Coco83, todella ikävä kuulla keskenmenosta. Tiedän menetyksen tunteen ja surun joka seuraa mukana. Tärkeintä on että annat itsellesi luvan surra asiaa ja myös kerrot lähipiirillesi, joka ei välttämättä lainkaan ymmärrä miten raskaalta se voi tuntua. Silloin hekin ymmärtävät miten arka ja herkkä asia on kyseessä. Omalta kohdalta voin sanoa, että tunsin suurta vihaa ihmisiä kohtaan jotka vähättelivät tapahtunutta.Vielä kuukausi sitten raskauden yrittäminen herätti positiivisia tunteita, olinhan viimein raskautunut ja unelma käynyt toteen. Ensimmäisessä np-ultrassa kaikki sitten romuttui ja tuntui, että miten tästä saa taas itsensä revittyä elämään kiinni. Keskenmenon rankkuutta ja raakuutta ei vaan osaa sanoin kuvailla, tyhjä aukko ja elämän epäoikeudenmukaisuun täytti mielen.
Tällä hetkellä on hiukan avuton olo; henkisesti on suht rikki, mutta eteenpäin pitäisi vaan yrittää. Ehkä raskautumiseen ja sen yrittämiseen pikkuhiljaa alkaa taas valmistaa itseään. Toivon, että jälleen raskaustestiin tulisi positiivinen tulos, mutta samalla tiedän, että pelko ja traumat tulevat entistä voimakkaampina takaisin. Mutta silti, ehkä päivien ja viikkojen päästä on suunnattava tuulta päin
Kaupallinen yhteistyö: Storytel