Heippa! Olen 37-vuotias ja odotan kahdeksatta lastani viikolla 12+4. Raskaus on täydellinen yllätys, alkunsa sai Cerazettesta huolimatta viikko sen jälkeen, kun tapasin nykyisen avopuolisoni. Eli tarinani on tämä...
Erosin edellisestä suhteesta 28.6. Viimeinen yhdyntä tuon suhteen toisen puoliskon kanssa oli 25.-26.6. Yhdynnässä mies ei lauennut lainkaan. Viimeiset kuukautiset minulla olivat 15.6. Laskennallinen ovulaatio ilman pillereitä olisi ollut 29.-30.6. En huomannut tuossa vaiheessa mitään ovulaatioon viittaavaa.
Tapasin nykyisen puolisoni 1.7. Seksielämämme on ollut hyvin aktiivista koko ajan. Aiempien ehkäisypillerien aikaisten kemiallisten raskauksien (2kpl, vuoto alkanut kummallakin kerralla 4+3) jälkeen olen ollu hieman vauhko jokaisen kierron aikana mahdollisesta raskautumisesta. Niinpä 13. 7. tein raskaustestin, tuloksena oli puhdas negatiivinen, päivänä jolloin kuukautisia odottelin alkavaksi.
16.7. minulla alkoi armoton migreenikierre, kestäen aina viime viikkoon asti. 18.7. tein uuden testin kuukautisten myöhästymisen ja migreenioireilun johdosta, jolloin tulos oli hyvin haalea positiivinen. Varhaisraskauden ultrassa kävin 26.7. raskauden keston määrityksessä, jolloin nähtiin alkava nesteontelo, joka oli siis juuri ja juuri havaittavissa oleva musta piste kohdussa, raskauden kestoksi gynekologi arvioi 4+5 sekä hedelmötyksen tapahtuneen 7.7.
Kävin uudelleen ultrassa täsmälleen kahden viikon päästä 9.8. jolloin kohdusta löytyi normaali raskaus, alkion mittojen vastatessa 6+5.
Äitiyspoliklinikalla kävin vaikean migreenin ja mahdollisen estolääkityksen vuoksi 16.8. jolloin on ultralöydös vastasi viikkoa 7+5, ollen täsmällinen yksityisen gynekologin ultraustulosten kanssa.
Oman näkökulmani ja vuosien saatossa hankitun tiedon, sekä useiden ultralöydösten valossa entisen suhteen kumppani ei voi olla lapsen siittäjä. Mieheni mielestä taas se on epätodennäköistä, mutta mahdollista.
Puolisoni on tulevasta lapsesta innoissaan, mutta samalla myös pelko kaihertaa hänen onneaan. Jotensakin itseäni surettaa, sillä hetkeksi hän unohtaa pelkonsa, ja heittäytyy raskauteen täysillä mukaan, ja hetkittäin hänestä huokuu huoli; mitäpä jos. En osaa itsekään enää nauttia raskaudesta.
Tiedän, että asia hänelle selviää lopullisesti vauvan synnyttyä dna-testin jälkeen. Ja ehkäpä en pysty kertomaan hänelle ihmisen lisääntymisbiologiasta mitään niin viisasta, jolla hänen pelkonsa väistyisi. Haluaisin silti hänen tuskaansa helpottaa, tai edes yrittää auttaa heittäytymään ja nauttimaan.
Olisiko teillä naiset mitään vinkkiä tai viisautta jaettavana siittiöiden hedelmöityskyvystä, kiinnittymisestä, raskaustestin plussasta ja ultraäänitutkimusten virhemarginaaleista?
Terkuin Palleroita ja Toivounelma 12+4
Erosin edellisestä suhteesta 28.6. Viimeinen yhdyntä tuon suhteen toisen puoliskon kanssa oli 25.-26.6. Yhdynnässä mies ei lauennut lainkaan. Viimeiset kuukautiset minulla olivat 15.6. Laskennallinen ovulaatio ilman pillereitä olisi ollut 29.-30.6. En huomannut tuossa vaiheessa mitään ovulaatioon viittaavaa.
Tapasin nykyisen puolisoni 1.7. Seksielämämme on ollut hyvin aktiivista koko ajan. Aiempien ehkäisypillerien aikaisten kemiallisten raskauksien (2kpl, vuoto alkanut kummallakin kerralla 4+3) jälkeen olen ollu hieman vauhko jokaisen kierron aikana mahdollisesta raskautumisesta. Niinpä 13. 7. tein raskaustestin, tuloksena oli puhdas negatiivinen, päivänä jolloin kuukautisia odottelin alkavaksi.
16.7. minulla alkoi armoton migreenikierre, kestäen aina viime viikkoon asti. 18.7. tein uuden testin kuukautisten myöhästymisen ja migreenioireilun johdosta, jolloin tulos oli hyvin haalea positiivinen. Varhaisraskauden ultrassa kävin 26.7. raskauden keston määrityksessä, jolloin nähtiin alkava nesteontelo, joka oli siis juuri ja juuri havaittavissa oleva musta piste kohdussa, raskauden kestoksi gynekologi arvioi 4+5 sekä hedelmötyksen tapahtuneen 7.7.
Kävin uudelleen ultrassa täsmälleen kahden viikon päästä 9.8. jolloin kohdusta löytyi normaali raskaus, alkion mittojen vastatessa 6+5.
Äitiyspoliklinikalla kävin vaikean migreenin ja mahdollisen estolääkityksen vuoksi 16.8. jolloin on ultralöydös vastasi viikkoa 7+5, ollen täsmällinen yksityisen gynekologin ultraustulosten kanssa.
Oman näkökulmani ja vuosien saatossa hankitun tiedon, sekä useiden ultralöydösten valossa entisen suhteen kumppani ei voi olla lapsen siittäjä. Mieheni mielestä taas se on epätodennäköistä, mutta mahdollista.
Puolisoni on tulevasta lapsesta innoissaan, mutta samalla myös pelko kaihertaa hänen onneaan. Jotensakin itseäni surettaa, sillä hetkeksi hän unohtaa pelkonsa, ja heittäytyy raskauteen täysillä mukaan, ja hetkittäin hänestä huokuu huoli; mitäpä jos. En osaa itsekään enää nauttia raskaudesta.
Tiedän, että asia hänelle selviää lopullisesti vauvan synnyttyä dna-testin jälkeen. Ja ehkäpä en pysty kertomaan hänelle ihmisen lisääntymisbiologiasta mitään niin viisasta, jolla hänen pelkonsa väistyisi. Haluaisin silti hänen tuskaansa helpottaa, tai edes yrittää auttaa heittäytymään ja nauttimaan.
Olisiko teillä naiset mitään vinkkiä tai viisautta jaettavana siittiöiden hedelmöityskyvystä, kiinnittymisestä, raskaustestin plussasta ja ultraäänitutkimusten virhemarginaaleista?
Terkuin Palleroita ja Toivounelma 12+4