ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Tänään taas huonompi päivä vaihteeksi,alkaa vaikuttaa nuo yöt kun pahimmillaan 3 herätystä ollu yössä ja oon ihan poikki jo pelkästään heräilystä kun yö uni jatkuvasti katkeaa.. Ja siihen päälle arjen pyöritys eikä oo kerännyt paljon levätäkkään päiväs aikaan.. Eilen tosiaan pääsin käymään siellä hieronnassa ja tuntu et paikat vaan jumiutu ja kipeyty siitä nyt ollut jotenki sitten taas sellaista omituista oloa ja puutuilee joka paikka ja rytmihäiriöt haitannu pitkin päivää.. Mulla on iltaisin hirmu vaikka nukahtaakkin nykyään,saattaa mennä useampi tunti ennenkun saa unen päästä kiinni,kai se liittyy tähän masennukseen jotenkin.. Saa nähä miten se kierukka alkaa vaikuttaan tähän oloon kun perjantaina olis lääkärille aika laitatukseen,vähän jännittää..

Voi huolimuori sama täällä. Uni antaa odottaa ja jos yöllä herään, niin saa taas unta oottaa. Rytmihäiriöt olleet iltapäivästä asti voimakkaat ja välillä tuntuu, että kyllä se sydän tulee pihalle ja oikein hengitystäkin nyksee toi sydän. itkenyt olen ja kauhuissaan, kun kuukauden päästä töihin. Mulla ei valvota lapset, vaan toi oma pää. Että ketuttaa. Huomenna kuitenkin terapiapäivä ja yleellisesti kotona. Saas nähdä

Rytmihäiriöt jatkuu. argg. Ei jaksas kyllä enää.

Hei Kaikille!

Täällä myöskin yksi ahdistunut liittyy seuraan.

Olen seuraillut tätä viestiketjua jo n. 1,5 vuotta ja se palauttaa minut aina jollakin tasolla maan pinnalle.

Itse olen kärsinyt ahdistuneisuushäiriöstä jo varhaisteinistä asti, mutta ns. diagnoosin (tk yleislääkäri) sain n. kaksi vuotta sitten.

Tässä minun tarinan tämänhetkisestä "huonosta kaudesta". Takana on huomattavasti lyhyempiä huonoja kausia, kirjoitan niistäkin mielelläni, mikäli jotain kiinnostaa kuulla silloisista peloista ja fyysisistä oireista.

Talvella 2013 oli päättötyöni aika (toinen ammatillinen tutkinto). Samaan aikaan olin myöskin päättänyt alkaa harjoittamaan uutta ammattiani toiminimellä. Olin asiasta innoissani, luin illat yrittäjyydestä ja suunnittelin tulevaa. koin kuitenkin jonkinasteista levottomuutta ja minun oli vaikea rentoutua. Riesakseni saapui myös nokkosrokko (ollut jo pienestä pitäen, mutta ei kroonisena). Kutiavia näppyjä tuli viikottain ja mieleni valtasi kauhu. Miksi juuri nyt, kun tulevaisuus näyttää muuten niin hyvältä? Aloin järkeillä asiaa ja päätin, että nyt en kyllä sekoa ja, että en halua kokea niitä nuoruudessani kokemia ahdistuksia uudelleen. Ei auttanut päätös.

Itkin vessassa iltaisin ja pelkäsin ihosyöpää. Tutkin jokaisen luomen ja olin varma, ettei niitä ole ennen näkynyt. Päätin etsiä tietoa netistä. Googletin nokkosihottuman..se oli virhe. Valtaosista sivuista sitä pidettiin "normaalina" ja ohi menevänä ja siihen ei yleensä löydy syytä. Kuitenkin yhdellä keskustelu palstalla mainittiin, että jonkun tuttava oli sairastunut kaameaan erittäin vaaralliseen lihastautiin ja tämän ensioire oli nokkosrokko. Tästä kaikki alkoi.

Nokkosrokko hiipui pois muutamassa kuukaudessa. Aloin syömään magnesiumia sillä lihakseni tuntuivat jotenkin oudoilta. Vertasin silloin tuntemuksiani suonenvetoihin. Tein uudelleen päätöksen olla sekoamatta.

Yhtenä iltana olleesani sohvalla ja yrittäessäni rentotua huomasin kuinka reiteeni tuli elohiiri. Elohiiri vaivasi koko illan ja vaihtoi paikkaa jalassani. Tämä vaiva jatkui monta päivää..en epäilyt sen olevan mitään vakavaa. Esittelin lopputyöni jalka nykien.

Jouduimme muuttamaan väliaikasesti pois kotoamme vesivahingon tieltä. Asuimme Kevään sukulaisemme tyhjillään olevassa asunnossa. Väliaikaiseen asuntoon muuttaessa elohiiret olivat kadonneet..niitä ei ollut viikkoon mietin silloin, että nyt rentoudun. Otin yhden siiderin ja samana iltana huomasin kuinka silmäkulmaani tuli elohiiri. Toivoin sen menevän pois. Ei mennyt.

Lihasten nykiminen yltyi ja nykäyksiä tuli milloin minnekkin, näitä kun oli kestänyt noin kuukaden kohtasin pahimman pelkoni. Soitin lääkäriin. Sain ajan kahden viikon päähän. Tämä tuntui ikuisuudelta. En saanut unta, säpsähtelin kokoajan, itkin iltaisin suihkussa. Kävin jopa terveydenhoitajalla, joka kirjasi oireeni ylös ja vakuutti, että saavat minut kuntoon. Terkkarilta minut ohjattiin ”akuutille” mielenterveyshoitajalle (näitä oli kaksi) Kerroin heille oireistani ja kuvitelkaa mitä he sanoivat (muistan sanatarkasti):

”Ei se voi mitään psyykkistä olla jos se näkyy päällepäin!” ”Mutta ota tästä muutama kappale Opamoxeja paniikkikohtauksen varalle”

Voitteko kuvitella, näin sanoo 2kpl mielenterveyshoitajia!! Lähdin pois ja odottelin lääkärikäyntiä.

Lääkäri käynnille otin äitini (ainut joka jollain tavalla ymmärtää) mukaan, sillä olin varma etten tule muistamaan tuosta käynnistä mitään. Lääkäri oli pätevä ja sympaattinen. Hän otti minut tosissaan ja käyntini kesti reilusti yli tunnin. Minulle tehtiin mm. neurologinen testi. Lääkäri vakuutti kaiken olevan kunnossa, kysyin että ”mitäs nyt?”. Ensimmäistä kertaa elämässäni kuulin sanan yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, tämä oli diagnoosini lääkärin mukaan. Hän määräsi lihasrelaksantteja. En uskaltanut hakea lääkkeitä apteekista. En halunnut syödä niitä ”turhaan”. Viikko tästä päätin kuitenkin hakea lääkkeet, koska edessä oli valmistujaisjuhlani. Söin lääkkeitä viikon, ei mitään vaikutusta. Varasin soitto ajan lääkärille, hän ehdotti kevyttä liikuntaa ja lomaa (määräsi myös vahvemmat relaksantit, joita en ikinä hakenut)

Nykimiset jatkuivat, ja ovat päällä edelleen. Välillä voimakkaampina välillä lievempinä. Pelkään ALS:sia ja MS:ää, en ole googlannut kumpaakaan enkä aio.

Kauhua lietsomassa ovat nämä minun kutsumani "lisämausteet" elikkä oire joka tulee tukemaan pelkääämiäni sairauksia, mutta vaihtuu kuitenkin toiseen viikkojen sisällä. Näitä on monia. (näköhäiriöt, lihaskivut, korva-ongelmat, puutuneisuus, huimaus, hammaskipu, mahaoireet, lista on loputon)

Syy kuitenkin miksi nyt kirjoitan on, että joulu- yms. stressin myötä tämä nokkosrokkoa palasi (aiemmin johtui selvästikin stressistä) ja sai minut taas kauhun valtaan. Näiden nykimisien kanssa olisin vielä ns. sujut, kun olen lukenut, että niitä muillakin on.

Nyt olenkin päättänyt "voittaa" pelkoni ja varaan tällä viikolla ajan yksityiselle lääkärille he siellä saavat selvittää mistä tämä kaikki johtuu. Mikäli edelleenkään ei ole syytä epäillä mitään neurologista sairautta hoidan pääkoppani kuntoon.

En ole ikinä käynyt yksityisellä lääkärillä ja nyt pelottaakin koko ajatus tästä. Päädyn kuitenkin yksityiseen, sillä pääni ei kestä sitä odottelua! En kuitenkaan halua "lietsoa" pelkojani ravaamalla kokoajan lääkärissä ja vaatimalla "turhia" testejä (mikäli ei aihetta), mielenrauhan on löydyttävä muullakin tapaa..

Anteeksi, ehkä hieman sekava ja turhan pitkäkin teksti, mutta jonnekin näitä ajatuksia on purettava. Tsemppiä kaikille!

Hei, kiva kun kirjoitit effroi. mä olen tässä viime vuosina kulkenut lääkärillä niin, etten oikein usko kaikkea mitä sanovat. Varsinkin psykiatreihin on mennyt luotto. Mutta on onneksi tullut niitä lääkäreitä, joihin olen sitten pitänyt hoitosuhteen, kun tietää että tutkivat, eivät arvele. Ja todellakin on tökeröä sanoa, ettei se psykkistä ole. Mä kanssa olen saanut nokkosrokkoa stressissä ja sitten kun ole stressannut muita oireita kaupan päälle vielä sekin, osa lapsista näkyy mulla reagoin kanssa nokkosrokolla ja kestää parikin kuukautta ja ovat ihan hermona silloin, kun koko keho kukkii, eikä ne lekurien lääkkeet auta. Stemppiä sulle ja toivon, ettei mitään fyysistä vaikka tää psyykkinen on niin hiton fyysistä ettei sitä todellakaan muuksi voi sanoa

En taas jaksa!
Tässä on koko perhe sairasteltu ja oltu senkin takia todella kovilla..
Nyt taas mulla
-on unirytmi aivan hukassa ja väsymys on valtava.
- on nykimisiä joka paikassa ja kasvot puutuu toisen posken kohdalta heti silmän alta.
- niska aivan jumissa, tuntuu että on jopa raskasta pitää päätä pystyssä..
-on monenlaisia pelkoja... Itseni diagnosointi jatkuu taas!
-Särkee ranteet, peukalo, käsivarret.. ym.
-Välillä tuntuu että tulen hulluksi nyt!!

Tsempatkaa jotenkin!

En oikein tiedä miten aloittaisin, oma pää on niin täynnä kaikenmoisia ajatuksia. Itse menen koko ajan aallonpohjalla ja sen verran välillä pulpahdan pintaan että saan vedettyä henkeä kun taas sukellan... pimeetä ja painetta. Semmoinen on fyysinenkin olo ja oliko fyysinen olo ensin semmoinen ja mieli tuli perässä??? En tiedä, yhtä mössöä kaikki.
Minut on elohiiret vallanneet kokonaan, nyt jopa nenänvarsi nykii. Tänä aamuna kun piti yhden kerroksen rappuset nousta ylös, en ollut varma pääsenkö ylös asti jalat hapotti jo parilla ekalla askelmalla. Kivut menee ja tulee, vaihtaa paikkaa, krampit ja voimattomuus hallitsee.
Tulipa tuosta effroin kirjoituksesta mieleen oma ihottumakierre, ja jos se ei johtunut psyykkestä niin ei sitten mistään. Olin 16-vee kun muutin pois kotoa poikaystäväni luokse, kotona oli erittäin vaikeaa, eikä se ollut helppoa sitten se oma elämäkään. Yritin käydä koulua ja rahaa ei ollut, suhde ei ollut laisinkaan helppo ja hyvä. Alkoi kutinat, alkoi tuleen juuri nokkosihottuman tyyppisiä oireita, mutta ehkä se sitten oli allergiaa joka puhkesi silloin, koska jotain allergeenia löydettiin. Olin kauttaaltaan punaisten kutisevien läikkien peittämä, raavin itseni verille, jouduin kahdeksi viikoksi sairaalaan, jossa oireet saatiin kuriin hetkekksi, tätä jatkui vuosia, olin kaiken kaikkiaan viisi kertaa kahden viikon jakson sairaalassa. No se sitten ajan myötä kyllä rauhoittui, mutta olen sitä mieltä että kun kävin paljon psykologin luona ja aloin ymmärtämään itseäni paremmin helpotti kutinatkin....
Olen käynyt nyt muutaman kerran fysikaalisessa, hoito on ollut kevyttä, (kovasta perinteisestä hieronnasta tulen tosi kipeäksi) ekakerralla kun menin sanoin että pelkään sairastavani alsia ja olin tosi itkuinen sillä kertaa, olin niin tiukka ja kankean jäykkä etten pystynyt menemään vatsalleni siihen hoitopöydälle, menin kokonaan kramppiin. Fyssari tutkiskeli ja sanoi että hänestä tässä nyt on monen asian yhteisvaikutus (psyyke +fysiikka lyhesti). Hän sanoi alsin olevan niin harvinainen, että lottovoittoon voisi verrata osuuvuudeltaan, ja sanoi myös että als on tasaisesti paheneva ei vaihteleva, alsissa ei ole ns. parempia jaksoja. Näihin olen heikoimpina hetkinä turvannut.

Nukkunut olen tosi huonosti, joskus melatoniinistä (3mg) on apua, joskus sitten taas ei.
Jos paniikki on päällä, siihen ei auta mikään, jotenkin kun tulee jotain semmoista tekemistä että on pakko tehdä ja ajatella jotain muuta olo rauhoittuu. No yöllä ei ole mitään mahdollisuutta tehdä mitään kuin maata sängyssä ja pelätä, siinä sitä sitten ajatusten kanssa käydään painia, ja yritän tietoisesti ajatella asioita jotka rauhoittaisivat mieltäni. Eräs tuttavani kerran sanoi että pelätä voi elämässään niin paljon kuin haluaa. Kasvaakohan pelko pelkäämällä?? Tämä paha olo on raastavaa ja kuluttavaa.
Kuinka monelta teiltä on tutkittu fibromyalgia? Sehän aiheuttaa kipua, särkyä, jäykkyyttä, ahdistuneisuus ja masennus kuuluu myös taudin kuvaan. Minulla se on diagnosoitu kauan sitten ja tietysti nyt toivon että tämä olisi vain ärhäkässä vaiheessa oleva fibro, siihen ei vaan nämä elohiiret sovi!! Suurin osa on elohiiristä kuitenkin ns. hyvälaatuisia. Jatkuvat "elohiiret" ympäri kehoa - Neurologia - Suomi24 =jatkuvat elohiiret ympäri kehoa keskustelu. Näillä yritän mennä nyt huomiseen, aamulla on neurologi ja enmg, sittenpähän on yksi tieto lisää. PELOTTAAAA!!!! (on muuten yksityinen, eikä hajuakaan mitä maksaa, sain lähetteen fysiatrilta enkä päässyt sen lähetteen kanssa sairaalaan).

Voimia tälle päivälle!

Jos ollaan kolmen vuoden päästä hengissä ja terveitä ilman kuoleman sairautta, pidetäänkö yhteisjuhlat sen kunniaksi???

Nämä elohiiret ovat kylläkin kiusallinen vaiva. Aiemmin "sairastamieni"jaksojen ajalla oireet eivät ole olleet näin ns. näkyviä ja todellisiä. Paineen tunne kurkulla on vain tunne ja käden puutuminenkaan ei näy.

Rationaalisena ihmisenä pystyn järkeilemään asian niin, että kun näitä nykinöitä on ollut niin paljon muillakin niin pakkohan sen on psyykkeestä johtua. Mieltäni rauhoittaa myöskin, se että oireeni alkoivat selkeästi stressaavan ajanjakson aikana, mutta kun mielen valtaa kauhu nämä kaikki ajatukset unohtuvat.

Itsekin olen etsinyt netistä hyvää fysiöterapeuttia, akupunktiota yms. stressin poistokeinoja, mutta EN uskalla ottaa näihin yhteyttä, koska pelkään, että hoitoon mennessä hoitaja epäilee minun sairastavan jotain vakavaa.

Minullakin oli vuosi sitten syksyllä tuota kasvojen puutumista. Naama meni tunnottomaksi, mutta vähän rentoutuessani se "laukesi".

Minä emmin lääkäriajan varausta. Ollaan lähdössä kolmen viikon päästä Lappiin lomalle ja haluaisin enne sitä saada mieleni rauhoitettua ainakin tämän "ihottuman osalta" sekä ottaa askeleen eteenpäin parantumisessani. Pelkään kuitenkin, että tilanteeseeni ei saada selvyttää ennen lomaa (nokkosihottumaan tuskin muutenkaan saadaan) ja, että murehdin koko loman ajan lääkärissä kuultuja sanoja. Ehkäpä varaan lääkärin loman jälkeen, kun on aikaa murehtia asioita

Noihin särkyihin ja kolotuksiin olen saanut apua piikkimatosta, makaan matolla tunnin putkeen, jolloin ylenssä osa kolotuksista katoaa.

Eikös se ole niin, että omien ajatustensa kieltäminen on mahdotonta? Tässä blogissa on hyviä havaintoja ja neuvoja. Täällä puhutaan juurikin tuosta ajatusten kieltämisestä ja siitä kuinka negatiivisista ajatuksista pääsee eroon (olisikin noin helppoa). Minä itse ainakin tunnustaudun täydelliseksi "kontrollifriikiksi" kaikki pitää olla ennalta suunniteltua, pohdittua ja murehdittua. Kaikki mahdolliset virheet/riskit täytyy olla otettuna huomioon. Kannattaa käydä tutustumassa.

Blog — Paniikkihairio.fi — Page 3

Uskaltaisinkohan painaa tuota JAMPUN linkkiä, vai onkohan sielläkin jokin kauhutarina josta voisin saada paniikkikohtauksen

p.s paniikkikohtauksia on nykyään aika harvoin. "Kauden" alussa niitä oli melkein päivittäin, mutta ne muuttuivat "kokoaikaiseen" paniikkiin.

Laittamani linkki on alkanut jo vuonna 2004 ja siellä on paljon samanlaisia kirjoituksia kuin täälläkin, tosin se on aika hiljainen ollut jonkun aikaa, ei paljon päivityksiä viimeaikoina, itse olen sen lukenut läpi. Minun mieltäni helpotti juurikin se että kuinka moni muu kärsii samoista asioista. Mutta ainahan voi olla joku semmoinen kohta mikä säikäyttää oman mielen ja saa paniikin aikaiseksi, joten toki kun tuntee itsensä ja kuinka reagoi kirjoituksiin, niin tiettyä varovaisuutta on hyvä noudattaa. Minä olen lopettanut googlettamisen tai jos googlettelen niin tosi varovaisesti availen sivuja. Yritän löytää vain positiivisia sivuja. Ennen googlea luettiin lääkärikirjoja....

Silmäilin JAMPUN laittaman keskustelun ja totta, on paljon ihmisiä jotka kärsivät samasta. En huomannut kylläkään äkkiä selatessani, että siellä olisi ollut montaakaan kellä on ahdistuneisuushäiriö, mutta voi olla kyllä etteivät sitä siellä "mainostakkaan".

Minäkin olen jättänyt googlettamisen aiempien kokemusteni takia.

Olen myöskin ajatellut, että jos tästä selviän, niin haluan auttaa muita tämän asian kanssa kamppailevia ihmisiä, etenkin nuoria. Minua pöyristyyttää edeleenkin tuo kuulemani kommentti kaupunkimme mielenterveyshoitajilta "jos se näkyy päällepäin niin se ei voi olla psyykkistä".

Tuon elohiiri keskustelun luettuani, pääti siirtää lääkärikäyntini loman jälkeen. Mikäli yksityinen lääkärini on noheva ja haluaa selvittää syyn nykimisiin niin sitä varten tehdään ilmeisesti aikamoinen nippu testejä.

Mitenkä muuten teillä, paljonko olette saaneet menemään rahaa lääkärikäynteihin, testeihin ja kuvauksiin? Käyttekö yksityisellä vai kunnallisella?

Ehkä tonni on yksityiselle mennyt...

Moi, onpa ollu ihan kamala tämä viimesin vuorokausi.. Tämä oma olo on jotain ihan hirveätä,pyöräyttää kävellessä,rytmihäiriöitä, tuntuu että oon ihan lukossa joka puolelta,ihan niiku eläis sellasessa sumussa eikä mikään naurata eikä huvita,ruoka ei maistu,haluttas vaan nukkua koko ajan,lihakset nykii ja tuntuu välillä että pään ympärillä olis semmone vanne,oon koittanut venytellä mutta paskat se auta,kylmä hiki käsissä ja kylmiä väreitä kulkee koko kropan läpi ja näkökentässä niitä kirkkaita kuvioita tulee välissä.. Viime yönä nukkumaan mennessä sain taas jonku ihme ahistus jännitys kohtauksen,pelotti että lähtee taju kankaalle.. Eikä yhtään helpota se että vanhin tyttö sairastu mahatautiin ja oksentaa ja ripuloi koko ajan,älytsin raskasta ja ei oo voimia enää kannella tuollaista vähän päälle 1 vuotiaista kun painoaki ihan kiitettävästi jo hällä.. Pelottaa taas ihan kaikki mahollinen ja sairaudet ja kaikki.. Mistä muuten johtuu lisääntyny syljen eritys,tuntuu että sitä kuolaa oikeen virtaa välillä suuhun ja pitää hirveesti nieleskellä sitä..??

kannatan jampun ehdotusta Kuule huolimuori, mulla on todella paljon tällä hetkellä samanlaisia oireita kun sulla. Vähän ihmeissäni menen ja eniten pelkään tosiaan noita rytmäreitä. Niin voimakkaita. Huimaa välillä todellakin kovaa. Heittää taaksepäin ovelasti. kädet on tärissy ja maitohapoille menee kyllä ihan mitättömistä. mäkin makailen joka ilta piikkimaton päällä ja olen saanut hyvin nukuttua kun kuuntelen joka ilta syvärentotus tai jonkin muun cd. Se on mulla auttanut nyt, mutta auttaako kauan. Mullaon niin hyvä työterveyshuolto. Toimii yksityisellä ja oon valtiolla töissä, että nyt nää sairastelut on ollut ilmaisii. jossakin se kai raja menee sielläkin, kuin paljon voi itteensä tutkittaa, muttei vielä ole vastaan tullut. Kotiäitinä ollessa palo kyllä satoja euroja yksityisiin, kun tk:ssa eivät millekään alkaneet.

Tuo on kyllä hyvä jos on sellainen työterveyshuolto, että ei tarvitse kustannuksista huolehtia. Meillä on niin "pieni" työyhteisö, että vaikka olisikin noin kattava huolto niin en tiedä ilkeisinkö käydä siellä niin useasti kuin mieli tekisi.

Mites JAMPUN lääkärikäynti meni?

Olisipa ihanaa juhlia vapautuneesti ilman murheita . Minulla on jäänyt tuo juhliminenkin, koska yleensä Krapulassa on täysi paniikki päällä kokoajan ja niin pirun levoton olla. Nykyään myös alkoholi aiheuttaa pätkittäistä unta ja lietsoo pelkoja.

Minulla ensimmäinen vuosi näiden oireiden kanssa meni tuollatavalla sumussa kulkemalla ja mikään ei kiinnostanut, eniten pelkäsi juhlapyhiä ja tapahtumia..aina tuli jokin uusi kammottava oire, jonka syystä ei voinut nauttia vapaista. Nykyään on vain erittäin levoton olla kokoajan. Ei tee mieli tehdä tulevaisuuden suunnitelmia..elää vain sillä tavalla, että sitten kun...

Onko teillä minkäänlaista mielialalääkitystä tai onko sellaista ehdotettu? Silloin kun minä soitin lääkärille ja varasin soittoajan(sen ensimmäisen ja viimeisen kerran jälkeen 1,5 vuotta sitten) niin hoitaja "lipasautti", että "tänne on mietitty Cipralexia" Lääkäri ei kuitenkaan sitä minulle suoraan ehdottanut...kyseli olinko ottanut niitä mielenterveyshoitsujen antamia Opamoxeja..minä raukkahan en niitä uskaltanut ottaa niin kai se lääkäri tuumasi, että en lääkkeitä suostu syömään.

Itse olisin kyllä nyt valmis jotain kokeilemaan kunhan saadaan poissuljettua kaikki kauheudet. Ei edes ajatus "aloitusoireista" pelota, koska tämä olo on muutenkin niin aaltoileva, että voi ahdistaa täysillä sen kaksi viikkoa muutenkin.

mulle määrättiin toi cipralex, eikä passannut ollenkaan. Kuumeilin, oksensin, tuli verenpurkaummia ja kouristuksia viiden vuorokauden käytöstä. olivat sitä mieltä ja olen kyllä itsekin, ettei ainakaan vielä lääkkeitä, paitsi opamoxeja. Niistä piisaa mulle rentoutusta 1/3 osalla taplettia. Saanut itseni illalla rennoksi ja nukkunut hyvin. Tai jos tuntuu, että paniikki jatkuu vuorikausisololla, olen katkaissut puolikkaalla. Kerran johonkin tilaan on tarvinut ottaa, niin laskee kehon kierrokset ja saa mielenkin tasottuun. Puoli vuotta sitten lääkkeet määrättiin ja kahdesti olen vain ottanut. Helpottaa kun tietää, että ne toimii jotenkin ja sietää sitten sitä huonoa fiilistä jotenkin paremmin. Itse olen todella herkkä lääkkeille. Antibiootit voi viedä tippaan jne. Eli kammoan lääkkeitä ja tarkkaa mietin mitä suuhuni pistän. Alkoholia en ole voinut vuoteen käyttää kun yhdestä siideristä riittä humalaa ja krapulaa kolmeksi vuorokaudeksi ja tekee niin sekopää olon. oon sitten käynyt tanssimassa selväpäisenä raflassa, kun tanssi jotenkin rentouttaa mua. Mutten jaksa kauan olla ehkä tunnin pari, muuten keho jotenkin jännittyy liikaa. Et tällasta ihmeellistä se on kun hermosto on jotenkin hirveen herkkä.

Itsekkin yritän välttää lääkkeitä..en tiedä miksi. Luulen, että yksi syys siihen miksi en ole halunnut ajatella mielialalääkkeiden aloitusta on se, että pelkään etteivät ne toimi ja tästä seuraa se, etten voi hyväksyä oireideni olevan psyykkisiä. Vaikeaa. Ovatko Opamoxit vieneet fyysisiä oireitasi pois tai lieventäneet niitä?

Huolimuorille tuosta syljen erityksestä: Käsittääkseni se johtuu keskushermoston tms. yliviritteisyys tilasta. Kuuluu ihan tähän "meidän tautiin" elikkä kun hermostuttaa voi suu kuivua tai vaihtoehtoisesti sylkeä erittyä enemmän. En oli huolissani.


Vielä tuosta rahankulutuksesta hoitoihin, olen ajatellut, että jos tässä kevään aikana "tutkituttaisin" itseni..lääkäreiden parhaaksi katsomillaan tavoilla, niin olisi valmis panostamaan siihen rahallisesti kokonaisuudessaan n 1000€. Tuo on paljon rahaa, mutta jos tällä summalla saan jotain selvyyttä tilanteeseeni ja hoitosuhteen luotua yksityisen lääkärin kanssa niin se on pientä(kolmasosa kk. palkasta ja tätä oloa on kestänyt jo 2 vuotta, voisin olla vaikka puolivuotta ilman palkkaa jos oloni korjautuisi ).

No niin, "tohtorilla" käyty, en tiedä helpottiko vai ei?? Yläraajat tutkittiin, ei jalkoja. Lääkäri sanoi että tutkitaan jos on aiheellista. Kun oli tutkinut oli hiljaa ja tulosteli nipun papereita. Nyt paperissa lukee että ei ole rannekanavaoireyhtymää eikä hermopinnettä ja ei ole näyttöä vauriosta alemman motoneuronin alueella?? Sanoin että pelkään että minulla on als, kerroin kaikki oireet niin tarkkaan kun vain jännitykseltäni pystyin, niin siihen lääkäri vastasi että kaikilla ihmisillä on elohiiriä, ne vain tuntuvat toisilla herkemmin ja stressi lisää niiden tuntemusta, entä kivut, pistelyt, puutumiset, säryt....???? Siinä oli se käynti, eli jäi just semmoinen tunne että vika on vain korvien välissä, no sen tiedän jo entuudestaan että vikaa on korvien välissä....
No toinen yksityinen lääkäriasema jonka fysiatrilta sain lähetteen tähän enmg:hen oli tien toisella puolella, marssin sinne ja varasin ajan samaiselle fysiatrille joka on ensi tiistaina.
Kyllähän näihin rahaa palaa, tämä tutkimus maksoi 400 euroa, josta sain osan työpaikan sairaskassalta, itselleni jäi maksettavaksi vähän yli 100 euroa. (eikä mielenrauhaa :ashamed
Minä olen syönyt lääkkeitä pitkin elämääni, joskus pidempiä aikoja joskus lyhyempiä. Cipralex on ollut minullakin joskus käytössä, mutta se ei oikein ollut minun lääkkeeni. Edellisen jakson kun olin "lääkityksellä" minulla oli Cymbalta 60mg ja nyt ehkä puolitoistakuukautta sitten aloitin sen uudelleen. Se on auttanut minun päähän paljon. Nyt pystyn jotenkin ajattelemaan paremmin. Pelkoa se ei vie pois, mutta en ihan pohjamutiin asti sukella. Nyt pystyn toimimaan jotenkin ja käymään töissä. Luulen että olisin romahtanut ilman lääkitystä, ja sitten minua olisi jo viety väkisin hoitoon... en laisinkaan usko että olisin nyt tässä kirjoittamassa ilman lääkitystä, enkä toistaiseksi edes ajattele lopettamista. Seinät olisivat kaatuneet kyllä päälle ihan täysin. Vaikka minulla on ollut ahdistusta ja masennusta ennenkin niin tämmöistä en lie ole koskaan kokenut aiemmin vai kultaako aika muistot?? Mutta en voi jättää tätä nyt pelkän lääkityksen varaan, vaan jossain vaiheessa on lähdettävä myös käymään läpi asioita jonkun psykologin tai vastaavan kanssa.
Ja nykinä senkun jatkuu.... : /

Opamoxista mulla tulee sellainen olo kehoon, että vievät kauhean raskaan taakan pois keholta. Sellainen selkeä ja kevyt olo. Rauhoittaa sykettä ja vie vapinan pois. Ei vie minulta se pieni määrä toimintakykyä. tekee niin paljon selkeemmäksi ja rauhallisemmaksi olon. Illalla taas rentouttaa nukkumaan, helppo hengittää, ei ole sellasta pinnallista ja pidäteltyä hengitys, jo se auttaa nukahtamaan. Jampu, hienoltahan se tuntuu, ettet varmaan kuole mihinkään rappeuttavaan, mutta kun oireet on todella vahvat, tiedä mikä se sitten on hyvä. Olen kuitenkin onnellinen kun sinulla ei ilmeisesti ole Alsia, mutta kun keho oireilee, kyllä se vie elämänlaadun pois ja tekee piinaa tästä.

Toi suun kuivuminen ja syljen eritys on todella yleistä. Kiertäjähermo kulkee tossa kaulan sivuilla ja vaikuttaa kieleen ja sylkirauhasiin. Kun niskat jankissa ja hermi ahtaalla jännityksen vuoksi oireet on moninaiset. Se kun vaikuttaa korviin kieleen nieluun, sydämeen ja ties mihin, Lueskelin siitä jokin aika ja kun hieroskelin ja venyttelin niskaa, rauhoittu toi sydän. kaulan alueella on sellainen piste, millä voi manipuloida sydäntään tai jopa iskusta pysäyttää. mulla itsellä on voimankäyttökoulustus joka vuosi, jossa tää piste on näytetty, että varokaa sitä, ettette pysäytä sydäntä.

Eikä mulle ole tullut mitään ikävää tosta opamoxista, mutta enpä ole sitä paljon mitään käyttänyt. Ehkä siitä vaivoja ja sivuvaikutuksia tulee, jos enemmälti käyttää. En tiedä, kun suuremman määrän käyttöä ei ole ja kaikin keinon sitä vältänkin, kun riippuvaiseksi kuulema tekee.

Mulla alkoi toissa päivänä terapia. Käy kotona se terapeutti. Aivan ihana ihminen ja tuli turvallinen ja hyväksytty olo. Itkin eilesen pelkkää helpotusta.

Sekava olo, vaikka luulisi että voisi olla jotenkin helpottunut. No nyt alan sitten takomaan päähäni että minulla ei ole alsia, sitä nyt todennäköisesti EI OLE. Olen tietysti huojentunut tästä tiedosta, mutta mikä minua vaivaa?? Pelkkä stressikö?? No hartiat on jumissa ja fibro möyhää. Ehkä nämä kaikki yhdessä sitten aiheuttaa tämmöistä. Nyt on mielenkiintoista miten jatko lähtee menemään. Luulen, toivon ja uskon että kuitenkin pinnalle päin.... on tämä ihmisen mieli niin kummallinen ohjelmisto.

Tämä keskustelupalsta on ollut minulle pelastus, luulen että tämän vertaistuen avulla jaksoin marraskuusta tähän päivään (Marraskuussa sain sen lähetteen). Olin välillä ihan hukassa, en tehnyt muuta kuin itkin, itkin niin paljon kun vain itkeä saattaa. Eikä ne itkut tähänkään lopu. Kuljen jatkossakin kanssanne "sielunsisaret". Kuljen päivän kerrallaan ja yritän eheytyä edes jotenkin.

Voimia tulevaan viikonloppuun :hug::hug:

JAMPU Yritä sinäkin huokaista helpotuksesta nyt viikonloppuna, ainakin se kaikkein pahin vaihtoehto on nyt suljettu pois. Ei ehkä kannata yrittää pakottaa itseään ajattelemaan tietyllä tapaa..voi vaan tehdä huonommaksi oloa.

Mielestäni äitini sanoi kerran viisaasti (helpotti ainakin minun oloa) "meillä on nyt tämä tieto, jonka lääkäri on antanut ja siihen meidän on nyt uskottava, he tekevät parhaansa" (tämä siis lääkärikäynnin jälkeen, kun olin varma että lääkäri ei uskonut minua tai unohdin mainita jostain)

Itse otin silloin jakson alussa puolikkaan opamoxin paniikkikohtaukseen ja helpotti oloa ja ehkä vähän nykymisiä, muttei paljoa. Enempää en ole ottanut.

Voi kumpa pystyisikin ajattelemaan ja laittamaan aivonsa siihen asentoon, että "minulla nyt on tällainen lihaksien nykimis vaiva, muttei se haittaa elämääni" Itselläni ainakin tämä nykiminen on se "päävaiva" ja sitten ne muut tulevat lisänä vaihtelevasti.

On myös kännyt mielessä, että mitähän "traumaattista" tai niin positiivista pitäisi käydä, että päässä naksahtaisi ja kaikki palautuisi ennalleen...kuka tietää jos vaikka joutuisi johonki kolariin ja olisi kuukauden koomassa niin nykisikö vieläkin :| tai jos voittaisi lotossa niin jatkuisivatko oireet...

Hyvää viikonloppua kaikille! Kyllä me täältä vielä noustaan!

Kamala että täällä kyllä koetellaan voimia.. Oksennustauti jatkuu ja nyt se on vauvassa ja miehessä.. Vanhin tyttö jo melkein parantunu.. Millonhan se iskee meikäläiseen,ihan pelottaa :s tänään ollut suht. Hyvä päivä muuten.. Jospa tämä tästä.. Ja kiitos tuosta syljeneritys jutskasta !

Mulla on ollut jo viikkoja ihme puutumista poskessa ja nenän varressa... Stressaa ihan hulluna.

Mulla myös sylkeä erittyy paljon!! Aiemmin oli suun kuivumista..

Mulla oli myös suun kuivumista aluksi mutta nyt välillä sylkeä ihan virtaa suuhun.. Oon pistäny merkille että se on aina tuo vasemman puoleinen silmä joka temppuilee,nytki pari päivää ollu ihan oudon tuntunen jotenki sillä näkee sumeasti ja valopilkkuja näkyy ajoittain näkökentässä ja toisinaan se on sitten aivan normaali. Myöski nuo päänahan kivut on aina vasemmalla puolella ja poski tai leuka puutuilee vasemmalta puolelta.

Kivut, eniten jaloissa, ei anna hetken rauhaa, pahoja kramppeja ja suonenvetoa pohkeissa, elohiiret melskaa, nenänvarressa ollut elohiiri yli viikon. Särkylääkkeinä otin 600 mg buranan 1g panadolin, auttoi pahimman yli. Magnesiumia syön säännöllisesti, ei auta, samoin myös neuromax b-vitamiinia. Särky on luonteeltaan semmoista hermosäryn tyyppistä. Istuminen tuntuu pahalle, ja teen istumatyötä. Lymfahoitoa olen ajatellut seuraavaksi, mutta sinnekkin täytyy saada lähete. No huomenna yksityiselle fysiatrille. Sairaslomalle olisivat laittamassa, on vain paska tilanne kun yt:t menossa, 130 henkilöä irtisanotaan.... olisi pakko jaksaa jos meinaa töissä käydä. Olen kyllä ajatellut että ei maailma siihen lopu jos lopputilin saa, mutta tässä velkatilanteessa se kyllä olisi melkoinen muutos elämään, eikä laisinkaan positiivinen. Unohtuisikohan kivut ja elohiiret siinä vaiheessa? Väsynyt olen, uupunut, joku romahdus tulee mutta kait sitä on romahdettava jos ei jaksa. Ilo on hukkunut elämästä. Suoritan elämää. En haluaisi valittaa mutta tämä nyt vaan tuntuu tältä. Joku sanoo että ei saa valittaa kun kaikki on NIIN hyvin.... en valitakkaan kerron vain miltä tuntuu....

Tämmöinen aamunavaus maanantai aamuksi.

"Elämä on kuin sipuli,
sitä kuorii kerros kerrokselta
ja välillä joutuu itkemään"