja monesti ilta-aikaan ja yökahteenkin saakka, ravintolassa kun työskentelen. Ei ole siis näillä helteillä ollut mahdollisuutta olla syömättä ja juomatta arki-iltaisin, että voisi aamulla mennä rasituskokeeseen. Menen, kun ehdin, näin olen päättänyt. Torstaina on taas neuvola, saa nähdä millaiseksi terkan naama menee, kun kerron, että koe on käymättä vielä Neuvolalääkärihän mulle sanoikin, että mua ei voi testiin pakottaa. Ekaa odottaessa olin vaan niin noviisi, että kuvittelin, ettei mulla itsellä ole oikeutta päättää, mihin kokeisiin menen ja mitä en tarvitse.
No, tää nyt oli taas tämmönen "mulla on epis terkka"-läyrytys mutta pointti oli kai lähinnä se, että suosittelen kuulostelemaan ennemminkin omia oloja ja ottamaan vähän varauksella, jos terveydenhoitaja tuntuu höpisevän jotain omaan korvaan oudolta kuulostavia juttuja. Tietty sitä ensikertalaisena ottaa infoa vastaan eri tavalla, kun uusiokäynneillä
Vielä sen verran omaan napaan: Putti melskaa. Ja vatsa on noussut hassusti ylemmäs, ihan kiva kyllä ettei roiku maata myötenkään
Täällä käytiin taas tänään neuvolassa ja neukku täti kuunteli dopplerilla ja siellä se pikkunen piti ääntä, sydänäänet oli 170 ..niin joo, ja paino oli laskenut 1,5 kiloa
BM, mut kanssa laitettiin sokerirasitukseen, syystä että bmi 25,1 kun rajana meillä on se 25! Nyt olen siitä vielä laihtunut 5 kiloa, mutta ei auta kun päätös on jo tehty. Pieni sokerinatsi taitaa siis asua meidänkin terkkarin sisällä
Nyt kun neuvolasta on puhetta enemmänkin, niin miten tiuhaan teillä ensikertalaiset/muut on alussa ollut käyntejä? Meillä eka oli heinäkuun 12. ja seuraava vasta syyskuun lopussa, tulee siis yli kymmenen viikon tauko. Mistään lääkärikäynneistä ei ole ollut puhettakaan, että olisi tässä välissä.. Hiukan ihmetyttää, kun aluksi puhui että käyn alkuun neljän viikon välein sitten pikkuhiljaa useammin jne. kuten ensisynnyttäjillä normaalistikin... Kovin outoa, mun mielestä ainakin
Ja sitten se NT-ULTRA! Tänään käytiin, ja kaikki oli vallan mainiosti Sain yhden päivän lisää ikää pienelle, joten tänään 11+1! Sillä oli pää, jalat, kädet, sormet, varpaat, napanuora ja ihan kaikki Aivot kohdallaan, sydän, virtsarakko ja vatsalaukkukin jo. Voi että se oli soma, kun näytti jo ihan ihmiseltä vaikka olikin vasta 4,5 senttinen <3 Turvotusta oli 1,3mm ja täälläpäin rajana on 3mm, jonka jälkeen suoraan suositellaan kromosomitutkimuksia. Me oltiin siis vallan tyytyväisiä tähän lukemaan ja jätettiin veriseula pois. Istukka näytti mulla olevan kohdunsuun päällä osittain, siitä varmaan ne satunnaiset pienet verenvuodot. Ultraajan mukaan näytti olevan kuitenkin siinä asennossa, että kasvaa ylöspäin kohdun mukana, eikä jää siihen möllöttämään Onneksi, kun kuitenkin mieluiten alakautta synnyttäisin...
Että JEE! Meille ehkäpä ihan oikeastikin tulee vauva!
Hih, mukava kuulla, etten ole ainoa, joka menettää hermojansa esikon kanssa... Jaksamisia teillekin, Repa ja Toive
Paino mulla nousee, ja sitä ei kyllä vielä voi mitenkään laittaa tuon kasvavan tyypin syyksi. Mahaa ei ole ollenkaan, läskejä lukuun ottamatta. Synnytyksen jälkeen menin imetyksen avulla reilusti miinukselle lähtöpainoon verrattuna, mutta nyt on tullut kaikki takaisin! Enkä ole edes mitään ihmeitä syönyt... Jotain helleturvotusta tai jotain vastaavaa...?
Kätsy, mä yhdyn sun kanssa tuohon outoon oireeseen, karvojen kasvuun! Kainaloihin varsinkin! Kamalaa, en yleensä ole näin rehevästi kasvava, sama oli edellisessä raskaudessa Tukkakin on toki hyvässä kunnossa, mutta ei noiden muiden karvojen tarvisi olla... Miiak, mä ole kertonut kahdelle mun kaverille ihan alussa jo, molemmat on tienneet kaikista keskenmenoista ja siitä, että meillä oli nyt yritys päällä. Np-ultran jälkeen kerrotaan sitten isovanhemmille ja muille kavereille. Pomolle varmaan tarvisi kertoa melko pian töihin paluun jälkeen, kun en siellä ehtisi sitten olemaan kuin viitisen kuukautta... Ei vain huvittaisi, kun tiedän, että hän ei asiasta pidä ollenkaan, mä suorastaan petän hänet, kun menen lisääntymään. Joopa joo, mukava nainen ja niin edespäin... No mulla menee joka tapauksessa perhe työn edelle, joten sinänsä ihan sama, mitä pomo sanoo tai ajattelee.
Huisi, tsemppiä!
Ei kait muuta, jos tästä lähtisi suihkuun, kun esikkokin on jo nukkunut melkein tunnin. Omaa aikaa nimittäin...
Jos sitä kertoisi vanhemmille rakenneultran jälkeen, kun siihen on enää vajaa kolme viikkoa. 
Kuuntelin ennen ylösnousemista dopplerilla ja äänet kuuluivat pallon kohdalta, kun illasta ne kuuluivat yhä sieltä aivan alavatsalta. Ylösnousun jälkeen pallukka katoaa. Näin esikoisen odottajana en tiennyt varmaksi, mitä tuolla vatsassa tapahtuu.
Ja sitten kun ärähdän väsyneenä toiselle, niin itku vain kasvaa, ja mulle tulee huono omatunto... 
Mulla neiti 1v7kk ja tällä hetkelle rauhallinen vaihe menossa, mutta on antanut itsestään jo uhmaa ihan riittävästi...Mä pääsen nyt hetkeksi (4kk) töihin lepäämään 
Mulla oli esikoisesta rv20+2 sf VAIN 15 ja kasvoi alakäyrillä aina rv30 asti kunnes pomppasi kertaheitolla ylärajoille. Masukin kyllä pullahti silloin kunnolla esiin 
Joka paikassa tekemässä pahojaan ja alkanut mua puremaan ja repimään hiuksista ihan urakalla. Meillä ei päikkäreitä oo nukuttu enää aikoihin,ellei sit autoon torkaha ja sittenkin pitää vartin päästä herättää tai on känkkä koko loppuillan eikä nukaha ikinä illalla.
arvatkaapa olenko just nyt taikauskoinen 
Mutta juu, itsekin muistan hiukan paremmin kestäneeni huonot (todella huonot) olot, kun tiesi faktana, että oikeista syistä niitä joutuu potemaan..